Suomen suurin matkablogiyhteisö

Ranuan Eläinpuisto – paluu lapsuuteen

Tämä julkaisu tulee olemaan viimeinen kesämuistot-”postaussarjaa” (muut kesämuistot: Haagan alppiruusupuisto Helsingissä, Soiperoinen Taivalkoskella, Auttikönkään vesiputous Rovaniemellä sekä Traskändan kartanopuisto ja Glimsinjoen luontopolku Espoossa), ja seuraavat postaukset tulevatkin enemmän ajantasaisesti, sillä nyt minulla ei ole enää postauksia ”jonossa” julkaisematta.

Kesämuistelun lisäksi tämän postauksen kirjoittaminen, ja itse eläinpustossa käyminen, herättivät lapsuusmuistoja, sillä Ranuan eläinpuistossa tuli vierailtua lapsena jonkin verran, ja edellisestä vierailusta olikin vierähtänyt tovi.

Kun kurvasimme autolla eläinpuiston parkkipaikalle, tuntui kuitenkin ympäristö välittömästi tutulta. Kertooko se siitä, että mikään ei ole vuosien aikana muuttunut, vai siitä, että muistot eivät ole kaikkein tuoreimpia, jolloin kaikki tuntui tutulta. Heti parkkipaikalla on vastassa suurikokoinen hilla, joka onkin Ranuan kunnan nimikkokasvi. Tuosta suuresta hillasta minulla ei nyt näyttänyt olevan puhelimessa kuvaa, mutta ylempänä on kuva eläinpuiston portista. Parkkipaikalla oli jo tämän aikaan hyvin autoja, vaikka saavuimme paikalle jo hetki ennen puiston aukenemista. Suosittelenkin olemaan hyvissä ajoin liikkeellä.

Jostain kumman syystä muistelen, että lapsuudessani Ranuan eläinpuistoon olisi päässyt jopa ilmaiseksi, vapaaehtoisella pääsymaksulla, mutta nykypäivän mukaisesti tällä kertaa sisäänpääsy eläinpuistoon maksoi, mikä ei kyllä yllättänyt. Pääsymaksu on mielestäni myös hyvin kohtuullinen, ja omalla reissullamme saimme onneksi rahoille myös vastinetta.

Eläinpuiston alueella kiertää vajaan kolmen kilometrin mittainen reitti, jonka varrelle mahtuu jopa 50 villieläinlajia. Kesäisin alueelta löytyy myös kotieläinpuisto. Mielestäni paikasta saa eniten irti pienten lasten kanssa: alueella on paljon erilaisia leikkipaikkoja/-puistoja reitin lomassa, minkä lisäksi eläinpuiston reitti on hyvin helppokulkuista niin pienten lasten käveltäväksi kuin myös varmasti lastenvaunujen kanssa kuljettavaksi. Reitin varrella on myös erilaisia tauluja ja patsaita, kuten alla olevista kuvista näkee.

Näin aikuisellekin oli kiinnostavia ja havainnollistavia nuo erilaiset taulut ja kuvat. Lintutaulusta pystyi mittaamaan, mikä lintu itse olisi oman ”siipivälin” (eli käsien pituuden) mukaisesti ja esimerkiksi tuossa viimeisessä kuvassa ruskeakarhun pitäisi olla aidon karhun kokoinen, joten vieressä pystyi käydä seisomassa ja katsomassa, millainen oma koko on suhteessa ruskeakarhuun. Itselle hieman yllättäväkin havainto oli näiden kuvien paljastamana se, kuinka suuri kokoero ruskeakarhulla ja jääkarhulla on.

Mutta takaisin kierroksen alkuun. Ensimmäisenä reitillä tuli vesieläimiä, jotka jäivät tällä reissulla näkemättä, ja pieneläintalon asukkaat olivat niin vikkeliä, että kuvista ei saanut mitään selvää. Seuraavana reitillä oli pöllöjen ja muiden lintujen vuoro, ja näitä ihastelin eläinpuistossa varmasti eniten. Yhtään pöllöä ei tainnut myöskään jäädä näkemättä, aika hyvin.

Kaikki kuvat eläimistä ovat melko huonolaatuisia, sillä zoomia sai käyttää paljon. Pahoittelut siis, jos postauksen kuvat ovat täyttä mössöä.

Jos kuitenkin tuota alempaa pöllökuvaa katsoo oikein tarkasti, ja vähän ottaa mielikuvituksenkin mukaan, niin huomaa, että maassa makoilevan pöllön mahan/rintakehän alla on pöllövauva, jota aikuinen pöllö ilmeisesti suojelee ja lämmittää. Pöllövauvan näkeminen sai minussa ”voii”-huokailuja aikaiseksi ja tätä pysähdyin ihailemaan matkakumppanin mielestä varmaan turhankin pitkäksi aikaa.

Lintujen jälkeen seuraavaksi näimme villisikoja, jotka osaavat selkeästi ottaa ilon irti elämästä. Mikäs siinä makoilla päivät pitkät auringossa pikku mutakylvyssä ja käydä välillä syömässä. Kovin aktiivinen kuva näistä kavereista ei siis jäänyt.

Villisikojen jälkeen seurasi eniten odottamani asukas: jääkarhu. Ja mikä pettymys, jääkarhua ei näkynyt missään! Tai no, pieni pala takapuolta näkyi sisälle johtavasta luukusta, mokoma oli nukkumassa aamupäiväunia, vaikka meitä katselijoita olisi riittänyt. Mietin kuinka pitkään aikuinen ihminen viitsii jäädä siihen seisoskelemaan ja odottelemaan, vai pitäisikö jatkaa vain matkaa. Onneksi en ehtinyt tehdä päätöstä ennen kuin jääkarhu jo tallusteli ulkoilmaan ja pääsimme näkemään kaverin kunnolla. Valitettavasti katselupaikalta karhun luokse oli pitkä matka, joten hyviä kuvia ei puhelimen kätköihin jäänyt, mutta jotain kuitenkin. Ruskeakarhukaveri sen sijaan oli paremmalla paikalla valokuvausta ajatellen, ja siitä sainkin pari mielestäni aika onnistunuttakin otosta.

Karhujen jälkeen minulla ei enää ollut suuria odotuksia lopuille eläimille, olin nähnyt jo ne eläinpuiston asukkaat, joiden näkemistä olin etukäteen eniten odottanut. Aikuisena paikka ei enää säväyttänytkään samalla tavalla, mutta jos seurueessa olisi ollut lapsia, olisi varmasti heidän riemunsa eläinten näkemisestä saanut omankin fiiliksen innostuneemmaksi.

Meillä kävi kyllä varmasti hyvä tuuri päivävalinnan suhteen. Päivä oli heinäkuun päiväksi kylmähkö (vaatetta oli päällä ihan liian vähän, mikä edisti sitä, ettei puistoon jääty liikoja ihmettelemään), mutta tämä varmasti teki myös sen, että eläimet olivat ulkoilemassa eikä sisätiloissa nukkumassa. Harva eläin jäikin näkemättä, joten eläinpuistovierailu oli onnistunut.

Varsinaisen eläinpuiston jälkeen kävimme vielä pyörähtämässä kotieläinpuiston puolella.

Eläinten lisäksi reitin varrelta löytyy taukopaikkoja, leikkialueita, mutta myös esimerkiksi kivipuisto sekä ympäristötaideteos.

Karhujen näkemisen lisäksi itselleni (tällainen herkuttelija kun olen) tällä kertaa yksi reissun kohokohdista oli eläinpuiston linnasta löytyvä fazer shop, josta löytyi jo kesällä vaikka mitä uutuuksia, joita kauppoihin tuli vasta myöhemmin syksyllä.

Ranuan eläinpuistoon menen varmasti seuraavan kerran vasta sitten, kun sinne on lapsiseuraa. Pelkkiä aikuisia sisältävälle seurueelle eläinpuisto voi olla paikoittain vähän tylsähkö, mutta lapsiperheille annan Ranuan eläinpuistolle todella suuren suosituksen, täällä saa varmasti kulumaan vaikka koko päivän.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply