Suomen suurin matkablogiyhteisö

Saas nähdä, koska ja minne seuraavaksi. Sillä välin vanhojen muistelua ja haaveilua......

Päivät
0
-197
-1
Tunnit
-1
-6
Minuutit
-3
-4
Sekunnit
-3
-5

SAN ANDRES, COLOMBIA: NUOREN HERRASMIEHEN MOPON TARAKALLA KIRKKOON

Lykkää tuosta ylhäältä vähän taustamusiikkia, niin pääset karibialaiseen tunnelmaan. Saat myös vähän keinutella lanteitasi, sillä on terveysvaikutuksia.

Tänään tutkiskelin vähän ruokakaupan tarjontaa.

Mun suosikit! Sitruunalla maustetut💛

”Raakoja”, sanoisi hämäläinen emäntä

Muistatteko 70-luvulla Rymd-mehut? Ne syklamaatilla maustetut jauheet, joita ei ollut edes hipaissut marja tai hedelmä? Tuli vaan mieleen….

Tälläkö kikalla saadaan aito lattari-macho siivoamaan. ”Olet kuin supermies, kun vedät nämä hanskat käteesi ja alat jynssätä oikein kunnolla!”

Lopuksi se monelle tärkein hintavertailumittari eli bisse:
Corona, tuontiolut 90 snt
Andina, paikallinen 54snt
Vesi 1,5l 1e5 snt

Yhtään bisseä ei ole juotu omalla terassilla jalat rennosti pöydällä myöhään illalla keskustellen uuden naapurin kanssa. Naapuri ei myöskään ole mies ja/tai komea.

Tähän kohtaan täytyy valaista, että en sylje lasiin, mutta en todellakaan ole mikään dokailija tai edes tissuttelija. Varsinkin yksin matkatessani olen supervarovainen. Meksikossa muutama vuosi sitten jätin jopa käyttämättä tilaisuuden tartua mukiin, vaikka huoneessani oli seinässä väärin päin lukuisia viinapulloja sellaisella systeemillä, että työntää vaan lasin alle, muttei ollenkaan kättä taskuun.

Iltapäivällä päätin lähteä vähän pidemmälle kävelylle kohteena eräs Babtisti-kirkko. Ei mistään erityisestä syystä, kunhan vaan suunnittelin reitin kartalle. Painoin mieleeni tarkkaan, miten reitti menisi ja oikeissa kohdissa uskoin kääntyneeni oikein. Niin teinkin, kunnes en sitten viimeistä käännöstä tehnytkään suunnitelman mukaan ja lopulta en tiennyt yhtään, missä olen, kun puhelimen gps:kin reistaili. Huutelin yhteen taloon sisään ja sieltä tuli iloinen rouva auttamaan. selvitettiin missä olen ja hän neuvoi suuntaa ja pyysi vamistamaan vielä matkalla ettei käy uudelleen sama köpö. Löysinkin neljä miestä istuksimasta talonsa ulkopuolella ja vanhin papparainen heilutteli minulle iloisesti, joten menin heidän luokseen. Siinä hetki ihmeteltiin ja lopulta kun ohjeet oli sekavat ja vastaanottajapäässä alkoi olla väsymystä, päätti nuorin herrasmies lähteä neuvomaan tietä -tai niin luulin, kunnes hän starttasi moponsa ja näytti, että hyppääs tyttö kyytiin. Niin sitä huristeltiin pitkin kiemuraisia teitä vaivalla kiipeämääni vuorenrinnettä alaspäin ja kirkko löytyi. Nuori herrasmies oli kohtelias eikä suostunut ottamaan tarjoamaani korvausta. Nyt siis olin vihdoin kirkolla. Kirkko oli tietenkin kiinni.
You tube -videolla kertomus omin sanoin.

Kalaa pitää syödä näissä paikoissa päivittäin, sillä tuossahan se meri on ja ruoka takuulla tuoretta.

Setti jossa alkukeitto, kala-annos ja outo limukannu, josta vedeltiin suoraan pillillä jäämurskassa uivaa limua. Jostain pakastearkusta sitä kaiveltiin, en viitsinyt katsoa tarkemmin, kun oli niin kova jano.Hintaa tuli 10e.
Ja oli vörtti.
Kuten on koko San Andres.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Antti Kuittinen 14.1.2020 at 15:38

    Hyvin sä vedät. Hyvät viisut ja naurut.

  • Reply Hannele 14.1.2020 at 21:01

    Kiitos, Antti! Huippua on!

  • Reply Anna, Tämä matka -blogi 8.2.2020 at 19:38

    Vitsit miten hyvännäköistä kalaa.

    Mä tykkään ihan hulluna katsella paikallisien ruokakauppojen tarjontaa. Ja siis usein tulee ostettua vaikka mitö kotiin.

    • Reply Hannele / Hipaisuja maapallolla 17.2.2020 at 20:37

      Sama täällä. Ruokakaupoissa pääsee muutenkin näkemään arkisempaa toimintaa ja usein juttusille ihmisten kanssa ihan erilailla. On myös hauska tutkia tuotteita ja taivastella pakkausten kokoa, hintaa jne.

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.