Lapset - From 🇫🇮 via 🇨🇿 to 🇸🇪 with ❤️

Lasten Tukholma: Tekniska Museet

maanantai, elokuu 12, 2019

Vihdoinkin, siis V-I-H-D-O-I-N-K-I-N sain viime torstaina aikaiseksi lähteä lasten kanssa Tekniska Museetiin. Todella monet paikalliset tuttavat ovat suositelleet tätä paikkaa ja niinpä tämä museovierailu on roikkunut varmastikin jo vuoden to-do-listalla. Nyt yksinkertaisesti päätin, että ennen koulun alkamista sinne mennään ja kuten yleensä, pysyin päätöksessäni.

Ideaalitilanteessa olisin katsastanut Tekniskan ensimmäistä kertaa vain kahden vanhimman tytön kanssa, mutta koska siihen ei nyt ollut mahdollisuutta pohjustin tytöille käynnin sillä periaatteella, että nyt käydään vähän katselemassa, millaisesta paikasta on oikein kyse ja voidaan mennä sitten tarvittaessa vielä uudemman kerran.

Tekniska Museetiin sisäänpääsymaksu on sekä lapsille, että aikuisille sama 150 kr, mutta alle 7-vuotiailta täysin maksuton. Näppärimmin paikan päälle pääsee bussilla nro 69 T-Centralenista, poistumispysäkki Museiparken. Bussimatka kestää sellaiset 10-15 minuuttia.

Museo avasi ovensa klo 10 ja olimme siinä puoli yhdentoista aikaan paikalla. Heti museon ulkopuolelle päästyämme tajusin, että se on aivan valtava. Päästyämme sisälle olin jo lähes varma, ettemme tulisi ehtimään kiertää kaikkia näyttelyitä nyt samalla kertaa. Sovittiin taas, että katsotaan niin paljon kuin ehditään, muttei oteta mitään stressiä. Tämä osoittautui hyväksi metodiksi ja loppujen lopuksi taisimme jopa kiertää kaikki näyttelyt.

Olimme varustautuneet tähän retkipäivään omilla eväillä, sillä Tekniska Museetissa on ravintolan lisäksi suuri Matsäcksrum omien eväiden syömistä varten. Harmittaa, etten muistanut ottaa kuvaa tuosta eväidensyöntitilasta, sillä se oli todella kiva; siisti ja avara. Lisäksi sieltä löytyi mikrot, astioidenpesumahdollisuus sekä kahvi- ja snackautomaatti.

Yksi tämän hetken suurimmista näyttelyistä oli Making Human Machines Robots , joka on mahdollista nähdä 15.3.2020 asti. Yllättäen meidän 4-vuotiaamme taisi olla tästä näyttelystä kaikista kiinnostunein. Hän olisi myös mielellään osallistunut ohjatulle kierrokselle, joita oli tarjolla niin ruotsin-, englannin- kuin suomenkin(!)kielisinä, mutta päädyttiin kuitenkin katselemaan tällä kertaa robotteja vain omin päin. Robottien lisäksi Tekniskassa oli vaikka mitä nähtävää ja tekemistä—niin paljon, etten ala kaikkea tässä erittelemään. Me teimme kuitenkin niin, että kävimme jo aamupäivästä MegaMind-osion yhteydessä olevalla hinderbanalla (esterata), joka oli todella hauska myös ihan pienille lapsille. Siellä uskalsin päästää myös meidän 2-vuotiamme irti ja oli kiva, että hänkin pääsi vähän juoksemaan, leikkimään ja purkamaan energiaansa. Kun poika alkoi nukkua lounaan jälkeen, siirryimme niihin osioihin, joihin tytöt halusivat perehtyä enemmän ajan kanssa. Tytöt nauttivat todella tästä museovierailusta ja on varmastikin mahdotonta sanoa, mikä näyttely heitä kiinnosti kaikkein eniten. Eniten aikaa kulutimme kuitenkin 3. kerroksen Spelet om Energin-näyttelyssä, joka käsitteli ympäristöä ja kestävää kehitystä (nähtävillä enää 25.8.2019 asti) sekä 4. kerroksen Play Beyond Play-osiossa.

Osasto, jossa havainnollistettiin hiilidioksidipäästöjen vähentämistä oli meistä kaikista todella mielenkiintoinen

Sään salliessa kannattaa aikaa varata myös ulkoleikkeihin museovierailun jälkeen, sillä Tekniskan pihassa on paljon kaikkea kivaa tekemistä. Sovittiinkin lasten kanssa jo sisälle mentäessä, että säästetään aikaa lopuksi myös näihin ulkoaktiviteetteihin. Lopuksi vietimmekin vielä reilut puoli tuntia museon pihalla kiipeillen, soitellen, hyppien ja tanssien ennen kuin suunnattiin kotia kohti.

Tämän kokemuksen jälkeen täytyy minunkin nyt liittyä Tekniska Museetia ylistäviin vanhempiin. Etenkin kouluikäiset voivat viettää siellä helposti koko päivän, mutta kuten sanottua, nautti myös meidän 4-vuotias päivästä todella paljon ja on muistellut tätä käyntiä nyt joka päivä sen jälkeen. Oletteko te vielä käyneet Tekniska Museetissa ja jos olette, mitä piditte?

Mutta nyt täällä aletaan toden teolla jännittää ensimmäistä työpäivää. Uskomatonta, että 3 yön kuluttua on kotiäitiys enää muisto vain!!! Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

<3 Heini

1 Kommentti

Helsinki Loma Matkat Suomi Yleinen

Lomailua Helsingissä

tiistai, toukokuu 14, 2019

Terveisiä aurinkoisesta Helsingistä! Saapuessamme tänne lauantaiaamuna oli ilma sateinen ja sumuinen, mutta sunnuntai-iltapäivänä taivas sitten repesi, minkä jälkeen ollaan onneksemme saatu nauttia myös auringosta.

Sunnuntaina vietimme anoppimme kanssa rentouttavaa äitienpäivää Allas sea poollilla, jossa uimme ja saunoimme yhteensä kolme tuntia (kahdestaan!). En vaan voi lakata ylistämästä Allasta! On suorastaan taivaallista uida auringonpaisteessa ja katsella saapuvia ja lähteviä laivoja ja ihailla tuomiokirkkoa ym. Kauppatorinrannan kauniita rakennuksia. Äitienpäivän kunniaksi saloissa liehuvat Suomen liput tekivät uinnista jopa vähän juhlallista 😊

Altaalta en nyt malttanut ottaa yhtään kuvaa, mutta äitienpäivän mansikkakakku tuli sentään ikuistettua.

Maanantaina kävin moikkaamassa rakasta ystävääni kahden nuorimman lapsen kanssa ja isommat tytöt jäivät miehen vanhempien kanssa tänne Itä-Helsinkiin ulkoilemaan. Tuntuu, että nämä päivät täällä Suomessa aina vain hujahtavat ohitse, kun on niin paljon ihmisiä, joita haluaisi nähdä ja juttuja, joita haluaisi tehdä. Tässä käykin aina niin, että Helsingin to-do-lista sen kuin vain kasvaa kerta toisensa jälkeen: tänne on nimittäin avattu aina joku uusi kiva paikka, jota vain ei ehdi käydä katsastamassa.

Pienet kaverukset treffeillä

Isommat tytöt retkellä meren rannalla (kuvat by lasten isoisä)

Nyt tiistaina kävin elämäni ensimmäistä kertaa Marimekon outlet-myymälässä Herttoniemessä. Anoppini on erittäin hyvin perillä Helsingin ravintola- ja kulttuurielämästä ja hän kertoi, että Marimekon lounasravintola voisi olla kiva paikka kokeilla lasten kanssa. Niinpä suuntasimme sinne heti lounastarjoilun alkaessa kello 10.30 ja emme todellakaan joutuneet pettymään. Hinta-laatusuhde on erinomainen ja itse ravintola tilana ihanan freesi ja rauhallinen. Ehkä parasta oli kuitenkin se, että tällä lounaalla pääsi kokemaan eräänlaisen tosielämän muotinäytöksen, kun pääkonttorin työntekijöitä alkoi valua lounaalle. Nämä oman talon luomuksiin pukeutuneet ihmiset olivat kyllä parasta mahdollista mainosta Marimekon brändille! Suosittelen visiittiä Marimekkoon todella lämpimästi (Puusepänkatu 4, Herttoniemi)!

Iltapäivä nautittiin ulkoilemalla ihanassa auringon paisteessa ja kun illalla saatiin vielä tätini sekä kaksi kappaletta serkkujani kylään, sai tämäkin lomapäivä erityisen kivan päätöksen. Huomenna meillä on ohjelmassa Kiasma ja Amos Rex sekä meidän lasten ehdoton suosikki sushi-buffa Kampissa (en nyt muista nimeä). Vaikka olisi kiva mennä johonkin uuteen paikkaan syömään, en vaan voi skipata tuota sushi-paikkaa, kun se tekee tytöt niin iloiseksi (itseni mukaan lukien) 😊

Onko teillä suositella jotain must-paikkaa Helsingissä? Jotain, jonne menette aina uudestaan ja uudestaan? Itse haluaisin käydä pitkästä aikaa Teurastamon alueella (viimeksi olen käynyt siellä 2013!), mutta ei taida tälläkään kertaa päivät riittää. Seuraavan kerran tulemme Helsinkiin mitä todennäköisimmin juhannuksen jälkeiseksi viikoksi ja ajattelinkin alkaa jo listamaan tekemisiä sitä varten.

Tällaisia pikakuulumisia nyt tänään! Katsotaan missä vaiheessa ehtisin naputella taas lisää. Ensi kerralla todennäköisesti höpinää meidän huomiselta kulttuuripäivältä sekä ensi viikonlopun häähumusta 😊

Ihanaa viikon jatkoa!

<3 Heini

0 Kommenttia

Lapset Ruotsi Työ Yleinen

Dagiskuulumisia ja ensimmäinen työhaastattelu

perjantai, toukokuu 10, 2019

Hej på er! Tämä viikko on ollut täynnä tunteita ja vastakkain asettelua. Näiden viiden päivän aikana olen saanut kaivaa itsestäni esiin kaksi täysin eri puolta: Siinä missä alkuviikon olen touhunnut oloasussa dagiksen lattialla poikamme ja monen muun 1-3-vuotiaan kanssa, oli eilen aamuna aika vetää ykköset päälle, jättää perääni itkevä taapero dagikseen ja suunnata kohti ensimmäistä työhaastatteluani täällä Tukholmassa. Tunteet ovatkin vaihdelleet laidasta laitaan: jännitystä, stressiä, iloa, helpotusta, ahdistusta sekä kiitollisuutta – you name it!

Pojan dagis-treenit alkoivat siis viime perjantaina, kun olimme molemmat vihdoin selvinneet meidän monsteri-flunssasta. Kaikki on mennyt pääosin hyvin: poika selvästi viihtyy dagiksessa ja luottaa uusiin hoitajiinsa. Ensimmäisen päivän hän pysytteli visusti mun läheisyydessä, mutta kolmantena päivänä hän jo touhusi siellä ihan omiaan, eikä olisi välttämättä edes huomannut, vaikka olisinkin lähtenyt välillä käymään jossakin. Sen sijaan nukkuminen ei ensimmäisinä päivinä vielä onnistunut ja lähdimmekin aina suosiolla kotia kohti, kun homma alkoi mennä enemmänkin pelleilyn puolelle. Mutta kuten hoitajat mulle vähän vakuuttelivatkin, on nukkuminenkin alkanut sujua heti, kun minä en ole siellä paikalla. Tällä hetkellä ainoa mieltäni painava juttu on se, että vaikka poika lähtee kotoa kohti dagista intoa puhkuen ja juoksee oman ryhmänsä ovelle hymy kasvoillaan, tulee hänelle kauhea paniikki siinä vaiheessa, kun meidän on aika sanoa heipat toisillemme. Hoitajien mukaan poika on rauhoittunut kyllä parissakymmenessä minuutissa, mutta eihän se nyt ole kiva jättää itkevää lasta sinne. Toivonkin todella, että päästäisiin tässä kevään mittaan vielä siihen pisteeseen, että hän jäisi hoitoon ilman itkuja.

Jos meidän pojalta kysyttäisiin, ottaisi hän joka päivä kaikki unikaverinsa mukaan dagikseen

Ne kaikkein tärkeimmät nalle ja pupu on kuitenkin riittänyt onneksi ihan hyvin

Sen sijaan maaliskuussa dagiksen aloittaneet tytöt ovat onneksi jo kotiutuneet todella hyvin omaan ryhmäänsä. Jopa meidän 4-vuotias nirsoilija on alkanut syödä kunnolla ja hän onkin alkanut ylpeästi raportoimaan mulle joka päivä, mitä kaikkea on syönyt ja kuinka paljon. Olen myös ollut erittäin onnellinen saadessani hoitajilta sellaista palautetta, että tyttömme ovat heidän mielestään todella kohteliaita ja huomaavaisia. On ilo kuulla, että kotona opetellut tavat, jotka eivät siis ole sen kummemmat kuin ”kiitos”, ”ole hyvä” ja ”anteeksi”, siirtyvät lasten mukana myös kodin ulkopuolelle. Ehkä olen siis onnistunut ainakin yhdessä asiassa tällä usean vuoden kotiäiti-urallani 😉

Ja urasta päästäänkin sujuvasti seuraavaan aiheeseen eli ensimmäiseen työhaastatteluuni. Olen siis tässä kevään mittaan käynnistänyt työnhakuani pikkuhiljaa sillä ajatuksella, että nyt haen ainoastaan sellaisia paikkoja, jotka vaikuttavat todella mielenkiintoisille ja muutenkin sellaiselle ”omalle jutulle”. Ja jos tällä rauhallisella täsmäisku-taktiikalla ei synny toivottua tulosta, on sitten kesän jälkeen aika laittaa ”all in” eli haikea kaikkea mahdollista, jotta vain pääsen taas kiinni työelämään. Yllätys olikin melkoinen, kun sain pari viikkoa sitten kutsun työhaastatteluun. Olin jo aivan varma, etten tulisi tällaista soittoa tänä keväänä saamaan ja voitte vain kuvitella, miten innostunut ja jännittynyt olen nämä kuluneet kaksi viikkoa ollut, kun olen odottanut tuota eilistä haastattelua. Kyseessä on työ, jossa tarvitaan sekä suomen- että ruotsinkielentaitoa, joten siinä mielessä mahdollisuuteni olivat paremmat verrattuna niihin työpaikkoihin, joissa ainoa kielivaatimus on ruotsi ja/tai englanti.

Itse haastattelu meni mielestäni hyvin. Tietenkään en voi, enkä edes halua sen kummemmin arvioida, mitä haastatteleva osapuoli on asiasta mieltä, mutta itselleni jäi tästä keskustelusta ainakin todella hyvä mieli. Ajattelenkin tämän niin, että vaikka en tulisikaan valituksi, voin kuitenkin olla iloinen siitä, että pystyin antamaan parastani ja että ainakin omasta mielestäni onnistuin tässä ensimmäisessä työhaastattelussani kymmeneen(!) vuoteen. Mutta todellakin siis toivon, että tulisin valituksi tähän paikkaan, tämä työ olisi niin ”mua”! Realistina kuitenkin tiedostan sen, että hakijoiden joukossa on varmasti useita, erittäin vahvoja kandidaatteja, joten ei siis auta kuin odotella ensi viikkoa, jolloin haastattelijat lupasivat ilmoittaa jatkosta. Niin jännittävää!

Mutta tiedättekö, nyt on taas palattava todellisuuteen ja otettava vessaharja kauniiseen käteen ja lähdettävä siistimään nuo meidän kylppärit! Me ollaan lähdössä iltapäivällä Suomeen ja vielä viimehetken siivoilujen jälkeen olisi myös pakattava loppuun (kerrankin saan tehdä tämän kaiken ilman pojan ”apua”). On niin ihanaa lähteä pitkästä aikaa Suomeen koko perheen voimin. Erityisen kivan tästä reissusta tekee sen, että ehditään nähdä niin appivanhemmat kuin mun omatkin vanhemmat sekä iso joukko ihania ystäviä! Luvassa on ainakin äitienpäivän viettoa, synttärijuhlat sekä häät. Aika hyvä saldo kymmenelle päivälle!

Seuraavat kuulumiset naputtelin siis lahden toiselta puolen 😊 Ihanaa viikonloppua kaikille!!!

<3 Heini

0 Kommenttia

Lapset Lasten Tukholma Yleinen

Lasten Tukholma: Junibacken

tiistai, tammikuu 22, 2019

Meidän perhe ei ole todellakaan sieltä aktiivisimmasta päästä, mitä viikonlopun viettoon tulee. Koska arjessa ei ehditä viettää juurikaan aikaa yhdessä iltaopintojeni vuoksi, on viikonloppuna vaan ihana löllätä porukalla kotona tai ainakin pysytellä muutaman kilometrin säteellä täältä. Eikä meidän lapsetkaan ole valittaneet, että heillä olisi tylsää. Tai ehkä raukat eivät vain osaa, kun eivät juuri tiedä paremmasta 😉

Nyt kun meidän kaikki tytöt alkavat olla jo aika isoja, olen alkanut kuitenkin miettiä, että olisi ehkä korkea aika alkaa tutustumaan myös Tukholman lapsille suunnattuihin aktiviteetteihin. Tukholmahan on pullollaan kaikkea kivaa tekemistä lapsille ja olisi jotenkin sääli, jos lapsemme eivät pääsisi nauttimaan tästä tarjonnasta vain aikaansaamattomien vanhempiensa vuoksi. Niinpä olen nyt ottanut asiakseni järjestää jotain vaihtelua lasten viikonloppuihin vähän useammin. En kuitenkaan suostu ottamaan tästä asiasta mitään paineita, joten tulemme keräilemään näitä kokemuksia ihan rauhallisessa tahdissa. Eli nähtävää ja koettavaa tulee riittämään vielä pitkäksi aikaa 😊

Mutta tuumasta toimeen; lupasin meidän tytöille, että kunhan vain päästään heitä piinanneesta influenssasta eroon, lähdetään päiväretkelle jonnekin kivaan, yhdessä valittuun paikkaan. Ensimmäiseksi tyttöjen retkikohteeksi valikoituikin täydellä yksimielisyydellä Djurgårdenilla sijaitseva Junibacken. Junibackenissa olemme käyneet jo kaksi kertaa aiemminkin, aikana jolloin emme asuneet vielä Ruotsissa. Nuorin tyttö ei näistä kerroista tosin muista mitään, mutta kahdella vanhimmalla tytöllä oli kyllä mielikuva, millaiseen paikkaan olimme menossa. Viime sunnuntaina me tytöt siis jätimme sitten pojat kotivahdeiksi ja lähdimme intoa puhkuen kohti Djurgårdenia.

Junibackenhan on alun perin perustettu lastenkirjailija Astrid Lidgrenin innoittamana paikaksi, jossa lastenkirjallisuuteen keskittyvien kirjailijoiden ja kuvittajien teokset pääsevät ansaitusti esiin. Tänä päivänä Junibacken on lasten kulttuuritalo ”med hjärtat i boken”, jonka merkittävin visio on herättää lasten mielenkiinto lukemista kohtaan. (www.junibacken.se/om/)

Junibacken onkin aivan ihana kohde lasten kanssa! Paikka on jaettu useampaan eri näyttelyyn, joissa lapset pääsevät vapaasti katsomaan, koskemaan ja leikkimään. Näyttelyistä löytyy rekvisiittaa monesta tunnetusta sadusta, kuten Peppi Pitkätossusta, Katto Kassisesta, Viirusta ja Pesosesta, Mikko Mallikkaasta sekä monesta, monesta muusta. Tavallaan paikkaa haluaisi luonnehtia sisäleikkipuistoksi; löytyyhän sieltä leikkitaloja liukumäkiä, satumaisia huoneita, tunneleita ja piilopaikkoja, mutta sitä se ei kuitenkaan ole. Lasten kulttuuritalo on todellakin paljon osuvampi nimitys. Vapaan leikin ja tutkimisen ohella Junibackenissa voi nauttia laadukkaasta lasten musiikkiteatterista. Esitys kestää parikymmentä minuuttia ja ainakin tällä kertaa se kertoi Peppi Pitkätossusta. Nämä esityksen lapsinäyttelijät olivat vieläpä erittäin lahjakkaita, niin itse näyttelemisen kuin laulamisenkin sarallalla.

Niin meidän kuin varmasti monen muunkin ehdoton suosikki Junibackenissa on satujuna. Satujuna kuljettaa matkustajiaan Astrid Lingrenin rakastetuimpien satujen läpi. Matkalla tavataan muiden muassa Vaahteramäen Eemeli perheineen, Katto Kassinen ja pikkuveli, Ronja Ryövärintytär Männiäisineen ja Kakkiaisineen sekä Joonatan ja Korppu sadusta Veljeni Leijonamieli. Satujuna on kiva kokemus myös aikuisille, tai ainakin allekirjoittaneessa se on joka kerta herättänyt suuria tunteita ja ihania lukumuistoja lapsuudesta.

Lapsi on terve, kun se leikkii 😉

Tutustuimme mm. Katto Kassisen sotkuiseen taloon

Junibackenissa riittää paljon hauskoja yksityiskohtia

Esityksen odottelua Huvikummun edustalla

Lopuksi piipahdettiin myös avaruudessa

Junibackeniin ovat tervetulleita aivan kaiken ikäiset ja kukin saakin siitä varmasti irti vähän eri juttuja. Oman kokemukseni mukaan tämä satutalo uppoaa kuitenkin parhaiten 3-7-vuotiaisiin. Ainakin meidän 4- ja 6-vuotiaat olivat kaikesta aivan intoa piukeina 😊 8-vuotias viihtyi myös todella hyvin, mutta ehkä vähän enemmän siinä huolehtivan isosiskon roolissa. Hän sanoikin, että teki jo vähän tiukkaa ensinnäkin mahtua joka paikkaan ja muutenkin osa jutuista oli hänen mielestään ehkä vähän nuoremmille suunnattu. Kaiken kaikkiaan meillä oli kuitenkin mahtava tyttöjen päivä. Ja loppujen lopuksi meillä vierähtikin Junibackenissa reippaat kolme tuntia tuosta vain. Tähän kolmeen tuntiin sisältyi toki myöhäinen lounas Junibackenin omassa ravintolassa, jossa tarjoillaan muuten oikein maistuvaa ruokaa. Ei kuitenkaan mitään niin hyvää, että ainoastaan ruuan perässä kannattaisi Junibackeniin lähteä, mutta jos ja kun nälkä siellä sattuu yllättämään, saa rahalleen ihan sopivasti vastinetta.

Ravintolassa on laaja valikoima myös makeita herkkuja

Ravintolan sisustus miellyttää lasten ja lasten mielisten silmää

Junibackenissa on myös Ruotsin suurin lasten kirjakauppa

Junibacken ei ehkä ole lasten retkikohde sieltä aivan edullisimmasta päästä. Sisäänpääsy on aikuiselta 185 kr ja 2-15-vuotiailta lapsilta 155 kr. Alle 2-vuotiaat pääsevät sisälle maksutta. Sisäänpääsymaksuun sisältyy kuitenkin matka satujunassa sekä musiikkiteatteriesitys kaiken muun hauskan lisäksi, joten loppujen lopuksi hinta on mielestäni varsin kohtuullinen. Ja kuten arvata saattaa, on lapset huomioitu kaikessa; wc:t ovat siistit, ravintolassa riittää syöttötuoleja jne. Ensikertalaisten on ehkä hyvä tietää se, ettei Junibackenin sisälle saa viedä lastenrattaita, vaan rattaat on jätettävä rakennuksen ulkopuolelle vaunuparkkiin. Suosittelen myös lämpimästi ottamaan lukon mukaan rattaiden kanssa reissaaville, Tukholmassa kun lastenrattaatkin kelpaavat varkaille oikein hyvin. Vierailuun Junibackenissa vauvan kanssa kannattaa myös siis varustautua jollakin kantovälineellä. Meillä on ollut kaksi kertaa 1,5v mukana Junibackenissa ja senkin ikäinen nauttii tästä elämyksestä aivan varmasti, mutta tällä kertaa halusin, että tytöt saavat nauttia päivästään kaikessa rauhassa ilman, että tarvitsee (kuten tavallisesti) mennä pienimmän ehdoilla. Meidän poika ei esim. olisi todennäköisesti jaksanut istua paikoillaan koko teatteriesityksen aikaa ja muutenkin oma aikani olisi kulunut sinkoillessani hänen perässään paikasta toiseen. Mutta vähän rauhallisemman 1,5-vuotiaan kanssa voisi siellä varmasti viettää hyvinkin leppoisan päivän 🙂

Kuten ehkä rivien välistä olettekin voineet jo päätellä, on lopputulemani Junibackenista ainoastaan positiivinen. Se on ihanan erilainen ja virkistävä elämys, verrattuna niihin tavallisimpiin huvipuistoihin ja Hop Loppeihin. Jos siis liikutte lasten kanssa Tukholmassa päin, ettekä ole vielä käyneet testaamassa Junibackenia, suosittelen sen ehdottomasti tekemään, ja ehkäpä jo ihan sillä seuraavalla matkalla 😊

Meidän tyttöjen päivän kruunasi kauniin, hämärtyvän Tukholman ihastelu Djurgårdenin sillalta

Ihanaa, talvista viikon jatkoa!

<3 Heini

Ps. Täällä viikko on alkanut oikein iloisissa merkeissä, kun vanhempani tulivat taas auttamaan mua miehen työmatkan ajaksi. Ihanaa, kun lapset pääsevät isovanhempien kanssa luistelemaan ja touhuilemaan kaikkea muutakin ja itse pääsen taas orientoitumaan uuteen lukukauteen ja akateemiseen kirjoittamiseen på svenska 😊

0 Kommenttia

Older Posts