Browsing Tag

Opiskelu

Matkat Opiskelu Yleinen

Yksin kotona – tenttimatka Tukholmaan

torstai, joulukuu 20, 2018

Hej pÄ er!

Nyt voi kyllÀ sanoa, ettÀ olo on vÀsynyt mutta onnellinen! TÀmÀ vuosi on koulun osalta nyt taputeltu ja mielestÀni olen selvinnyt jopa odotettua paremmin.
Tiistaiaamuna lĂ€hdin yksin HelsingistĂ€ takaisin Tukholmaan, sillĂ€ vielĂ€ samana iltana mulla oli ohjelmassa ruotsin kielen suullisen osuuden viimeinen seminaari ja kuullun ymmĂ€rtĂ€misen koe. Keskiviikkona taas oli luvassa tentti ruotsin kielen rakenteisiin ja sananmuodostukseen liittyen. Lapset jĂ€ivĂ€t appivanhempien hellÀÀn huomaan ja samoin mies jĂ€i tekemÀÀn töitĂ€ HelsingistĂ€ kĂ€sin. Vietin siis kokonaiset 48 tuntia itsekseni! MikÀÀn lepoloma reissuni ei todellakaan ollut, vaan opiskelin yhtĂ€ kampaajakĂ€yntiĂ€ lukuun ottamatta (first things first 😉) lĂ€hes kaiken valveillaoloaikani. Ja sitĂ€ tenttiin lukemistahan muuten riitti!
Alun perin olin jĂ€nnittĂ€nyt sitĂ€, miten selviytyisin yksin hiljaisessa kodissa, kun olen tottunut elĂ€mÀÀn ympĂ€rillĂ€ni. Ja hyvinhĂ€n sekin meni. Edes nukkumaan mennessĂ€ ei pelottanut ja voi miten ihanaa olikaan asettaa herĂ€tys aamuksi; sitĂ€ kun meillĂ€ ei ole viime aikoina tarvinnut kovinkaan monena iltana tehdĂ€, kiitos erÀÀn 1-vuotiaan ”herĂ€tyskellon”. Ainoan paniikin hetkeni koin heti kotiin tullessa, kun en saanut meidĂ€n wifiĂ€ toimimaan (mies oli ottanut kaikki piuhat seinĂ€stĂ€ irti ennen Suomeen lĂ€htöÀ). Koti oli nimittĂ€in aivan liian hiljainen ja tarvitsin kipeĂ€sti Spotifyta tai edes jouluradiota taustaÀÀneksi. No kahdella puhelinsoitolla tĂ€mĂ€kin ongelma oli ratkaistu ja pÀÀsin keskittymÀÀn olennaiseen eli opiskeluun.

Kerrankin siistiÀ! MaidÀn olohuone ei todellakaan nÀytÀ normaalisti tÀltÀ!

Keskiviikko iltana tulinkin yliopistolta kotiin jo yllÀttÀvÀn ajoissa (kirjoitin tentin tunnissa?!) ja aloin tietysti miettimÀÀn, ettÀ mitÀköhÀn sitÀ nyt sitten tekisi. MyönnÀn, ettÀ ensin aloin pyyhkiÀ pöytiÀ ja kylpyhuoneen tasoja, mutta ajatuksien siirtyessÀ imuriin ja moppiin oli aika pysÀhtyÀ. Olin juuri rutistanut kaksi pÀivÀÀ itsestÀni kaiken mahdollisen irti; opiskellut yli puolille öin ja herÀnnyt taas kuuden jÀlkeen opiskelemaan lisÀÀ, nyt sai siis jo tÀmÀ suorittaminen riittÀÀ. NiinpÀ lÀmmitin glögiÀ, vaihdoin pyjaman pÀÀlle ja aloin katsomaan viikonloppuna tallentamaani Joulu mielelle -konserttia.

Kuten tavallista, meni tĂ€mĂ€n konsertin katsominen tĂ€ysin itkemiseksi. En ole enÀÀ moneen vuoteen pystynyt katsomaan nĂ€itĂ€ Lastenklinikan kummien konsertteja itkemĂ€ttĂ€. Tuntuu niin uskomattomalle, mitĂ€ nuo pienet vakavasti sairaat lapset joutuvatkaan kĂ€ymÀÀn lĂ€pi ja miten reippaita he kaikesta huolimatta ovat. Samalla tietysti mieleen hiipi myös muistot siitĂ€ omasta huolesta, silloin kun emme vielĂ€ tienneet mikĂ€ meidĂ€n 5-vuotiasta vaivasi. Mutta sainpahan ainakin itkeĂ€ rauhassa, kun muita ei ollut kotona 😊

Vihdoinkin aikaa rentoutua!

Kun yleensĂ€ on reissussa useamman lapsen kanssa, oli tĂ€mĂ€ yksinmatkustaminen vaihteeksi ihanaa. Matkustaessani lasten kanssa tĂ€hĂ€n aikaan vuodesta, on mulla yleensĂ€ työnnettĂ€vĂ€nĂ€ yhdet matkarattaat, kannettavana aina 2-4 toppatakkia ja parhaassa tapauksessa vielĂ€ lisĂ€ksi kolme pientĂ€ reppua sekĂ€ evĂ€skassi. TĂ€llĂ€ kertaa lĂ€hdin matkaan YHDEN kĂ€silaukun kanssa ja siinĂ€ kaikki. Menomatkan vielĂ€ kruunasi se, kun koneeseen astuessani kysyi lentoemĂ€ntĂ€, matkustanko yksin. Vastattuani myöntĂ€vĂ€sti, pyysi hĂ€n minua exit-paikalle istumaan. TĂ€mĂ€hĂ€n tarkoittaa sitĂ€, ettĂ€ vaikutan reippaalle ja kykenevĂ€lle auttamaan miehistöÀ onnettomuuden tai muun vaaratilanteen sattuessa, eikös vain 😉

Travel light

Travel light

TÀllaisilla pikkukoneilla pÀÀsee melkein suoraan meidÀn kotiovelle

TÀtÀ palleroa olikin jo ollut ikÀvÀ!

Ei muuten tullut mieleenkÀÀn sulkea ikkunaverhoa, vaikka aurinko vÀhÀn hÀikÀisikin!

NĂ€inkin pienet asiat voi saada mut nykyÀÀn tosi iloiseksi. NĂ€in koulun aloittamisen myötĂ€ olen taas alkanut tuntea oloni enemmĂ€n ”minuksi”, kun pÀÀsen aina vĂ€lillĂ€ pois sieltĂ€ ”kotiĂ€itiverhon” takaa, jossa olen piileskellyt jo aika monta vuotta!
Mutta nyt on sitten joululoma omalta osaltani virallisesti kĂ€ynnistynyt. Olen palannut tĂ€nÀÀn onnellisesti Helsinkiin ja luulen, ettĂ€ saunomisen ja kunnon yöunien jĂ€lkeen olen jo tĂ€ydessĂ€ jouluvalmiudessa 😉

MitÀ mahtavinta loppuviikkoa kaikille!
<3 Heini

Asuminen Matkat Opiskelu Työ Yleinen

Uusi alku

perjantai, marraskuu 2, 2018

Muuttomme Tukholmaan kevÀÀllĂ€ 2017 merkitsi minulle monellakin tapaa uutta alkua. ÄlkÀÀ ymmĂ€rtĂ€kö tĂ€tĂ€ vÀÀrin, rakastin elĂ€mÀÀmme Prahassa! Koin olevani etuoikeutettu saadessani olla kotona pienten tyttĂ€riemme kanssa, seurata lĂ€hietĂ€isyydeltĂ€ heidĂ€n joka-ainoaa kehitysvaihettaan ja olla kuulemassa ne kaikista hauskimmat jutut ja kommentit (jotka jĂ€lkeenpĂ€in selitettynĂ€ eivĂ€t enÀÀ kuulostakaan yhtÀÀn niin hauskoilta). Ja samoin tĂ€rkeÀÀ on ollut olla heille se ensimmĂ€inen tuki ja turva niiden ikĂ€vien hetkien sattuessa. Oli mahtavaa viettÀÀ ”vapaata” elĂ€mÀÀ ilman turhan tiukkoja aikatauluja ja velvoitteita.
Kuitenkin aika-ajoin mieleeni hiipi ajatus itseni kehittĂ€misestĂ€. Olisin halunnut esim. opiskella tĆĄekin kieltĂ€ tai työskennellĂ€ edes osa-aikaisesti, mutta ne vain jĂ€ivĂ€t aina ajatuksen tasolle. TĂ€hĂ€n vaikutti monet asia, esim. kansainvĂ€listen leikkikoulujen (hullun)korkeat hinnat, tĆĄekkilĂ€isten alhaiset palkat, kuulemani jutut tĆĄekkilĂ€isistĂ€ pĂ€ivĂ€kodeista sekĂ€ meidĂ€n keskimmĂ€isen tytön terveysongelmat, joiden aiheuttajan selvittĂ€misessĂ€ meni lopulta yli kaksi vuotta (palaan tĂ€hĂ€n aiheeseen myöhemmin ihan omassa postauksessaan). Niin eikĂ€ varmasti vĂ€hiten sekÀÀn, ettĂ€ olin joka toinen vuosi raskaana 😀 Kun sitten sain tietÀÀ muutostamme tĂ€nne Tukholmaan, oli minulle heti itsestÀÀn selvÀÀ ettĂ€ tÀÀllĂ€ hankkisin itselleni työpaikan ja vĂ€hĂ€n muutakin elĂ€mÀÀ perheen pyörittĂ€misen oheen. Aluksi pitĂ€isi vain hoitaa loppuun kolme kuukautta poikamme raskautta, synnytys ja vauva-aika.

Omalla kohdallani oli kuitenkin ehkĂ€ parempikin, ettĂ€ ”jouduin” rauhoittumaan kotiin vielĂ€ yli vuodeksi. Olen vĂ€hĂ€n tĂ€llainen ajatuksesta kĂ€ytĂ€ntöön-ihminen eli pÀÀdyn impulsiivisuuden puuskassani helposti tekemÀÀn liian nopeita pÀÀtöksiĂ€, joita sitten mahdollisesti joudun korjailemaan myöhemmin. Painotan sanaa korjailemaan, ei missÀÀn nimessĂ€ katumaan! Haluan uskoa, ettĂ€ kaikilla vÀÀrillĂ€ pÀÀtöksillĂ€ ja tyhmyyksillĂ€ joita teemme on tarkoitus. VirheistĂ€ kun onneksi voi ottaa opikseen ja pitkĂ€llĂ€ tĂ€htĂ€imellĂ€ virheiden tekeminen ja niistĂ€ oppiminenhan tekee meistĂ€ vain parempia ihmisiĂ€. TĂ€hĂ€n ainakin itse pyrin.
Mutta palatakseni aiheeseen; pÀÀdyin siihen, ettÀ uuden elÀmÀn aloitus Ruotsissa alkaisi varmasti sujuvammin jos pÀÀsisin parantamaan ruotsinkielentaitoani. Selvittelin jonkin verran eri vaihtoehtoja ja pÀÀtin hakea Tukholman yliopistoon Svenska som frÀmmande sprÄk-nimiselle kurssille. Olin kyllÀ kuullut ettÀ kurssi olisi vaativa ja työlÀs, mutta ehkÀpÀ juuri siksi sen valitsinkin! KieltÀ kun ei oikein opi ilman työntekoa, ainakaan kovin nopeasti. NiinpÀ sitten huhtikuussa laitoin hakemukseni sisÀÀn ja sain kuin sainkin kutsun pÀÀsykokeeseen. Ja voi kuinka ilahduinkaan kun kesÀkuussa sain viestin, ettÀ minut on valittu opiskelemaan. PÀÀsin vielÀpÀ aloittamaan kurssin vaativammalta tasolta kuin olin ajatellut, pÀÀsykokeeni oli sujunut niin hyvin. Jos siis onnistun suorittamaan tÀmÀn kurssin, saan kohentuneen kielitaidon lisÀksi opiskeluoikeuden Tukholman yliopistoon (ruotsinkielisiin opinto-ohjelmiin).
Opiskelua on nyt takana pian kaksi kuukautta ja olen ollut erittÀin tyytyvÀinen. Kurssi todellakin teettÀÀ paljon töitÀ. Arkisin opiskelen pojan pÀivÀuniajan ja onneksi hÀn onkin nyt nukkunut koko syksyn 2-3h joka pÀivÀ. LÀhiopetusta (onkohan tÀmÀ oikea termi?) on 2-3 iltana viikossa aina klo 18-21 ja pÀÀosin on tuntunut tosi kivalle lÀhteÀ iltaisin kohti koulua. EnsimmÀistÀ kertaa moneen vuoteen teen jotain vain itseÀni varten! Vaikka olinkin varautunut kovaan työtahtiin, on kurssin vaatimustaso yllÀttÀnyt minut moneen kertaan: Kielen rakenteisiin ja sanavarastoon keskittyvÀssÀ osuudessa opiskellaan sellaisia asioita, joita en ole edes opiskellut suomenkielessÀ. Suullisessa osuudessa taas luemme ruotsalaista kaunokirjallisuutta (kaksi ensimmÀistÀ kirjaa ovat 1800-luvulta) ja keskustelemme ja analysoimme lukemaamme. Voin kertoa, ettÀ olen tÀysin mukavuusalueeni ulkopuolella! Mutta olen pÀÀttÀnyt yrittÀÀ kiinnostua joka ikisestÀ kirjasta ihan oikeasti ja nyt sanavaraston kasvaessa olen huomannut hetkittÀin jopa nauttivani noiden kirjojen lukemisesta.

Arkeamme opiskelun aloitus on tietysti muuttanut aika paljon. Miehen tÀytyy lÀhteÀ kouluiltoinani normaalia aikaisemmin töistÀ. TÀmÀ tarkoittaa sitÀ, etÀ hÀn joutuu jatkamaan töitÀ usein kotona lasten mentyÀ nukkumaan. Omat pÀivÀni ovat myöskin yhtÀ kilpajuoksua kellon kanssa. Aamulla yleensÀ ulkoilen tai kÀyn kaupassa 5-, 3- ja 1-vuotiaiden kanssa (nuoremmat tytöt ovat edelleen jonossa pÀivÀhoitoon, olleet jo yli vuoden), lounaan jÀlkeen opiskelen, sitten haen vanhimman tytön koulusta, tulen kotiin tekemÀÀn kauhealla kiireellÀ ruokaa, syön seisten pakkaillen samalla tavaroitani ja miehen tullessa kotiin n. klo 17 olen lÀhtövalmiina. Ovelta ovelle koulumatkani kestÀÀ aika tarkalleen 45 minuuttia. Toisinaan mietin, onko opiskeluni kaiken tÀmÀn kiireen arvoista. Mutta kyllÀ se on! Huomaan jopa itse kehitykseni ja oloni pÀivÀ pÀivÀltÀ paljon itsevarmempi.
Nyt toivomme kovasti, ettĂ€ 3- ja 5-vuotiaan saisivat pian hoitopaikat. Tytöt kaipaavat jo kovasti omia kavereita ja vĂ€hĂ€n muutakin aktiviteettia kuin minun ja pikkuveljen kanssa hengailua, vaikka ihan hauskaa meillĂ€ yhdessĂ€ onkin. Onneksi he ovat kuitenkin keskenÀÀn hyviĂ€ kavereita (silloin kuin eivĂ€t riitele 😀 ) eli en ole kokenut tilannettamme vielĂ€ mitenkÀÀn epĂ€toivoiseksi.
Suunnitelmissani on aloittaa työt ensi syksynĂ€ ja olemme hakeneet pojalle hoitopaikkaa elokuun 2019 alusta. Työnaloitus tuntuu ihan mahtavalta, en taida tuntea itseni lisĂ€ksi ketÀÀn Ă€itiĂ€, joka olisi ollut kuusi vuotta putkeen kotona. Samalla tietysti mieleen hiipii myös haikeus tĂ€mĂ€n tietyn, poikkeuksellisen pitkĂ€nkin ajanjakson pÀÀttymisestĂ€ elĂ€mĂ€ssĂ€ni. Mutta hei, onhan se nyt oikeasti jo aikakin lĂ€hteĂ€ töihin. Monen mielestĂ€ olisi varmasti jo ollut aikoja sitten! Mutta siitĂ€ olen varma, etten tule elĂ€mĂ€ni aikana ikinĂ€ katumaan sitĂ€, ettĂ€ vietin kaikki nĂ€mĂ€ vuodet lasteni kanssa – pĂ€invastoin!

Nyt opiskelun aloituksen myötÀ tuntuu, ettÀ olen ottanut sen ensimmÀisen askeleen kohti uutta elÀmÀÀni. LisÀksi bloggaamisen aloittaminen tuntui myös sopivalle peliliikkeelle tÀhÀn vÀliin. TietyllÀ tapaa tÀmÀ tietokoneen naputtelukin valmistaa taas siihen työelÀmÀÀn. VÀlillÀ kuitenkin mietin, miksi ihmeessÀ mun piti juuri nyt alkaa kirjoittaa taas blogia kun elÀmÀ on muutenkin niin kiireistÀ? TÀhÀn ei itsellÀnikÀÀn ole mitÀÀn jÀrkevÀÀ vastausta. TÀmÀ juurikin on sitÀ tyypillistÀ mua: kun alkaa tapahtua, niin sitten todella alkaa tapahtua! TÀmÀ bloggaamisen uudelleen aloittaminen on pyörinyt mielessÀni jo pari vuotta, joten ajattelin ettÀ tÀytyy nyt kÀÀntÀÀ tÀmÀkin kortti mielenrauhan saamiseksi.
No mutta, nyt on sitten blogi taas auki! Tervetuloa mukaan hektiseen elÀmÀÀni!

<3 Heini

Ps. Postauksen kuvat ovat pienestÀ Mariefredin kaupungista (n. 1h ajomatkan pÀÀssÀ Tukholmasta), jonne teimme syksyisen pÀivÀretken tÀssÀ joitakin viikkoja sitten.