Browsing Tag

Höpinät

Loma Suomi Ulkosuomalaisuus Yleinen

Kiitos Suomi ja Suomen kesä

maanantai, elokuu 5, 2019

Uskomatonta, että jo kuukausi on vierähtänyt siitä, kun olen tänne viimeksi kirjoitellut! Olen kuitenkin todella iloinen, että tein päätöksen olla päivittämättä blogia, jos ei siltä oikeasti tuntunut. Ja eihän se sitten siltä tuntunutkaan—onneksi! Kun viileä heinäkuun ensimmäinen viikko vaihtui aurinkoon ja lämpöön, ei läppärin avaaminen enää houkutellut. Lapset ovat saaneet kuluneen vuoden aikana muutenkin katsella ihan tarpeeksi koulutehtävieni näpyttelyä, joten halusin antaa myös heille vähän ”läppärilomaa”.

Ihanan (ja pitkän!) mökkiloman jälkeen oli kuitenkin jo todella kiva palata kotiin Tukholmaan ja blogin pariin. Yksi mökkilomailun isoista plussista on muuten varmasti se, että arkeen paluu ei ole välttämättä ihan niin tahmeaa verrattuna vaikkapa johonkin upeaan all inclusive-hotellilomaan; elämä tuntuu taas hetken aikaa niin yksinkertaiselle juoksevan veden, astianpesukoneen ja pyykkikoneen ansiosta samoin kuin se, ettei reissua ruokakauppaan tarvitse juuri suunnitella etukäteen.

Tänään otimme ihan ensimmäisen konkreettisen askeleen kohti arkea, kun mies palasi töihin. Itsehän ”lomailen” vielä täällä kotona lasten kanssa, kunnes 6-vuotias aloittaa eskariluokan 14.8. Oma ensimmäinen työpäiväni (!!!) on 15.8. ja 4- ja 2-vuotiaat aloittavat uudessa dagiksessa 20.8. 8-vuotiaan kakkosluokka taitaa alkaa edellisenä päivänä. Tällainen kevyt ja tasainen arkeen paluu siis luvassa 😉 Mutta ennen arkeen sukeltamista vielä pieniä väläyksiä kesälomalta kuvien muodossa.

Mökkielämää (Kasnäs)

Ihmettelen välillä itsekin, miten nopeasti lähes neljä viikkoa mökillä vierähti. Tuntuu, että päivät vain hujahtivat ohitse, vaikkei mitään ihmeellistä tehtykään. Ehkä loman ensimmäinen viileä viikko teki sen, että osasimme todella arvostaa lämmintä ja aurinkoista loppukesää, eikä näinollen edes osattu kaivata muuta kuin rentoa yhdessäoloa. Ohjelmassa oli lähinnä siis uimista, rantaleikkejä, sulkapallon ”peluuta”, pihatöitä, herkuttelua ja saunomista, muutamaa päiväretkeä lukuun ottamatta. Lapset eivät tainneet edes kertaakaan valittaa, ettei heillä olisi mitään tekemistä, vaan viihdyttivät hienosti niin itseään kuin toisiaankin. Ehkä tämä keskivertoa suurempi lapsiluku näyttää positiivisen puolensa erityisesti tällaisissa tilanteissa, etenkin kun emme ole miehen kanssa mitään ”ohjelmatoimisto-vanhempia”. Luulen, että kaikki olimme juurikin tällaisen anti-aktiiviloman tarpeessa. Ainakin itselläni tuntuu olevan nyt intoa ja energiaa varastoituna pidemmäksikin aikaa 😀

Päiväretki Naantaliin

Mökkielämän vastapainoksi teimme toisella lomaviikolla päiväretken Naantaliin. Ja uskokaa tai älkää ilman vierailua Muumimaailmassa. Ei sillä, että meillä olisi jotain Muumimaailmaa vastaan, tällä kertaa ei vain huvittanut lähteä tungokseen, satojen muiden lapsiperheiden sekaan. Sen sijaan ihailimme Naantalin kaunista vanhaa kaupunkia, syötiin erittäin myöhäinen lounas Kaivohuoneen terassilla ja piipahdettiin läheisessä leikkipuistossa jätskitaukoa unohtamatta. Ehkäpä ensi vuonna innostutaan testaamaan myös Muumimaailmaa?

Päiväretki Sagalundiin (Kemiö)

Aivan Kemiön keskustan läheisyydessä sijaitsevaan Sagalundiin päädyimme anoppini vahvasta suosituksesta. Kiitos siis hänelle, sillä paikka oli todellakin käymisen arvoinen. Lyhyesti kerrottuna Sagalund on museo ja lasten kulttuurikeskus, jossa kävijän on mahdollista päästä aistimaan mennyttä aikaa jokaisella viidellä aistillaan. Sagalundissa kannattaa pistäytyä jopa ihan vain lounaalla; hinta-laatusuhde ainakin on kohdillaan. Buffet-lounas arkena on aikuiselta ainoastaan 9,50 € ja alle 10-vuotiaat lapset söivät maksutta (näin meille kerrottiin, vaikka nettisivuilla mainitaan ilmaisen lounaan ikäraja olevan 7-vuotta). Lisää tietoa Sagalundista löydät esimerkiksi täältä: http://www.sagalund.fi/pages/svenska/hem.php

Päiväretki Högsåraan (Farmors Cafe)

Högsåran Farmors Cafe on meidän minun jokavuotinen, pakollinen pyhiinvaelluskohde. Voiko olla täydellisempää yhdistelmää kuin sympaattinen ja aito saaristolaiskahvila maalauksellisissa maisemissa? Farmors Cafe on ollut alunperin tunnettu lähinnä herkullisista kakuistaan, mutta pikkuhiljaa kahvilan toimintaa on laajennettu niin, että sieltä saa nykyisin lähes kaikkea mahdollista, kuten lounasta, pizzaa, grilliherkkuja, jäätelöä ja tietysti edelleenkin niitä ihania leipomuksia. Parasta on, että Farmors Cafe on laajentunut tyylillä, eikä sen tunnelma ole kärsinyt tarjonnan ja asiakaspaikkojen lisääntyessä. Luin jostain paikallislehdestä myös kahvilan omistajan haastattelun, jossa hän myös kertoi, että tästä enempää hän ei halua kahvilaa enää kasvattaa. Tätä paikkaa suosittelen siis todellakin täydestä sydämestäni <3 (Tämä oli jopa yksi niistä harvoista paikoista, jossa olisin voinut järjestää hääjuhlamme! Käytännön syistä päädyimme kuitenkin järjestämään häät pääkaupunkiseudulla)

Viimeiset Suomi-päivät Helsingissä

Palasimme mökiltä sivistyksen pariin kuusi päivää ennen kotiinpaluuta. Koska tänä vuonna skippasimme Keski-Suomen lomaohjelmastamme kokonaan (☹), tulivat vanhempani moikkaamaan meitä loppulomasta Helsinkiin. Kiitos heidän, saimme viettää miehen kanssa myös pari päivää lomaa kahdestaan ja otimmekin kaiken mahdollisen irti helteisestä lomaviikonlopustamme ihanassa Helsingissä!

Iltauinnilla Hevossalmen uimarannalla

Äiti ja äidin ruuat <3

Pääsimme vihdoin testaamaan Löylyn, joka oli aivan taivaallinen paikka saunomisen ja meren ystäville. Lämmin suositus!

 

Borta bra men hemma bäst!

Ihanan Suomi-loman jälkeen oli myös ikävä jo omaan kotiin! Tytöt halusivat juhlistaa kotiin paluuta dippailemalla ruotsalaisia mansikoita Fazerin siniseen ja nostamalla vaihteeksi Ruotsin lipun pöydälle. Tiivistänee aika hyvin meidän lasten tämänhetkisen identiteetin? <3

Seuraavaksi luvassa varmasti taas vähän arkisempaa menoa. Vaikka kaikki tuleva jännittääkin aika lailla, on fiilis ainakin vielä pelkästään positiivinen. Myös pääni ihan pursuaa aiheita, joita haluaisin kirjoittaa, nähtäväksi kuitenkin jää, miten paljon ehdin blogin parissa aikaani tulevaisuudessa viettää.

Ihanaa alkanutta viikkoa teille kaikille!!!

<3 Heini

Yleinen

Loman jälkeiset kuulumiset

perjantai, toukokuu 24, 2019

Olen tainnut aloittaa muutaman kerran loman tai viikonlopun jälkeisen blogipostauksen käyttämällä ilmaisuja ”paluu arkeen” tai ”pudotus maan pinnalle”. Tällä kertaa nuo termit kuulostavat jokseenkin vaisuilta ja tätä kulunutta aikaa tiistai aamusta alkaen kuvaisikin ehkä pikemmin ”syöksy maan alle”. Tuo artikkelikuvana toimiva otos Amos Rexin näyttelystä kuvaa myös tätä kotiin paluun helppoutta aika hyvin, jos siis kuvittelee itsensä tuon valtavan kivikuution alle jännittämään, romahtaako se kohta niskaan vai ei 😉 Mutta onneksihan mitään vakavaa tai kauheaa ei ole tapahtunut, ainoastaan useat eri osatekijät ovat tehneet tästä viikosta erityisen rankan. Ja mikä tärkeintä, oli Suomessa viettämämme aika aivan ihanaa ja rentouttavaa (itselleni ja lapsille, mies oli normaalisti töissä) ja tuollaisen viikon jälkeen olisi se ihan tavallinenkin arki tuntunut varmasti vähän tahmealta!

Tässä kuitenkin vielä muutama kuva rentouttavalta Suomen reissulta:

Kiasmassa oli vielä menossa ihana Shoplifterin karvanäyttely.

Tässä kokeillaan mallista piirtämistä.

Pojan lempinäyttely oli tämä kuuluisa ”Autot Mannerheimintiellä”. Tämän lisäksi häntä kiinnosti juosta kerroksesta toiseen niin, että allekirjoittanut ehti nauttia tästä museovisiitistä mahdollisimman vähän.

Ehdittiin nähdä onneksi myös Amos Rexin paljon puhuttanut  leijaileva kivimötikkä sekä juhlia rakkaan anoppini syntymäpäivää.

Viikonlopuksi ajoimme vielä Keski-Suomeen ystävien häihin ja jotain juhlien onnistumisesta kertonee se, ettei puhelimeen ollut tallentunut juhlapäivältä kuin pari hassua videota tanssilattialta. Tämä kuva on napattu edellisenä päivänä, kun olimme koristelemassa juhlapaikkaa.

Mutta palatakseni vihdoin näihin loman jälkeisiin kuulumisisiin, niin saavuimme siis takaisin Tukholmaan tiistaiaamuna. Jo edellisen viikon lopussa mies sai tietää, että joutuu lähtemään keskiviikoksi ja torstaiksi Kööpenhaminaan. Itse taas tajusin maanantaina, että mullahan on tiistai-iltana koulua. Samalla tajusin myös eläneeni kouluaikatauluani viikon verran jäljessä, mikä tarkoittaa sitä, että ensimmäistä kertaa näiden ruotsinopintojeni aikana olin tehtävänpalautuksesta myöhässä. En edes tiedä, miten olen voinut järkeillä viime viikon ja tämän viikon väliin yhden lisäviikon??? Toiveajattelua, kenties 😉

Näin seesteinen oli tunnelma vielä tiistaiaamuna laivan lipuessa Tukholman saaristossa. Onneksi sitä osaa nykyään nauttia hetkestä 😉

Tiistaina mies pudotti mut ja lapset suoraan satamasta kotiin ja jatkoi itse matkaa töihin. Tämän jälkeen kaivoin lapsille pakkasesta jotain paniikkilounasta. Pojan päiväunien jälkeen pääsin vihdoin hirveällä kiireellä ruokakauppaan ja sieltä takaisin kotiin laittamaan iltaruokaa. Tämän jälkeen ehdin kuin ehdinkin vielä kouluun. Keskiviikkona palautin yhden koulutehtävän ainoastaan päivän myöhässä ja nyt olen saanut onneksi jo toisenkin tehtävän palautettua. Ensi keskiviikkoon mennessä täytyisi vielä saada kurssin laajempi lopputyö pakettiin.

Eipä tarvinnut herätä tyhjästä sängystä, vaikka mies olikin reissussa.

Koko keskiviikkoaamupäivä menikin puhtaasti opiskellessa, jonka jälkeen hain lapset ja laitoin meille taas kauhealla kiireellä ruokaa. Illalla oli vuorossa esikoisen baletti ja koska mies ei ollut häntä sinne kuljettamassa, hyppäsin auton rattiin ensimmäistä kertaa elämässä täällä Tukholmassa ilman, että kukaan oli pelkääjän paikalla neuvomassa. Tämä balettimatka sujui odotettua paremmin: autoon ei tullut naarmun naarmua, lapset oppivat ainoastaan kaksi tai kolme suomalaista kirosanaa ja mulle töötättiin koko matkan aikana vain kerran (?!). Mutta kuka ihme suunnittelee kaksikaistaisen liikenneympyrän kuudella sisään-/uloskäynnillä, kysyn vaan! Parkkiautomaatin luona onnistuin ilmeisesti näyttämään jotenkin poikkeuksellisen avuttomalta, sillä ystävällinen mieshenkilö neuvoi mua ihan pyytämättä sen käytössä. Mutta hei, nyt löytyy sitten parkkiAppi puhelimesta eli olen valmis autoilemaan täällä enemmänkin!

Torstaina koulutehtävät jatkuivat heti, kun olin saanut lapset dagikseen. Mulla olisi ollut myös koulua illalla, mutta lapsenvahti (mies) oli vielä reissussa, joten jouduin taas skippaamaan koulun. Torstai-illalle oli ohjelmassa myös 6-vuotiaan kouluun tutustuminen, jonne sain taas kuljettaa koko entourageni, kuinkas muuten. Lopulta tämä kouluun tutustuminen paljastuikin aika lailla turhaksi: lapset saivat kiertää tulevissa luokissa ja tervehtiä muutamaa opettajaa ja that’s it. Meidän lapset käyvät päivittäin noissa koulun tiloissa, sillä haemme sieltä yhdessä esikoista, joten sinänsä mitään uutta emme tästä tutustumiskerrasta saaneet. Mutta tietysti haluan, että 6-vuotias pääsee mukaan kaikkeen mahdolliseen koulunaloitusfiilistelyyn, sillä onhan se koulunaloitus nyt todella tärkeä, jännittävä ja ihana juttu!

Tällä hetkellä olo on kyllä kuin jyrän alle jääneellä. Tästä koneen näytöltä ei tämä viime päivien intensiivisyys ehkä oikein välity, mutta voin kertoa, että lepohetkiä ei juurikaan ole ollut.

Mutta on mulla myös jotain erittäin iloistakin kerrottavaa: sain Suomessa ollessamme sen kovin toivotun puhelun: tulin valituksin siihen työhön, jonka haastattelussa olin juuri ennen reissuamme! En voi oikein vieläkään uskoa tätä! Kyseinen työ jotain sellaista, jossa tiedän olevani omimmillani! Olen niin kiitollinen ja ihmeissäni, että oltuani kokonaiset kuusi vuotta poissa työelämästä, voin päästä suoraan sellaiseen työhön, jollaisesta en ole uskaltanut edes uneksia. Tämä teki myös todella hyvää itsetunnolleni! Pian en olekaan ainoastaan se neljän lapsen kotiäiti, vaan koulutettu ja ammattitaitoinen nainen, jota on myös siunattu ihananalla, isolla perheellä. On muuten aika huvittavaa, että olen kaiken tämän kotona viettämäni ajan ollut ihan yhtä lailla tuo edellä mainittu nainen, mutta jotenkin oma kunnioitukseni osaamistani ja kykyjäni kohtaan on laskenut samassa tahdissa kuin kotona viettämäni vuodet ovat lisääntyneet.

Mitä tähän työhön tulee, ei tarkoituksenani ole suinkaan salata, mihin olen ryhtymässä, mutta en halua kuitenkaan kertoa tämän enempää ennen kuin olen allekirjoittanut työsopimuksen. Sitä ennenhän ei mikään ole vielä virallista eikä näin ollen myöskään 100% varmaa. Mutta kesäkuun alussa pääsen toivottavasti kertomaan, missä tulen aloittamaan tämän uuden luvun työelämässäni.

Tänään oli muuten vielä kolmen nuorimman lapsen dagiksessa planering dag, joten koko päiväkoti oli suljettu. Näin menetin taas kallista aikaa lopputyötäni ajatellen, mutta täytyy sitten vain puristaa itsestäni vähän enemmän jäljellä olevina päivinä. Sunnuntaina täällä vietetään äitienpäivää, mutta tässä on ollut nyt sen verran paljon kaikenlaista juhlaa sekä muuta toimintaa, etten ihan rehellisesti odota tuolta päivältä tällä kertaa yhtään mitään! On vaan kiva, kun saadaan olla viikonloppu ihan rauhassa kotona koko perheen voimin. Ja olen kiitollinen pelkästään siitä, jos saan jossakin vaiheessa keskittyä pari tuntia lopputyöhöni 😉 Onko teillä siellä ruudun toisella puolella kovasti viikonloppusuunnitelmia?

Perjantain kouluhommat vaihtuivatkin leikkipuistoelämään.

Ensi viikolla onkin sitten luvassa pikainen IBD-päivitys, sillä 6-vuotias käy tiistaiaamuna koeajamassa magneettikuvauslaitetta. Toivon todella, että tyttö tulisi sinuiksi laitteen kanssa ja näin ollen pääsisimme varaamaan sen ihan oikean tutkimusajan mahdollisimman pian.

Tässäpä mun kuulumiset nyt tältä erää. Ihanaa viikonloppua teille kaikille!

<3 Heini

Yleinen

Vappukuulumiset ja toukokuun tilannekatsaus

torstai, toukokuu 2, 2019

Terveisiä pilvisestä ja koleasta Tukholmasta. Jotenkin tyypillistä, että ilmat nyt sitten viilenivät, kun se ”oikea” kevät saisi jo alkaa. Heti samaan hengenvetoon on kuitenkin jatkettava, että ainakaan meidän perheen vapunviettoon ei säällä ollut tänä vuonna juurikaan merkitystä, oltiin nimittäin oikein porukalla kipeinä, osa enemmän ja osa vähemmän. Itsehän sairastuin jo viime viikon torstaina, enkä ollut vielä maanantainakaan siinä kunnossa, että olisin voinut lähteä kouluun. Maanantain ja keskiviikon välisenä aikana sairastui sitten kaikki lapset, eikä miehenkään olo ole ollut mikään paras mahdollinen. Saatiin kuitenkin vähän vappufiilistä paistamalla munkkeja ja hankkimalla lapsille kunnon folioilmapallot. Sen sijaan skumpat jätettiin suosiolla odottamaan terveempiä päiviä, sillä äkkiäkös me joku syy juhlaan keksitään, kun alkaa taas siltä tuntua 😊

Vappupäivän iltana uskaltauduttiin pojan kanssa hetkiseksi ulos katselemaan vesille palanneita veneitä

Nyt tänään olen vielä kotona 4 toipilaan kanssa ja rehellisesti sanottuna odotan kyllä kovasti huomista, jolloin tämä jengi taas vähän hajaantuu, kukin omiin touhuihinsa. Huominen tulee olemaan erityisen jännä päivä meidän pojalle, sillä silloin aloitetaan hänen dagisharjoittelunsa. Kyllä, luit aivan oikein: mun pieni palleroinen, jonka piti olla kotona sinne kaksi vuotiaaksi asti, aloittaakin päivähoidon jo nyt, muutamaa kuukautta ajateltua aikaisemmin! Agendallani on kyllä ollut kirjoittaa tästä(kin), mutta sille ei vaan ole löytynyt oikein sopivaa hetkeä. Mutta siis kaikessa lyhykäisyydessään homma meni niin, että haluttiin hankkia myös pojalle valmiiksi päivähoitopaikka, jos vaikka joku hakemani työpaikka tärppäisikin tässä kevään aikana. Näinpä laitoin heti viime kuun alussa hakemuksen samaan dagikseen, jossa meidän 4- ja 6-vuotiaat tällä hetkellä ovat ja yllätykseksemme pojalle tarjottiinkin sieltä paikkaa jo nyt toukokuun alusta. Tarjotulle paikalle täällä ei todellakaan kannata sanoa ”ei”, joten otimme tämän paikan kiitollisina vastaan. Ja tässä sitä nyt sitten ollaan!

Näin äkkiseltään tuntuu kyllä aika hurjalle, että kohta meidän nuorinkin lapsi aloittaa päivähoidon. Samalla olen kuitenkin aika rauhallisin mielin asian suhteen, sillä olenhan nähnyt, miten kivaa tytöillä dagiksessa on. Ristiriitaiset ajatukset kaiken kaikkiaan! Mutta niin kauan kuin se vaan on mahdollista, aion pitää pojan päivät mahdollisimman lyhyinä. Oma toukokuuni tulee olemaan koulun osalta todella kiireinen, joten vaikkei työpaikkaa vielä löytyisikään, tulevat kaikki lastenhoidosta vapaat hetket varmasti hyötykäyttöön.

Reilun viikon päästä meille on tulossa myös koko perheen Suomen reissu. Mun rakas ystävä menee naimisiin 18.5. ja nämä häät ovatkin se kaikista alkuperäisin syy tälle matkalle. Kun sitten lähes samalle viikolle osuu suomalainen äitienpäivä ja anoppini syntymäpäivä, päätimme järjestellä asiamme niin, että lähdemmekin Suomeen jo ensi viikon perjantaina ja palaamme vasta ystäväni häiden jälkeisenä tiistaina. Miehellehän tämä ei mikään lomareissu ole, mutta meille muille aika kiva hengähdystauko kesälomaa odotellessa 😊

Olenkin melkoisen varma, että tämä toukokuu tulee hujahtamaan ohi ihan silmän räpäyksessä. Tuntuu niin huvittavalle, että nyt on toukokuun toinen päivä ja palatessamme takaisin Suomen reissulta, on tätä kuuta enää kymmenen päivää jäljellä. En siis enää käsitä tätä ajan kulua!

Onko teillä muilla tulossa reissuja tai muita odottamisen arvoisia juttuja toukokuulle?

Kunpa nyt vain saataisiin ne kivat kevätkelit takaisin, niin päästäisiin nauttimaan taas ulkoilmaelämästä, se kun on ainakin omasta mielestäni ihan parasta–oltiinpa sitten kotona tai reissussa!

Aurinkoa ja iloa loppuviikkoonne!

<3 Heini

Yleinen

Rentouttava lomaviikko?

sunnuntai, maaliskuu 31, 2019

Hej allihopa!

Jokohan sitä uskaltaisi sanoa, että terveisiä keväisestä Tukholmasta? Ainakin kulunut viikko on ollut pitkästä aikaa aurinkoinen ja talvivaatteissa on meinannut tulla hiki. Lisäksi täällä ollaan alettu kaivella viimevuotisia välikausikamppeita kaapista ja arpoa, kuka tarvitsee uudet lenkkarit, kuka kumpparit, kuka takin ja niin edelleen – varma kevään merkki 😊 Tuo otsikon kuva on muuten sitten täysin ironisessa mielessä siinä paikallaan. Olen tilannut nimittäin viikon verran Dagens Nyheter:iä kotiin ja tänä aamuna ehdin ensimmäistä kertaa oikeasti istahtaa lukemaan sitä. Mua odottaakin tuossa ikkuna laudalla iso pino lehtiä, mistähän vain löytyisi aika niiden lukemiseen?

Oikein naurattaa, kun muistelen postaustani viime sunnuntailta, jossa fiilistelin miehen lomaviikon alkamista. Kuten siis arvata saattaa, emme päässeet tällä viikolla miehen kanssa kovinkaan monille lounastreffeille: alkuviikon lounasajat mies kuskasi nimittäin ensin meidän 6-vuotiasta, ja heti seuraavana päivänä 8-vuotiasta lääkärissä kovan kurkkukivun vuoksi, ja angiinahan se molempia tyttöjä vaivasi. Onneksi oireet poistuivat hyvinkin pian tyttöjen aloitettua antibioottikuurit, mutta pidimme heitä vielä sen jälkeen pari päivää kotona lepäämässä. Jos jotain positiivista tästä sairastamisesta haluaa keksiä, voisi se olla vaikkapa se, että 4-vuotias pääsi kokeilemaan kaksi päivää dagikseen menoa ilman isosiskoaan. Oli helpottavaa huomata, että pikkusisiko pärjäsi siellä todella hyvin. Kävin tosin hakemassa hänet aina tuntia aikaisemmin kuin tavallisesti, mutta syksyä silmällä pitäen oli ihan hyvä päästä kokeilemaan tätäkin. Tämän lisäksi ehti mies alkuviikosta pyöriä täällä kotona sen verran paljon, että hän alkoi kiinnittää huomiota erinäisiin rempallaan olevin asioihin ja senpä seurauksena loppuviikosta meillä onkin hihat heilunut oikein urakalla! Ollaan siivottu, pesty ikkunoita, siistitty parveke kesäkuntoon, käyty läpi lastenhuoneen tavarakaaosta, shoppailtu Ikeassa tarvitsemiamme sängynaluslaatikoita, tehty isoja ruokaostoksia ja sen sellaista. Joten enpä tiedä, miten levännyt mies täältä maanantaina töihin palaakaan. Mutta ihanaahan se on, että on tullut tehtyä juttuja, jotka on kuitenkin jossain vaiheessa tehtävä, mutta joiden tekemiseen ei arjessa meinaa riittää aikaa eikä voimia. (Olikohan tuo nyt varmasti riittävän monimutkainen lause?! 😉) Ja perjantaina ehdittiin muuten vielä myös sinne rauhalliselle lounaalle, rasti seinään siis 😊

Olen niin ylpeä meidän 4-vuotiaasta, joka jäi reippaasti dagikseen ilman isosiskon turvaa

Parvekekukkien shoppailua Plantagetissa

Haaveilin rauhallisista lounaista miehen kanssa ja päädyin vähän vähemmän rauhalliselle lounaalle Ikeaan tämän pienen miehen kanssa

Lapsityövoimaa

Tiistai-iltana osallistuin parin tunnin mittaiseen vaalitoimitsijakoulutukseen Suomen suurlähetystössä. Odotan jännityksellä tulevaa keskiviikkoa, jolloin ennakkoäänestys starttaa. Vanha asiakaspalvelija-Heini on niin innoissaan, kun pääsee kohtaamaan ihmisiä vähän muussakin ympäristössä kuin leikkipuistossa ja ruokakaupassa! Itse työhän tulee olemaan hyvinkin mekaanista ja yksioikoista, mutta samalla myös erittäin pikkutarkkaa ja vastuullista. Niin kiva päästä kokeilemaan jotain ihan uutta!

Keskiviikkona kokkasin muuten tätä ihanaa vege-ruokaa

Torstai-iltana mulla olikin kouluilta ja tällä kertaa vuorossa oli kansallisen kurssikokeen testaamista kirjoitustehtävän muodossa. Toisin sanoen kirjoitimme samanlaisen kokeen, kun ruotsalaiset abiturientit tulevat kirjoittamaan lukion päätteeksi ja meidän koevastauksia tullaan mahdollisesti hyödyntämään jollain tapaa kevään koetta valmisteltaessa/arvioinnissa. Koevastaukset tullaan siis arvioimaan Uppsalassa paikallisen ”ylioppilaslautakunnan” toimesta, mutta menee varmasti useampi viikko, kunnes saadaan tietää tuloksemme. Omasta mielestäni tehtävän aihe oli todella mielenkiintoinen, mutta kirjoitusaika meinasi jäädä liian lyhyeksi. Oli todella haastavaa ehtiä kolmessa tunnissa suunnitella oma kirjoitus ja käyttää lähteinä vähintään kahta neljästä annetusta tekstistä ja sitten vielä muotoilla aiheesta johdonmukainen kokonaisuus ruotsin kielellä. Sain kuin sainkin tekstini valmiiksi, mutten ehtinyt lukemaan lopuksi edes koko kirjoitustani läpi ☹ Siellä tuleekin olemaan varmasti liuta tyhmiä huolimattomuusvirheitä, sanajärjestysvirheistä nyt puhumattakaan! Kaikesta huolimatta olen kuitenkin todella utelias tietämään, miten pärjäsin!

Tällainen kirjoitustehtävä tällä kertaa

Perjantai-iltapäivällä kävin vielä cityssä tapaamassa koulukavereitani ryhmätyön merkeissä. Meidän on nimittäin palautettava 9.4. populär vetenskaplig artikel (anteeksi, en tiedä tälle oikeaa suomennosta), jonka olemme kirjoittaneet yhdessä erääseen tutkimukseen pohjautuen. Koulu siis häiritsee vapaa-ajanviettoani edelleenkin aika paljon, mutta nyt aletaan olla reippaasti jo voiton puolella 😊

Kaiken kaikkiaan tämä viikko on kuitenkin ollut oikein onnistunut ja on ollut ihana saada aikaiseksi asioita, joita en yksin ehtisi tehdä ja joita taas ei viikonloppuisin yksinkertaisesti jaksa/viitsi tehdä. Tänään koitettiinkin sitten ottaa vähän iisimmin ja nautittiin tavallista paremmasta aamupalasta ja käytiin iltapäivällä ulkona syömässä.

Tiistaina mun ihanat vanhemmat tulevat tänne mahdollistamaan osallistumiseni vaalitoimitsijan pestiini ja lapset odottavatkin jo heidän saapumistaan kuin kuuta nousevaa. Nyt on vielä pakko katsoa yksi jakso uusinta nolointa lemppariohjelmaani, nimittäin Love island Sverigea 😉 Ja sitten nukkumaan. Onneksi ensi yönä siirretään kelloa, niin saan nukkua ehkä jopa sinne seitsemään asti 😉

Onko teillä muilla omia pieniä herätyskelloja, jotka viis veisaavat siitä, onko arki tai viikonloppu tai siitä, siirretäänkö kelloja vai ei?

Ihanaa viikonlopun jatkoa kaverit!

<3 Heini