Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Tukholma

Ruotsi Tukholma Ulkosuomalaisuus Yleinen

Suomalaista vaalihuumaa Tukholman-suurlÀhetystössÀ

perjantai, huhtikuu 12, 2019

Hej pÄ er pitkÀstÀ aikaa!

TÀÀllĂ€ blogissa on ollut viime aikoina aika hiljaista, mutta se ei missÀÀn nimessĂ€ tarkoita sitĂ€, ettĂ€ oma elĂ€mĂ€ olisi ollut jotenkin tavallista rauhallisempaa— pĂ€invastoin! TÀÀllĂ€ on taas sattunut ja tapahtunut vaikka mitĂ€, ja pÀÀtinkin nyt aloittaa nĂ€iden viimeaikaisten kÀÀnteiden pĂ€ivittĂ€misen siitĂ€ kaikista ajankohtaisimmasta aiheesta eli Suomen eduskuntavaaleista.

Sain siis suuren kunnian toimia Suomen Tukholman suurlÀhetystössÀ vaalitoimitsijana Suomen eduskuntavaalien ennakkoÀÀnestyksen ajan. Se on muuten jÀnnÀ, miten kotimaan asiat kokee vielÀ omakseen, vaikkei itse ole Suomessa useisiin vuosiin asunutkaan. En usko, ettÀ olisin lÀhtenyt Suomessa asuessani mukaan vastaavaan hommaan, mutta tÀÀllÀ en miettinyt vastausta sekuntiakaan, kun kutsu/pyyntö tÀhÀn tehtÀvÀÀn tuli.

TÀÀllÀ Tukholmassa ennakkoÀÀnestyksen vaalihuoneisto sijaitsi siis Suomen suurlÀhetystön tiloissa ja ÀÀnestÀmÀÀn pÀÀsi keskiviikosta 3.4. alkaen aina lauantaihin 6.4. asti. Itse vaalitoimitsijan työ oli yllÀttÀvÀn haastavaa, vaikkei mistÀÀn kovin monimutkaisesta prosessista olekaan kyse. Kaiken on nimittÀin mentÀvÀ tarkalleen sÀÀntöjen mukaan, jotta annettu ÀÀni voidaan laskea. Olin myös unohtanut, miten raskasta asiakaspalvelutyö onkaan (vaikken juuri muuta ole työkseni tehnytkÀÀn!) ja iltaisin olo oli kyllÀ ihan kaikkensa antanut. Olen kuitenkin erittÀin iloinen, ettÀ sain olla mukana toteuttamasta ÀÀnestystÀ, sillÀ noiden pÀivien aikana koin ja opin paljon mielenkiintoisia juttuja paitsi itse vaalitoimitsijan työstÀ, mutta myös meistÀ suomalaisista tÀÀllÀ Ruotsissa.

Innokas vaalitoimitsija valmiina ottamaan ÀÀnestÀjÀt vastaan

Aivan ensimmÀiseksi mua ilahdutti Suomen tukholmalaisten ÀÀnestysaktiivisuus. Molempina pÀivinÀ, sekÀ keskiviikkona, ettÀ torstaina kÀvi yli 700 ihmistÀ antamassa ÀÀnensÀ. Perjantain lukema oli jo reilu 900 ÀÀntÀ ja lauantaina ÀÀnestÀjiÀ kÀvi lÀhes 1400. Tuntui myös, ettÀ ÀÀnestys oli useimmille tÀrkeÀ ja arvokas tapahtuma ja muutenkin jÀi sellainen olo, ettÀ Suomen asiat kiinnostavat yhÀ suurelta osin Ruotsissa asuvia suomalaisia.

Oli myös kiinnostavaa huomata, miten heterogeeninen ryhmÀ me Ruotsissa asuvat suomalaiset ollaankaan. TÀllÀ tarkoitan lÀhinnÀ sitÀ, ettÀ ÀÀnestysjonosta kantautuneita keskusteluja ei suinkaan kÀyty ainoastaan suomen kielellÀ, vaan mukaan mahtui ruotsia, englantia ja varmasti vielÀ muitakin kieliÀ. Oman arvioni mukaan reilut 50% ÀÀnestÀjistÀ puhui ruotsia, joista osa ei osannut suomea ja osa taas ei halunnut sitÀ jostakin muusta syystÀ puhua. Vastaavasti taas moni ÀÀnestÀjÀ halusi ehdottomasti puhua suomea, kun sitÀ nyt kerrankin pÀÀsi puhumaan. Puhutulla kielellÀ ei kuitenkaan ole suurlÀhetystössÀ merkitystÀ, sillÀ siellÀ kÀytetÀÀn aina asiakkaan toivomaa kieltÀ. Oli myös jÀnnÀ huomata, miten toiset ovat saaneet sÀilytettyÀ suomenkielentaitonsa, vaikkeivat olisi koskaan edes asuneet Suomessa ja toiset taas eivÀt syystÀ tai toisesta ole halunneet/pystyneet pitÀmÀÀn kaksikielisyyttÀÀn yllÀ. TÀmÀ herÀttikin aika paljon ajatuksia siitÀ, miten tÀrkeÀÀ suomenkieleen panostaminen on, etenkin omien lasten tulevaisuutta ajatellen.

Toinen itselleni mieleenpainuva juttu oli se, miten lÀhetystön henkilöstö suhtautui ÀÀnestystapahtumaan. Voitte vain kuvitella, ettÀ tÀllaisen ennakkoÀÀnestyksen jÀrjestÀminen vaatii satoja (ellei jopa tuhansia?) työtunteja ennen ja jÀlkeen itse ÀÀnestyksen. Koko lÀhetystö oli mukana toteuttamassa ennakkoÀÀnestystÀ, myös itse suurlÀhettilÀs istui ilmoittautumistiskin takana aina kun muilta kiireiltÀÀn ehti. Jotenkin koko hommassa tiivistyi hienosti suomalainen demokratia, kun kaikki laittavat asemastaan riippumatta itsensÀ likoon yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Ja mikĂ€ parasta, kaiken hĂ€linĂ€n keskellĂ€ muistin myös itsekin ÀÀnestÀÀ. On myönnettĂ€vĂ€, ettĂ€ vĂ€lillĂ€ olen miettinyt omia motiivejani, kun kyseessĂ€ ovat Suomen asiat. Miksi ÀÀnestĂ€n ja miksi haluan vaikuttaa edelleen synnyinmaani asioihin? Huomasin kuitenkin, ettei vastausta tĂ€hĂ€n tarvinnut miettiĂ€ kauaakaan: Suurin osa sukulaisista ja ystĂ€vistĂ€ asuu edelleen Suomessa, joten on sanomattakin selvÀÀ, ettĂ€ Suomen asiat ovat tĂ€rkeitĂ€. LisĂ€ksi voi hyvinkin olla, ettĂ€ meidĂ€n omat lapset tai ainakin osa heistĂ€ haluaa tulevaisuudessa muuttaa Suomeen (ainakin tĂ€llĂ€ hetkellĂ€ meidĂ€n tytöt pitĂ€vĂ€t Suomea oikeana unelmamaana, joka tosin johtunee suurelta osin siitĂ€, ettĂ€ Suomessa ollaan aina lomalla, kaukana arjen aikatauluista ja velvoitteista). Ei ole myöskÀÀn tĂ€ysin poissuljettua, ettemmekö itse muuttaisi vielĂ€ joku pĂ€ivĂ€ Suomeen (miehellĂ€ on ikĂ€vĂ€ kesĂ€mökkiĂ€ 😉). LisĂ€ksi koen muutenkin suomalaisuuden tĂ€rkeĂ€ksi osaksi identiteettiĂ€ni ja haluan myös istuttaa sen lapsiimme. MeidĂ€n pieni ja sitkeĂ€ kansa on aika uniikki ja toivon, ettĂ€ jatkossakin voin olla ylpeĂ€sti suomalainen. Muun muassa nĂ€istĂ€ syistĂ€ siis ÀÀnestĂ€n. EntĂ€pĂ€ te muut? PidĂ€ttekö te ÀÀnestĂ€mistĂ€ tĂ€rkeĂ€nĂ€ ja jos pidĂ€tte, niin mistĂ€ syistĂ€? EntĂ€s sitten te, joita ei kotimaan asiat syystĂ€ tai toisesta kiinnosta, mikĂ€ on saanut mielenkiintonne lakkaamaan?

TÀmÀn postauksen myötÀ haluan toivottaa teille kaikille mitÀ parhainta viikonloppua ja jÀnnittÀvÀÀ sekÀ onnistunutta vaalipÀivÀÀ sunnuntaille! Toivottavasti saadaan oikeasti fiksuja, ajattelevia ja asialleen omistautuneita ihmisiÀ Suomen eduskuntaan!

<3 Heini

Lapset Lasten Tukholma Yleinen

Lasten Tukholma: Junibacken

tiistai, tammikuu 22, 2019

MeidĂ€n perhe ei ole todellakaan sieltĂ€ aktiivisimmasta pÀÀstĂ€, mitĂ€ viikonlopun viettoon tulee. Koska arjessa ei ehditĂ€ viettÀÀ juurikaan aikaa yhdessĂ€ iltaopintojeni vuoksi, on viikonloppuna vaan ihana löllĂ€tĂ€ porukalla kotona tai ainakin pysytellĂ€ muutaman kilometrin sĂ€teellĂ€ tÀÀltĂ€. EikĂ€ meidĂ€n lapsetkaan ole valittaneet, ettĂ€ heillĂ€ olisi tylsÀÀ. Tai ehkĂ€ raukat eivĂ€t vain osaa, kun eivĂ€t juuri tiedĂ€ paremmasta 😉

Nyt kun meidĂ€n kaikki tytöt alkavat olla jo aika isoja, olen alkanut kuitenkin miettiĂ€, ettĂ€ olisi ehkĂ€ korkea aika alkaa tutustumaan myös Tukholman lapsille suunnattuihin aktiviteetteihin. Tukholmahan on pullollaan kaikkea kivaa tekemistĂ€ lapsille ja olisi jotenkin sÀÀli, jos lapsemme eivĂ€t pÀÀsisi nauttimaan tĂ€stĂ€ tarjonnasta vain aikaansaamattomien vanhempiensa vuoksi. NiinpĂ€ olen nyt ottanut asiakseni jĂ€rjestÀÀ jotain vaihtelua lasten viikonloppuihin vĂ€hĂ€n useammin. En kuitenkaan suostu ottamaan tĂ€stĂ€ asiasta mitÀÀn paineita, joten tulemme kerĂ€ilemÀÀn nĂ€itĂ€ kokemuksia ihan rauhallisessa tahdissa. Eli nĂ€htĂ€vÀÀ ja koettavaa tulee riittĂ€mÀÀn vielĂ€ pitkĂ€ksi aikaa 😊

Mutta tuumasta toimeen; lupasin meidÀn tytöille, ettÀ kunhan vain pÀÀstÀÀn heitÀ piinanneesta influenssasta eroon, lÀhdetÀÀn pÀivÀretkelle jonnekin kivaan, yhdessÀ valittuun paikkaan. EnsimmÀiseksi tyttöjen retkikohteeksi valikoituikin tÀydellÀ yksimielisyydellÀ DjurgÄrdenilla sijaitseva Junibacken. Junibackenissa olemme kÀyneet jo kaksi kertaa aiemminkin, aikana jolloin emme asuneet vielÀ Ruotsissa. Nuorin tyttö ei nÀistÀ kerroista tosin muista mitÀÀn, mutta kahdella vanhimmalla tytöllÀ oli kyllÀ mielikuva, millaiseen paikkaan olimme menossa. Viime sunnuntaina me tytöt siis jÀtimme sitten pojat kotivahdeiksi ja lÀhdimme intoa puhkuen kohti DjurgÄrdenia.

Junibackenhan on alun perin perustettu lastenkirjailija Astrid Lidgrenin innoittamana paikaksi, jossa lastenkirjallisuuteen keskittyvien kirjailijoiden ja kuvittajien teokset pÀÀsevĂ€t ansaitusti esiin. TĂ€nĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ Junibacken on lasten kulttuuritalo ”med hjĂ€rtat i boken”, jonka merkittĂ€vin visio on herĂ€ttÀÀ lasten mielenkiinto lukemista kohtaan. (www.junibacken.se/om/)

Junibacken onkin aivan ihana kohde lasten kanssa! Paikka on jaettu useampaan eri nÀyttelyyn, joissa lapset pÀÀsevÀt vapaasti katsomaan, koskemaan ja leikkimÀÀn. NÀyttelyistÀ löytyy rekvisiittaa monesta tunnetusta sadusta, kuten Peppi PitkÀtossusta, Katto Kassisesta, Viirusta ja Pesosesta, Mikko Mallikkaasta sekÀ monesta, monesta muusta. Tavallaan paikkaa haluaisi luonnehtia sisÀleikkipuistoksi; löytyyhÀn sieltÀ leikkitaloja liukumÀkiÀ, satumaisia huoneita, tunneleita ja piilopaikkoja, mutta sitÀ se ei kuitenkaan ole. Lasten kulttuuritalo on todellakin paljon osuvampi nimitys. Vapaan leikin ja tutkimisen ohella Junibackenissa voi nauttia laadukkaasta lasten musiikkiteatterista. Esitys kestÀÀ parikymmentÀ minuuttia ja ainakin tÀllÀ kertaa se kertoi Peppi PitkÀtossusta. NÀmÀ esityksen lapsinÀyttelijÀt olivat vielÀpÀ erittÀin lahjakkaita, niin itse nÀyttelemisen kuin laulamisenkin sarallalla.

Niin meidÀn kuin varmasti monen muunkin ehdoton suosikki Junibackenissa on satujuna. Satujuna kuljettaa matkustajiaan Astrid Lingrenin rakastetuimpien satujen lÀpi. Matkalla tavataan muiden muassa VaahteramÀen Eemeli perheineen, Katto Kassinen ja pikkuveli, Ronja RyövÀrintytÀr MÀnniÀisineen ja Kakkiaisineen sekÀ Joonatan ja Korppu sadusta Veljeni Leijonamieli. Satujuna on kiva kokemus myös aikuisille, tai ainakin allekirjoittaneessa se on joka kerta herÀttÀnyt suuria tunteita ja ihania lukumuistoja lapsuudesta.

Lapsi on terve, kun se leikkii 😉

 

Tutustuimme mm. Katto Kassisen sotkuiseen taloon

Junibackenissa riittÀÀ paljon hauskoja yksityiskohtia

Esityksen odottelua Huvikummun edustalla

 

Lopuksi piipahdettiin myös avaruudessa

Junibackeniin ovat tervetulleita aivan kaiken ikĂ€iset ja kukin saakin siitĂ€ varmasti irti vĂ€hĂ€n eri juttuja. Oman kokemukseni mukaan tĂ€mĂ€ satutalo uppoaa kuitenkin parhaiten 3-7-vuotiaisiin. Ainakin meidĂ€n 4- ja 6-vuotiaat olivat kaikesta aivan intoa piukeina 😊 8-vuotias viihtyi myös todella hyvin, mutta ehkĂ€ vĂ€hĂ€n enemmĂ€n siinĂ€ huolehtivan isosiskon roolissa. HĂ€n sanoikin, ettĂ€ teki jo vĂ€hĂ€n tiukkaa ensinnĂ€kin mahtua joka paikkaan ja muutenkin osa jutuista oli hĂ€nen mielestÀÀn ehkĂ€ vĂ€hĂ€n nuoremmille suunnattu. Kaiken kaikkiaan meillĂ€ oli kuitenkin mahtava tyttöjen pĂ€ivĂ€. Ja loppujen lopuksi meillĂ€ vierĂ€htikin Junibackenissa  reippaat kolme tuntia tuosta vain. TĂ€hĂ€n kolmeen tuntiin sisĂ€ltyi toki myöhĂ€inen lounas Junibackenin omassa ravintolassa, jossa tarjoillaan muuten oikein maistuvaa ruokaa. Ei kuitenkaan mitÀÀn niin hyvÀÀ, ettĂ€ ainoastaan ruuan perĂ€ssĂ€ kannattaisi Junibackeniin lĂ€hteĂ€, mutta jos ja kun nĂ€lkĂ€ siellĂ€ sattuu yllĂ€ttĂ€mÀÀn, saa rahalleen ihan sopivasti vastinetta.

Ravintolassa on laaja valikoima myös makeita herkkuja

Ravintolan sisustus miellyttÀÀ lasten ja lasten mielisten silmÀÀ

Junibackenissa on myös Ruotsin suurin lasten kirjakauppa

Junibacken ei ehkĂ€ ole lasten retkikohde sieltĂ€ aivan edullisimmasta pÀÀstĂ€. SisÀÀnpÀÀsy on aikuiselta 185 kr ja 2-15-vuotiailta lapsilta 155 kr. Alle 2-vuotiaat pÀÀsevĂ€t sisĂ€lle maksutta. SisÀÀnpÀÀsymaksuun sisĂ€ltyy kuitenkin matka satujunassa sekĂ€ musiikkiteatteriesitys kaiken muun hauskan lisĂ€ksi, joten loppujen lopuksi hinta on mielestĂ€ni varsin kohtuullinen. Ja kuten arvata saattaa, on lapset huomioitu kaikessa; wc:t ovat siistit, ravintolassa riittÀÀ syöttötuoleja jne. Ensikertalaisten on ehkĂ€ hyvĂ€ tietÀÀ se, ettei Junibackenin sisĂ€lle saa viedĂ€ lastenrattaita, vaan rattaat on jĂ€tettĂ€vĂ€ rakennuksen ulkopuolelle vaunuparkkiin. Suosittelen myös lĂ€mpimĂ€sti ottamaan lukon mukaan rattaiden kanssa reissaaville, Tukholmassa kun lastenrattaatkin kelpaavat varkaille oikein hyvin. Vierailuun Junibackenissa vauvan kanssa kannattaa myös siis varustautua jollakin kantovĂ€lineellĂ€. MeillĂ€ on ollut kaksi kertaa 1,5v mukana Junibackenissa ja senkin ikĂ€inen nauttii tĂ€stĂ€ elĂ€myksestĂ€ aivan varmasti, mutta tĂ€llĂ€ kertaa halusin, ettĂ€ tytöt saavat nauttia pĂ€ivĂ€stÀÀn kaikessa rauhassa ilman, ettĂ€ tarvitsee (kuten tavallisesti) mennĂ€ pienimmĂ€n ehdoilla. MeidĂ€n poika ei esim. olisi todennĂ€köisesti jaksanut istua paikoillaan koko teatteriesityksen aikaa ja muutenkin oma aikani olisi kulunut sinkoillessani hĂ€nen perĂ€ssÀÀn paikasta toiseen. Mutta vĂ€hĂ€n rauhallisemman 1,5-vuotiaan kanssa voisi siellĂ€ varmasti viettÀÀ hyvinkin leppoisan pĂ€ivĂ€n 🙂

Kuten ehkĂ€ rivien vĂ€listĂ€ olettekin voineet jo pÀÀtellĂ€, on lopputulemani Junibackenista ainoastaan positiivinen. Se on ihanan erilainen ja virkistĂ€vĂ€ elĂ€mys, verrattuna niihin tavallisimpiin huvipuistoihin ja Hop Loppeihin. Jos siis liikutte lasten kanssa Tukholmassa pĂ€in, ettekĂ€ ole vielĂ€ kĂ€yneet testaamassa Junibackenia, suosittelen sen ehdottomasti tekemÀÀn, ja ehkĂ€pĂ€ jo ihan sillĂ€ seuraavalla matkalla 😊

MeidÀn tyttöjen pÀivÀn kruunasi kauniin, hÀmÀrtyvÀn Tukholman ihastelu DjurgÄrdenin sillalta

 

Ihanaa, talvista viikon jatkoa!

<3 Heini

Ps. TÀÀllĂ€ viikko on alkanut oikein iloisissa merkeissĂ€, kun vanhempani tulivat taas auttamaan mua miehen työmatkan ajaksi. Ihanaa, kun lapset pÀÀsevĂ€t isovanhempien kanssa luistelemaan ja touhuilemaan kaikkea muutakin ja itse pÀÀsen taas orientoitumaan uuteen lukukauteen ja akateemiseen kirjoittamiseen pĂ„ svenska 😊

Lapset Ruotsi Tukholma Ulkosuomalaisuus Yleinen

Koulun aloituksesta

torstai, tammikuu 17, 2019

Hei taas!

Kuten jo aiemmin taisinkin kertoa, aloittaa jo jÀrjestyksessÀÀn toinen meidÀn lapsista koulutiensÀ ensi syksynÀ. Viime viikolla meidÀn postilaatikkoomme sitten tipahtikin brosyyri, joka ohjeistaa siihen, miten ja milloin koulunvalinta ja kouluun ilmoittautuminen tÀÀllÀ Tukholmassa tapahtuu.

Vaikka meidÀn vanhin tyttömme on jo puolentoista lukukauden ajan kÀynyt tÀÀllÀ koulua, on tÀmÀ virallinen kouluunhakuprosessi meille ihan uusi. Esikoinenhan joutui muuttomme ajankohdan vuoksi aloittamaan koulun kesken lukukauden, jolloin otimme suoraan yhteyttÀ koulun rehtoriin ja nÀin (onneksi) saatiin hÀnelle jÀrjestymÀÀn paikka lÀhikoulusta.

Viime vuoden marraskuussa pÀÀtti Ruotsin eduskunta, ettÀ oppivelvollisuus alkaa myös Ruotsissa sinÀ vuonna, jona lapsi tÀyttÀÀ kuusi vuotta. NÀin ollen tuli Förskoleklass eli esikoululuokka myös tÀÀllÀ pakolliseksi, mikÀ on mielestÀni tosi hyvÀ juttu. Lapset siirtyvÀt eskariluokalla jo oikean koulun tiloihin ja tÀmÀ esikouluvuosi pitÀÀ sisÀllÀÀn opettelua koulun rutiineihin ja sÀÀntöihin ja toimii ns. pehmeÀnÀ pudotuksena koulumaailmaan. NÀin ollen ykkösluokan alkaessa lapsi on valmiimpi keskittymÀÀn itse oppimiseen, kun koulumaailma on jo entuudestaan tuttu.

Itse kouluun hakeminen tapahtuu sÀhköisesti, kuinkas muutenkaan. Vanempien tulee valita kolme koulua, joihin olisivat lapsensa valmiita laittamaan ja sitten vain odotellaan, mihin kouluun lapsi pÀÀtyy. TÀssÀ prosessissahan on omat sÀÀntönsÀ, miten paikat jaetaan silloin kuin hakijoita on enemmÀn kuin itse paikkoja, mutta en nyt ala niitÀ tÀssÀ sen yksityiskohtaisemmin selvittÀmÀÀn.

Ruotsalainen koulusysteemi pÀhkinÀnkuoressa

TĂ€mĂ€ oli ehdottomasti oma suosikkisivuni esitteestĂ€. Jopa minĂ€ ymmĂ€rrĂ€n tĂ€stĂ€, miten homma toimii 😉

Mutta mahtavaa on se, ettĂ€ ensimmĂ€istĂ€ kertaa tÀÀllĂ€ Ruotsissa oloaikanamme mekin olemme siellĂ€ ”etuoikeutettujen” puolella; nimittĂ€in kun vanhempi sisarus on jo sisĂ€llĂ€ toivotussa koulussa, pÀÀse nuorempi sisarus kĂ€ytĂ€nnössĂ€ automaattisesti samaan kouluun. TĂ€mĂ€ on meille suuri helpotus, sillĂ€ meidĂ€n asuinalueellamme on huutava pula koulu- ja pĂ€ivĂ€kotipaikoista (kuten ehkĂ€ jo nuorempien tyttöjen 1,5 vuotta kestĂ€neestĂ€ dagis-jonotuksesta voi pÀÀtellĂ€). Viime syksynĂ€ tĂ€nne MariehĂ€lliin perustettiinkin uusi koulu, joka sijaitsee noin 1,5 km pÀÀssĂ€ meidĂ€n kotoamme. Mutta koska tĂ€mĂ€ uusi koulu sijaitsee vĂ€hĂ€n syrjĂ€ssĂ€ tĂ€mĂ€n asuinalueen ”ytimestĂ€â€, hakee suurin osa vanhemmista mieluiten paikkaa lapselleen tĂ€stĂ€ meitĂ€kin lĂ€hinnĂ€ olevasta ”pÀÀkoulusta.” Olemmekin siis todella onnekkaassa asemassa, sillĂ€ vanhin tyttömme kĂ€y jo tĂ€tĂ€ ”pÀÀkoulua”, jonne on kotoamme vain n. 300 metrin matka. Nyt vain toivotaan, ettei sÀÀntö tee poikkeusta tĂ€mĂ€n asian suhteen, ainakaan meidĂ€n kohdallamme. SekÀÀn ei kyllĂ€ minua enÀÀ yllĂ€ttĂ€isi, niin vaikeaa on ollut saada nĂ€itĂ€ meidĂ€n nuorempia tyttĂ€riĂ€mme edes sinne dagikseen!

Kouluvalintoja tehdessÀmme puntaroimme tietysti myös muitakin vaihtoehtoja kuin tÀtÀ meidÀn lÀhikouluamme. Tukholman alueella on myös muutama suomalainen koulu ja etenkin Fridhemsplanilla sijaitsevaa Sverigefinska skolaa olen kuullut kehuttavan todella paljon. PÀÀdyimme kuitenkin siihen, ettÀ tÀmÀnhetkisessÀ elÀmÀntilanteessa helppous ajaa suomenkielisen opetuksen edelle. Kuulostaa ehkÀ hurjalle, mutta nÀin isossa perheessÀ on logistiikalla todella suuri merkitys. Ja koska ainakin toistaiseksi kaikki meidÀn arkiaktiviteettimme sijoittuvat tÀnne tullien pohjoispuolelle, emme koe jÀrkevÀksi lÀhteÀ kuljettamaan osaa lapsista joka arkiaamu Kungsholmenille.

TÀmÀ ruotsinsuomalainen koulu tulee tietysti taas kyseeseen, jos jossain vaiheessa alkaa nÀyttÀÀ siltÀ, ettÀ lapset alkaisivat kadottaa suomenkielentaitoaan. Mutta ainakin me vanhemmat ollaan pÀÀtetty vakaasti tehdÀ kaikkemme, ettei nÀin pÀÀsisi kÀymÀÀn. Sen, miten hyvin onnistumme tÀssÀ haasteessa, tulee ainoastaan  aika nÀyttÀmÀÀn. Mutta rehellisesti sanottuna on minun vaikea uskoa, ettÀ lapsemme jossain vaiheessa menettÀisivÀt suomenkielentaitonsa. (Toivottavasti nÀmÀ eivÀt ole niitÀ kuuluisia viimeisiÀ sanoja!)

Lasten kaksi- tai monikielisyys on kyllÀ muutenkin niin mielenkiintoinen juttu. Juuri tÀssÀ pohdiskelin, ettÀ jos asuisimme Suomessa, tÀytyisi meidÀn painottaa ruotsin kieltÀ, jotta se sÀilyisi lapsilla suomenkielisessÀ majoriteettiympÀristössÀ. Nyt tÀÀllÀ Ruotsissa se on tietysti ihan pÀinvastoin, tÀytyy olla todella tarkkana siitÀ, ettÀ suomenkieltÀ kÀytetÀÀn aina kuin mahdollista.

Mutta tÀÀllĂ€ siis odotetaan jo kovasti ensi syksyĂ€ ja 6-vuotiaan koulunaloitusta, eikĂ€ ainakaan vĂ€hiten tulevan koululaisen itsensĂ€ toimesta.  Aika harva lapsi voi sanoa olleensa Ă€idin ja pikkusisarusten kanssa kotona 6-vuotiaaksi asti, vai mitĂ€ olette mieltĂ€? Mutta tĂ€mĂ€ meidĂ€n 6-vuotiaamme on kyllĂ€ maailman herttaisin; aina kun pahoittelen hĂ€nelle, ettĂ€ hĂ€n ei ole vielĂ€kÀÀn saanut paikkaa dagiksesta, muistaa hĂ€n sanoa miten hyvĂ€ hĂ€nellĂ€ on olla myös minun kanssa kotona, vaikka ehkĂ€ vĂ€hĂ€n omanikĂ€isiĂ€ kavereita jo kaipaakin 😊

NÀissÀ tunnelmissa siis kohti viikonloppua! TÀÀllÀ viikonloppu alkaakin vauhdikkaasti, kun tytöt viettÀvÀt huomenna meillÀ kaverisynttÀreitÀÀn. LisÀksi sunnuntaina olen luvannut viedÀ heidÀt vielÀ Junibackeniin siitÀ hyvÀstÀ, ettÀ raukat olivat tÀnÀkin vuonna oikeina synttÀripÀivinÀÀn kipeinÀ. Ajattelin, ettÀ olisi kiva tehdÀ vÀhÀn jotain tavallisesta poikkeavaa, niin ettÀ saadaan unohdettua ne viimeisimmÀtkin influenssan rippeet!

Ihanaa viikonloppua myös sinne ruudun toiselle puolelle!

<3 Heini

Matkat Opiskelu Yleinen

Yksin kotona – tenttimatka Tukholmaan

torstai, joulukuu 20, 2018

Hej pÄ er!

Nyt voi kyllÀ sanoa, ettÀ olo on vÀsynyt mutta onnellinen! TÀmÀ vuosi on koulun osalta nyt taputeltu ja mielestÀni olen selvinnyt jopa odotettua paremmin.
Tiistaiaamuna lĂ€hdin yksin HelsingistĂ€ takaisin Tukholmaan, sillĂ€ vielĂ€ samana iltana mulla oli ohjelmassa ruotsin kielen suullisen osuuden viimeinen seminaari ja kuullun ymmĂ€rtĂ€misen koe. Keskiviikkona taas oli luvassa tentti ruotsin kielen rakenteisiin ja sananmuodostukseen liittyen. Lapset jĂ€ivĂ€t appivanhempien hellÀÀn huomaan ja samoin mies jĂ€i tekemÀÀn töitĂ€ HelsingistĂ€ kĂ€sin. Vietin siis kokonaiset 48 tuntia itsekseni! MikÀÀn lepoloma reissuni ei todellakaan ollut, vaan opiskelin yhtĂ€ kampaajakĂ€yntiĂ€ lukuun ottamatta (first things first 😉) lĂ€hes kaiken valveillaoloaikani. Ja sitĂ€ tenttiin lukemistahan muuten riitti!
Alun perin olin jĂ€nnittĂ€nyt sitĂ€, miten selviytyisin yksin hiljaisessa kodissa, kun olen tottunut elĂ€mÀÀn ympĂ€rillĂ€ni. Ja hyvinhĂ€n sekin meni. Edes nukkumaan mennessĂ€ ei pelottanut ja voi miten ihanaa olikaan asettaa herĂ€tys aamuksi; sitĂ€ kun meillĂ€ ei ole viime aikoina tarvinnut kovinkaan monena iltana tehdĂ€, kiitos erÀÀn 1-vuotiaan ”herĂ€tyskellon”. Ainoan paniikin hetkeni koin heti kotiin tullessa, kun en saanut meidĂ€n wifiĂ€ toimimaan (mies oli ottanut kaikki piuhat seinĂ€stĂ€ irti ennen Suomeen lĂ€htöÀ). Koti oli nimittĂ€in aivan liian hiljainen ja tarvitsin kipeĂ€sti Spotifyta tai edes jouluradiota taustaÀÀneksi. No kahdella puhelinsoitolla tĂ€mĂ€kin ongelma oli ratkaistu ja pÀÀsin keskittymÀÀn olennaiseen eli opiskeluun.

Kerrankin siistiÀ! MaidÀn olohuone ei todellakaan nÀytÀ normaalisti tÀltÀ!

Keskiviikko iltana tulinkin yliopistolta kotiin jo yllÀttÀvÀn ajoissa (kirjoitin tentin tunnissa?!) ja aloin tietysti miettimÀÀn, ettÀ mitÀköhÀn sitÀ nyt sitten tekisi. MyönnÀn, ettÀ ensin aloin pyyhkiÀ pöytiÀ ja kylpyhuoneen tasoja, mutta ajatuksien siirtyessÀ imuriin ja moppiin oli aika pysÀhtyÀ. Olin juuri rutistanut kaksi pÀivÀÀ itsestÀni kaiken mahdollisen irti; opiskellut yli puolille öin ja herÀnnyt taas kuuden jÀlkeen opiskelemaan lisÀÀ, nyt sai siis jo tÀmÀ suorittaminen riittÀÀ. NiinpÀ lÀmmitin glögiÀ, vaihdoin pyjaman pÀÀlle ja aloin katsomaan viikonloppuna tallentamaani Joulu mielelle -konserttia.

Kuten tavallista, meni tĂ€mĂ€n konsertin katsominen tĂ€ysin itkemiseksi. En ole enÀÀ moneen vuoteen pystynyt katsomaan nĂ€itĂ€ Lastenklinikan kummien konsertteja itkemĂ€ttĂ€. Tuntuu niin uskomattomalle, mitĂ€ nuo pienet vakavasti sairaat lapset joutuvatkaan kĂ€ymÀÀn lĂ€pi ja miten reippaita he kaikesta huolimatta ovat. Samalla tietysti mieleen hiipi myös muistot siitĂ€ omasta huolesta, silloin kun emme vielĂ€ tienneet mikĂ€ meidĂ€n 5-vuotiasta vaivasi. Mutta sainpahan ainakin itkeĂ€ rauhassa, kun muita ei ollut kotona 😊

Vihdoinkin aikaa rentoutua!

Kun yleensĂ€ on reissussa useamman lapsen kanssa, oli tĂ€mĂ€ yksinmatkustaminen vaihteeksi ihanaa. Matkustaessani lasten kanssa tĂ€hĂ€n aikaan vuodesta, on mulla yleensĂ€ työnnettĂ€vĂ€nĂ€ yhdet matkarattaat, kannettavana aina 2-4 toppatakkia ja parhaassa tapauksessa vielĂ€ lisĂ€ksi kolme pientĂ€ reppua sekĂ€ evĂ€skassi. TĂ€llĂ€ kertaa lĂ€hdin matkaan YHDEN kĂ€silaukun kanssa ja siinĂ€ kaikki. Menomatkan vielĂ€ kruunasi se, kun koneeseen astuessani kysyi lentoemĂ€ntĂ€, matkustanko yksin. Vastattuani myöntĂ€vĂ€sti, pyysi hĂ€n minua exit-paikalle istumaan. TĂ€mĂ€hĂ€n tarkoittaa sitĂ€, ettĂ€ vaikutan reippaalle ja kykenevĂ€lle auttamaan miehistöÀ onnettomuuden tai muun vaaratilanteen sattuessa, eikös vain 😉

Travel light

Travel light

TÀllaisilla pikkukoneilla pÀÀsee melkein suoraan meidÀn kotiovelle

TÀtÀ palleroa olikin jo ollut ikÀvÀ!

Ei muuten tullut mieleenkÀÀn sulkea ikkunaverhoa, vaikka aurinko vÀhÀn hÀikÀisikin!

NĂ€inkin pienet asiat voi saada mut nykyÀÀn tosi iloiseksi. NĂ€in koulun aloittamisen myötĂ€ olen taas alkanut tuntea oloni enemmĂ€n ”minuksi”, kun pÀÀsen aina vĂ€lillĂ€ pois sieltĂ€ ”kotiĂ€itiverhon” takaa, jossa olen piileskellyt jo aika monta vuotta!
Mutta nyt on sitten joululoma omalta osaltani virallisesti kĂ€ynnistynyt. Olen palannut tĂ€nÀÀn onnellisesti Helsinkiin ja luulen, ettĂ€ saunomisen ja kunnon yöunien jĂ€lkeen olen jo tĂ€ydessĂ€ jouluvalmiudessa 😉

MitÀ mahtavinta loppuviikkoa kaikille!
<3 Heini