Montréal, Kanada
Aiemmin tuli kirjoiteltua blogijuttu (Matkalla Zagrebiin) siitä, kuinka Lufthansa hoiti lumimyrskyn jälkeen meidät hienosti matkaan. Tämän kertainen turina kertoo siitä kerrasta, kun homma ei sitten mennytkään niin putkeen. Ajankohta oli joulukuu 2016, jolloin olimme rymyryhmämme kanssa suuren rapakon takana Montréalissa (Montrealin juttu). Samaan aikaan Euroopassa Luffen lentäjät uhkasivat yhtiötä lakolla ja niinhän siinä sitten loppujen lopuksi kävi, että myös lakkoon menivät. Tämä sekoitti ei pelkästään Euroopan lentoliikennettä, vaan myös kaiken Münchenistä ja Frankfurtista lähtevän kaukoliikenteen.
Seurasimme tilanteen kehittymistä Kanadan maalla, hotellissa suomalaisia iltapäivälehtiä netissä selaten. Lähtömme Montrealista oli torstaina… Ja lentäjien lakko alkoi keskiviikkona. Aluksi oli epätietoisuutta siitä, mitkä kaikki kaukolennot lennetään ja hetken aikaa näytti siltä, että meidän lento lähtisikin. Kunnes huom. jälleen, iltapäivälehtiin tuli tieto, että kaikki lennot on peruttu myös torstailta. Lufthansalta ei ole tähän päivään mennessä infoa asiasta tullut, tosin ei sitä enää kaivatakaan. Olemme tietoisia pykälistä kuten siitä, että matkustaja on itse vastuussa lentonsa statuksen selvittämisestä, mutta aiemmin edellä mainittu yhtiö on tiedottanut vallan mainiosti kaikista lentoon liittyvistä ongelmista. Oli kyse sitten myöhästymisistä tai peruutuksista.
Siellä sitä sitten epäuskoisina kökötettiin Montréalin keskustassa ja Eurooppa tuntui olevan todella kaukana. Lufthansan sivuilta löytyi tieto, että soita asiakaspalveluun. Ryhmän kriisimiitinki kasaan ja soittelemaan Saksan, Suomen ja Kanadan Lufthansan asiakaspisteisiin. Saksan puhelu meni heti vastaajaan ja vastaajaviestissä ohjeistettiin menemään nettiin, josta taas ohjattiin soittamaan. TÄH? Suomen ja Kanadan asiakaspalvelupisteet eivät vastanneet ollenkaan. Jotakin oli siis tehtävä: ensin etsimme kaupungilta Lufthansan toimistoa, jota emme pitkän hakemisen jälkeen löytäneet. Oliko sitten muuttanut tai hävinnyt koko kaupungista, kun eivät edes vastanneet puhelimeen.

Ja eikun lentokentälle… 474-lentokenttäbusseista ei voi ostaa lippua, vaan lippu on etukäteen ostettava kaupungilla olevista automaateista. Siinä sitten levottomina haettiin automaattia, joista lähin löytyi rautatieaseman metrotunnelista. Seuraavaksi odottelemaan appelsiininhajuiselle linja-autopysäkille. Lasinen pysäkki jonka ympärille oli kieputettu appelsiinitarraa, todellakin tuoksui appelsiinilta, koska ihmisten tullessa sisään, katossa oleva automaatti päästeli tujauksen aromeja ilmoille. Sinänsä skitsoa kun ympärillä oli läjä päin uutta lunta.
Bussi tuli ja tunnin ajon jälkeen jäimme lentokentälle. Astelimme infoon kysymään Lufthansan tiskin sijaintia, josta kerrottiin kyllä tiskin numero, mutta samaan syssyyn se ettei sinne tule ketään tänään ja huomenna, kun lennot eivät lähde lakon vuoksi. MITÄÄÄÄÄ? Asiakaspalvelua siis ”parhaimmillaan”. Infon henkilö kertoi, että ehkä voitte saada apua Swiss:n tiskiltä, joka aukeaa parin tunnin päästä. Kuuluuhan Swiss nykyään Lufthansan yhtiöihin. Kaksi tuntia… Tuli mieleen kysyä Air Canadan tiskiä, koska he ovat samassa Alliancessa kuin Lufthansa. Astelimme hämillämme kumppanin tiskille.
Tiskillä oli hieman vanhempi rouva töissä ja hän kuunteli tarinaamme myötätuntoisena. Hän katseli lippujamme ja totesi, ettei meidän ongelma varsinaisesti heille kuulu. Olimmeko sitten niin epätoivoisen näköisiä vai mitä, hän lupasi katsoa, mitä asialle olisi tehtävissä. Hän soitti puhelun ensin Lufthansalle, mutta myöskään hänelle ei vastattu, vaikka hänellä oli sentään sisäinen numero. Toinen puhelu meni Air Canadan matkavarauksiin. Siinä hän keskusteli henkilön kanssa ranskaksi. Meillä pyöri lähinnä silmät päässä. Ranska kun ei kuulu meidän sanavarastoon. Sana sieltä, toinen täältä. Tuokion puhelimessa juteltuaan, hän alkoi näppäillä tietokonetta ja tässä välissä hän kertoi meille, että he saisivat meidät lähtemään torstaina Müncheniin asti. Sopisiko tämä? Meille oli kaikki vaihtoehdot varsin ok, pääasia oli päästä lähtemään ja mieluiten takaisin Eurooppaan. Tosin huvittuneina eläteltiin toiveita, lennoista esim. Hawajin ja Pekingin kautta Suomeen… Ainoa huvitus, on vilkas mielikuvitus. 😉
Siinä hän sitten naputteli konettaan ja meidät buukattiin Montréalista lähtevään Air Canadan lennolle Torontoon ja Torontosta edelleen Müncheniin. Perjantain Helsingin lentoa ei ollut vielä tuolloin peruttu, joten se sai jäädä. Olimme enemmän kuin tyytyväisiä tästä käänteestä ja juhlimme tuuriamme Burger Kingin ylihintaisella aterialla lentokentällä.
Torstai, lähtöpäivämme aukeni aurinkoisena. Tartuin tablettiin ja selaisin iltapäivälehdet, siellähän se sitten jälleen oli, myös kaikki Luffen perjantain lennot oli peruttu. Miitinkiä kahvikuppien ääressä ja pakkaamisen jälkeen päätimme suunnata suoraan kentälle, vaikka kaupungilla olisi ollut vielä pari tuntia väljää aikaa, ennen Toronton koneen lähtöä. Kävelimme bussista suoraan Air Canadan tiskille, jossa olikin tällä kertaa jono. Esimiesasemassa oleva henkilö kävi jonossa olevien lippuja läpi ja varsin töykeästi osoitti lentoaseman yleisöpuhelinta Lufthansan liput omaaville. Näin aluksi kävi meillekin, mutta kun kuuli, että jo edellisenä päivänä meidät oli ”siirretty” heille, hän totesi: ”No menkää tiskille, niin katsotaan mitä on tehtävissä.” Ei tosin luvannut mitään kun meillä on ”väärän” lentoyhtiön lentoliput.
Tiskillä oli töissä jälleen hieman vanhempi rouvahenkilö. Hänkin oli hyvin myötätuntoinen, mutta alkoi ihmetellen kysellä, kuka liput oikein vaihtoi ja miksi jne. Hän selitti, ettei tapaus kuulu heille, koska meillä on tai oli Luffen alkuperäiset liput. Katsoimme häntä saapasjalkakissan ymmyrkäisellä katseella ja hän heltyi, jonka seurauksena alkoi lähes 1,5h puhelinrumba, jonka aikana meitä pyöritettiin virtuaalisesti ympäri Eurooppaa. Rouva sanoi, ettei hän ole ikinä tehnyt tällaisia lippumuutoksia, mutta hän haluaa oppia, joten kyllä teidät Suomeen saadaan. Kyseli myös puhelun välissä, onko meillä jokin välttämätön tarve mennä Saksaan… No, eipä ollut. Siinä sitä sitten seurattiin ihmeissämme ranskankielistä keskustelua rouvan ja Air Canadan Helpdeskin välissä. Takanamme jono muotoutui hyvin pitkäksi ja kaikki Lufthansan lipuilla matkustavat matkustajat, esimies käskytti edelleen tylysti puhelimeen. Luffelta kun olisi lähtenyt torstai-iltana kaksi konetta Saksaan: Mûncheniin ja Frankfürtiin. Käytännössä molempien koneiden matkustajat harhailivat kentällä eri pisteissä apua hakien.
Puheissa vilisi Pariisi, Kööpenhamina, Oslo, Amsterdam… Mutta aina kun rouva alkoi tehdä varsinaisia varauksia, lennot hävisivät näytöltä, koska muutama kymmenentuhatta muutakin matkustajaa buukattiin uudelleen samaan aikaan ympäri Eurooppaa. Lopulta rouva huokaisi helpottuneena ja kertoi, että hän sai meidät juuri buukattua Lontooseen ja sieltä Helsinkiin. JEEEEE! Kiiiitoooss! Merci! Thank you! Ja kaikki muut kiitokset, kaikilla kielillä jotka siinä hetkessä mieleemme tulivat. Aivan superihana asikaspalveluhenkilö!
Olisimme ostaneet rouvalle ison kasan ruusuja jos lentokentällä olisi ollut kukkakauppa. Saimme sellaista asiakaspalvelua ja sympatiaa osaksemme, ettemme ole ikinä saaneet. Emmekä olleet ainoita, nimittäin meidän viereisellä tiskillä oli kuuden hemmon ryhmä, jolle kävi sama säkä, heidät lennätettiin Eurooppaan Halifaxin kautta. Olivat alun perin olleet menossa Frankfürtiin Lufthansan lipuilla. Laittaisiko lottokupongin vetämään?
Lento Britteihin lähti vain 1h alkuperäistä lentoa myöhemmin. Air Canada vei meidät turvallisesti hieman vanhemman miehistön kera Lontooseen, jossa selkisi sitten SE viimeinen yllätys. Air Canadan täti oli nimittäin buukannut meidät British Airwaysille, joka ei edes kuulu heidän Allianceen. Meitä ei asia sinänsä haitannut, mutta mietittiin, minkälaisen laskun Lufthansa matkastamme tulee aikanaan saamaan…
PS. Lähetimme myöhemmin Air Canadalle ja erityisesti näille kahdelle ihanalle asiakaspalvelijarouvalle lämpimän kiitosviestin avunannosta, varsin kiperässä tilanteessamme. Tosin hieman ylimalkaisen ja hämärän, emmehän halunneet aiheuttaa heille mitään ylimääräisiä ongelmia!
Lufthansa! Luffe se osaa aina järjestää kaikenlaisia kolttosia matkoille. Eikä ole ensimmäinen kerta itselläkään, kun Luffen häröilystä luetaan ensin Iltalehdistöstä ja vasta sen jälkeen virallisesta tiedotteesta.
Oli teillä kyllä melkoinen pyöritys. Ihanaa, että teille osui noin kultainen asiakaspalveluhenkilö! Kai laitoitte palautetta jälkikäteen?
Tässä muuten linkki mun Lufthansa-tarinaan: Matka, jolle ei koskaan lähdettykään
Kyllä laitettiin. 🙂 Välillä firma hoitaa homman kotiin +10 ja välillä aivan luokattomasti…
Tietenkin, kyllähän lentojen volyymikin on heillä aika iso, mutta kyllä siinä koki itsensä aika pieneksi, kun on aivan toisella mantereella.
Eikä ole mitään tietoa siitä, milloin ja mistä korvaavien lentojen pitäisi lähteä.
Pitääpä lukea sinunkin kokemus aiheesta! 🙂
Wau mikä tuuri epäonnen keskellä! Noi on aina niin stressaavia tilanteita…
🙂