Kakolanmäen museo, Turku
Kakolanmäki on tunnettu ensisijaisesti vuonna 2007 lopetetusta vankilastaan. Kakolaan ”säilöttiin” 150 vuoden ajan maamme kaikkein hurjimmat rikolliset. Kakolanmäki on jo itsessään nähtävyys. Keväällä aloittanut funikulaari helpottaa mäelle kulkemista entisestään.
Historiaa niin että heikompaa heikottaa
Kakolanmäki tunnettiin 1600-luvulle asti Tallimäkenä, sillä Turun linnan hevostallit sijaitsivat sen lounaisella rinteellä. Myöhemmin nimeksi vakiintui Linnanmäki tai -vuori. Kallioinen mäki oli metsän peitossa vielä 1700-luvun alkupuolella, jolloin siellä käytiin metsästämässä kettuja ja jopa susia.
Kakola-nimi ilmestyi asiakirjoihin vuoden 1827 Turun palon jälkeen eikä Linnanvuori-nimeä enää käytetty. Nimen arvellaan liittyvän mäen kupeessa aikoinaan olleeseen sairaalaan ja sen mielisairaisiin potilaihin. Lounaismurteissa sana kako tarkoittaa mielenvikaista.
Museovirasto on määritellyt Kakolanmäen valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Vankilarakennukset ovat valmistuneet eri vuosina 1800-luvulta lähtien. Rakennuksia on suojeltu kaavamääräyksillä.
Kakolan kolkot seinät ovat sulkeneet sisäänsä maan pahimmat roistot ja murhamiehet vuodesta 1853 lähtien. Graniittiseinien sisään on kadonnut tuhansien ja taas tuhansien miesten tulevaisuus rautaovien sulkeuduttua. Näihin tarinoihin kävijän johdattaa Kakolanmäen museo. Vankilanjohtajan vanhaan hevostalliin on kerätty valokuva- ja esinemateriaalia sadan vuoden takaa. Iso osa näyttelyesineistä on Kakolan entisten vartijoiden suvuilta saatuja lahjoituksia. Museossa tutustutaan myös Kakolan graniitin eli kakoliitin syntyyn ja vankityövoimalla toimineen louhoksen historiaan.
Kakolanmäen museo sijaitsee Kakolanmäen korkeimmalla kohdalla. Puistomaisessa pihapiirissä toimii myös kesäkahvila Cafe Kakola vuonna 1879 rakennetussa vankilanjohtajan talossa. Kahvilan erikoisuutena on viilalla varustettu Kakolankakku sekä Kakola-peltimukit joita voi ostaa viemisiksi 8€ hinnalla.
Kakolanmäen museo on avoinna kesäkaudella 4.6.–18.8.2019 klo 11.00 – 19.00 Cafe Kakolan aukioloaikojen puitteissa.
Pääsyliput: 5€ aikuinen, 3,5€ lapset, opiskelijat, eläkeläiset, varusmiehet ja työttömät.
Kakolanmäen museo kuuluu Visit Turun Museum Walk-museoihin.
Osoite: Lohrmanninkatu 4, 20100 Turku.
Uutta kohti
Kakolanmäelle päästyämme vastaamme tulee kunnon myllerrys. Parkkipaikkoja Kakolanmäeltä on turha etsiä. Suosittelen jättämään auton, jos sellaisella olet liikenteessä, mäen alapuolelle tai Forum Marinumin ilmaisille parkkipaikoille.
Jälkimmäinen tapa onkin mukava keino päästä kokeilemaan uutta ja lehtien otsikoissa tiuhaan nähtyä funikulaaria. Turun funikulaari on Suomen ensimmäinen ulkona kulkeva kaupunkivinohissi. Funikulaari tarjoaa esteettömän kulun Kakolanmäelle, jonne ei vielä kulje muuta joukkoliikennettä. Funikulaari kulkee Linnankadun ja Graniittilinnankadun väliä osoitteessa Linnankatu 55b.
Radan pituus on 130 metriä ja korkeuseroa ala- ja yläaseman välillä on 30 metriä. Matka-aika yhteen suuntaan on noin yksi minuutti. Kyytiin pääsee molemmilta asemilta.
Funikulaarilla matkustaminen on maksutonta. Funikulaari on avoinna arkisin klo 04.30 – 01.00 sekä viikonloppuisin klo 5.00 – 24.00.
Mäen lakea hallitsee kaksi entistä vankilaa; Kakolan keskusvankila ja Turun lääninvankila. Kakolanmäen myllerrys johtuu pääosin muutostöistä, joita tehdään vanhoihin vankilarakennuksiin. Rakennuksia muutetaan pikavauhtia asunnoiksi. Kaikkien näiden muutostöiden välistä löytyy keltainen kivitalo Kakolankruunu, joka ennen palveli vankilanjohtajan talona. Pihapiiristä löytyy myös keltainen puutalo, joka toimi aikoinaan apulaisvankilanjohtajan residenttinä sekä punainen tallirakennus jossa nykyisin sijaitsee Kakolanmäen museo.
Kolme huoneellista Kakolan historiaa
Kahvilan työntekijä lukitsee meidät museoon. ”Ken tästä ovesta käy voi kaiken toivon heittää…” Museo on pieni ja täynnä menneiden vuosien tarinoita. Suurin osa mustavalkokuvista on Kakolan pastori Ellilän ottamia, vaikkakin niin nykyisin kuin menneinä aikoina vankien kuvaaminen on ollut kiellettyä. Kuvissa kymmenien vankien katse kertoo omaa tarinaansa. Mikäli tarinat kiehtovat kannattaa lukea museo-opas kannesta kanteen.
Valokuvien lisäksi huoneissa on erilaisia esineitä hevoskärryistä, kaltereihin ja alkeellisista tatuointitarpeista kivinäytteisiin. Myös kolmiodraamallinen rakkaustarina liittyy Kakolaan. Mathilda Augusta Wrede oli suomenruotsalainen aatelinen, joka omisti elämänsä vankien ja vähäosaisten auttamiseen. Hän oli hyvin tuttu näky Kakolassa, jossa hän kävi muun muassa opastamassa vankeja hengellisissä kysymyksissä.
Kerrotaan, että erityisesti hän viihtyi Suomen vankihistorian pahimman sarjamurhaajan Matti Haapojan sellissä. Haapoja oli tunnustanut 18 henkirikosta. Samanaikaisesti vankilanjohtaja Vihtori Nybergh oli iskenyt silmänsä palavasti aatelisneito Wredeen, joka ei kuitenkaan lämmennyt Nyberghin kosiskeluille. Kerrotaan, että tästä ylpistyneenä vankilanjohtaja päätti, että vuonna 1913 Kakolan vankilan ovet sulkeutuivat Mathilda Wredeltä lopullisesti, eikä vankilan muurien sisäpuolelle hänellä ollut enää asiaa.
Suurista selleistä yksittäisselleihin
Kakolan päärakennuksen suunnitteli Yleisten rakennusten intendentinviraston johtaja, saksalainen Ernst Lohrmann. Rakennusta suunnitellessa Lohrmann ei noudattanut vankilarakentamisen uusia periaatteita, joissa suositeltiin yksittäissellejä, sillä Kakola oli nimenomaan tarkoitettu työ- ja ojennuslaitokseksi irtolaisille. Suurissa yhteishuoneissa asuvia asukkeja oli helppo liikutella työpaikasta toiseen. Museossa onkin tarinoita siitä, kuinka valojen illalla sammuttua, erityisesti nuoret vangit kokivat isojen yhteishuoneiden menon ja meiningin herkulliseksi. Siitä mitä selleissä öisin oikein tapahtui, ei ole jälkipolville jäänyt kerrottavaa…
Museon näyttely siirtyy ajallisesti 150 vuoden takaa tälle vuosituhannelle huoneesta toiseen kuljettaessa. Viimeisestä huoneesta löytyy vankien rakentamia leluja ja pieniä huonekaluja kuten raheja ja kirstuja. Tilasta löytyy myös erilaisia kivinäytteitä, toimihan alueella louhos. Kakola rakennettiin sen läheisyydessä olevalla graniitilla, ja työ teetettiin Turun linnan vankilan vangeilla. Hakkuutyön synnyttämään louhokseen muodostui lampi, joka toimi vankien virkistyspaikkana. Kakolan Rivieraksi nimetty paikka oli todellinen keidas; uimapaikan lisäksi alueella oli myöhemmin myös jalkapallokenttä.
Kakolanmäen museo sopii koko perheen kohteeksi, tosin aivan pienille lapsille siellä saattaa olla liian monta houkuttelevaa asiaa joihin tarttua. Valitettavasti tämän museon valikoimiin eivät kuulu kiertokäynnit yksittäisille vierailijoille viereisissä vankilarakennuksissa.
Museokäynnin lomaan voi kuitenkin ostaa sumpit peltimukeissa Cafe Kakolassa tai istahtaa ulos entisen vankilanjohtajan pihapiiriin, toisin kuin Kakolan kundit aikoinaan tekivät.