1

Kiitos Suomi ja Suomen kesä

maanantai, elokuu 5, 2019

Uskomatonta, että jo kuukausi on vierähtänyt siitä, kun olen tänne viimeksi kirjoitellut! Olen kuitenkin todella iloinen, että tein päätöksen olla päivittämättä blogia, jos ei siltä oikeasti tuntunut. Ja eihän se sitten siltä tuntunutkaan—onneksi! Kun viileä heinäkuun ensimmäinen viikko vaihtui aurinkoon ja lämpöön, ei läppärin avaaminen enää houkutellut. Lapset ovat saaneet kuluneen vuoden aikana muutenkin katsella ihan tarpeeksi koulutehtävieni näpyttelyä, joten halusin antaa myös heille vähän ”läppärilomaa”.

Ihanan (ja pitkän!) mökkiloman jälkeen oli kuitenkin jo todella kiva palata kotiin Tukholmaan ja blogin pariin. Yksi mökkilomailun isoista plussista on muuten varmasti se, että arkeen paluu ei ole välttämättä ihan niin tahmeaa verrattuna vaikkapa johonkin upeaan all inclusive-hotellilomaan; elämä tuntuu taas hetken aikaa niin yksinkertaiselle juoksevan veden, astianpesukoneen ja pyykkikoneen ansiosta samoin kuin se, ettei reissua ruokakauppaan tarvitse juuri suunnitella etukäteen.

Tänään otimme ihan ensimmäisen konkreettisen askeleen kohti arkea, kun mies palasi töihin. Itsehän ”lomailen” vielä täällä kotona lasten kanssa, kunnes 6-vuotias aloittaa eskariluokan 14.8. Oma ensimmäinen työpäiväni (!!!) on 15.8. ja 4- ja 2-vuotiaat aloittavat uudessa dagiksessa 20.8. 8-vuotiaan kakkosluokka taitaa alkaa edellisenä päivänä. Tällainen kevyt ja tasainen arkeen paluu siis luvassa 😉 Mutta ennen arkeen sukeltamista vielä pieniä väläyksiä kesälomalta kuvien muodossa.

Mökkielämää (Kasnäs)

Ihmettelen välillä itsekin, miten nopeasti lähes neljä viikkoa mökillä vierähti. Tuntuu, että päivät vain hujahtivat ohitse, vaikkei mitään ihmeellistä tehtykään. Ehkä loman ensimmäinen viileä viikko teki sen, että osasimme todella arvostaa lämmintä ja aurinkoista loppukesää, eikä näinollen edes osattu kaivata muuta kuin rentoa yhdessäoloa. Ohjelmassa oli lähinnä siis uimista, rantaleikkejä, sulkapallon ”peluuta”, pihatöitä, herkuttelua ja saunomista, muutamaa päiväretkeä lukuun ottamatta. Lapset eivät tainneet edes kertaakaan valittaa, ettei heillä olisi mitään tekemistä, vaan viihdyttivät hienosti niin itseään kuin toisiaankin. Ehkä tämä keskivertoa suurempi lapsiluku näyttää positiivisen puolensa erityisesti tällaisissa tilanteissa, etenkin kun emme ole miehen kanssa mitään ”ohjelmatoimisto-vanhempia”. Luulen, että kaikki olimme juurikin tällaisen anti-aktiiviloman tarpeessa. Ainakin itselläni tuntuu olevan nyt intoa ja energiaa varastoituna pidemmäksikin aikaa 😀

Päiväretki Naantaliin

Mökkielämän vastapainoksi teimme toisella lomaviikolla päiväretken Naantaliin. Ja uskokaa tai älkää ilman vierailua Muumimaailmassa. Ei sillä, että meillä olisi jotain Muumimaailmaa vastaan, tällä kertaa ei vain huvittanut lähteä tungokseen, satojen muiden lapsiperheiden sekaan. Sen sijaan ihailimme Naantalin kaunista vanhaa kaupunkia, syötiin erittäin myöhäinen lounas Kaivohuoneen terassilla ja piipahdettiin läheisessä leikkipuistossa jätskitaukoa unohtamatta. Ehkäpä ensi vuonna innostutaan testaamaan myös Muumimaailmaa?

Päiväretki Sagalundiin (Kemiö)

Aivan Kemiön keskustan läheisyydessä sijaitsevaan Sagalundiin päädyimme anoppini vahvasta suosituksesta. Kiitos siis hänelle, sillä paikka oli todellakin käymisen arvoinen. Lyhyesti kerrottuna Sagalund on museo ja lasten kulttuurikeskus, jossa kävijän on mahdollista päästä aistimaan mennyttä aikaa jokaisella viidellä aistillaan. Sagalundissa kannattaa pistäytyä jopa ihan vain lounaalla; hinta-laatusuhde ainakin on kohdillaan. Buffet-lounas arkena on aikuiselta ainoastaan 9,50 € ja alle 10-vuotiaat lapset söivät maksutta (näin meille kerrottiin, vaikka nettisivuilla mainitaan ilmaisen lounaan ikäraja olevan 7-vuotta). Lisää tietoa Sagalundista löydät esimerkiksi täältä: http://www.sagalund.fi/pages/svenska/hem.php

Päiväretki Högsåraan (Farmors Cafe)

Högsåran Farmors Cafe on ~~meidän~~ minun jokavuotinen, pakollinen pyhiinvaelluskohde. Voiko olla täydellisempää yhdistelmää kuin sympaattinen ja aito saaristolaiskahvila maalauksellisissa maisemissa? Farmors Cafe on ollut alunperin tunnettu lähinnä herkullisista kakuistaan, mutta pikkuhiljaa kahvilan toimintaa on laajennettu niin, että sieltä saa nykyisin lähes kaikkea mahdollista, kuten lounasta, pizzaa, grilliherkkuja, jäätelöä ja tietysti edelleenkin niitä ihania leipomuksia. Parasta on, että Farmors Cafe on laajentunut tyylillä, eikä sen tunnelma ole kärsinyt tarjonnan ja asiakaspaikkojen lisääntyessä. Luin jostain paikallislehdestä myös kahvilan omistajan haastattelun, jossa hän myös kertoi, että tästä enempää hän ei halua kahvilaa enää kasvattaa. Tätä paikkaa suosittelen siis todellakin täydestä sydämestäni <3 (Tämä oli jopa yksi niistä harvoista paikoista, jossa olisin voinut järjestää hääjuhlamme! Käytännön syistä päädyimme kuitenkin järjestämään häät pääkaupunkiseudulla)

Viimeiset Suomi-päivät Helsingissä

Palasimme mökiltä sivistyksen pariin kuusi päivää ennen kotiinpaluuta. Koska tänä vuonna skippasimme Keski-Suomen lomaohjelmastamme kokonaan (☹), tulivat vanhempani moikkaamaan meitä loppulomasta Helsinkiin. Kiitos heidän, saimme viettää miehen kanssa myös pari päivää lomaa kahdestaan ja otimmekin kaiken mahdollisen irti helteisestä lomaviikonlopustamme ihanassa Helsingissä!

Iltauinnilla Hevossalmen uimarannalla

Äiti ja äidin ruuat <3

Pääsimme vihdoin testaamaan Löylyn, joka oli aivan taivaallinen paikka saunomisen ja meren ystäville. Lämmin suositus!

Borta bra men hemma bäst!

Ihanan Suomi-loman jälkeen oli myös ikävä jo omaan kotiin! Tytöt halusivat juhlistaa kotiin paluuta dippailemalla ruotsalaisia mansikoita Fazerin siniseen ja nostamalla vaihteeksi Ruotsin lipun pöydälle. Tiivistänee aika hyvin meidän lasten tämänhetkisen identiteetin? <3

Seuraavaksi luvassa varmasti taas vähän arkisempaa menoa. Vaikka kaikki tuleva jännittääkin aika lailla, on fiilis ainakin vielä pelkästään positiivinen. Myös pääni ihan pursuaa aiheita, joita haluaisin kirjoittaa, nähtäväksi kuitenkin jää, miten paljon ehdin blogin parissa aikaani tulevaisuudessa viettää.

Ihanaa alkanutta viikkoa teille kaikille!!!

<3 Heini

0 Kommenttia

Ruotsi Suomi Tukholma Työ Ulkosuomalaisuus Yleinen

Koti Ruotsissa, työ Suomessa

perjantai, kesäkuu 7, 2019

Kyllä vain, työsopimus on nyt allekirjoitettu! Välillä täytyy oikein nipistää itseäni ja tarkistaa, että olikohan tämä sittenkin vain unta tai omaa kuvitelmaani. Kuten ehkä voitte jo päätellä, olen niin innoissani ja motivoitunut – taggad, kuten täälläpäin sanotaan. On vaikea uskoa, että ensimmäinen työni ulkomailla on jotakin sellaista, jonka tunnen aivan 100% omaksi jutukseni, paitsi että tämä työ ei muuten varsinaisesti olekaan ulkomailla! Nimittäin elokuun puolesta välistä lähtien pääsen Suomeen viikon jokaisena arkipäivänä – työn merkeissä. Onneksi työmatkaa ei kuitenkaan tarvitse fyysisesti taittaa lahden yli, sillä Suomen Tukholman suurlähetystöön selviydyn kotoamme alle tunnissa. Tulevassa työssäni suurlähettilään assistenttina pääsen todella hyödyntämään vahvuuksiani eli järjestely- ja organisointitaitojani. Tunne siitä, että näin tämän kuuluikin mennä, on todella vahva.

Reilun kahden kuukauden kuluttua heitän siis hyvästit tälle yli kuusi vuotta kestäneelle ihanalle ajanjaksolle elämässäni. Vaikka päällimmäisinä tunteina onkin innostus, kiitollisuus, niin valehtelisin jos väittäisin, ettei pieni haikeus ole hiipinyt mieleeni. Tästähän ei nimittäin sitten paluuta entiseen enää ole: lapset kasvavat ja itsenäistyvät pelottavankin nopeasti, eivätkä tarvitse mua enää 24/7. Myöskin toiset säännölliset tulot ovat enemmän kuin tervetulleet elämäämme, puhumattakaan sitten omasta näkökulmastani: ihanaa päästä taas kehittämään ja haastamaan itseäni. Uskon ja toivon todella, että onnistumme mukautumaan tähän uuteen tilanteeseen. Olemme miehen kanssa puhuneetkin jo paljon siitä, miten elämä täällä kotona tulee mullistumaan, kun yhden sijasta perheessämme onkin pian kaksi työssä käyvää aikuista. Arkipäivistä ja -illoista ei varmastikaan tule kiirettä ja rutiineja puuttumaan! Tärkeintä on kuitenkin, että tiimityö kotona toimii kuten ennenkin. Olenkin ihan liikuttunut perheeltäni saamastani tuesta: tuntuu, että niin mies ja lapset kuin vanhempani sekä appivanhempanikin ovat tästä uudesta työstäni ihan yhtä innoissaan kuin minäkin! Syksyllä onkin sitten mielenkiintoista tehdä välitilinpäätös ja katsoa, miten tästä töidenaloituksestani olemme selvinneet – vai olemmeko ylipäätään selvinneet? 😉

Nyt on muuten koulukin sitten taputeltu osaltani; maanantaina oli tentti ja toissailtana esittelin lopputyöni. Ajattelin paketoida tässä lähiaikoina myös kokemukseni näistä kieliopinnoistani yhdeksi kokonaiseksi postaukseksi. Myös 8-vuotiaalla on koulun päättäjäiset ensi tiistaina ja päädyttiin siihen, ettei hän menee enää sen jälkeen edes koulun iltapäiväkerhoon, vaan saa jäädä jo kanssani ihan kunnon kesälomalle. Sen sijaan kolme nuorinta lasta jatkavat dagista vielä juhannukseen asti kolmestakin syystä: a) poika on juuri tottunut dagiksen rutiineihin ja jää sinne jo oikein mielellään joka aamu b) myös tytöt viihtyvät siellä hyvin ja kyselevät usein jopa viikonloppuisin, milloin taas pääsevät sinne c) haluan viettää kerrankin esikoisen kanssa vähän kahdenkeskeistä aikaa, sillä meillä ei ole oikeastaan koskaan mahdollisuutta siihen. Tämä tuntuukin nyt juuri oikealle ratkaisulle tähän hetkeen ja odotan jo innolla äiti-tytär-päiviämme.

Ihan mahtavaa muutenkin, kun meitä kaikkia täällä Pohjolassa nyt hellitään näillä upeilla ilmoilla. Tästähän kannattaa todellakin nauttia niin kauan kuin tätä kestää! Ihanaa, aurinkoista viikonloppua teille kaikille!

<3 Heini

Ps. 6-vuotiaamme sai magneettikuvausajan ensi torstaille. IBD-päivitystä siis tulossa piakkoin tutkimuksen jälkeen.

1 Kommentti

Asuminen Ruotsi Tukholma Ulkosuomalaisuus Yleinen

Kaksi vuotta Tukholmassa

lauantai, huhtikuu 27, 2019

Näin se aika vaan kuluu! Eilen tuli tasan kaksi vuotta siitä, kun meidän perhe muutti Tukholmaan. Miten joku asia voikaan tuntua samaan aikaan niin kaukaiselle, mutta sitten kuitenkin sitä muistaa kaiken kuin eilisen? Tämä blogihan ei vielä tuohon aikaan ollut pystyssä, joten ajattelin vähän kirjoitella tänne muistoja ja fiiliksiä tuolta ajalta. Hassua muuten, että tuohon aikaan mulla ei ollut aikaa blogin pitämiselle ja nyt kun lapsia on yksi enemmän ja siihen päälle vielä iltaopiskelut, ehdinkin taas kirjoitella? 😉 Olen varmaan joskus aikaisemminkin kertonut jotain tähän muuttoomme liittyen, mutta tämän kahden vuoden kunniaksi päätin nyt kerrata, miksi tänne muutimme ja miten kaikki käytännössä sujui.

Miksi muutimme Tukholmaan?

Alunperinhän halusimme lähteä Prahasta esikoisen koulun aloituksen lähestyessä. Prahan kansainväliset koulut olivat meille aivan liian kalliita, emmekä halunneet laittaa lapsia tšekkiläiseen kouluun (kukaan meistä ei puhunut kieltä, eikä käsitykseni muutenkaan ollut paikallisesta koulusysteemistä kovin hyvä, perustuen siihen, mitä olin muilta vanhemmilta kuullut). Suomeen emme halunneet palata, joten aloimme haaveilla Skandinaviaan muutosta. Ja sitten yksi kaunis päivä tuli mies töistä kotiin ja kysyi, että muutetaanko Tukholmaan? (hänelle oltiin tarjottu siirtoa silloisen firman sisällä) – No aivan varmasti, en epäröinyt sekuntiakaan!

Asunnon hankkiminen

Tukholmaan muuttamisessa ehdottomasti vaikeinta oli asunnon hankkiminen. Heti kuin saimme tietää miehen töidenalkamisen ajankohdan, aloimme kuumeisesti etsiä meille vuokrakotia. Ruotsalaista Tori. fi:tä eli Blockettia tulikin käytyä läpi ilta toisensa jälkeen sopivan vuokra-asunnon löytämiseksi. Ja jos joku yhdisti noita kaikkia vuokrailmoituksia, oli se kohtuuttoman korkea vuokra ja lyhyt vuokra-aika. Jätin monille eri vuokranantajille yhteydenottopyynnön, mutta yleensä en saanut edes minkäänlaista vastausta ja se oli kyllä melkoisen turhauttavaa. Lopulta onnistuimme saamaan huimat kolme vastausta ja mies lähti kahden päivän pikavisiitille katsomaan asuntoja, jos niistä joku olisi sellainen, johon voisimme ensihätään muuttaa. Onneksi noista kolmesta asunnosta yksi vaikutti ihan hyvälle ja myös vuokranantaja kelpuutti meidät asukkaiksi. Meiltä taisi tosin hakemisen yhteydessä unohtua mainita, että meillä oli kolme lasta, mutta tämä selvitettiin hänelle kyllä jo hyvissä ajoin ennen muuttoa, eikä se onneksi ollut hänelle ongelma. Saimme myös neuvoteltua niin, että asunto oli ainoastaan osin kalustettu, jotta saimme suurimman osan omista tavaroistamme asuntoon, eikä meidän tarvinnut alkaa vuokraamaan erikseen varastotilaa. Mutta näin oman (ja monen muunkin) kokemuksen pohjalta on sanottava, että nirsoilulle ei Tukholman vuokra-asuntomarkkinoilla ole todellakaan varaa, ellei sitten ole valmis maksamaan ihan hullun korkeaa vuokraa.

Se, mikä tässä ensimmäisessä Tukholman kodissa oli parasta, oli ehdottomasti sen sijainti. Tämä asunto sijaitsi Hammarby sjöstadissa, joka on aivan mielettömän kiva asuinalue. Itselleni ainakin on tosi tärkeää, että koti on kivalla alueella. Kevät oli myös täydellinen ajankohta muutolle, sillä vältimme ensimmäisen vuoden osalta Pohjolan pimeyden, harmauden ja loskan.

Keväinen Hammarby sjöstad

Tämä suihkulähde oli todella pop alkukesän kuumina päivinä

Muutto käytännössä

Prahan päässä toimimme niin, että lentoamme edeltävänä aamuna muuttofirman pojat tulivat hakemaan tavaramme, jonka jälkeen muuttokuorma jatkoi kuorma-auton kyydissä kohti Tukholmaa. Sitten vain teimme nopean loppusiivouksen ja kävimme vuokranantajan kanssa läpi, että kaikki oli kuten pitääkin. Tšekissä vuokralaisen itse täytyy huolehtia, että asunnon seinät on maalattu ennen poismuuttoa, mutta me skippasimme tämän osuuden maksamalla vuokranantajalle (n. 80 €) siitä, että hän järjestäisi asian puolestamme. Kun kaikki oli kunnossa, suunnistimme Zličínin kaupunginosaan, josta olin varannut meille huoneistohotellin viimeistä Prahassa vietettävää yötä varten. Zličín sijaitsee kaukana keskustasta, mutta lähellä lentokenttää ja siksipä tuonne päädyttiinkin, sillä lentomme oli seuraavana päivänä aikaisin aamulla. Tässä vielä linkki tuohon hotelliin, joka sai meiltä täydet pisteet! Jos siis etsitte joskus edullista, mutta tasokasta majoitusta lähellä Prahan lentokenttää, suosittelen tätä Pension Zličíniä lämpimästi! Hotelli löytyy esimerkiksi täältä: https://www.booking.com/hotel/cz/pension-zlicin.fi.html?aid=357007;label=gog235jc-1DCAsoOkIOcGVuc2lvbi16bGljaW5IM1gDaMgBiAEBmAEMuAEXyAEU2AED6AEBiAIBqAIDuAKh8JDmBcACAQ;sid=ff4024b47368e155b7276ee36d558583;dist=0&keep_landing=1&sb_price_type=total&type=total& Itse kaupunginosahan ei missään nimessä ole mikään silmän ilo, mutta hotellista on erinomaiset yhteydet keskustaan ja lentokentälle. Tilasimme myös majoituspaikasta kuljetuksen seuraavana aamulla lentokentälle ja lähtömme ei olisi voinut olla sujuvampi! Seuraavana päivänä lensimme sitten aikaisin aamulla Arlandaan ja oltiin lopulta vain puoli tuntia tavaroitamme jäljessä uuden kotitalomme edessä.

Lapset rakastivat tuota viimeistä iltaa huoneistohotellista. Pienin jopa luuli, että se oli meidän uusi koti 😀

Ensimmäiset fiilikset Tukholmasta

Tuo muuttoaamu on jäänyt niin elävästi mieleeni: Lähdimme kesäisestä Prahasta, jossa aurinko paistoi ja lämpötilakin oli yli 20 astetta. Laskeuduttuamme Tukholmaan iski totuus vasten kasvoja: harmaata, kylmää ja sateista, ja taksistakin saimme pulittaa lähes sata euroa päästäksemme uuteen kotiimme. Saimme kertaheitolla pudotuksen Pohjoismaiseen säähän ja hintatasoon! Mutta eipä se sää oikeasti siinä tilanteessa paljoa haitannut, kun mieli oli positiivinen ja odottava. Ja erityisesti odottava, sillä olin tuolloin reilut 25 viikkoa raskaana. Niin odotettu ja iloinen asia kuin Tukholmaan muutto olikaan, pelkäsin kyllä välillä vauvan puolesta. Oli todella vaikeaa yrittää pitää mieltä stressittömänä ja erityisesti—olla kantamatta mitään raskasta. Ja on kyllä tunnustettava, että mun tuli kannettua muuttolaatikko jos toinenkin. Mutta minkäs sitä ihminen luonteelleen voi! En vaan pysty katsomaan vierestä, kun muut painaa hommia. Onneksi meidän poika pysyi kuitenkin turvallisesti siellä mahassa kaikesta pakkaamisesta, järjestelystä, siivoamisesta ja muuttolaatikoiden kantamisesta huolimatta.

Mahan kanssa uudessa kodissa

Mietin tässä, mitkä asiat meitä ihastutti ja kauhistutti muutossa eniten ja päädyin seuraavaan:
Ihastutti: meri (!!!), kieli (jota ymmärtää), ruokakauppojen yltäkylläiset valikoimat, kala ja äyriäiset, ihmisten ystävällisyys, irtokarkit, siideri valikoima (vaikken siihen päässytkään itse vielä raskauden vuoksi tutustumaan), valmiiksi asennetut vaatekaapit asunnoissa, ruhtinaallinen kaappitila keittiössä, jalankulkijoita kunnioittavat autoilijat ja pyörätiet (näin muutamia mainitakseni)

Että nämä irtokarkkilaarit vetivätkin meitä puoleensa muutaman ensimmäisen Ruotsissa viettämämme viikon aikana!

Kauhistutti: korkeat hinnat (mulla kesti varmastikin pari kuukautta tottua siihen, miten kallista ruoka Prahaan verrattuna olikaan!), talven pimeys (kun on asunut etelämpänä, ymmärtää todella, miten armotonta Pohjolan pimeys onkaan!), säännöt ja kontrollointi (tämä ei nyt ehkä niinkään kauhistuttanut, sillä Suomessahan on aivan sama juttu, mutta kyllä välillä tulee vielä ikävä Keski-Eurooppalaista rentoutta ja hetkessä elämistä).

Seuraavan asunnon etsiminen ja muutto nro 2

Kun tavarat oli purettu ja uusiin kotikulmiin tutustuttu olikin aika alkaa taas vaihteeksi etsiä asuntoa! Tällä kertaa mut meinasi oikeasti vallata epätoivo pariinkin otteeseen. Pojan laskettuaika oli elokuun puolessa välissä ja tuossa väliaikaisessa vuokra-asunnossa saimme asua heinäkuun loppuun asti. Kun Blocketista ei tuntunut löytyvän sopivaa, pitkäaikaista vuokra-asuntoa, päätin rekisteröityä muutaman vuokranvälitysfirman asiakkaaksi. Lopulta tämä nykyinen asuntomme löytyi Samtrygg-nimisen firman kautta. Ennen tämän kodin löytymistä ehdimme käydä parissa muussakin näytössä ja voin sanoa, että oltiin kyllä onnekkaita, kun päädyimme asukkaiksi juuri tähän asuntoon. Tunnemme edelleenkin syvää kiitollisuutta siitä, että nykyiset vuokranantajamme valitsivat juuri meidät vuokralaisikseen.

Ja taas muutetaan!

Nuorin tyttö ei paljon muutoista stressannut

Vielä viimeiset aamuhengailut Hammarby sjöstadin kodin terassilla

Tähän nykyiseen kotiimme Bromman Annedaliin muutimme vain muutamaa päivää ennen kuin lähdin lasten kanssa loppukesäksi Suomeen. Taidettiin nukkua täällä ainoastaan kaksi yötä ennen lähtöämme. Tuo toisen muuton aikakin oli kyllä aika hektistä! Varsinkin kun tiesin, että seuraavan kerran palaisin tänne vastasyntyneen vauvan kanssa. Tuo ajatus motivoi kyllä tyhjentämään muuttolaatikoita pikavauhtia!

Viihdytään loistavasti myös nykyisellä asuinalueellamme, vaikkei enää ollakaan meren ympäröimänä kuten Hammarby sjöstadissa

Annedal sijaitsee aivan Bällsta Ån kupeessa, jota pitkin voi kävellä tai pyöräilla vaikka keskustaan asti.

Annedal on todella lapsiystävällinen asuinalue

Vihdoinkin oikeasti kotona

Palasimme vasta elokuun lopussa takaisin Ruotsiin ja tänne nykyiseen kotiimme Brommaan uusi perheenjäsen mukanamme. Alkusyksy menikin rekisteröityessä Ruotsin asukkaiksi, hankkiessa henkilötodistuksia, selvitellessä perhe-etuuksia sekä lasten koulu- ja dagispaikkoja. Ja kuten tässä on useampaankin otteeseen käynyt ilmi, sai meidän 4- ja 6-vuotiaat vasta viime kuussa hoitopaikat, eli lähes 1,5 vuotta siitä, kun laitoin heidät jonoon. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös vain? 😉 Mutta mikä tärkeintä, ollaan oltu todella tyytyväisiä tähän nykyiseen kotiimme! Ja kuten aiemmin olen myös kertonut, on miehen työmatka näin tukholmalaisittain erittäin lyhyt.

Vaikka olenkin koko ajan viihtynyt täällä Tukholmassa todella hyvin, on musta vasta viimeisen puolen vuoden aikana alkanut kunnolla tuntua, että kuulun ihan oikeasti tänne. Luulen, että suurin merkitys on ollut koululla. On ollut palkitsevaa huomata oma kehitys kielitaidossa ja paneutua johonkin omaan juttuun, sekä päästä vähän haastamaan itseään. Oli myös mahtavaa päästä Suomen suurlähetystöön töihin eduskuntavaalien ennakkoäänestyksen ajaksi ja päästä näin kokemaan kunnon tekemisen fiilistä todella mukavien ihmisten kanssa. Lisäksi tyttöjen saatua dagis-paikat olen uskaltanut viritellä hiljalleen myös työnhakua ja alkaa haaveilla omasta tulevaisuudesta kodin ulkopuolella. Tätä ei pidä käsittää väärin: Olen todella nauttinut siitä, että olen voinut olla lasteni kanssa näin pitkään ja tiedän, että näitä vuosia en tule ikinä elämäni aikana katumaan. Ison riskin olen kuitenkin ottanut ollessani näin monta vuotta kotona, näin työnhaun näkökulmasta, mutta jaksan tosissani uskoa, että joku onnekas työnantaja vielä tunnistaa potentiaalini ja saa musta mitä parhaimman työntekijän.

Tällä hetkellä tuntuu, että vihdoinkin meidän perhe on saavuttanut sellaisen tasaisen ja toimivan arjen. On ollut ihana huomata, että koko perhe on tyytyväinen siihen mitä meillä nyt on. Me ei haikailla isompaa kotia, hienompaa autoa tai kaukomatkoja. Vaan nyt vaan nautitaan tästä ihan(an) tavallisesta elämästä!

Mitä matkustamiseen tulee, on meille riittänyt viimeaikoina oikein hyvin päiväretket lähistön pikkukaupunkeihin. Tämä kuva on ihanasta Vaxholmista viime elokuulta.

Mitenkäs te muut? Nautitteko arjesta ja tasaisesta elämästä vai kaipaatteko enemmän vaihtelua ja muutosta? Itse olin nuorena paljon nykyistä levottomampi, mutta varmasti ikä, perhe ja ulkomailla asuminen on muovannut musta tämän tylsyyden rakastajan, mitä nykyään olen 😊

Ihanaa viikonloppua kaverit!

<3 Heini

Ps. Terveisiä sairastuvalta. Mulle nousi torstai-iltana kuume, eikä se ota laskeakseen. Asiaa ei varmasti auttanut, että eilisen päivän pyöritin tätä koti-dagis- ja koulusirkusta parasetamolin voimalla. Toivon todella, että olo ehtisi helpottaa ennen maanantaita, meillä äideillä kun ei yksinkertaisesti ole aikaa sairastaa! Tämä on jotain todella epätyypillistä, sillä mulla on ollut kuumetta viimeksi varmastikin yli kymmenen vuotta sitten. Mutta pakkohan tämän on pian jo alkaa helpottaa!

4 Kommenttia

Ruotsi Tukholma Ulkosuomalaisuus Yleinen

Suomalaista vaalihuumaa Tukholman-suurlähetystössä

perjantai, huhtikuu 12, 2019

Hej på er pitkästä aikaa!

Täällä blogissa on ollut viime aikoina aika hiljaista, mutta se ei missään nimessä tarkoita sitä, että oma elämä olisi ollut jotenkin tavallista rauhallisempaa— päinvastoin! Täällä on taas sattunut ja tapahtunut vaikka mitä, ja päätinkin nyt aloittaa näiden viimeaikaisten käänteiden päivittämisen siitä kaikista ajankohtaisimmasta aiheesta eli Suomen eduskuntavaaleista.

Sain siis suuren kunnian toimia Suomen Tukholman suurlähetystössä vaalitoimitsijana Suomen eduskuntavaalien ennakkoäänestyksen ajan. Se on muuten jännä, miten kotimaan asiat kokee vielä omakseen, vaikkei itse ole Suomessa useisiin vuosiin asunutkaan. En usko, että olisin lähtenyt Suomessa asuessani mukaan vastaavaan hommaan, mutta täällä en miettinyt vastausta sekuntiakaan, kun kutsu/pyyntö tähän tehtävään tuli.

Täällä Tukholmassa ennakkoäänestyksen vaalihuoneisto sijaitsi siis Suomen suurlähetystön tiloissa ja äänestämään pääsi keskiviikosta 3.4. alkaen aina lauantaihin 6.4. asti. Itse vaalitoimitsijan työ oli yllättävän haastavaa, vaikkei mistään kovin monimutkaisesta prosessista olekaan kyse. Kaiken on nimittäin mentävä tarkalleen sääntöjen mukaan, jotta annettu ääni voidaan laskea. Olin myös unohtanut, miten raskasta asiakaspalvelutyö onkaan (vaikken juuri muuta ole työkseni tehnytkään!) ja iltaisin olo oli kyllä ihan kaikkensa antanut. Olen kuitenkin erittäin iloinen, että sain olla mukana toteuttamasta äänestystä, sillä noiden päivien aikana koin ja opin paljon mielenkiintoisia juttuja paitsi itse vaalitoimitsijan työstä, mutta myös meistä suomalaisista täällä Ruotsissa.

Innokas vaalitoimitsija valmiina ottamaan äänestäjät vastaan

Aivan ensimmäiseksi mua ilahdutti Suomen tukholmalaisten äänestysaktiivisuus. Molempina päivinä, sekä keskiviikkona, että torstaina kävi yli 700 ihmistä antamassa äänensä. Perjantain lukema oli jo reilu 900 ääntä ja lauantaina äänestäjiä kävi lähes 1400. Tuntui myös, että äänestys oli useimmille tärkeä ja arvokas tapahtuma ja muutenkin jäi sellainen olo, että Suomen asiat kiinnostavat yhä suurelta osin Ruotsissa asuvia suomalaisia.

Oli myös kiinnostavaa huomata, miten heterogeeninen ryhmä me Ruotsissa asuvat suomalaiset ollaankaan. Tällä tarkoitan lähinnä sitä, että äänestysjonosta kantautuneita keskusteluja ei suinkaan käyty ainoastaan suomen kielellä, vaan mukaan mahtui ruotsia, englantia ja varmasti vielä muitakin kieliä. Oman arvioni mukaan reilut 50% äänestäjistä puhui ruotsia, joista osa ei osannut suomea ja osa taas ei halunnut sitä jostakin muusta syystä puhua. Vastaavasti taas moni äänestäjä halusi ehdottomasti puhua suomea, kun sitä nyt kerrankin pääsi puhumaan. Puhutulla kielellä ei kuitenkaan ole suurlähetystössä merkitystä, sillä siellä käytetään aina asiakkaan toivomaa kieltä. Oli myös jännä huomata, miten toiset ovat saaneet säilytettyä suomenkielentaitonsa, vaikkeivat olisi koskaan edes asuneet Suomessa ja toiset taas eivät syystä tai toisesta ole halunneet/pystyneet pitämään kaksikielisyyttään yllä. Tämä herättikin aika paljon ajatuksia siitä, miten tärkeää suomenkieleen panostaminen on, etenkin omien lasten tulevaisuutta ajatellen.

Toinen itselleni mieleenpainuva juttu oli se, miten lähetystön henkilöstö suhtautui äänestystapahtumaan. Voitte vain kuvitella, että tällaisen ennakkoäänestyksen järjestäminen vaatii satoja (ellei jopa tuhansia?) työtunteja ennen ja jälkeen itse äänestyksen. Koko lähetystö oli mukana toteuttamassa ennakkoäänestystä, myös itse suurlähettiläs istui ilmoittautumistiskin takana aina kun muilta kiireiltään ehti. Jotenkin koko hommassa tiivistyi hienosti suomalainen demokratia, kun kaikki laittavat asemastaan riippumatta itsensä likoon yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Ja mikä parasta, kaiken hälinän keskellä muistin myös itsekin äänestää. On myönnettävä, että välillä olen miettinyt omia motiivejani, kun kyseessä ovat Suomen asiat. Miksi äänestän ja miksi haluan vaikuttaa edelleen synnyinmaani asioihin? Huomasin kuitenkin, ettei vastausta tähän tarvinnut miettiä kauaakaan: Suurin osa sukulaisista ja ystävistä asuu edelleen Suomessa, joten on sanomattakin selvää, että Suomen asiat ovat tärkeitä. Lisäksi voi hyvinkin olla, että meidän omat lapset tai ainakin osa heistä haluaa tulevaisuudessa muuttaa Suomeen (ainakin tällä hetkellä meidän tytöt pitävät Suomea oikeana unelmamaana, joka tosin johtunee suurelta osin siitä, että Suomessa ollaan aina lomalla, kaukana arjen aikatauluista ja velvoitteista). Ei ole myöskään täysin poissuljettua, ettemmekö itse muuttaisi vielä joku päivä Suomeen (miehellä on ikävä kesämökkiä 😉). Lisäksi koen muutenkin suomalaisuuden tärkeäksi osaksi identiteettiäni ja haluan myös istuttaa sen lapsiimme. Meidän pieni ja sitkeä kansa on aika uniikki ja toivon, että jatkossakin voin olla ylpeästi suomalainen. Muun muassa näistä syistä siis äänestän. Entäpä te muut? Pidättekö te äänestämistä tärkeänä ja jos pidätte, niin mistä syistä? Entäs sitten te, joita ei kotimaan asiat syystä tai toisesta kiinnosta, mikä on saanut mielenkiintonne lakkaamaan?

Tämän postauksen myötä haluan toivottaa teille kaikille mitä parhainta viikonloppua ja jännittävää sekä onnistunutta vaalipäivää sunnuntaille! Toivottavasti saadaan oikeasti fiksuja, ajattelevia ja asialleen omistautuneita ihmisiä Suomen eduskuntaan!

<3 Heini

2 Kommenttia

Older Posts