Camino de Santiagon historiaan liittyy erilaisia mysteerejä ja legendoja, ja koko pyhiinvaelluskohteen synty pitää sisällään myös legendan siitä, että apostoli Pyhän Jaakobin (= Jaakob vanhemman) hauta olisi Santiago de Compostelan katedraalissa. Tästä tuleekin koko pyhiinvaellusreitistön nimi (Santiago = Sant Iago = Saint James eli suomeksi Pyhä Jaakob). Reitti on englanniksi Way of Saint James ja suomeksi Pyhän Jaakobin tie. Siihen, miten Jaakobin reliikki ylipäätänsä päätyi Santiagoon, liittyy monta eri legendaa enkeleistä kiviveneeseen.
Pyhän Jaakobin pyhiinvaellusreitistö on yli tuhat vuotta vanha ja sen sanotaan olevan yksi kolmesta pyhiinvaellusreitistä, jonka kulkemalla voi saada kaikki syntinsä anteeksi. Entisaikaan pyhiinvaellukselle lähdettiin syntien anteeksiannon lisäksi myös siitä syystä, että saataisiin lyhennettyä aikaa kiirastulessa.
Koko reitin historia lähtee jo 700-luvulta, ennen kuin itse Camino de Santiago on ollut ”virallisesti” olemassa, sillä muinainen reitti Fisterraan seurasi ilmeisesti linnunrataa samoja reittejä pitkin, missä nykyään kulkee pyhiinvaellusreittejä. Fisterran uskottiinkin aikoinaan olevan maailman laidalla ja yhden legendan mukaan auringon laskiessa horisonttiin, aukeni täällä portti kuolemanjälkeiseen elämään. Fisterrassa uskottiin yhden legendan mukaan olevan myös Ara Solis, auringolle omistettu alttari.
Itse pyhiinvaellusreitistön historia alkaa noin 900-luvulta, jolloin alkoi pyhiinvaellusten kulta-aika Santiago de Compostelaan. Kuningas Alfonso II:n ajatellaan olevan ensimmäinen pyhiinvaeltaja 800-luvulla. Pyhiinvaellusreitistön suosio kasvoi hiljalleen parin vuosisadan ajan, jonka jälkeen suosio alkoi kuitenkin heikkenemään poliittisista ja taloudellisista ongelmista johtuen. 1900-luvulla reitillä ei kulkenutkaan ”lähes kukaan”, ennen kuin 1970 ja 1980 -lukujen taitteessa suosio lähti uuteen nousuun, eikä loppua näy, sillä vuosi vuodelta suosio on näihin vuosiin asti vain kasvanut.
Entisaikaan pyhiinvaellus oli täynnä vaaroja, ja alueelle rakennettiinkin niin luostareita, sairaaloita kuin siltoja, jotta reittiä saataisiin turvattua. Jotkut kristityt kuninkaat tarjosivat myös etuoikeuksia sellaisille vaeltajille, jotka asettuivat reitin varrelle, mikä on johtanut monien kylien ja kaupunkien syntyyn ja kehittymiseen. Yksinkertainen syy sille, miksi pyhiinvaellusreitistö on niin laajalle levinnyt on se, että entisaikaan pyhiinvaellus aloitettiin omalta kotiovelta.
Historiassa pyhiinvaellus tehtiin pääosin uskonnollisista syistä ja yksi syy pyhiinvaellusmatkan tekemiseen saattoi olla katumusharjoitus, jolla saisi jopa vakavatkin synnit anteeksi. Entisaikaan rikkaat pystyivät myös ostamaan jonkun kävelemään pyhiinvaelluksen puolestaan ettei heidän tarvinnut itse lähteä tälle vaaralliselle matkalle, joka saattoi kestää vuosia (riippuen siitä, mistä vaellukselle lähdettiin). Pyhiinvaellusta saatettiin käyttää edellä mainittujen lisäksi aikoinaan myös juridisena rangaistuksena rikoksesta.
Camino de Santiagon historiasta löytyy vaikka mitä erilaisia legendoja ja tarinoita, joihin voisi uppoutua tuntikausiksi, minkä lisäksi itse historiasta saisi kirjoitettua vaikka kuinka pitkän kirjoituksen – onhan reitistön historiakin pitkä. Tässä olikin vain hyvin lyhyt katsaus reitistön historiaan ja syntyyn, joten jos kiinnostus heräsi enemmänkin, suosittelen syventymään reitistön historiaan paremmin englanninkielisten lähteiden avulla.
Mikä Camino-Keskiviikko? Voit käydä lukemassa täältä.
2 Comments
Tuo on kyllä suorastaan jakseenkin huvittava yksityiskohta, että tuon reitin on entisaikoina ollut mahdollista palkata joku muu kulkemaan. Ei välttämättä kuitenkaan yllätä ja voin hyvin uskoa, että vastaavaa menettelyä on varmasti sovellettu monessa muussakin asiassa…
Tuntuu tosiaan hassulta, että entisaikaan tuo on ollut enemmän jotain, mitä pitää tehdä ja nykyään niin monet tekevät tuon saman matkan huvikseen ja kerätäkseen uusia kokemuksia.