Lähiretkeilyä #retkihaaste innoittamana

Törmäsin perjantai-iltana instagramissa @retkihaaste-tiliin ihastuen välittömästi tähän retkihaasteeseen. Retkihaasteella on oma nettisivu, josta huomasinkin, että näitä retkihaasteita on järjestetty jo vuodesta 2017 lähtien, ja ihmettelinkin itsekseni, miten olinkin missannut tämän totaalisesti niin, että vasta nyt törmäsin tähän ensimmäisen kerran!

Pari vuotta sitten löysin Helmet-lukuhaasteen ja julistin tällöin poikaystävälle, että aion suorittaa tuon haasteen. Minua kuitenkin toppuuteltiin, että mieti nyt vielä, ja luojan kiitos en lähtenyt haasteeseen mukaan, sillä vaikka olen taas viime vuosina alkanut lukemaan enemmän, en kuitenkaan lue läheskään niin paljoa, että minun kannattaisi osallistua mihinkään lukuhaasteisiin. Tällainen retkeilyhaaste sen sijaan on ihan kuin minulle tehty: rakastan jo valmiiksi luonnossa liikkumista ja oleilua, ja tästä haasteesta saan varmasti lisämotivaatiota ja ideoita retkille lähtemiseen.

Eilen lauantaina lähdinkin innosta puhkuen ensimmäiselle Retkihaaste-retkelleni ja rastitin kohdan 1. retki lähiluontoon, sillä sitä pieni alle viiden kilometrin kävelyni tällä kertaa oli. Lähdin kävelylle jo ennen aamupalaa, sillä kuten varmasti kaikki tietävät, lauantaille oli luvattu myrskyä, eikä minua kiinnostanut jäädä myrskyn armoille.

Vielä aamusta sää oli oikein kiva ja selkeä. Pakkasta ei nimeksikään ja aurinkokin yritti värjätä horisonttia, vaikka pilvistä olikin. Vielä kävelyn aikaan ei satanut edes ollenkaan lunta ja nauroinkin kotiin päästyäni, että onko tuolla mitään myrskyä tulossakaan. Iltapäivän edetessä, minun ollessa jo asunnon suojissa, alkoi lunta vihdoinkin tuprutella oikein kunnolla, ja tuulikin kuului vinkuvan ulkona melkoisesti.

Minulla oli kovat odotukset Valtteri-myrskyn varalle, mutta pohjoisen tytön näkökulmasta myrskyn sijaan meitä siunattiin vain normaalia rajummalla lumisateella. Ja minähän nautin siitä, että saatiin tänne eteläänkin vielä enemmän lunta! Olikin ihana lähteä aamulla lumiseen luontoon kävelemään, sillä vaikka lunta oli tullut todella reilusti, oli aura-autot käyneet jo ajamassa kävelyteitäkin auki ja minun poluillanikin oli käynyt jo muita ihmisiä kävelemässä ennen minua.

Lähdin tällä kertaa kävelylle ilman kuulokkeita, ja tarkoituksella liikuin melko hitaasti, kuulostellen ja katsellen ympärilleni. Jossakin lähistöllä lauleskeli lintu ja lumi narskui kenkien alla. Vastaantulevien kanssa vaihdettiin pieniä hymyjä ja nyökkäyksiä ja mieli tuntui valoisalta päivän harmaudesta huolimatta.

Äänien lisäksi ympärille katsellessa näkyi paljon jälkiä tuoreessa lumessa. Jalanjälkien lisäksi näkyi lenkillä olleiden koirien jälkiä, ja olipa jänöjussikin loikkinut polun vierellä. Jotkut olivat istahtaneet pitämään taukoa polun vieressä olevalle penkille, josta muistona oli jäänyt takapuolten kuva lumihankeen. Rastitinkin kävelyn jälkeen retkihaasteen listasta kohdan 5. jäljet lumessa -retki.

Olen vasta viime vuosina tajunnut, kuinka suuri vaikutus luontoon pääsemisellä on omaan henkiseen hyvinvointiini. Kyllä mieli on heti paljon virkeämpi, kun pääsee edes hetkeksi luontoon edes olemaan. Nyt jaksaakin uudella energialla kohti uutta työviikkoa!

Ps. Viimeaikoina olen kiinnittänyt enemmän huomiota siihen, kuinka huonolaatuisena kuvat tänne blogiin tulevat. Ei kuvat alunperinkään huippulaatuisia ole, sillä otan kaikki kuvat puhelimellani, mutta ei ne nyt noin huonolaatuisia sentään ole. Vetääköhän laatu noin huonoksi kuvakoon pienentämisen yhteydessä (kenties pienennän kuvakoon turhankin pieneksi?) vai mistähän on kyse. Osaakohan joku kokeneempi auttaa?