Olen tainnut aloittaa muutaman kerran loman tai viikonlopun jĂ€lkeisen blogipostauksen kĂ€yttĂ€mĂ€llĂ€ ilmaisuja âpaluu arkeenâ tai âpudotus maan pinnalleâ. TĂ€llĂ€ kertaa nuo termit kuulostavat jokseenkin vaisuilta ja tĂ€tĂ€ kulunutta aikaa tiistai aamusta alkaen kuvaisikin ehkĂ€ pikemmin âsyöksy maan alle”. Tuo artikkelikuvana toimiva otos Amos Rexin nĂ€yttelystĂ€ kuvaa myös tĂ€tĂ€ kotiin paluun helppoutta aika hyvin, jos siis kuvittelee itsensĂ€ tuon valtavan kivikuution alle jĂ€nnittĂ€mÀÀn, romahtaako se kohta niskaan vai ei đ Mutta onneksihan mitÀÀn vakavaa tai kauheaa ei ole tapahtunut, ainoastaan useat eri osatekijĂ€t ovat tehneet tĂ€stĂ€ viikosta erityisen rankan. Ja mikĂ€ tĂ€rkeintĂ€, oli Suomessa viettĂ€mĂ€mme aika aivan ihanaa ja rentouttavaa (itselleni ja lapsille, mies oli normaalisti töissĂ€) ja tuollaisen viikon jĂ€lkeen olisi se ihan tavallinenkin arki tuntunut varmasti vĂ€hĂ€n tahmealta!
TÀssÀ kuitenkin vielÀ muutama kuva rentouttavalta Suomen reissulta:


Kiasmassa oli vielÀ menossa ihana Shoplifterin karvanÀyttely.


TÀssÀ kokeillaan mallista piirtÀmistÀ.


Pojan lempinĂ€yttely oli tĂ€mĂ€ kuuluisa ”Autot MannerheimintiellĂ€”. TĂ€mĂ€n lisĂ€ksi hĂ€ntĂ€ kiinnosti juosta kerroksesta toiseen niin, ettĂ€ allekirjoittanut ehti nauttia tĂ€stĂ€ museovisiitistĂ€ mahdollisimman vĂ€hĂ€n.


Ehdittiin nÀhdÀ onneksi myös Amos Rexin paljon puhuttanut leijaileva kivimötikkÀ sekÀ juhlia rakkaan anoppini syntymÀpÀivÀÀ.

Viikonlopuksi ajoimme vielÀ Keski-Suomeen ystÀvien hÀihin ja jotain juhlien onnistumisesta kertonee se, ettei puhelimeen ollut tallentunut juhlapÀivÀltÀ kuin pari hassua videota tanssilattialta. TÀmÀ kuva on napattu edellisenÀ pÀivÀnÀ, kun olimme koristelemassa juhlapaikkaa.
Mutta palatakseni vihdoin nĂ€ihin loman jĂ€lkeisiin kuulumisisiin, niin saavuimme siis takaisin Tukholmaan tiistaiaamuna. Jo edellisen viikon lopussa mies sai tietÀÀ, ettĂ€ joutuu lĂ€htemÀÀn keskiviikoksi ja torstaiksi Kööpenhaminaan. Itse taas tajusin maanantaina, ettĂ€ mullahan on tiistai-iltana koulua. Samalla tajusin myös elĂ€neeni kouluaikatauluani viikon verran jĂ€ljessĂ€, mikĂ€ tarkoittaa sitĂ€, ettĂ€ ensimmĂ€istĂ€ kertaa nĂ€iden ruotsinopintojeni aikana olin tehtĂ€vĂ€npalautuksesta myöhĂ€ssĂ€. En edes tiedĂ€, miten olen voinut jĂ€rkeillĂ€ viime viikon ja tĂ€mĂ€n viikon vĂ€liin yhden lisĂ€viikon??? Toiveajattelua, kenties đ

NĂ€in seesteinen oli tunnelma vielĂ€ tiistaiaamuna laivan lipuessa Tukholman saaristossa. Onneksi sitĂ€ osaa nykyÀÀn nauttia hetkestĂ€ đ
Tiistaina mies pudotti mut ja lapset suoraan satamasta kotiin ja jatkoi itse matkaa töihin. TÀmÀn jÀlkeen kaivoin lapsille pakkasesta jotain paniikkilounasta. Pojan pÀivÀunien jÀlkeen pÀÀsin vihdoin hirveÀllÀ kiireellÀ ruokakauppaan ja sieltÀ takaisin kotiin laittamaan iltaruokaa. TÀmÀn jÀlkeen ehdin kuin ehdinkin vielÀ kouluun. Keskiviikkona palautin yhden koulutehtÀvÀn ainoastaan pÀivÀn myöhÀssÀ ja nyt olen saanut onneksi jo toisenkin tehtÀvÀn palautettua. Ensi keskiviikkoon mennessÀ tÀytyisi vielÀ saada kurssin laajempi lopputyö pakettiin.

EipÀ tarvinnut herÀtÀ tyhjÀstÀ sÀngystÀ, vaikka mies olikin reissussa.
Koko keskiviikkoaamupÀivÀ menikin puhtaasti opiskellessa, jonka jÀlkeen hain lapset ja laitoin meille taas kauhealla kiireellÀ ruokaa. Illalla oli vuorossa esikoisen baletti ja koska mies ei ollut hÀntÀ sinne kuljettamassa, hyppÀsin auton rattiin ensimmÀistÀ kertaa elÀmÀssÀ tÀÀllÀ Tukholmassa ilman, ettÀ kukaan oli pelkÀÀjÀn paikalla neuvomassa. TÀmÀ balettimatka sujui odotettua paremmin: autoon ei tullut naarmun naarmua, lapset oppivat ainoastaan kaksi tai kolme suomalaista kirosanaa ja mulle töötÀttiin koko matkan aikana vain kerran (?!). Mutta kuka ihme suunnittelee kaksikaistaisen liikenneympyrÀn kuudella sisÀÀn-/uloskÀynnillÀ, kysyn vaan! Parkkiautomaatin luona onnistuin ilmeisesti nÀyttÀmÀÀn jotenkin poikkeuksellisen avuttomalta, sillÀ ystÀvÀllinen mieshenkilö neuvoi mua ihan pyytÀmÀttÀ sen kÀytössÀ. Mutta hei, nyt löytyy sitten parkkiAppi puhelimesta eli olen valmis autoilemaan tÀÀllÀ enemmÀnkin!
Torstaina koulutehtĂ€vĂ€t jatkuivat heti, kun olin saanut lapset dagikseen. Mulla olisi ollut myös koulua illalla, mutta lapsenvahti (mies) oli vielĂ€ reissussa, joten jouduin taas skippaamaan koulun. Torstai-illalle oli ohjelmassa myös 6-vuotiaan kouluun tutustuminen, jonne sain taas kuljettaa koko entourageni, kuinkas muuten. Lopulta tĂ€mĂ€ kouluun tutustuminen paljastuikin aika lailla turhaksi: lapset saivat kiertÀÀ tulevissa luokissa ja tervehtiĂ€ muutamaa opettajaa ja thatâs it. MeidĂ€n lapset kĂ€yvĂ€t pĂ€ivittĂ€in noissa koulun tiloissa, sillĂ€ haemme sieltĂ€ yhdessĂ€ esikoista, joten sinĂ€nsĂ€ mitÀÀn uutta emme tĂ€stĂ€ tutustumiskerrasta saaneet. Mutta tietysti haluan, ettĂ€ 6-vuotias pÀÀsee mukaan kaikkeen mahdolliseen koulunaloitusfiilistelyyn, sillĂ€ onhan se koulunaloitus nyt todella tĂ€rkeĂ€, jĂ€nnittĂ€vĂ€ ja ihana juttu!
TÀllÀ hetkellÀ olo on kyllÀ kuin jyrÀn alle jÀÀneellÀ. TÀstÀ koneen nÀytöltÀ ei tÀmÀ viime pÀivien intensiivisyys ehkÀ oikein vÀlity, mutta voin kertoa, ettÀ lepohetkiÀ ei juurikaan ole ollut.
Mutta on mulla myös jotain erittÀin iloistakin kerrottavaa: sain Suomessa ollessamme sen kovin toivotun puhelun: tulin valituksin siihen työhön, jonka haastattelussa olin juuri ennen reissuamme! En voi oikein vielÀkÀÀn uskoa tÀtÀ! Kyseinen työ jotain sellaista, jossa tiedÀn olevani omimmillani! Olen niin kiitollinen ja ihmeissÀni, ettÀ oltuani kokonaiset kuusi vuotta poissa työelÀmÀstÀ, voin pÀÀstÀ suoraan sellaiseen työhön, jollaisesta en ole uskaltanut edes uneksia. TÀmÀ teki myös todella hyvÀÀ itsetunnolleni! Pian en olekaan ainoastaan se neljÀn lapsen kotiÀiti, vaan koulutettu ja ammattitaitoinen nainen, jota on myös siunattu ihananalla, isolla perheellÀ. On muuten aika huvittavaa, ettÀ olen kaiken tÀmÀn kotona viettÀmÀni ajan ollut ihan yhtÀ lailla tuo edellÀ mainittu nainen, mutta jotenkin oma kunnioitukseni osaamistani ja kykyjÀni kohtaan on laskenut samassa tahdissa kuin kotona viettÀmÀni vuodet ovat lisÀÀntyneet.
MitÀ tÀhÀn työhön tulee, ei tarkoituksenani ole suinkaan salata, mihin olen ryhtymÀssÀ, mutta en halua kuitenkaan kertoa tÀmÀn enempÀÀ ennen kuin olen allekirjoittanut työsopimuksen. SitÀ ennenhÀn ei mikÀÀn ole vielÀ virallista eikÀ nÀin ollen myöskÀÀn 100% varmaa. Mutta kesÀkuun alussa pÀÀsen toivottavasti kertomaan, missÀ tulen aloittamaan tÀmÀn uuden luvun työelÀmÀssÀni.
TĂ€nÀÀn oli muuten vielĂ€ kolmen nuorimman lapsen dagiksessa planering dag, joten koko pĂ€ivĂ€koti oli suljettu. NĂ€in menetin taas kallista aikaa lopputyötĂ€ni ajatellen, mutta tĂ€ytyy sitten vain puristaa itsestĂ€ni vĂ€hĂ€n enemmĂ€n jĂ€ljellĂ€ olevina pĂ€ivinĂ€. Sunnuntaina tÀÀllĂ€ vietetÀÀn Ă€itienpĂ€ivÀÀ, mutta tĂ€ssĂ€ on ollut nyt sen verran paljon kaikenlaista juhlaa sekĂ€ muuta toimintaa, etten ihan rehellisesti odota tuolta pĂ€ivĂ€ltĂ€ tĂ€llĂ€ kertaa yhtÀÀn mitÀÀn! On vaan kiva, kun saadaan olla viikonloppu ihan rauhassa kotona koko perheen voimin. Ja olen kiitollinen pelkĂ€stÀÀn siitĂ€, jos saan jossakin vaiheessa keskittyĂ€ pari tuntia lopputyöhöni đ Onko teillĂ€ siellĂ€ ruudun toisella puolella kovasti viikonloppusuunnitelmia?

Perjantain kouluhommat vaihtuivatkin leikkipuistoelÀmÀÀn.
Ensi viikolla onkin sitten luvassa pikainen IBD-pÀivitys, sillÀ 6-vuotias kÀy tiistaiaamuna koeajamassa magneettikuvauslaitetta. Toivon todella, ettÀ tyttö tulisi sinuiksi laitteen kanssa ja nÀin ollen pÀÀsisimme varaamaan sen ihan oikean tutkimusajan mahdollisimman pian.
TÀssÀpÀ mun kuulumiset nyt tÀltÀ erÀÀ. Ihanaa viikonloppua teille kaikille!
<3 Heini