Browsing Tag

Hammarby sjöstad

Asuminen Ruotsi Tukholma Ulkosuomalaisuus Yleinen

Kaksi vuotta Tukholmassa

lauantai, huhtikuu 27, 2019

Näin se aika vaan kuluu! Eilen tuli tasan kaksi vuotta siitä, kun meidän perhe muutti Tukholmaan. Miten joku asia voikaan tuntua samaan aikaan niin kaukaiselle, mutta sitten kuitenkin sitä muistaa kaiken kuin eilisen? Tämä blogihan ei vielä tuohon aikaan ollut pystyssä, joten ajattelin vähän kirjoitella tänne muistoja ja fiiliksiä tuolta ajalta. Hassua muuten, että tuohon aikaan mulla ei ollut aikaa blogin pitämiselle ja nyt kun lapsia on yksi enemmän ja siihen päälle vielä iltaopiskelut, ehdinkin taas kirjoitella? 😉 Olen varmaan joskus aikaisemminkin kertonut jotain tähän muuttoomme liittyen, mutta tämän kahden vuoden kunniaksi päätin nyt kerrata, miksi tänne muutimme ja miten kaikki käytännössä sujui.

Miksi muutimme Tukholmaan?

Alunperinhän halusimme lähteä Prahasta esikoisen koulun aloituksen lähestyessä. Prahan kansainväliset koulut olivat meille aivan liian kalliita, emmekä halunneet laittaa lapsia tšekkiläiseen kouluun (kukaan meistä ei puhunut kieltä, eikä käsitykseni muutenkaan ollut paikallisesta koulusysteemistä kovin hyvä, perustuen siihen, mitä olin muilta vanhemmilta kuullut). Suomeen emme halunneet palata, joten aloimme haaveilla Skandinaviaan muutosta. Ja sitten yksi kaunis päivä tuli mies töistä kotiin ja kysyi, että muutetaanko Tukholmaan? (hänelle oltiin tarjottu siirtoa silloisen firman sisällä) – No aivan varmasti, en epäröinyt sekuntiakaan!

Asunnon hankkiminen

Tukholmaan muuttamisessa ehdottomasti vaikeinta oli asunnon hankkiminen. Heti kuin saimme tietää miehen töidenalkamisen ajankohdan, aloimme kuumeisesti etsiä meille vuokrakotia. Ruotsalaista Tori. fi:tä eli Blockettia tulikin käytyä läpi ilta toisensa jälkeen sopivan vuokra-asunnon löytämiseksi. Ja jos joku yhdisti noita kaikkia vuokrailmoituksia, oli se kohtuuttoman korkea vuokra ja lyhyt vuokra-aika. Jätin monille eri vuokranantajille yhteydenottopyynnön, mutta yleensä en saanut edes minkäänlaista vastausta ja se oli kyllä melkoisen turhauttavaa. Lopulta onnistuimme saamaan huimat kolme vastausta ja mies lähti kahden päivän pikavisiitille katsomaan asuntoja, jos niistä  joku olisi sellainen, johon voisimme ensihätään muuttaa. Onneksi noista kolmesta asunnosta yksi vaikutti ihan hyvälle ja myös vuokranantaja kelpuutti meidät asukkaiksi. Meiltä taisi tosin hakemisen yhteydessä unohtua mainita, että meillä oli kolme lasta, mutta tämä selvitettiin hänelle kyllä jo hyvissä ajoin ennen muuttoa, eikä se onneksi ollut hänelle ongelma. Saimme myös neuvoteltua niin, että asunto oli ainoastaan osin kalustettu, jotta saimme suurimman osan omista tavaroistamme asuntoon, eikä meidän tarvinnut alkaa vuokraamaan erikseen varastotilaa. Mutta näin oman (ja monen muunkin) kokemuksen pohjalta on sanottava, että nirsoilulle ei Tukholman vuokra-asuntomarkkinoilla ole todellakaan varaa, ellei sitten ole valmis maksamaan ihan hullun korkeaa vuokraa.

Se, mikä tässä ensimmäisessä Tukholman kodissa oli parasta, oli ehdottomasti sen sijainti. Tämä asunto sijaitsi Hammarby sjöstadissa, joka on aivan mielettömän kiva asuinalue. Itselleni ainakin on tosi tärkeää, että koti on kivalla alueella. Kevät oli myös täydellinen ajankohta muutolle, sillä vältimme ensimmäisen vuoden osalta Pohjolan pimeyden, harmauden ja loskan.

Keväinen Hammarby sjöstad

Tämä suihkulähde oli todella pop alkukesän kuumina päivinä

 

Muutto käytännössä

Prahan päässä toimimme niin, että lentoamme edeltävänä aamuna muuttofirman pojat tulivat hakemaan tavaramme, jonka jälkeen muuttokuorma jatkoi kuorma-auton kyydissä kohti Tukholmaa. Sitten vain teimme nopean loppusiivouksen ja kävimme vuokranantajan kanssa läpi, että kaikki oli kuten pitääkin. Tšekissä vuokralaisen itse täytyy huolehtia, että asunnon seinät on maalattu ennen poismuuttoa, mutta me skippasimme tämän osuuden maksamalla vuokranantajalle (n. 80 €) siitä, että hän järjestäisi asian puolestamme. Kun kaikki oli kunnossa, suunnistimme Zličínin kaupunginosaan, josta olin varannut meille huoneistohotellin viimeistä Prahassa vietettävää yötä varten. Zličín sijaitsee kaukana keskustasta, mutta lähellä lentokenttää ja siksipä tuonne päädyttiinkin, sillä lentomme oli seuraavana päivänä aikaisin aamulla. Tässä vielä linkki tuohon hotelliin, joka sai meiltä täydet pisteet! Jos siis etsitte joskus edullista, mutta tasokasta majoitusta lähellä Prahan lentokenttää, suosittelen tätä Pension Zličíniä lämpimästi! Hotelli löytyy esimerkiksi täältä: https://www.booking.com/hotel/cz/pension-zlicin.fi.html?aid=357007;label=gog235jc-1DCAsoOkIOcGVuc2lvbi16bGljaW5IM1gDaMgBiAEBmAEMuAEXyAEU2AED6AEBiAIBqAIDuAKh8JDmBcACAQ;sid=ff4024b47368e155b7276ee36d558583;dist=0&keep_landing=1&sb_price_type=total&type=total& Itse kaupunginosahan ei missään nimessä ole mikään silmän ilo, mutta hotellista on erinomaiset yhteydet keskustaan ja lentokentälle. Tilasimme myös majoituspaikasta kuljetuksen seuraavana aamulla lentokentälle ja lähtömme ei olisi voinut olla sujuvampi! Seuraavana päivänä lensimme sitten aikaisin aamulla Arlandaan ja oltiin lopulta vain puoli tuntia tavaroitamme jäljessä uuden kotitalomme edessä.

Lapset rakastivat tuota viimeistä iltaa huoneistohotellista. Pienin jopa luuli, että se oli meidän uusi koti 😀

Ensimmäiset fiilikset Tukholmasta

Tuo muuttoaamu on jäänyt niin elävästi mieleeni: Lähdimme kesäisestä Prahasta, jossa aurinko paistoi ja lämpötilakin oli yli 20 astetta. Laskeuduttuamme Tukholmaan iski totuus vasten kasvoja: harmaata, kylmää ja sateista, ja taksistakin saimme pulittaa lähes sata euroa päästäksemme uuteen kotiimme. Saimme kertaheitolla pudotuksen Pohjoismaiseen säähän ja hintatasoon! Mutta eipä se sää oikeasti siinä tilanteessa paljoa haitannut, kun mieli oli positiivinen ja odottava. Ja erityisesti odottava, sillä olin tuolloin reilut 25 viikkoa raskaana. Niin odotettu ja iloinen asia kuin Tukholmaan muutto olikaan, pelkäsin kyllä välillä vauvan puolesta. Oli todella vaikeaa yrittää pitää mieltä stressittömänä ja erityisesti—olla kantamatta mitään raskasta. Ja on kyllä tunnustettava, että mun tuli kannettua muuttolaatikko jos toinenkin. Mutta minkäs sitä ihminen luonteelleen voi! En vaan pysty katsomaan vierestä, kun muut painaa hommia. Onneksi meidän poika pysyi kuitenkin turvallisesti siellä mahassa kaikesta pakkaamisesta, järjestelystä, siivoamisesta ja muuttolaatikoiden kantamisesta huolimatta.

Mahan kanssa uudessa kodissa

Mietin tässä, mitkä asiat meitä ihastutti ja kauhistutti muutossa eniten ja päädyin seuraavaan:
Ihastutti: meri (!!!), kieli (jota ymmärtää), ruokakauppojen yltäkylläiset valikoimat, kala ja äyriäiset, ihmisten ystävällisyys, irtokarkit, siideri valikoima (vaikken siihen päässytkään  itse vielä raskauden vuoksi tutustumaan), valmiiksi asennetut vaatekaapit asunnoissa, ruhtinaallinen kaappitila keittiössä, jalankulkijoita kunnioittavat autoilijat ja pyörätiet (näin muutamia mainitakseni)

Että nämä irtokarkkilaarit vetivätkin meitä puoleensa muutaman ensimmäisen Ruotsissa viettämämme viikon aikana!

Kauhistutti: korkeat hinnat (mulla kesti varmastikin pari kuukautta tottua siihen, miten kallista ruoka Prahaan verrattuna olikaan!), talven pimeys (kun on asunut etelämpänä, ymmärtää todella, miten armotonta Pohjolan pimeys onkaan!), säännöt ja kontrollointi (tämä ei nyt ehkä niinkään kauhistuttanut, sillä Suomessahan on aivan sama juttu, mutta kyllä välillä tulee vielä ikävä Keski-Eurooppalaista rentoutta ja hetkessä elämistä).

Seuraavan asunnon etsiminen ja muutto nro 2

Kun tavarat oli purettu ja uusiin kotikulmiin tutustuttu olikin aika alkaa taas vaihteeksi etsiä asuntoa! Tällä kertaa mut meinasi oikeasti vallata epätoivo pariinkin otteeseen. Pojan laskettuaika oli elokuun puolessa välissä ja tuossa väliaikaisessa vuokra-asunnossa saimme asua heinäkuun loppuun asti. Kun Blocketista ei tuntunut löytyvän sopivaa, pitkäaikaista vuokra-asuntoa, päätin rekisteröityä muutaman vuokranvälitysfirman asiakkaaksi. Lopulta tämä nykyinen asuntomme löytyi Samtrygg-nimisen firman kautta. Ennen tämän kodin löytymistä ehdimme käydä parissa muussakin näytössä ja voin sanoa, että oltiin kyllä onnekkaita, kun päädyimme asukkaiksi juuri tähän asuntoon. Tunnemme edelleenkin syvää kiitollisuutta siitä, että nykyiset vuokranantajamme valitsivat juuri meidät vuokralaisikseen.

Ja taas muutetaan!

Nuorin tyttö ei paljon muutoista stressannut

Vielä viimeiset aamuhengailut Hammarby sjöstadin kodin terassilla

Tähän nykyiseen kotiimme Bromman Annedaliin muutimme vain muutamaa päivää ennen kuin lähdin lasten kanssa loppukesäksi Suomeen. Taidettiin nukkua täällä ainoastaan kaksi yötä ennen lähtöämme. Tuo toisen muuton aikakin oli kyllä aika hektistä! Varsinkin kun tiesin, että seuraavan kerran palaisin tänne vastasyntyneen vauvan kanssa. Tuo ajatus motivoi kyllä tyhjentämään muuttolaatikoita pikavauhtia!

Viihdytään loistavasti myös nykyisellä asuinalueellamme, vaikkei enää ollakaan meren ympäröimänä kuten Hammarby sjöstadissa

Annedal sijaitsee aivan Bällsta Ån kupeessa, jota pitkin voi kävellä tai pyöräilla vaikka keskustaan asti.

Annedal on todella lapsiystävällinen asuinalue

 

Vihdoinkin oikeasti kotona

Palasimme vasta elokuun lopussa takaisin Ruotsiin ja tänne nykyiseen kotiimme Brommaan uusi perheenjäsen mukanamme. Alkusyksy menikin rekisteröityessä Ruotsin asukkaiksi, hankkiessa henkilötodistuksia, selvitellessä perhe-etuuksia sekä lasten koulu- ja dagispaikkoja. Ja kuten tässä on useampaankin otteeseen käynyt ilmi, sai meidän 4- ja 6-vuotiaat vasta viime kuussa hoitopaikat, eli lähes 1,5 vuotta siitä, kun laitoin heidät jonoon. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös vain? 😉 Mutta mikä tärkeintä, ollaan oltu todella tyytyväisiä tähän nykyiseen kotiimme! Ja kuten aiemmin olen myös kertonut, on miehen työmatka näin tukholmalaisittain erittäin lyhyt.

Vaikka olenkin koko ajan viihtynyt täällä Tukholmassa todella hyvin, on musta vasta viimeisen puolen vuoden aikana alkanut kunnolla tuntua, että kuulun ihan oikeasti tänne. Luulen, että suurin merkitys on ollut koululla. On ollut palkitsevaa huomata oma kehitys kielitaidossa ja paneutua johonkin omaan juttuun, sekä päästä vähän haastamaan itseään. Oli myös mahtavaa päästä Suomen suurlähetystöön töihin eduskuntavaalien ennakkoäänestyksen ajaksi ja päästä näin kokemaan kunnon tekemisen fiilistä todella mukavien ihmisten kanssa. Lisäksi tyttöjen saatua dagis-paikat olen uskaltanut viritellä hiljalleen myös työnhakua ja alkaa haaveilla omasta tulevaisuudesta kodin ulkopuolella. Tätä ei pidä käsittää väärin: Olen todella nauttinut siitä, että olen voinut olla lasteni kanssa näin pitkään ja tiedän, että näitä vuosia en tule ikinä elämäni aikana katumaan. Ison riskin olen kuitenkin ottanut ollessani näin monta vuotta kotona, näin työnhaun näkökulmasta, mutta jaksan tosissani uskoa, että joku onnekas työnantaja vielä tunnistaa potentiaalini ja saa musta mitä parhaimman työntekijän.

Tällä hetkellä tuntuu, että vihdoinkin meidän perhe on saavuttanut sellaisen tasaisen ja toimivan arjen. On ollut ihana huomata, että koko perhe on tyytyväinen siihen mitä meillä nyt on. Me ei haikailla isompaa kotia, hienompaa autoa tai kaukomatkoja. Vaan nyt vaan nautitaan tästä ihan(an) tavallisesta elämästä!

Mitä matkustamiseen tulee, on meille riittänyt viimeaikoina oikein hyvin päiväretket lähistön pikkukaupunkeihin. Tämä kuva on ihanasta Vaxholmista viime elokuulta.

Mitenkäs te muut? Nautitteko arjesta ja tasaisesta elämästä vai kaipaatteko enemmän vaihtelua ja muutosta? Itse olin nuorena paljon nykyistä levottomampi, mutta varmasti ikä, perhe ja ulkomailla asuminen on muovannut musta tämän tylsyyden rakastajan, mitä nykyään olen 😊

Ihanaa viikonloppua kaverit!

<3 Heini

Ps. Terveisiä sairastuvalta. Mulle nousi torstai-iltana kuume, eikä se ota laskeakseen. Asiaa ei varmasti auttanut, että eilisen päivän pyöritin tätä koti-dagis- ja koulusirkusta parasetamolin voimalla. Toivon todella, että olo ehtisi helpottaa ennen maanantaita, meillä äideillä kun ei yksinkertaisesti ole aikaa sairastaa! Tämä on jotain todella epätyypillistä, sillä mulla on ollut kuumetta viimeksi varmastikin yli kymmenen vuotta sitten. Mutta pakkohan tämän on pian jo alkaa helpottaa!