Suomen suurin matkablogiyhteisö

Hyvää Suomen luonnon päivää!

Suomen luonnon päivää vietetään aina elokuun viimeisimpänä lauantaina. Itse ajattelin tänään juhlistaa päivää kirjoittamalla ensin tämän postauksen ja sen jälkeen keitän termariin kaakaota ja lähden lähiluontoon.

 

Miten luonnosta on tullut minulle niin tärkeä?

Asuin lapsuuden metsän keskellä, joten jo pienestä pitäen olen ollut paljon luonnossa. Kotitalomme piha rajautui metsään ja täällä metsässä me juostiin kaiket päivät isosiskoni kanssa. Vain mielikuvitus oli rajana leikeissä ja metsä antoi leikeille mitä moninaisimmat puitteet. Tuolloin omaa kasvuympäristöään ei osannut ihmetellä ollenkaan, eihän sitä tiennyt muusta, mutta nykyään sitä tajuaa kuinka älyttömän etuoikeutettu sitä olikaan. Nykyään tuollaista mahdollisuutta, elinympäristöä ja vapautta arvostaa ihan eri tavalla. Lapsuuden elinympäristössä sitä tunsi olevansa vapaa, oli tilaa elää ja hengittää ihan eri tavalla.

Lähes kaikki lapsuuteni muistot liittyvät jollakin tapaa retkeilyyn tai ihan vaan luonnossa olemiseen. Liikuimme paljon luonnossa niin vanhempieni ja sisarusteni kuin myös isovanhempieni kanssa. Rakkaimpia lapsuusmuistoja ovat perheen yhteisen hiihtoreissut, ja sienestys ja marjastus omien isovanhempieni kanssa. Isovanhemmat järjestivät meille lastenlapsilleen myös ruskaretkiä syksyisin. Jo pienestä pitäen minut on viety luontoon, ja minut on opetettu arvostamaan luontoa. Ehkei minulla ole ollutkaan mitään muuta vaihtoehtoa kuin kasvaa tämmöiseksi kuin nyt olen. Ja olen siitä äärimmäisen kiitollinen.

 

Miksi luonto on minulle tärkeä?

Kun sitä on pienestä asti aina viety luontoon, niin väkisinkin siitä tulee jollain tapaa tärkeä ja merkityksellinen paikka. Omaa luontosuhdetta on melko vaikea pukea sanoiksi, varsinkaan sillä tavalla, että ulkopuolinen sen pystyisi ihan täysin ymmärtämään. Minä itse tunnen, että luonnossa on aina hiukan helpompi hengittää. Parasta on liikkua luonnossa ilman arjen häiriötekijöitä, ei tuijotettavia ruutuja, ei ylimääräisiä ääniä. Jätänkin monesti luontoon mennessä kuulokkeet pois ja keskityn kuuntelemaan luontoa. Välillä ei kuule mitään, ympärillä on vain hiljaisuutta, mutta välillä luonto on täynnä ääniä. Tuuli humisee puiden oksissa, linnut laulavat, sade ropisee lehdillä tai vesi solisee purossa. Välillä sitä säpsähtää, kun viereinen pusikko kahahtaa, mutta sekin kuuluu asiaan. Jostain syystä luonnolla on minuun hyvin suuri rauhoittava, stressiä lievittävä ja akkuja lataava vaikutus. Kuten omaan esittelyyn täällä blogissa olen kirjoittanut: olen kaikista onnellisimmillani, kun saan liikkua luonnossa.

Onkin todella harmi, että nykyään luonnossa tulee arkisin liikuttua ihan liian vähän. Kesäloman jälkeen on tuntunut ettei aikaa ole millekään muulle kuin työlle. Joko sitä on työpäivän jälkeen niin väsynyt ettei jaksa lähteä edes lähiluontoon pyörähtämään tai sitten työpäivät venyvät niin pitkiksi, ettei oikeasti ehdi. Ja juuri tällaisissa tilanteissa, kun tuntuu ettei ehdi ja jaksa tehdä jotain, josta saa niin paljon iloa ja voimia, pitäisi sitä aikaa vain järjestää. Juuri nyt minä tarvitsisin luonnossa oleilua, jottei työtaakka ala tuntua liian painavalta. Tästä syystä lupasinkin itselleni, että käyn loppuvuonna luonnossa edes kerran viikossa. Jos ei arkena ehdi, niin sitten ainakin viikonloppuisin.

 

Luontosuhteeni

Luonnossa liikkuminen ei ole koskaan tarkoittanut minulle mitään pitkiä vaelluksia tai yön yli kestäviä retkiä. Olen melko mukavuudenhaluinen ja teltassa nukutut yöt jäävät aina melko huonounisiksi. Minulle pitkiä reissuja tärkeämpää onkin päästä luontoon usein ihan jo lyhyeksikin aikaa. Rakastan lähteä vain lyhyelle kävelylle viereiseen metsään. Näillä retkillä liikunta on sivuseikka, ja saatankin kyykkiä tovin jos toisenkin marjapuskassa tai luonnon ihmeitä kuvaten. Rakastan ottaa kuvia luonnosta vaikken siinä millään lailla hyvä olekaan. Saan siitä kuitenkin enemmän iloa kuin voisi arvatakaan.

Kävelemisen ja oleilun lisäksi liikun luonnossa myös pyörällä, suksilla, lumikengillä ja vaikka hevosen selästä käsin. Sillä ei ole siis väliä, millä tavalla luontoon menee, kunhan menee. Luontokokemuksen pystyn saamaan ihan jo auton kyydissäkin istuessa maisemia katsellen. Voi kuinka rakastankaan ajella ympäri Suomea maisemien vilistäessä ohi. Voin täydestä sydämestäni todeta, että minulle Suomi on maailman kaunein maa. Meidän luontomme on ihmeellinen.

Luonnossa liikkuminen yksin on jotain, mitä välillä kaipaan. Sillä tavalla pystyn rauhoittamaan ajatukseni parhaiten. Joskus luontoon on mukava lähteä kuitenkin myös isommalla porukalla. Rakastan sitä, kuinka vietämme aikaa luonnossa koko lapsuudenperheeni kanssa. Näitä tilanteita on nykyään melko harvoin, ja sen takia niitä hetkiä arvostaa entistä enemmän. Myös vaellukset sisarusporukallamme ovat itselleni tärkeitä ja merkityksellisiä.

 

Paras paikka maailmassa

Perheelläni on mökit Iso-Syötteellä ja Posiolla, ja varsinkin jälkimmäisestä on tullut itselleni erityisen tärkeä paikka. Niin tärkeä, että se on mielestäni paras paikka maailmassa. Täältä Espoosta sinne on melko pitkä matka, mutta onneksi opettajilla on pitkä kesäloma, jolloin vietänkin paljon aikaa mökillä. Posion mökkimme vieressä virtaa joki, jossa voi niin uida, suppailla, veneillä kuin kalastaakin. Veden taustaääni saa sielun lepäämään. Vasta viimeaikoina olenkin tajunnut, että metsän lisäksi vesi on itselleni tärkeä elementti. Siksi Nuuksion reissultakin eniten kuvia on vedestä.

Kesäisin vietämme aikaa Posiolla mökillä, ja ilmojen kylmetessä siirrymme talvimökkeilykauteen Iso-Syötteelle. Molemmissa paikoissa luontoon pääsee jo heti mökin ovelta, ja nähtävää on todella paljon. Molempien mökkiemme läheisyydestä löytyy paljon niin retkeilyreittejä kuin päiväretkikohteita. Olin viime talvilomalla yksin Syötteellä mökkeilemässä, ja aion mennä sinne taas syyslomaksi. Kotona minun on hyvin vaikea vain olla ja rentoutua, ja jos mahdollisuus on päästä mökille luonnon keskelle, en jätä tilaisuutta käyttämättä.

Luontoon meneminen on parasta, mitä itseni hyväksi voin tehdä.

 

Tämän pitkän ja rönsyilevän postauksen myötä haluan toivottaa ihanaa Suomen luonnon päivää kaikille!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply