Browsing Tag

Höpinät

Yleinen

Uusi ihana arki!

sunnuntai, maaliskuu 24, 2019

Heipä hei!

Terveisiä Helsinki-Vantaan lentokentältä! Olipas muuten ihana istahtaa koneen ääreen, kun pään sisällä virtaa pitkästä aikaa ainoastaan positiivisia ajatuksia! Fiilis on koholla monestakin syystä: 6-vuotiaan viimeviikkoinen tutkimus sairaalassa sujui ongelmitta, tyttöjen dagistaival on alkanut tosi hienosti ja oma koulukin tuntuu rullaavan paremmin kuin aikoihin. Tänä viikonloppuna juhlittiin myös rakkaan ystävän polttareita Suomessa ja vieläpä todella onnistuneesti. Sieltä olenkin nyt palaamassa väsyneenä, mutta onnellisena kotiin. Kaiken kaikkiaan tuntuu, että palaset ovat nyt vihdoinkin loksahdelleet paikalle – kunnes kesän jälkeen saan aloittaa tämän palapelin kokoamisen taas alusta (oman työnhaun ja nuorimmaisen dagiksen aloittamisen myötä). Mutta ennen sitä aion nauttia täysillä viimeisestä keväästä pienen poikamme kotiäitinä!

Konetta odotellessa oli aikaa naputella blogipostaus ja ottaa sefie 😉

Olin siis pelännyt aivan turhaan, että tytöt kaipaisivat mua dagispäivän aikana. He todella nauttivat siellä olostaan ja ei puhettakaan, että he olisivat mieluummin kanssani kotona! Kahden viikon harjoittelun aikana pyydettiin mua ainoastaan yhden kerran tulemaan hakemaan tyttöjä vähän tavallista aikaisemmin, kun 4-vuotias oli ollut vähän itkuinen ja ikävöinyt kotiin. Juteltiin tästä tytön kanssa kotona ja ollaan sen jälkeen halailtu ja oltu lähekkäin vähän tavallista enemmän, ja nyt loppuviikosta sainkin hakea taas kaksi iloista ja energistä tyttöä kotiin dagiksesta. Näinpä olen nyt itsekin päättänyt nauttia ansaitusti ja hyvällä omalla tunnolla näistä viimeiseistä kuukausista, jotka saan vielä pojan kanssa viettää kotona. Nyt meillä on nimittäin vihdoinkin mahdollisuus tehdä kaikkia sellaisia äiti-vauva-juttuja, joita en ole pystynyt aikaisemmin tekemään. Olemme jo aloittaneet käymään Rissne Kyrkanin avoimessa esikoulussa, joka sijaitsee vain puolen kilometrin päässä tyttöjen dagiksesta. Tiistaina kävimme myös tutustumassa suomalaisen kirkon avoimeen esikouluunj joka järjestetään Gamla Stanissa joka tiistai-aamupäivä. On tuntunut ihanalle, kun olen voinut omistaa aamupäivät ainoastaan pojallemme, joka ei vielä tähän asti ole saanut nauttia jakamattomasta huomiostani. Mutta onhan se myönnettävä, että välillä iskee myös ikävä tyttöjä.

Rissne kyrkan

Rissne kyrkanin öppna förskola on oikea pikkulasten paratiisi

 

Ensi viikko tuleekin olemaan taas vähän erilainen, sillä mies on lomalla koko viikon. Hän oli alun perin ottanut tämän lomaviikon 6-vuotiaan tutkimusta silmällä pitäen, mutta koska se on jo nyt hoidettu, onkin meillä edessä aika uskomaton ja harvinainen tilanne: Olemme kotona ainoastaan yhden lapsen kanssa! Varmasti tulemme pitämään tyttöjen koulu- ja dagispäivät tavallista lyhyempinä, mutta aiomme myös ottaa tästä mahdollisuudesta kaiken irti ja syödä esimerkiksi lounasta kahdestaan pojan päiväuniaikana 😊 Tiistaina joudun jättämään kouluillan välistä, sillä olen menossa vaalitoimitsijakoulutukseen Suomen suurlähetystöön. Olen todella iloinen tästä mahdollisuudesta päästä tutustumaan paitsi itse vaalitoimitsijan tehtäviin, mutta myös suurlähetystöön. Päädyin tähän vaalitoimitsijan pestiin tutustuttuani ruotsinkielenkurssillani erääseen erittäin mukavaan suomalaiseen naiseen, joka työskentelee suurlähetystössä. Hän sitten kysyi, kiinnostaisiko mua tulla sinne muutamaksi päiväksi töihin vaalitoimitsijaksi (Suomen eduskuntavaalit) ja voitte uskoa, että vastausta ei tarvinnut miettiä montaakaan sekuntia. Ja kun vanhempani vielä suostuivat tulemaan meille lastenvahdeiksi, oli asia sillä selvä. Tämän tytön ensimmäinen (hurja neljän päivän) 😉 työrupeama Tukholmassa on siis pian alkamassa. Mutta olkoon tämä nyt se pieni, mutta tärkeä ensimmäinen askel kohti työelämään paluuta.Tässäpä siis mun kuulumiset näin pääpiirteittäin.

Toivottavasti te muutkin olette saaneet nauttia kivasta viikonlopusta. Ei siis muuta kuin nokka kohti uutta, keväistä viikkoa! Ihanaa sunnuntain jatkoa ja aurinkoista alkavaa viikkoa, kaverit!

<3 Heini

Loma Matkat Suomi Yleinen

Lomaviikon kuulumiset: elämä on elämää -lomallakin

tiistai, helmikuu 26, 2019

Kuten elämä yleensäkin, on kulunut viikko ollut täynnä erilaisia tapahtumia, aiheuttaen itsessäni hyvinkin erilaisia tunteita. Lasten talvilomaviikon viettoonhan lähdin aika lailla takki tyhjänä. Takana oli oma kiireinen viikkoni koulussa ja miehellä kauhea viikko töissä, jotka yhdessä tekivät ilmapiirin kotona, hmm… sanotaanko vaikka kauniisti kireähköksi 😉 Torstai-iltana olo oli lähinnä sellainen, että jos vain selviydymme lennollemme ja pääsemme Suomeen, voisin jäädä sinne vaikka vähän suunniteltua pidemmäksikin aikaa, you know what I mean 😉

No Suomeen päästiin, vaikkakin huomasin lentokentällä puoli tuntia ennen koneen lähtöä, että olin unohtanut rahapussini kotiin. Siinä ajassa ei rahapussi olisi haltuuni enää ehtinyt, joten päätin suosiolla selvittää asian vasta lennon jälkeen. Ja yllätys yllätys: taas tuli äiti ja pelasti kaiken. Pankkikorttia ei siis tällä lomalla tarvittu.

Seuraava ongelma ilmeni sattumalta lauantaina, kun huomasin ottaneeni vahingossa myös miehen passin mukaan Suomeen. Hän oli lentämässä maanantaina kotoa Tukholmasta Hollantiin neljän päivän mittaiselle työmatkalle ja passi oli siis lauantai-iltapäivällä minun käsilaukussani Jyväskylässä. Jotenkin vain kävi niin, että selvittiin myös tästä sopasta, joka johtui siis täysin mun ajattelemattomuudesta ja huolimattomuudesta. Rakas tätini, joka sattumalta oli päiväseltään käymässä Jyväskylässä, otti passin mukaansa bussilla Helsinkiin. Kampista kävi miehen vanhemmat hakemassa passin häneltä ja veivät sen vielä samana iltana miehen ex-kollegan kaverille(!?), joka oli lentämässä seuraavana päivänä Tukholmaan (tämä viimeinen kontakti löytyi siis Facebookin kautta, eli on siitä somesta joskus ihan oikeasti hyötyäkin).

Tämä kaikki aiheuttamani säätö sai minut kuitenkin ihan oikeasti huolestumaan omasta jaksamisestani. Homma ei selvästikään ole enää 100% hanskassani ja vaikka olen huono myöntämään oman jaksamisen rajallisuutta, oli pakko pysähtyä ja miettiä, että onko tässä taas vähän liikaa tekeillä. Täällä Suomessahan tilanne on nyt aivan eri, kun vanhempani tekevät täällä kaiken ja enemmänkin, jotta saisin pakolliset koulujutut tehtyä ja että lapset saavat mun niitä tehdessä tarvitsemaansa -ja erityisesti ansaitsemaansa huomiota. Mutta entäpä sitten kun arki jatkuu taas Ruotsissa, mitenköhän sitä taas selviää kaikesta ilman, että kadotan viimeisetkin muistin ja järjen rippeeni? Ehdotuksia otetaan vastaan!

Mutta on tähän lomaan mahtunut onneksi kaikkea ihanaakin: Olen nimittäin ehtinyt tavata jo kolmea rakasta ystävääni, päässyt ihailemaan 6- ja 8-vuotiaan laskettelutaitoja hiihtokoulussa ja lumilautaillut siinä samalla itsekin taas pitkästä aikaa, ehtinyt käydä tervehtimässä molempia isoäitejäni, opettaa 4-vuotiasta luistelemaan sekä tietysti saunoa ja parantaa maailmaa äitini kanssa <3 Samalla myös ne fiilikset, joilla Suomeen lähdin on käyty läpi ja taisi tehdä molemmille hyvää (sekä itselleni, että miehelle) ottaa vähän etäisyyttä ja muistella rauhassa, mikä tässä elämässä on kaikkein tärkeintä ja mikä vähän vähemmän tärkeää. Huomenna meillä olisi vielä edessä tyttöjen leffaretki katsomaan uusinta Risto Räppääjä elokuvaa, jota kaikki tytöt odottavat todella kovasti 😊

Pienet hiihtokoululaiset valmiina aloittamaan kolmepäiväisen intensiivikurssin

Parasta just nyt!

Lisäksi olen lähdössä vähän ex tempore reissuun lauantaina, katsomaan Göteborgiin kaveriporukkamme uusinta tulokasta, tammikuussa syntynyttä poikavauvaa. Saimme tämän idean ystävieni kanssa, kun yksi ystävistäni lentää perjantaina meille Tukholmaan yhdeksi yöksi ja jatkaa siitä junalla la Göteborgiin tapaamaan tätä toista ystäväämme ja uutta bebeä. Aloimme sitten miettiä, miksen liittyisi seuraan ja lähtisi myös tapaamaan tuota ihanaa vauvelia ja viettämään samalla mukavan illan ystävien kanssa. Reissu jää kyllä varsin lyhyeksi: olemme perillä Göteborgissa noin kuuden aikaan lauantai-iltana ja palaan Tukholmaan jo puoliltapäivin lähtevällä junalla sunnuntaina. Mutta yritän ottaa tehokkaasti kaiken ilon irti noista 18 tunnista, jotka Göteborgissa vietän 😊

Tähän loppuun on vielä valitettavasti lisättävä yksi ikävämpi juttu: Sain eilen täysin yllättäen, täysin odottamattoman ja täysin ei-toivotun puhelun 6-vuotiaamme lääkäriltä Tukholmasta, joka on omalta osaltaan laskenut jo hetkeksi parantunutta fiilistäni. Tästä aiheesta enemmän kuitenkin ihan omassa postauksessaan, jonka kirjoitan niin pian kuin mahdollista. Tulossa siis piakkoin IBD-päivitys.

Toinen iso juttu on myös 4- ja 6-vuotiaiden dagiksen aloitus maaliskuun puolessa välissä! Ajatella, että tieto tästäkin tuli tämän yhden (hullun) viikon sisällä! Myös tämä tieto on (jopa omaksi yllätyksekseni) saanut mut kokemaan koko tunteiden kirjon: iloa, pelkoa, helpotusta, huolta, haikeutta, ahdistusta— you name it! Mutta tästäkin kirjoitan perusteellisemmin heti kun ehdin.

Mutta hei, onneksi vielä on lomaa jäljellä ja tämä tyttö suuntaa taas huomenna rinteeseen heti aamusta, suunnitelmanaan jättää ainakin muutama murhe ja huoli sinne mäkeen!

Aurinkoa ja hyvää fiilistä myös teidän viikkoon!

<3 Heini

Asuminen Yleinen

Viikonlopun kaaoksesta sujuvasti arjen kaaokseen

maanantai, helmikuu 18, 2019

Hej på er!

Ajattelin vaihteeksi kirjoitella ihan tällaisen perinteisen Mitä kuuluu? -postauksen. Täällä on viikonloppu mennyt aika touhukkaissa merkeissä, kun aivan järkyttävän raskaan viikon jälkeen päätettin sitten lauantaina rentoutua kokoamalla meidän kaikkien makuuhuoneiden kalusteet olohuoneeseen ja uudelleen järjestellä sieltä ne kaikki taas eri huoneisiin 😊

Ollaan jo jonkin aikaa mietitty tätä huoneiden vaihtamista päittäin ja nyt kun saimme viime viikolla ilouutisen vuokrasopimuksemme jatkosta, tuntui oikealta toteuttaa tämä operaatio juuri nyt. Halusimme siis miehen kanssa luovuttaa iso makuuhuoneemme tyttöjen käyttöön, sillä asuntomme kaksi muuta makuuhuonetta ovat todella pienet. Etenkin 6- ja 4-vuotiaat ovat asustaneet aika ahtaasti kahdestaan pienessä huoneessaan ja koska tytöt todella leikkivät paljon, tuntui jotenkin typerälle että me, jotka emme juurikaan makuuhuoneessamme vietä aikaa, olemme omineet sen kaikista tilavimman huoneen.

Kun tästä huoneiden vaihdosta tuli puhe, halusi sitten vanhinkin tyttö muuttaa samaan huoneeseen pikkusiskojensa kanssa. Meillä oli Prahassa todella tilavat makuuhuoneet ja siellä kaikilla kolmella tytöllä olikin yhteinen huone ja se olikin ainakin silloin todella toimiva ratkaisu. Tähän asti on poikamme taas nukkunut mun ja miehen kanssa samassa huoneessa, mutta nyt tämän muutoshärdellin myötä ei pojan sänky enää mahtunut meidän uuteen makkariin, joten hän saikin nyt sitten ihan oman huoneen, joka tosin toimittaa samalla myös työhuoneen virkaa.

Viikonlopun projekti vielä alkutekijöissään

Tässä vaiheessa kuvaaminen vaihtui tauottomaan sykkimiseen, sillä aloimme tajuta, miten ison palasen olimmekaan haukanneet 😉

Nyt kun urakka alkaa olla ohi, olemme kyllä tosi tyytyväisiä! Tytöt rakastavat uutta isoa huonettaan ja siellä todellakin on nyt tilaa touhuta. Meidän makuuhuone on kyllä aika askeettinen, sinne kun ei mahtunut muuta kuin sänky ja toinen yöpöydistämme, mutta eipä me siellä oikeastaan muuta tarvitakaan. Itse prosessi oli kyllä aikamoinen ja toivottavasti tällaista ei tarvitse ainakaan ihan heti tehdä uudelleen. Parvisängyn siirtäminen asunnon toisesta päästä toiseen päähän ei ainakaan ollut se oma lempiosuuteni tässä operaatiossa!

Tyttöjen uudessa huoneessa on todella kivasti tilaa

4-vuotiaan nurkkaus

Meidän uusi makuusoppi tai -koppi 😀

Mutta selvisimme urakasta alle viidessä tunnissa ja alkuillasta olimmekin jo kaveriporukan kanssa juhlistamassa synttäriäni Sundbybergin The Public’sissa. Ravintolasta tultiin vielä meille syömään synttärikakkua, jota emme siis olleet ehtineet aiemmin edes maistaa. Ja lasten mentyä nukkumaan jatkettiin vielä iltaa lautapelin merkeissä.

Synttärisimpukat, njam!

Saimme meidän kavereilta ihania tuliaisia, mm. tämän perhepakkauksen suklaakonvehteja

Sunnuntaina olo oli väsynyt, mutta onnellinen ja tytöt leikkivät lähes koko päivän uudessa huoneessaan. Korkattiin myös esikoisen kanssa meidän yhteinen lenkkeilykausi sään ollessa mitä upein ja tänään onkin sitten kädet ja jalat kipeinää kaikesta huonekalujen kantamisesta ja juoksemisesta!

Pitkästä aikaa lenkkeilyä keväisessä säässä

Tämä alkanut viikko tuleekin sitten taas olemaan yhtä aikatauluttamista ja selviytymistaistelua: Mulla on nyt maanantaina ja torstaina koulua ja mielettömästi dead lineja. Keskiviikkoiltana on vanhimman tytön baletti, jonne lähden viemään häntä tietysti kera sisarusten, sillä mies ei ehdi siihen mennessä töistä kotiin. Perjantaina meillä olisikin sitten lasten kanssa lento Suomeen heti aamuseitsemältä, eikä mulla ole vielä aavistustakaan, missä välissä ehtisin pakkaamaan. Tämä pakkaaminenhan muutenkin on niin hauskaa hommaa itselle ja neljälle lapselle, etenkin kun kaikki tavarat täytyisi saada sullottua yhteen matkalaukkuun! Torstaille sitä ei ainakaan voi jättää, sillä olen koulusta kotona vasta puoli kymmenen jälkeen illalla. Ja tätä kiirettähän luonnollisesti helpottaa se, että istun nyt kirjoittelemassa blogiin kouluhommien tai pakkaamisen sijaan, mutta hei; first things first 😀

Mutta seuraavan kerran ehdin palailla tänne blogiin varmastikin sitten Suomesta käsin, mikäli nyt sinne asti selviämme 😉 Siellä olisikin tulossa jännä viikko, kun vanhimmat tytöt menevät laskettelukouluun! Itse joudun tekemään lomallakin aika paljon koulutehtäviä, mutta onneksi olen sopinut jo etukäteen parit  treffit ystävien kanssa, ettei koko loma mene vain koneen ääressä istumiseen. Tietysti aikaa täytyy järjestää myös ulkoilulle ja saunomiselle, mutta kokemuksesta tiedän, että viikko hujahtaa ohi ihan silmän räpäyksessä, etenkin silloin kun on paljon tekemistä.Tämä maisemanvaihdos ja lasten loma tulee kyllä juuri sopivaan paikkaan. Jo pelkkä ajatus siitä, että pääsemme viettämään kokonaisen viikon rakkaiden vanhempieni kanssa laskee stressitasoani huomattavasti! Kunhan nyt vaan pää pysyisi kasassa sinne asti 😉

Ihanaa viikkoa itse kullekin!

<3 Heini

Ulkosuomalaisuus Yleinen

Ystävänpäivä, Valentine’s Day & Alla hjärtans dag

torstai, helmikuu 14, 2019

Ystävänpäivä on ollut mulle aina aika erityinen päivä. Mielestäni on kiva, että edes kerran vuodessa tulee pysähdyttyä oikein kunnolla ajattelemaan sitä, miten onnekas sitä onkaan, kun on saanut elämäänsä jotain niinkin erityistä kuin oikeita ystäviä. Vuosien saatossa jo ainoastaan sana ystävä on laajentanut ulottuvuuttaan ja merkitystään. Nykyisin omassa luokittelussani kattaa käsite ystävä myös kaikki muut itselle läheiset ihmiset, kuten aviomiehen, tämän vanhemmat, omat vanhemmat, oman siskon perheineen ja miehen sisarukset perheineen, niiden rakkaiden, ”perinteisten” ystävien lisäksi.

Olen syntynyt 15. helmikuuta, joten lapsena ystävänpäivä merkitsikin ehkä enemmänkin sitä oman syntymäpäivän aattoa, tietynlaista pre-partya 😊 Oli kiva saada luokkakavereilta ystävänpäiväkortteja, joihin oli vielä lisätty synttärionnittelut. Mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän sillä omalla syntymäpäivällä on kuitenkaan enää merkitystä. On kuitenkin myönnettävä, että ystävänpäivän varjolla saan hankittua kotiin kauniita kukkia, skumppaa, ilmapalloja ym. kivaa, joista on iloa vielä sitten myös synttäripäivänä😊

Oman mausteensa ystävänpäivääni ovat tuoneet myös nämä ulkomailla vietetyt vuodet. Mieheni ei ole koskaan ollut (siis todellakaan!) sieltä romanttisimmasta päästä, ja ennen ulkomaille muuttoa tarkoittikin ystävänpäivä mulle pääasiassa sitä omien ystävien muistamista. Mutta vuonna 2010, kun mies oli vielä Kölnissä töissä, oli hän järjestänyt syntymäpäiväkseni meille yllätysmatkan Brysseliin. Tuosta reissusta mulle on jäänyt tosi ihanat muistot belgialaisesta Valentine’s Day-tunnelmasta ja ehkä se tarttui vähän meihinkin, sillä tuona synttäriaamuna sain ensimmäistä kertaa (ja ehkä myös viimeistä 😉) skumppaa ja mansikoita sänkyyn kannettuna!

Prahan vuosina vaihtuikin ystävänpäivä sitten käytännössä täysin Valentine’s Dayksi. Lapset tekivät pre-schoolissa Valentine’s Day-kortteja ja piirrustuksia, kaupat olivat pullollaan Valentine’s Day-juttuja ja muutenkin koko päivä oli ihan ”all about love”. Eräs parhaista ystävänpäivä-/synttärimuistoistani sijoittuukin juuri Prahaan ja vuoteen 2014. Silloin sain nimittäin kutsun miehen naispuolisilta työkavereilta naisten Valentine’s Dayn illalliselle erääseen tosi kivaan ravintolaan. Tämä koko juttu merkitsi mulle silloin todella paljon, sillä siihen aikaan mulla ei ollut vielä omia ystäviä Prahassa, enkä näin ollen oikein käynyt missään, ainakaan ilman lapsia.

Kävimme tällä illallisella niin mahtavia keskusteluja eri kulttuureiden ystävänpäivän viettoon liittyen, ja kuten tavallista, päädyttiin lopulta puhumaan miehistä 😊 Meitä taisi olla pari ruotsalaista, pari belgialaista, muutama suomalainen ja yksi ranskalainen (ellen nyt aivan väärin muista). Pian tulikin puheeksi, että Suomessa tämä päivä on ystävyyden juhlapäivä ja ettei ainakaan joka perheessä ystävänpäivää vietetä niinkään romanttisissa tunnelmissa. Eräs belgialainen nainen olikin tästä todella ihmeissään. Hän kertoi, että Belgiassa antavat miehet  ystävänpäivänä puolisoilleen vähintäänkin sen kukkakimpun ja suklaarasian. Hänen mielestään oli aivan käsittämätön ajatus, ettei tähän päivään sisältyisi mitään romanttista. Tästä keskustelu jatkuikin sitten luontevasti siihen belgialaisten, ranskalaisten sekä Etelä-Eurooppalaisten miesten romanttisuuteen ja lopulta siihen, miten sitä rakkautta saattaa toisinaan myös riittää myös muillekin kuin vain sille omalle vaimolle/tyttöystävälle. Tämän jälkeen taas perehdyimme lisää stereotyyppiseen suomalaiseen rakastajaan eli ”Ilmoitan kyllä sitten, kun lakkaan rakastamasta sua”-mieheen😉 Ja nauroimme kippurassa toistemme kertomuksille aiheeseen liittyen. Se onkin muuten kumma, miten näille samoille stereotypioille jaksaakaan aina kerta toisensa jälkeen nauraa! Ja juuri nämä iänikuiset kulttuurierot ovat varmastikin myös aihe, joista en koskaan kyllästy keskustelemaan erimaalaisten ihmisten kanssa.

Ja ettei nyt vaan jää epäselväksi; miehien (eikä tietysti naisienkaan) romanttisuus ja/tai uskollisuus eivät ole missään nimessä mielestäni toisiaan poissulkevia ominaisuuksia. Itselleni ei vain ole käynyt niin hyvä tuuri, että sellaisen miehen olisin onnistunut nappaamaan😉 Mutta te onnelliset, jotka olette siinä onnistuneet, olen aidosti onnellinen puolestanne! Ja nyt kun olen puhunut stereotypioista, tarkoitan todella stereotypioita. On selvää, että yhtä lailla Suomessa on super-romanttisia miehiä kuin ranskassakin. Ja yhtä lailla Etelä-Europan maista löytyy varmasti myös niitä ei-romanttisia miehiä. Mutta eihän meillä olisi näitä hauskoja tarinoitakaan ilman näitä kliseisiä olettamuksia 😉

Tällä Ruotsissahan taas 14.2. vietetään Alla hjärtans dagia. Tämä nimitys on omaan makuuni ehdottomasti paras kaikista! Ainakin itse yhdistän tämän päivän sydämellisyyteen, rakastamiseen, ystävyyteen, ystävällisyyteen, toisten ihmisten huomioimiseen, välittämiseen ja auttamiseen. On kiva, kun tätä päivää ei omisteta ainoastaan joko ystäville tai rakastetulle, vaan sitä voi (ja pitäisikin!) soveltaa ihan jokaiseen vastaantulijaan. Mielestäni Alla hjärtans dag antaa meille aihetta ajatella ylipäätään, miten kohtaamme toisia ihmisiä ja sitä, miten paljon ja miten erilaista rakkautta onkaan olemassa.

Oma ystävänpäivän vietto onkin nykyään vähän sekoitus kaikkea kolmea; ystävänpäivää, Valentine’s Dayta ja Alla hjärtans dagia. Tänään ajattelen ja ikävöin ystäviäni Suomessa sekä muualla maailmalla, sujautin miehen työlaukkuun kortin arjen keskelle muistuttamaan, että hän on mulle tärkeä ja lisäksi muistutan itseäni siitä, miten pienet asiat oikeasti merkitsevätkään kohdatessamme toisia ihmisiä. Yksi aito ja onnistunut kohtaaminen toisen ihmisen kanssa kun voi pelastaa molempien osapuolten päivän!Niin ja tietysti yritän olla hermoilematta lapsille vähemmän kuin tavallisesti 😉

Tämän pienen viestin oli joku ihan oikeasti jättänyt tänään meidän postilaatikkoon <3

Miehen töihin matkasi tänään tallainen kortti piristykseksi 🙂

Vietättekö teet muut ystävänpäivää tai Valentine’s Dayta? Entä vaikuttaako teillä ympäröivä kulttuuri päivän teemaan vai pysyykö se aina samana, ympäristöstä riippumatta?

Sydämellistä ystävänpäivää, Valentine’s Dayta ja Alla hjärtans dagia itse kullekin!

<3 Heini