Browsing Tag

Arki

Yleinen

Loman jÀlkeiset kuulumiset

perjantai, toukokuu 24, 2019

Olen tainnut aloittaa muutaman kerran loman tai viikonlopun jĂ€lkeisen blogipostauksen kĂ€yttĂ€mĂ€llĂ€ ilmaisuja ”paluu arkeen” tai ”pudotus maan pinnalle”. TĂ€llĂ€ kertaa nuo termit kuulostavat jokseenkin vaisuilta ja tĂ€tĂ€ kulunutta aikaa tiistai aamusta alkaen kuvaisikin ehkĂ€ pikemmin ”syöksy maan alle”. Tuo artikkelikuvana toimiva otos Amos Rexin nĂ€yttelystĂ€ kuvaa myös tĂ€tĂ€ kotiin paluun helppoutta aika hyvin, jos siis kuvittelee itsensĂ€ tuon valtavan kivikuution alle jĂ€nnittĂ€mÀÀn, romahtaako se kohta niskaan vai ei 😉 Mutta onneksihan mitÀÀn vakavaa tai kauheaa ei ole tapahtunut, ainoastaan useat eri osatekijĂ€t ovat tehneet tĂ€stĂ€ viikosta erityisen rankan. Ja mikĂ€ tĂ€rkeintĂ€, oli Suomessa viettĂ€mĂ€mme aika aivan ihanaa ja rentouttavaa (itselleni ja lapsille, mies oli normaalisti töissĂ€) ja tuollaisen viikon jĂ€lkeen olisi se ihan tavallinenkin arki tuntunut varmasti vĂ€hĂ€n tahmealta!

TÀssÀ kuitenkin vielÀ muutama kuva rentouttavalta Suomen reissulta:

Kiasmassa oli vielÀ menossa ihana Shoplifterin karvanÀyttely.

TÀssÀ kokeillaan mallista piirtÀmistÀ.

Pojan lempinĂ€yttely oli tĂ€mĂ€ kuuluisa ”Autot MannerheimintiellĂ€”. TĂ€mĂ€n lisĂ€ksi hĂ€ntĂ€ kiinnosti juosta kerroksesta toiseen niin, ettĂ€ allekirjoittanut ehti nauttia tĂ€stĂ€ museovisiitistĂ€ mahdollisimman vĂ€hĂ€n.

Ehdittiin nÀhdÀ onneksi myös Amos Rexin paljon puhuttanut  leijaileva kivimötikkÀ sekÀ juhlia rakkaan anoppini syntymÀpÀivÀÀ.

Viikonlopuksi ajoimme vielÀ Keski-Suomeen ystÀvien hÀihin ja jotain juhlien onnistumisesta kertonee se, ettei puhelimeen ollut tallentunut juhlapÀivÀltÀ kuin pari hassua videota tanssilattialta. TÀmÀ kuva on napattu edellisenÀ pÀivÀnÀ, kun olimme koristelemassa juhlapaikkaa.

Mutta palatakseni vihdoin nĂ€ihin loman jĂ€lkeisiin kuulumisisiin, niin saavuimme siis takaisin Tukholmaan tiistaiaamuna. Jo edellisen viikon lopussa mies sai tietÀÀ, ettĂ€ joutuu lĂ€htemÀÀn keskiviikoksi ja torstaiksi Kööpenhaminaan. Itse taas tajusin maanantaina, ettĂ€ mullahan on tiistai-iltana koulua. Samalla tajusin myös elĂ€neeni kouluaikatauluani viikon verran jĂ€ljessĂ€, mikĂ€ tarkoittaa sitĂ€, ettĂ€ ensimmĂ€istĂ€ kertaa nĂ€iden ruotsinopintojeni aikana olin tehtĂ€vĂ€npalautuksesta myöhĂ€ssĂ€. En edes tiedĂ€, miten olen voinut jĂ€rkeillĂ€ viime viikon ja tĂ€mĂ€n viikon vĂ€liin yhden lisĂ€viikon??? Toiveajattelua, kenties 😉

NĂ€in seesteinen oli tunnelma vielĂ€ tiistaiaamuna laivan lipuessa Tukholman saaristossa. Onneksi sitĂ€ osaa nykyÀÀn nauttia hetkestĂ€ 😉

Tiistaina mies pudotti mut ja lapset suoraan satamasta kotiin ja jatkoi itse matkaa töihin. TÀmÀn jÀlkeen kaivoin lapsille pakkasesta jotain paniikkilounasta. Pojan pÀivÀunien jÀlkeen pÀÀsin vihdoin hirveÀllÀ kiireellÀ ruokakauppaan ja sieltÀ takaisin kotiin laittamaan iltaruokaa. TÀmÀn jÀlkeen ehdin kuin ehdinkin vielÀ kouluun. Keskiviikkona palautin yhden koulutehtÀvÀn ainoastaan pÀivÀn myöhÀssÀ ja nyt olen saanut onneksi jo toisenkin tehtÀvÀn palautettua. Ensi keskiviikkoon mennessÀ tÀytyisi vielÀ saada kurssin laajempi lopputyö pakettiin.

EipÀ tarvinnut herÀtÀ tyhjÀstÀ sÀngystÀ, vaikka mies olikin reissussa.

Koko keskiviikkoaamupÀivÀ menikin puhtaasti opiskellessa, jonka jÀlkeen hain lapset ja laitoin meille taas kauhealla kiireellÀ ruokaa. Illalla oli vuorossa esikoisen baletti ja koska mies ei ollut hÀntÀ sinne kuljettamassa, hyppÀsin auton rattiin ensimmÀistÀ kertaa elÀmÀssÀ tÀÀllÀ Tukholmassa ilman, ettÀ kukaan oli pelkÀÀjÀn paikalla neuvomassa. TÀmÀ balettimatka sujui odotettua paremmin: autoon ei tullut naarmun naarmua, lapset oppivat ainoastaan kaksi tai kolme suomalaista kirosanaa ja mulle töötÀttiin koko matkan aikana vain kerran (?!). Mutta kuka ihme suunnittelee kaksikaistaisen liikenneympyrÀn kuudella sisÀÀn-/uloskÀynnillÀ, kysyn vaan! Parkkiautomaatin luona onnistuin ilmeisesti nÀyttÀmÀÀn jotenkin poikkeuksellisen avuttomalta, sillÀ ystÀvÀllinen mieshenkilö neuvoi mua ihan pyytÀmÀttÀ sen kÀytössÀ. Mutta hei, nyt löytyy sitten parkkiAppi puhelimesta eli olen valmis autoilemaan tÀÀllÀ enemmÀnkin!

Torstaina koulutehtĂ€vĂ€t jatkuivat heti, kun olin saanut lapset dagikseen. Mulla olisi ollut myös koulua illalla, mutta lapsenvahti (mies) oli vielĂ€ reissussa, joten jouduin taas skippaamaan koulun. Torstai-illalle oli ohjelmassa myös 6-vuotiaan kouluun tutustuminen, jonne sain taas kuljettaa koko entourageni, kuinkas muuten. Lopulta tĂ€mĂ€ kouluun tutustuminen paljastuikin aika lailla turhaksi: lapset saivat kiertÀÀ tulevissa luokissa ja tervehtiĂ€ muutamaa opettajaa ja that’s it. MeidĂ€n lapset kĂ€yvĂ€t pĂ€ivittĂ€in noissa koulun tiloissa, sillĂ€ haemme sieltĂ€ yhdessĂ€ esikoista, joten sinĂ€nsĂ€ mitÀÀn uutta emme tĂ€stĂ€ tutustumiskerrasta saaneet. Mutta tietysti haluan, ettĂ€ 6-vuotias pÀÀsee mukaan kaikkeen mahdolliseen koulunaloitusfiilistelyyn, sillĂ€ onhan se koulunaloitus nyt todella tĂ€rkeĂ€, jĂ€nnittĂ€vĂ€ ja ihana juttu!

TÀllÀ hetkellÀ olo on kyllÀ kuin jyrÀn alle jÀÀneellÀ. TÀstÀ koneen nÀytöltÀ ei tÀmÀ viime pÀivien intensiivisyys ehkÀ oikein vÀlity, mutta voin kertoa, ettÀ lepohetkiÀ ei juurikaan ole ollut.

Mutta on mulla myös jotain erittÀin iloistakin kerrottavaa: sain Suomessa ollessamme sen kovin toivotun puhelun: tulin valituksin siihen työhön, jonka haastattelussa olin juuri ennen reissuamme! En voi oikein vielÀkÀÀn uskoa tÀtÀ! Kyseinen työ jotain sellaista, jossa tiedÀn olevani omimmillani! Olen niin kiitollinen ja ihmeissÀni, ettÀ oltuani kokonaiset kuusi vuotta poissa työelÀmÀstÀ, voin pÀÀstÀ suoraan sellaiseen työhön, jollaisesta en ole uskaltanut edes uneksia. TÀmÀ teki myös todella hyvÀÀ itsetunnolleni! Pian en olekaan ainoastaan se neljÀn lapsen kotiÀiti, vaan koulutettu ja ammattitaitoinen nainen, jota on myös siunattu ihananalla, isolla perheellÀ. On muuten aika huvittavaa, ettÀ olen kaiken tÀmÀn kotona viettÀmÀni ajan ollut ihan yhtÀ lailla tuo edellÀ mainittu nainen, mutta jotenkin oma kunnioitukseni osaamistani ja kykyjÀni kohtaan on laskenut samassa tahdissa kuin kotona viettÀmÀni vuodet ovat lisÀÀntyneet.

MitÀ tÀhÀn työhön tulee, ei tarkoituksenani ole suinkaan salata, mihin olen ryhtymÀssÀ, mutta en halua kuitenkaan kertoa tÀmÀn enempÀÀ ennen kuin olen allekirjoittanut työsopimuksen. SitÀ ennenhÀn ei mikÀÀn ole vielÀ virallista eikÀ nÀin ollen myöskÀÀn 100% varmaa. Mutta kesÀkuun alussa pÀÀsen toivottavasti kertomaan, missÀ tulen aloittamaan tÀmÀn uuden luvun työelÀmÀssÀni.

TĂ€nÀÀn oli muuten vielĂ€ kolmen nuorimman lapsen dagiksessa planering dag, joten koko pĂ€ivĂ€koti oli suljettu. NĂ€in menetin taas kallista aikaa lopputyötĂ€ni ajatellen, mutta tĂ€ytyy sitten vain puristaa itsestĂ€ni vĂ€hĂ€n enemmĂ€n jĂ€ljellĂ€ olevina pĂ€ivinĂ€. Sunnuntaina tÀÀllĂ€ vietetÀÀn Ă€itienpĂ€ivÀÀ, mutta tĂ€ssĂ€ on ollut nyt sen verran paljon kaikenlaista juhlaa sekĂ€ muuta toimintaa, etten ihan rehellisesti odota tuolta pĂ€ivĂ€ltĂ€ tĂ€llĂ€ kertaa yhtÀÀn mitÀÀn! On vaan kiva, kun saadaan olla viikonloppu ihan rauhassa kotona koko perheen voimin. Ja olen kiitollinen pelkĂ€stÀÀn siitĂ€, jos saan jossakin vaiheessa keskittyĂ€ pari tuntia lopputyöhöni 😉 Onko teillĂ€ siellĂ€ ruudun toisella puolella kovasti viikonloppusuunnitelmia?

Perjantain kouluhommat vaihtuivatkin leikkipuistoelÀmÀÀn.

Ensi viikolla onkin sitten luvassa pikainen IBD-pÀivitys, sillÀ 6-vuotias kÀy tiistaiaamuna koeajamassa magneettikuvauslaitetta. Toivon todella, ettÀ tyttö tulisi sinuiksi laitteen kanssa ja nÀin ollen pÀÀsisimme varaamaan sen ihan oikean tutkimusajan mahdollisimman pian.

TÀssÀpÀ mun kuulumiset nyt tÀltÀ erÀÀ. Ihanaa viikonloppua teille kaikille!

<3 Heini

Lapset Ruotsi Työ Yleinen

Dagiskuulumisia ja ensimmÀinen työhaastattelu

perjantai, toukokuu 10, 2019

Hej pĂ„ er! TĂ€mĂ€ viikko on ollut tĂ€ynnĂ€ tunteita ja vastakkain asettelua. NĂ€iden viiden pĂ€ivĂ€n aikana olen saanut kaivaa itsestĂ€ni esiin kaksi tĂ€ysin eri puolta: SiinĂ€ missĂ€ alkuviikon olen touhunnut oloasussa dagiksen lattialla poikamme ja monen muun 1-3-vuotiaan kanssa, oli eilen aamuna aika vetÀÀ ykköset pÀÀlle, jĂ€ttÀÀ perÀÀni itkevĂ€ taapero dagikseen ja suunnata kohti ensimmĂ€istĂ€ työhaastatteluani tÀÀllĂ€ Tukholmassa. Tunteet ovatkin vaihdelleet laidasta laitaan: jĂ€nnitystĂ€, stressiĂ€, iloa, helpotusta, ahdistusta sekĂ€ kiitollisuutta – you name it!

Pojan dagis-treenit alkoivat siis viime perjantaina, kun olimme molemmat vihdoin selvinneet meidÀn monsteri-flunssasta. Kaikki on mennyt pÀÀosin hyvin: poika selvÀsti viihtyy dagiksessa ja luottaa uusiin hoitajiinsa. EnsimmÀisen pÀivÀn hÀn pysytteli visusti mun lÀheisyydessÀ, mutta kolmantena pÀivÀnÀ hÀn jo touhusi siellÀ ihan omiaan, eikÀ olisi vÀlttÀmÀttÀ edes huomannut, vaikka olisinkin lÀhtenyt vÀlillÀ kÀymÀÀn jossakin. Sen sijaan nukkuminen ei ensimmÀisinÀ pÀivinÀ vielÀ onnistunut ja lÀhdimmekin aina suosiolla kotia kohti, kun homma alkoi mennÀ enemmÀnkin pelleilyn puolelle. Mutta kuten hoitajat mulle vÀhÀn vakuuttelivatkin, on nukkuminenkin alkanut sujua heti, kun minÀ en ole siellÀ paikalla. TÀllÀ hetkellÀ ainoa mieltÀni painava juttu on se, ettÀ vaikka poika lÀhtee kotoa kohti dagista intoa puhkuen ja juoksee oman ryhmÀnsÀ ovelle hymy kasvoillaan, tulee hÀnelle kauhea paniikki siinÀ vaiheessa, kun meidÀn on aika sanoa heipat toisillemme. Hoitajien mukaan poika on rauhoittunut kyllÀ parissakymmenessÀ minuutissa, mutta eihÀn se nyt ole kiva jÀttÀÀ itkevÀÀ lasta sinne. Toivonkin todella, ettÀ pÀÀstÀisiin tÀssÀ kevÀÀn mittaan vielÀ siihen pisteeseen, ettÀ hÀn jÀisi hoitoon ilman itkuja.

Jos meidÀn pojalta kysyttÀisiin, ottaisi hÀn joka pÀivÀ kaikki unikaverinsa mukaan dagikseen

Ne kaikkein tÀrkeimmÀt nalle ja pupu on kuitenkin riittÀnyt onneksi ihan hyvin

 

Sen sijaan maaliskuussa dagiksen aloittaneet tytöt ovat onneksi jo kotiutuneet todella hyvin omaan ryhmÀÀnsĂ€. Jopa meidĂ€n 4-vuotias nirsoilija on alkanut syödĂ€ kunnolla ja hĂ€n onkin alkanut ylpeĂ€sti raportoimaan mulle joka pĂ€ivĂ€, mitĂ€ kaikkea on syönyt ja kuinka paljon. Olen myös ollut erittĂ€in onnellinen saadessani hoitajilta sellaista palautetta, ettĂ€ tyttömme ovat heidĂ€n mielestÀÀn todella kohteliaita ja huomaavaisia. On ilo kuulla, ettĂ€ kotona opetellut tavat, jotka eivĂ€t siis ole sen kummemmat kuin ”kiitos”, ”ole hyvĂ€â€ ja ”anteeksi”, siirtyvĂ€t lasten mukana myös kodin ulkopuolelle. EhkĂ€ olen siis onnistunut ainakin yhdessĂ€ asiassa tĂ€llĂ€ usean vuoden kotiĂ€iti-urallani 😉

Ja urasta pÀÀstÀÀnkin sujuvasti seuraavaan aiheeseen eli ensimmĂ€iseen työhaastatteluuni. Olen siis tĂ€ssĂ€ kevÀÀn mittaan kĂ€ynnistĂ€nyt työnhakuani pikkuhiljaa sillĂ€ ajatuksella, ettĂ€ nyt haen ainoastaan sellaisia paikkoja, jotka vaikuttavat todella mielenkiintoisille ja muutenkin sellaiselle ”omalle jutulle”. Ja jos tĂ€llĂ€ rauhallisella tĂ€smĂ€isku-taktiikalla ei synny toivottua tulosta, on sitten kesĂ€n jĂ€lkeen aika laittaa ”all in” eli haikea kaikkea mahdollista, jotta vain pÀÀsen taas kiinni työelĂ€mÀÀn. YllĂ€tys olikin melkoinen, kun sain pari viikkoa sitten kutsun työhaastatteluun. Olin jo aivan varma, etten tulisi tĂ€llaista soittoa tĂ€nĂ€ kevÀÀnĂ€ saamaan ja voitte vain kuvitella, miten innostunut ja jĂ€nnittynyt olen nĂ€mĂ€ kuluneet kaksi viikkoa ollut, kun olen odottanut tuota eilistĂ€ haastattelua. KyseessĂ€ on työ, jossa tarvitaan sekĂ€ suomen- ettĂ€ ruotsinkielentaitoa, joten siinĂ€ mielessĂ€ mahdollisuuteni olivat paremmat verrattuna niihin työpaikkoihin, joissa ainoa kielivaatimus on ruotsi ja/tai englanti.

Itse haastattelu meni mielestĂ€ni hyvin. TietenkÀÀn en voi, enkĂ€ edes halua sen kummemmin arvioida, mitĂ€ haastatteleva osapuoli on asiasta mieltĂ€, mutta itselleni jĂ€i tĂ€stĂ€ keskustelusta ainakin todella hyvĂ€ mieli. Ajattelenkin tĂ€mĂ€n niin, ettĂ€ vaikka en tulisikaan valituksi, voin kuitenkin olla iloinen siitĂ€, ettĂ€ pystyin antamaan parastani ja ettĂ€ ainakin omasta mielestĂ€ni onnistuin tĂ€ssĂ€ ensimmĂ€isessĂ€ työhaastattelussani kymmeneen(!) vuoteen. Mutta todellakin siis toivon, ettĂ€ tulisin valituksi tĂ€hĂ€n paikkaan, tĂ€mĂ€ työ olisi niin ”mua”! Realistina kuitenkin tiedostan sen, ettĂ€ hakijoiden joukossa on varmasti useita, erittĂ€in vahvoja kandidaatteja, joten ei siis auta kuin odotella ensi viikkoa, jolloin haastattelijat lupasivat ilmoittaa jatkosta. Niin jĂ€nnittĂ€vÀÀ!

Mutta tiedĂ€ttekö, nyt on taas palattava todellisuuteen ja otettava vessaharja kauniiseen kĂ€teen ja lĂ€hdettĂ€vĂ€ siistimÀÀn nuo meidĂ€n kylppĂ€rit! Me ollaan lĂ€hdössĂ€ iltapĂ€ivĂ€llĂ€ Suomeen ja vielĂ€ viimehetken siivoilujen jĂ€lkeen olisi myös pakattava loppuun (kerrankin saan tehdĂ€ tĂ€mĂ€n kaiken ilman pojan ”apua”). On niin ihanaa lĂ€hteĂ€ pitkĂ€stĂ€ aikaa Suomeen koko perheen voimin. Erityisen kivan tĂ€stĂ€ reissusta tekee sen, ettĂ€ ehditÀÀn nĂ€hdĂ€ niin appivanhemmat kuin mun omatkin vanhemmat sekĂ€ iso joukko ihania ystĂ€viĂ€! Luvassa on ainakin Ă€itienpĂ€ivĂ€n viettoa, synttĂ€rijuhlat sekĂ€ hÀÀt. Aika hyvĂ€ saldo kymmenelle pĂ€ivĂ€lle!

Seuraavat kuulumiset naputtelin siis lahden toiselta puolen 😊 Ihanaa viikonloppua kaikille!!!

<3 Heini

Yleinen

Rentouttava lomaviikko?

sunnuntai, maaliskuu 31, 2019

Hej allihopa!

Jokohan sitĂ€ uskaltaisi sanoa, ettĂ€ terveisiĂ€ kevĂ€isestĂ€ Tukholmasta? Ainakin kulunut viikko on ollut pitkĂ€stĂ€ aikaa aurinkoinen ja talvivaatteissa on meinannut tulla hiki. LisĂ€ksi tÀÀllĂ€ ollaan alettu kaivella viimevuotisia vĂ€likausikamppeita kaapista ja arpoa, kuka tarvitsee uudet lenkkarit, kuka kumpparit, kuka takin ja niin edelleen – varma kevÀÀn merkki 😊 Tuo otsikon kuva on muuten sitten tĂ€ysin ironisessa mielessĂ€ siinĂ€ paikallaan. Olen tilannut nimittĂ€in viikon verran Dagens Nyheter:iĂ€ kotiin ja tĂ€nĂ€ aamuna ehdin ensimmĂ€istĂ€ kertaa oikeasti istahtaa lukemaan sitĂ€. Mua odottaakin tuossa ikkuna laudalla iso pino lehtiĂ€, mistĂ€hĂ€n vain löytyisi aika niiden lukemiseen?

Oikein naurattaa, kun muistelen postaustani viime sunnuntailta, jossa fiilistelin miehen lomaviikon alkamista. Kuten siis arvata saattaa, emme pÀÀsseet tĂ€llĂ€ viikolla miehen kanssa kovinkaan monille lounastreffeille: alkuviikon lounasajat mies kuskasi nimittĂ€in ensin meidĂ€n 6-vuotiasta, ja heti seuraavana pĂ€ivĂ€nĂ€ 8-vuotiasta lÀÀkĂ€rissĂ€ kovan kurkkukivun vuoksi, ja angiinahan se molempia tyttöjĂ€ vaivasi. Onneksi oireet poistuivat hyvinkin pian tyttöjen aloitettua antibioottikuurit, mutta pidimme heitĂ€ vielĂ€ sen jĂ€lkeen pari pĂ€ivÀÀ kotona lepÀÀmĂ€ssĂ€. Jos jotain positiivista tĂ€stĂ€ sairastamisesta haluaa keksiĂ€, voisi se olla vaikkapa se, ettĂ€ 4-vuotias pÀÀsi kokeilemaan kaksi pĂ€ivÀÀ dagikseen menoa ilman isosiskoaan. Oli helpottavaa huomata, ettĂ€ pikkusisiko pĂ€rjĂ€si siellĂ€ todella hyvin. KĂ€vin tosin hakemassa hĂ€net aina tuntia aikaisemmin kuin tavallisesti, mutta syksyĂ€ silmĂ€llĂ€ pitĂ€en oli ihan hyvĂ€ pÀÀstĂ€ kokeilemaan tĂ€tĂ€kin. TĂ€mĂ€n lisĂ€ksi ehti mies alkuviikosta pyöriĂ€ tÀÀllĂ€ kotona sen verran paljon, ettĂ€ hĂ€n alkoi kiinnittÀÀ huomiota erinĂ€isiin rempallaan olevin asioihin ja senpĂ€ seurauksena loppuviikosta meillĂ€ onkin hihat heilunut oikein urakalla! Ollaan siivottu, pesty ikkunoita, siistitty parveke kesĂ€kuntoon, kĂ€yty lĂ€pi lastenhuoneen tavarakaaosta, shoppailtu Ikeassa tarvitsemiamme sĂ€ngynaluslaatikoita, tehty isoja ruokaostoksia ja sen sellaista. Joten enpĂ€ tiedĂ€, miten levĂ€nnyt mies tÀÀltĂ€ maanantaina töihin palaakaan. Mutta ihanaahan se on, ettĂ€ on tullut tehtyĂ€ juttuja, jotka on kuitenkin jossain vaiheessa tehtĂ€vĂ€, mutta joiden tekemiseen ei arjessa meinaa riittÀÀ aikaa eikĂ€ voimia. (Olikohan tuo nyt varmasti riittĂ€vĂ€n monimutkainen lause?! 😉) Ja perjantaina ehdittiin muuten vielĂ€ myös sinne rauhalliselle lounaalle, rasti seinÀÀn siis 😊

Olen niin ylpeÀ meidÀn 4-vuotiaasta, joka jÀi reippaasti dagikseen ilman isosiskon turvaa

Parvekekukkien shoppailua Plantagetissa

Haaveilin rauhallisista lounaista miehen kanssa ja pÀÀdyin vÀhÀn vÀhemmÀn rauhalliselle lounaalle Ikeaan tÀmÀn pienen miehen kanssa

Lapsityövoimaa

Tiistai-iltana osallistuin parin tunnin mittaiseen vaalitoimitsijakoulutukseen Suomen suurlÀhetystössÀ. Odotan jÀnnityksellÀ tulevaa keskiviikkoa, jolloin ennakkoÀÀnestys starttaa. Vanha asiakaspalvelija-Heini on niin innoissaan, kun pÀÀsee kohtaamaan ihmisiÀ vÀhÀn muussakin ympÀristössÀ kuin leikkipuistossa ja ruokakaupassa! Itse työhÀn tulee olemaan hyvinkin mekaanista ja yksioikoista, mutta samalla myös erittÀin pikkutarkkaa ja vastuullista. Niin kiva pÀÀstÀ kokeilemaan jotain ihan uutta!

Keskiviikkona kokkasin muuten tÀtÀ ihanaa vege-ruokaa

Torstai-iltana mulla olikin kouluilta ja tĂ€llĂ€ kertaa vuorossa oli kansallisen kurssikokeen testaamista kirjoitustehtĂ€vĂ€n muodossa. Toisin sanoen kirjoitimme samanlaisen kokeen, kun ruotsalaiset abiturientit tulevat kirjoittamaan lukion pÀÀtteeksi ja meidĂ€n koevastauksia tullaan mahdollisesti hyödyntĂ€mÀÀn jollain tapaa kevÀÀn koetta valmisteltaessa/arvioinnissa. Koevastaukset tullaan siis arvioimaan Uppsalassa paikallisen ”ylioppilaslautakunnan” toimesta, mutta menee varmasti useampi viikko, kunnes saadaan tietÀÀ tuloksemme. Omasta mielestĂ€ni tehtĂ€vĂ€n aihe oli todella mielenkiintoinen, mutta kirjoitusaika meinasi jÀÀdĂ€ liian lyhyeksi. Oli todella haastavaa ehtiĂ€ kolmessa tunnissa suunnitella oma kirjoitus ja kĂ€yttÀÀ lĂ€hteinĂ€ vĂ€hintÀÀn kahta neljĂ€stĂ€ annetusta tekstistĂ€ ja sitten vielĂ€ muotoilla aiheesta johdonmukainen kokonaisuus ruotsin kielellĂ€. Sain kuin sainkin tekstini valmiiksi, mutten ehtinyt lukemaan lopuksi edes koko kirjoitustani lĂ€pi â˜č SiellĂ€ tuleekin olemaan varmasti liuta tyhmiĂ€ huolimattomuusvirheitĂ€, sanajĂ€rjestysvirheistĂ€ nyt puhumattakaan! Kaikesta huolimatta olen kuitenkin todella utelias tietĂ€mÀÀn, miten pĂ€rjĂ€sin!

TÀllainen kirjoitustehtÀvÀ tÀllÀ kertaa

Perjantai-iltapĂ€ivĂ€llĂ€ kĂ€vin vielĂ€ cityssĂ€ tapaamassa koulukavereitani ryhmĂ€työn merkeissĂ€. MeidĂ€n on nimittĂ€in palautettava 9.4. populĂ€r vetenskaplig artikel (anteeksi, en tiedĂ€ tĂ€lle oikeaa suomennosta), jonka olemme kirjoittaneet yhdessĂ€ erÀÀseen tutkimukseen pohjautuen. Koulu siis hĂ€iritsee vapaa-ajanviettoani edelleenkin aika paljon, mutta nyt aletaan olla reippaasti jo voiton puolella 😊

Kaiken kaikkiaan tÀmÀ viikko on kuitenkin ollut oikein onnistunut ja on ollut ihana saada aikaiseksi asioita, joita en yksin ehtisi tehdÀ ja joita taas ei viikonloppuisin yksinkertaisesti jaksa/viitsi tehdÀ. TÀnÀÀn koitettiinkin sitten ottaa vÀhÀn iisimmin ja nautittiin tavallista paremmasta aamupalasta ja kÀytiin iltapÀivÀllÀ ulkona syömÀssÀ.

Tiistaina mun ihanat vanhemmat tulevat tĂ€nne mahdollistamaan osallistumiseni vaalitoimitsijan pestiini ja lapset odottavatkin jo heidĂ€n saapumistaan kuin kuuta nousevaa. Nyt on vielĂ€ pakko katsoa yksi jakso uusinta nolointa lemppariohjelmaani, nimittĂ€in Love island Sverigea 😉 Ja sitten nukkumaan. Onneksi ensi yönĂ€ siirretÀÀn kelloa, niin saan nukkua ehkĂ€ jopa sinne seitsemÀÀn asti 😉

Onko teillÀ muilla omia pieniÀ herÀtyskelloja, jotka viis veisaavat siitÀ, onko arki tai viikonloppu tai siitÀ, siirretÀÀnkö kelloja vai ei?

Ihanaa viikonlopun jatkoa kaverit!

<3 Heini

Yleinen

Uusi ihana arki!

sunnuntai, maaliskuu 24, 2019

HeipÀ hei!

TerveisiĂ€ Helsinki-Vantaan lentokentĂ€ltĂ€! Olipas muuten ihana istahtaa koneen ÀÀreen, kun pÀÀn sisĂ€llĂ€ virtaa pitkĂ€stĂ€ aikaa ainoastaan positiivisia ajatuksia! Fiilis on koholla monestakin syystĂ€: 6-vuotiaan viimeviikkoinen tutkimus sairaalassa sujui ongelmitta, tyttöjen dagistaival on alkanut tosi hienosti ja oma koulukin tuntuu rullaavan paremmin kuin aikoihin. TĂ€nĂ€ viikonloppuna juhlittiin myös rakkaan ystĂ€vĂ€n polttareita Suomessa ja vielĂ€pĂ€ todella onnistuneesti. SieltĂ€ olenkin nyt palaamassa vĂ€syneenĂ€, mutta onnellisena kotiin. Kaiken kaikkiaan tuntuu, ettĂ€ palaset ovat nyt vihdoinkin loksahdelleet paikalle – kunnes kesĂ€n jĂ€lkeen saan aloittaa tĂ€mĂ€n palapelin kokoamisen taas alusta (oman työnhaun ja nuorimmaisen dagiksen aloittamisen myötĂ€). Mutta ennen sitĂ€ aion nauttia tĂ€ysillĂ€ viimeisestĂ€ kevÀÀstĂ€ pienen poikamme kotiĂ€itinĂ€!

Konetta odotellessa oli aikaa naputella blogipostaus ja ottaa sefie 😉

Olin siis pelÀnnyt aivan turhaan, ettÀ tytöt kaipaisivat mua dagispÀivÀn aikana. He todella nauttivat siellÀ olostaan ja ei puhettakaan, ettÀ he olisivat mieluummin kanssani kotona! Kahden viikon harjoittelun aikana pyydettiin mua ainoastaan yhden kerran tulemaan hakemaan tyttöjÀ vÀhÀn tavallista aikaisemmin, kun 4-vuotias oli ollut vÀhÀn itkuinen ja ikÀvöinyt kotiin. Juteltiin tÀstÀ tytön kanssa kotona ja ollaan sen jÀlkeen halailtu ja oltu lÀhekkÀin vÀhÀn tavallista enemmÀn, ja nyt loppuviikosta sainkin hakea taas kaksi iloista ja energistÀ tyttöÀ kotiin dagiksesta. NÀinpÀ olen nyt itsekin pÀÀttÀnyt nauttia ansaitusti ja hyvÀllÀ omalla tunnolla nÀistÀ viimeiseistÀ kuukausista, jotka saan vielÀ pojan kanssa viettÀÀ kotona. Nyt meillÀ on nimittÀin vihdoinkin mahdollisuus tehdÀ kaikkia sellaisia Àiti-vauva-juttuja, joita en ole pystynyt aikaisemmin tekemÀÀn. Olemme jo aloittaneet kÀymÀÀn Rissne Kyrkanin avoimessa esikoulussa, joka sijaitsee vain puolen kilometrin pÀÀssÀ tyttöjen dagiksesta. Tiistaina kÀvimme myös tutustumassa suomalaisen kirkon avoimeen esikouluunj joka jÀrjestetÀÀn Gamla Stanissa joka tiistai-aamupÀivÀ. On tuntunut ihanalle, kun olen voinut omistaa aamupÀivÀt ainoastaan pojallemme, joka ei vielÀ tÀhÀn asti ole saanut nauttia jakamattomasta huomiostani. Mutta onhan se myönnettÀvÀ, ettÀ vÀlillÀ iskee myös ikÀvÀ tyttöjÀ.

Rissne kyrkan

Rissne kyrkanin öppna förskola on oikea pikkulasten paratiisi

 

Ensi viikko tuleekin olemaan taas vĂ€hĂ€n erilainen, sillĂ€ mies on lomalla koko viikon. HĂ€n oli alun perin ottanut tĂ€mĂ€n lomaviikon 6-vuotiaan tutkimusta silmĂ€llĂ€ pitĂ€en, mutta koska se on jo nyt hoidettu, onkin meillĂ€ edessĂ€ aika uskomaton ja harvinainen tilanne: Olemme kotona ainoastaan yhden lapsen kanssa! Varmasti tulemme pitĂ€mÀÀn tyttöjen koulu- ja dagispĂ€ivĂ€t tavallista lyhyempinĂ€, mutta aiomme myös ottaa tĂ€stĂ€ mahdollisuudesta kaiken irti ja syödĂ€ esimerkiksi lounasta kahdestaan pojan pĂ€ivĂ€uniaikana 😊 Tiistaina joudun jĂ€ttĂ€mÀÀn kouluillan vĂ€listĂ€, sillĂ€ olen menossa vaalitoimitsijakoulutukseen Suomen suurlĂ€hetystöön. Olen todella iloinen tĂ€stĂ€ mahdollisuudesta pÀÀstĂ€ tutustumaan paitsi itse vaalitoimitsijan tehtĂ€viin, mutta myös suurlĂ€hetystöön. PÀÀdyin tĂ€hĂ€n vaalitoimitsijan pestiin tutustuttuani ruotsinkielenkurssillani erÀÀseen erittĂ€in mukavaan suomalaiseen naiseen, joka työskentelee suurlĂ€hetystössĂ€. HĂ€n sitten kysyi, kiinnostaisiko mua tulla sinne muutamaksi pĂ€ivĂ€ksi töihin vaalitoimitsijaksi (Suomen eduskuntavaalit) ja voitte uskoa, ettĂ€ vastausta ei tarvinnut miettiĂ€ montaakaan sekuntia. Ja kun vanhempani vielĂ€ suostuivat tulemaan meille lastenvahdeiksi, oli asia sillĂ€ selvĂ€. TĂ€mĂ€n tytön ensimmĂ€inen (hurja neljĂ€n pĂ€ivĂ€n) 😉 työrupeama Tukholmassa on siis pian alkamassa. Mutta olkoon tĂ€mĂ€ nyt se pieni, mutta tĂ€rkeĂ€ ensimmĂ€inen askel kohti työelĂ€mÀÀn paluuta.TĂ€ssĂ€pĂ€ siis mun kuulumiset nĂ€in pÀÀpiirteittĂ€in.

Toivottavasti te muutkin olette saaneet nauttia kivasta viikonlopusta. Ei siis muuta kuin nokka kohti uutta, kevÀistÀ viikkoa! Ihanaa sunnuntain jatkoa ja aurinkoista alkavaa viikkoa, kaverit!

<3 Heini