Suomen suurin matkablogiyhteisö

Haagan alppiruusupuisto

Takaisinheitto kesään, kun oli loma ja aikaa sekä jaksamista käydä kaikkialla.

Marraskuussa tulee kaksi vuotta siitä, kun olen muuttanut Oulusta Espooseen, ja vasta tämän vuoden puolella olen havahtunut siihen, että oikeasti asun täällä, ja täällä on vaikka kuinka paljon kaikkea nähtävää ja koettavaa.

Kesäkuun alussa somessani alkoi näkymään paljon kuvia alppiruusuista, jolloin aloin googlailemaan alppiruusupuistoa huomatakseni, että kotoani on Haagan alppiruusupuistoon alle viiden kilometrin pyöräilymatka.

Sain parhaan kaverini mukaan alppiruusupuistoon vähän ennen kesäkuun puoltaväliä kuvailemaan niin kukkia kuin siinä sivussa vähän minuakin, hah. Tällöin osa kukista oli jo vähän huonon näköisiä, niiden paras kukinta-aika oli jo mennyt ohi.

Alppiruusupuiston kylteistä ja netistä etsimällä löysin tietoa siitä, että puisto on samaan aikaan niin virkistysalue eli kaikille avoin puisto, mutta samaan aikaan myös yliopiston koealue.

Puisto on kaksiosainen, ja ensimmäisenä me saavuimme puiston eteläosaan, jossa kasvavat alppiruusut. Alppiruusut olivatkin ehdottomasti omia lemppareitani puistossa.

Kuten kuvista huomaa, puistossa oli niin pienempiä ”pitkospuilla” kulkevia polkuja, mutta puistossa oli myös isoja käytäviä, joilla pääsee kulkemaan niin vaunujen kuin pyörätuolienkin kanssa helposti. Puistosta on siis osittain tehty esteetön, kaikille soveltuva virkistyspaikka.
Puistosta löytyi myös katselulavoja, joista kukintaa pääsi katselemaan myös ylhäätä päin.

Alueen pohjoispäässä, alueen läpi kulkevien voimalinjojen toisella puolella, on puistoatsalea-alue. Atsaleat olivat selkeästi jo huonommassa kunnossa kuin alppiruusut, vaikka molempien parhaat päivät olivatkin ohi. Atsaleoja löytyi vaikka missä väreissä.

Puistossa oli liikkeellä paljon porukkaa, se on selkeästi suosittu paikka niin virkistäytymiseen kuin kuvien ottoonkin. Suosittelenkin alppiruusupuistoa kaikille lähellä asuville, ja miksei kauempaa tulevillekin, jos reissu Helsinkiin ajoittuu kesäkuun alkupuolelle. Puistoon on helppo tulla esimerkiksi lähijunalla, josta kannattaa jäädä pois Huopalahden asemalla.

Koska porukkaa puistossa oli paljon, oli siellä myös pieniä liikkuvia kioskeja siellä täällä. Myös eväiden syömiselle löytyi paikkoja puistosta. Myynnissä oli pientä purtavaa ja jäätelökioskejakin oli monia, mistä valita. Pitihän se itsekin syödä jäätelö, varsinkin kun löysin Sia-merkin kioskin, jossa satuttiin myymään lemppari-jäätelömakuani vadelmasuolalakritsi.

Puisto oli kyllä erityisen upea näky, varsinkin tällaiselle, joka rakastaa kukkien väriloistoa. Kesällä tulikin kuvattua paljon kukkia, mutta omat lempikukat kesältä olivat kyllä nämä alppiruusut sekä kirsikankukat.

Aion vierailla puistossa varmasti seuraavinakin kesinä, mutta silloin pidän huolen, että olen vähän aiemmin liikkeellä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply