Browsing Tag

Työhaastattelu

Lapset Ruotsi Työ Yleinen

Dagiskuulumisia ja ensimmäinen työhaastattelu

perjantai, toukokuu 10, 2019

Hej på er! Tämä viikko on ollut täynnä tunteita ja vastakkain asettelua. Näiden viiden päivän aikana olen saanut kaivaa itsestäni esiin kaksi täysin eri puolta: Siinä missä alkuviikon olen touhunnut oloasussa dagiksen lattialla poikamme ja monen muun 1-3-vuotiaan kanssa, oli eilen aamuna aika vetää ykköset päälle, jättää perääni itkevä taapero dagikseen ja suunnata kohti ensimmäistä työhaastatteluani täällä Tukholmassa. Tunteet ovatkin vaihdelleet laidasta laitaan: jännitystä, stressiä, iloa, helpotusta, ahdistusta sekä kiitollisuutta – you name it!

Pojan dagis-treenit alkoivat siis viime perjantaina, kun olimme molemmat vihdoin selvinneet meidän monsteri-flunssasta. Kaikki on mennyt pääosin hyvin: poika selvästi viihtyy dagiksessa ja luottaa uusiin hoitajiinsa. Ensimmäisen päivän hän pysytteli visusti mun läheisyydessä, mutta kolmantena päivänä hän jo touhusi siellä ihan omiaan, eikä olisi välttämättä edes huomannut, vaikka olisinkin lähtenyt välillä käymään jossakin. Sen sijaan nukkuminen ei ensimmäisinä päivinä vielä onnistunut ja lähdimmekin aina suosiolla kotia kohti, kun homma alkoi mennä enemmänkin pelleilyn puolelle. Mutta kuten hoitajat mulle vähän vakuuttelivatkin, on nukkuminenkin alkanut sujua heti, kun minä en ole siellä paikalla. Tällä hetkellä ainoa mieltäni painava juttu on se, että vaikka poika lähtee kotoa kohti dagista intoa puhkuen ja juoksee oman ryhmänsä ovelle hymy kasvoillaan, tulee hänelle kauhea paniikki siinä vaiheessa, kun meidän on aika sanoa heipat toisillemme. Hoitajien mukaan poika on rauhoittunut kyllä parissakymmenessä minuutissa, mutta eihän se nyt ole kiva jättää itkevää lasta sinne. Toivonkin todella, että päästäisiin tässä kevään mittaan vielä siihen pisteeseen, että hän jäisi hoitoon ilman itkuja.

Jos meidän pojalta kysyttäisiin, ottaisi hän joka päivä kaikki unikaverinsa mukaan dagikseen

Ne kaikkein tärkeimmät nalle ja pupu on kuitenkin riittänyt onneksi ihan hyvin

 

Sen sijaan maaliskuussa dagiksen aloittaneet tytöt ovat onneksi jo kotiutuneet todella hyvin omaan ryhmäänsä. Jopa meidän 4-vuotias nirsoilija on alkanut syödä kunnolla ja hän onkin alkanut ylpeästi raportoimaan mulle joka päivä, mitä kaikkea on syönyt ja kuinka paljon. Olen myös ollut erittäin onnellinen saadessani hoitajilta sellaista palautetta, että tyttömme ovat heidän mielestään todella kohteliaita ja huomaavaisia. On ilo kuulla, että kotona opetellut tavat, jotka eivät siis ole sen kummemmat kuin ”kiitos”, ”ole hyvä” ja ”anteeksi”, siirtyvät lasten mukana myös kodin ulkopuolelle. Ehkä olen siis onnistunut ainakin yhdessä asiassa tällä usean vuoden kotiäiti-urallani 😉

Ja urasta päästäänkin sujuvasti seuraavaan aiheeseen eli ensimmäiseen työhaastatteluuni. Olen siis tässä kevään mittaan käynnistänyt työnhakuani pikkuhiljaa sillä ajatuksella, että nyt haen ainoastaan sellaisia paikkoja, jotka vaikuttavat todella mielenkiintoisille ja muutenkin sellaiselle ”omalle jutulle”. Ja jos tällä rauhallisella täsmäisku-taktiikalla ei synny toivottua tulosta, on sitten kesän jälkeen aika laittaa ”all in” eli haikea kaikkea mahdollista, jotta vain pääsen taas kiinni työelämään. Yllätys olikin melkoinen, kun sain pari viikkoa sitten kutsun työhaastatteluun. Olin jo aivan varma, etten tulisi tällaista soittoa tänä keväänä saamaan ja voitte vain kuvitella, miten innostunut ja jännittynyt olen nämä kuluneet kaksi viikkoa ollut, kun olen odottanut tuota eilistä haastattelua. Kyseessä on työ, jossa tarvitaan sekä suomen- että ruotsinkielentaitoa, joten siinä mielessä mahdollisuuteni olivat paremmat verrattuna niihin työpaikkoihin, joissa ainoa kielivaatimus on ruotsi ja/tai englanti.

Itse haastattelu meni mielestäni hyvin. Tietenkään en voi, enkä edes halua sen kummemmin arvioida, mitä haastatteleva osapuoli on asiasta mieltä, mutta itselleni jäi tästä keskustelusta ainakin todella hyvä mieli. Ajattelenkin tämän niin, että vaikka en tulisikaan valituksi, voin kuitenkin olla iloinen siitä, että pystyin antamaan parastani ja että ainakin omasta mielestäni onnistuin tässä ensimmäisessä työhaastattelussani kymmeneen(!) vuoteen. Mutta todellakin siis toivon, että tulisin valituksi tähän paikkaan, tämä työ olisi niin ”mua”! Realistina kuitenkin tiedostan sen, että hakijoiden joukossa on varmasti useita, erittäin vahvoja kandidaatteja, joten ei siis auta kuin odotella ensi viikkoa, jolloin haastattelijat lupasivat ilmoittaa jatkosta. Niin jännittävää!

Mutta tiedättekö, nyt on taas palattava todellisuuteen ja otettava vessaharja kauniiseen käteen ja lähdettävä siistimään nuo meidän kylppärit! Me ollaan lähdössä iltapäivällä Suomeen ja vielä viimehetken siivoilujen jälkeen olisi myös pakattava loppuun (kerrankin saan tehdä tämän kaiken ilman pojan ”apua”). On niin ihanaa lähteä pitkästä aikaa Suomeen koko perheen voimin. Erityisen kivan tästä reissusta tekee sen, että ehditään nähdä niin appivanhemmat kuin mun omatkin vanhemmat sekä iso joukko ihania ystäviä! Luvassa on ainakin äitienpäivän viettoa, synttärijuhlat sekä häät. Aika hyvä saldo kymmenelle päivälle!

Seuraavat kuulumiset naputtelin siis lahden toiselta puolen 😊 Ihanaa viikonloppua kaikille!!!

<3 Heini