Browsing Category

Työ

Ruotsi Suomi Tukholma Työ Ulkosuomalaisuus Yleinen

Koti Ruotsissa, työ Suomessa

perjantai, kesÀkuu 7, 2019

KyllĂ€ vain, työsopimus on nyt allekirjoitettu! VĂ€lillĂ€ tĂ€ytyy oikein nipistÀÀ itseĂ€ni ja tarkistaa, ettĂ€ olikohan tĂ€mĂ€ sittenkin vain unta tai omaa kuvitelmaani. Kuten ehkĂ€ voitte jo pÀÀtellĂ€, olen niin innoissani ja motivoitunut – taggad, kuten tÀÀllĂ€pĂ€in sanotaan. On vaikea uskoa, ettĂ€ ensimmĂ€inen työni ulkomailla on jotakin sellaista, jonka tunnen aivan 100% omaksi jutukseni, paitsi ettĂ€ tĂ€mĂ€ työ ei muuten varsinaisesti olekaan ulkomailla! NimittĂ€in elokuun puolesta vĂ€listĂ€ lĂ€htien pÀÀsen Suomeen viikon jokaisena arkipĂ€ivĂ€nĂ€ – työn merkeissĂ€. Onneksi työmatkaa ei kuitenkaan tarvitse fyysisesti taittaa lahden yli, sillĂ€ Suomen Tukholman suurlĂ€hetystöön selviydyn kotoamme alle tunnissa. Tulevassa työssĂ€ni suurlĂ€hettilÀÀn assistenttina pÀÀsen todella hyödyntĂ€mÀÀn vahvuuksiani eli jĂ€rjestely- ja organisointitaitojani. Tunne siitĂ€, ettĂ€ nĂ€in tĂ€mĂ€n kuuluikin mennĂ€, on todella vahva.

Reilun kahden kuukauden kuluttua heitĂ€n siis hyvĂ€stit tĂ€lle yli kuusi vuotta kestĂ€neelle ihanalle ajanjaksolle elĂ€mĂ€ssĂ€ni. Vaikka pÀÀllimmĂ€isinĂ€ tunteina onkin innostus, kiitollisuus, niin valehtelisin jos vĂ€ittĂ€isin, ettei pieni haikeus ole hiipinyt mieleeni. TĂ€stĂ€hĂ€n ei nimittĂ€in sitten paluuta entiseen enÀÀ ole: lapset kasvavat ja itsenĂ€istyvĂ€t pelottavankin nopeasti, eivĂ€tkĂ€ tarvitse mua enÀÀ 24/7. Myöskin toiset sÀÀnnölliset tulot ovat enemmĂ€n kuin tervetulleet elĂ€mÀÀmme, puhumattakaan sitten omasta nĂ€kökulmastani: ihanaa pÀÀstĂ€ taas kehittĂ€mÀÀn ja haastamaan itseĂ€ni. Uskon ja toivon todella, ettĂ€ onnistumme mukautumaan tĂ€hĂ€n uuteen tilanteeseen. Olemme miehen kanssa puhuneetkin jo paljon siitĂ€, miten elĂ€mĂ€ tÀÀllĂ€ kotona tulee mullistumaan, kun yhden sijasta perheessĂ€mme onkin pian kaksi työssĂ€ kĂ€yvÀÀ aikuista. ArkipĂ€ivistĂ€ ja -illoista ei varmastikaan tule kiirettĂ€ ja rutiineja puuttumaan! TĂ€rkeintĂ€ on kuitenkin, ettĂ€ tiimityö kotona toimii kuten ennenkin. Olenkin ihan liikuttunut perheeltĂ€ni saamastani tuesta: tuntuu, ettĂ€ niin mies ja lapset kuin vanhempani sekĂ€ appivanhempanikin ovat tĂ€stĂ€ uudesta työstĂ€ni ihan yhtĂ€ innoissaan kuin minĂ€kin! SyksyllĂ€ onkin sitten mielenkiintoista tehdĂ€ vĂ€litilinpÀÀtös ja katsoa, miten tĂ€stĂ€ töidenaloituksestani olemme selvinneet – vai olemmeko ylipÀÀtÀÀn selvinneet? 😉

Nyt on muuten koulukin sitten taputeltu osaltani; maanantaina oli tentti ja toissailtana esittelin lopputyöni. Ajattelin paketoida tÀssÀ lÀhiaikoina myös kokemukseni nÀistÀ kieliopinnoistani yhdeksi kokonaiseksi postaukseksi. Myös 8-vuotiaalla on koulun pÀÀttÀjÀiset ensi tiistaina ja pÀÀdyttiin siihen, ettei hÀn menee enÀÀ sen jÀlkeen edes koulun iltapÀivÀkerhoon, vaan saa jÀÀdÀ jo kanssani ihan kunnon kesÀlomalle. Sen sijaan kolme nuorinta lasta jatkavat dagista vielÀ juhannukseen asti kolmestakin syystÀ: a) poika on juuri tottunut dagiksen rutiineihin ja jÀÀ sinne jo oikein mielellÀÀn joka aamu b) myös tytöt viihtyvÀt siellÀ hyvin ja kyselevÀt usein jopa viikonloppuisin, milloin taas pÀÀsevÀt sinne c) haluan viettÀÀ kerrankin esikoisen kanssa vÀhÀn kahdenkeskeistÀ aikaa, sillÀ meillÀ ei ole oikeastaan koskaan mahdollisuutta siihen. TÀmÀ tuntuukin nyt juuri oikealle ratkaisulle tÀhÀn hetkeen ja odotan jo innolla Àiti-tytÀr-pÀiviÀmme.

Ihan mahtavaa muutenkin, kun meitÀ kaikkia tÀÀllÀ Pohjolassa nyt hellitÀÀn nÀillÀ upeilla ilmoilla. TÀstÀhÀn kannattaa todellakin nauttia niin kauan kuin tÀtÀ kestÀÀ! Ihanaa, aurinkoista viikonloppua teille kaikille!

<3 Heini

Ps. 6-vuotiaamme sai magneettikuvausajan ensi torstaille. IBD-pÀivitystÀ siis tulossa piakkoin tutkimuksen jÀlkeen.

Lapset Ruotsi Työ Yleinen

Dagiskuulumisia ja ensimmÀinen työhaastattelu

perjantai, toukokuu 10, 2019

Hej pĂ„ er! TĂ€mĂ€ viikko on ollut tĂ€ynnĂ€ tunteita ja vastakkain asettelua. NĂ€iden viiden pĂ€ivĂ€n aikana olen saanut kaivaa itsestĂ€ni esiin kaksi tĂ€ysin eri puolta: SiinĂ€ missĂ€ alkuviikon olen touhunnut oloasussa dagiksen lattialla poikamme ja monen muun 1-3-vuotiaan kanssa, oli eilen aamuna aika vetÀÀ ykköset pÀÀlle, jĂ€ttÀÀ perÀÀni itkevĂ€ taapero dagikseen ja suunnata kohti ensimmĂ€istĂ€ työhaastatteluani tÀÀllĂ€ Tukholmassa. Tunteet ovatkin vaihdelleet laidasta laitaan: jĂ€nnitystĂ€, stressiĂ€, iloa, helpotusta, ahdistusta sekĂ€ kiitollisuutta – you name it!

Pojan dagis-treenit alkoivat siis viime perjantaina, kun olimme molemmat vihdoin selvinneet meidÀn monsteri-flunssasta. Kaikki on mennyt pÀÀosin hyvin: poika selvÀsti viihtyy dagiksessa ja luottaa uusiin hoitajiinsa. EnsimmÀisen pÀivÀn hÀn pysytteli visusti mun lÀheisyydessÀ, mutta kolmantena pÀivÀnÀ hÀn jo touhusi siellÀ ihan omiaan, eikÀ olisi vÀlttÀmÀttÀ edes huomannut, vaikka olisinkin lÀhtenyt vÀlillÀ kÀymÀÀn jossakin. Sen sijaan nukkuminen ei ensimmÀisinÀ pÀivinÀ vielÀ onnistunut ja lÀhdimmekin aina suosiolla kotia kohti, kun homma alkoi mennÀ enemmÀnkin pelleilyn puolelle. Mutta kuten hoitajat mulle vÀhÀn vakuuttelivatkin, on nukkuminenkin alkanut sujua heti, kun minÀ en ole siellÀ paikalla. TÀllÀ hetkellÀ ainoa mieltÀni painava juttu on se, ettÀ vaikka poika lÀhtee kotoa kohti dagista intoa puhkuen ja juoksee oman ryhmÀnsÀ ovelle hymy kasvoillaan, tulee hÀnelle kauhea paniikki siinÀ vaiheessa, kun meidÀn on aika sanoa heipat toisillemme. Hoitajien mukaan poika on rauhoittunut kyllÀ parissakymmenessÀ minuutissa, mutta eihÀn se nyt ole kiva jÀttÀÀ itkevÀÀ lasta sinne. Toivonkin todella, ettÀ pÀÀstÀisiin tÀssÀ kevÀÀn mittaan vielÀ siihen pisteeseen, ettÀ hÀn jÀisi hoitoon ilman itkuja.

Jos meidÀn pojalta kysyttÀisiin, ottaisi hÀn joka pÀivÀ kaikki unikaverinsa mukaan dagikseen

Ne kaikkein tÀrkeimmÀt nalle ja pupu on kuitenkin riittÀnyt onneksi ihan hyvin

 

Sen sijaan maaliskuussa dagiksen aloittaneet tytöt ovat onneksi jo kotiutuneet todella hyvin omaan ryhmÀÀnsĂ€. Jopa meidĂ€n 4-vuotias nirsoilija on alkanut syödĂ€ kunnolla ja hĂ€n onkin alkanut ylpeĂ€sti raportoimaan mulle joka pĂ€ivĂ€, mitĂ€ kaikkea on syönyt ja kuinka paljon. Olen myös ollut erittĂ€in onnellinen saadessani hoitajilta sellaista palautetta, ettĂ€ tyttömme ovat heidĂ€n mielestÀÀn todella kohteliaita ja huomaavaisia. On ilo kuulla, ettĂ€ kotona opetellut tavat, jotka eivĂ€t siis ole sen kummemmat kuin ”kiitos”, ”ole hyvĂ€â€ ja ”anteeksi”, siirtyvĂ€t lasten mukana myös kodin ulkopuolelle. EhkĂ€ olen siis onnistunut ainakin yhdessĂ€ asiassa tĂ€llĂ€ usean vuoden kotiĂ€iti-urallani 😉

Ja urasta pÀÀstÀÀnkin sujuvasti seuraavaan aiheeseen eli ensimmĂ€iseen työhaastatteluuni. Olen siis tĂ€ssĂ€ kevÀÀn mittaan kĂ€ynnistĂ€nyt työnhakuani pikkuhiljaa sillĂ€ ajatuksella, ettĂ€ nyt haen ainoastaan sellaisia paikkoja, jotka vaikuttavat todella mielenkiintoisille ja muutenkin sellaiselle ”omalle jutulle”. Ja jos tĂ€llĂ€ rauhallisella tĂ€smĂ€isku-taktiikalla ei synny toivottua tulosta, on sitten kesĂ€n jĂ€lkeen aika laittaa ”all in” eli haikea kaikkea mahdollista, jotta vain pÀÀsen taas kiinni työelĂ€mÀÀn. YllĂ€tys olikin melkoinen, kun sain pari viikkoa sitten kutsun työhaastatteluun. Olin jo aivan varma, etten tulisi tĂ€llaista soittoa tĂ€nĂ€ kevÀÀnĂ€ saamaan ja voitte vain kuvitella, miten innostunut ja jĂ€nnittynyt olen nĂ€mĂ€ kuluneet kaksi viikkoa ollut, kun olen odottanut tuota eilistĂ€ haastattelua. KyseessĂ€ on työ, jossa tarvitaan sekĂ€ suomen- ettĂ€ ruotsinkielentaitoa, joten siinĂ€ mielessĂ€ mahdollisuuteni olivat paremmat verrattuna niihin työpaikkoihin, joissa ainoa kielivaatimus on ruotsi ja/tai englanti.

Itse haastattelu meni mielestĂ€ni hyvin. TietenkÀÀn en voi, enkĂ€ edes halua sen kummemmin arvioida, mitĂ€ haastatteleva osapuoli on asiasta mieltĂ€, mutta itselleni jĂ€i tĂ€stĂ€ keskustelusta ainakin todella hyvĂ€ mieli. Ajattelenkin tĂ€mĂ€n niin, ettĂ€ vaikka en tulisikaan valituksi, voin kuitenkin olla iloinen siitĂ€, ettĂ€ pystyin antamaan parastani ja ettĂ€ ainakin omasta mielestĂ€ni onnistuin tĂ€ssĂ€ ensimmĂ€isessĂ€ työhaastattelussani kymmeneen(!) vuoteen. Mutta todellakin siis toivon, ettĂ€ tulisin valituksi tĂ€hĂ€n paikkaan, tĂ€mĂ€ työ olisi niin ”mua”! Realistina kuitenkin tiedostan sen, ettĂ€ hakijoiden joukossa on varmasti useita, erittĂ€in vahvoja kandidaatteja, joten ei siis auta kuin odotella ensi viikkoa, jolloin haastattelijat lupasivat ilmoittaa jatkosta. Niin jĂ€nnittĂ€vÀÀ!

Mutta tiedĂ€ttekö, nyt on taas palattava todellisuuteen ja otettava vessaharja kauniiseen kĂ€teen ja lĂ€hdettĂ€vĂ€ siistimÀÀn nuo meidĂ€n kylppĂ€rit! Me ollaan lĂ€hdössĂ€ iltapĂ€ivĂ€llĂ€ Suomeen ja vielĂ€ viimehetken siivoilujen jĂ€lkeen olisi myös pakattava loppuun (kerrankin saan tehdĂ€ tĂ€mĂ€n kaiken ilman pojan ”apua”). On niin ihanaa lĂ€hteĂ€ pitkĂ€stĂ€ aikaa Suomeen koko perheen voimin. Erityisen kivan tĂ€stĂ€ reissusta tekee sen, ettĂ€ ehditÀÀn nĂ€hdĂ€ niin appivanhemmat kuin mun omatkin vanhemmat sekĂ€ iso joukko ihania ystĂ€viĂ€! Luvassa on ainakin Ă€itienpĂ€ivĂ€n viettoa, synttĂ€rijuhlat sekĂ€ hÀÀt. Aika hyvĂ€ saldo kymmenelle pĂ€ivĂ€lle!

Seuraavat kuulumiset naputtelin siis lahden toiselta puolen 😊 Ihanaa viikonloppua kaikille!!!

<3 Heini

Asuminen Matkat Opiskelu Työ Yleinen

Uusi alku

perjantai, marraskuu 2, 2018

Muuttomme Tukholmaan kevÀÀllĂ€ 2017 merkitsi minulle monellakin tapaa uutta alkua. ÄlkÀÀ ymmĂ€rtĂ€kö tĂ€tĂ€ vÀÀrin, rakastin elĂ€mÀÀmme Prahassa! Koin olevani etuoikeutettu saadessani olla kotona pienten tyttĂ€riemme kanssa, seurata lĂ€hietĂ€isyydeltĂ€ heidĂ€n joka-ainoaa kehitysvaihettaan ja olla kuulemassa ne kaikista hauskimmat jutut ja kommentit (jotka jĂ€lkeenpĂ€in selitettynĂ€ eivĂ€t enÀÀ kuulostakaan yhtÀÀn niin hauskoilta). Ja samoin tĂ€rkeÀÀ on ollut olla heille se ensimmĂ€inen tuki ja turva niiden ikĂ€vien hetkien sattuessa. Oli mahtavaa viettÀÀ ”vapaata” elĂ€mÀÀ ilman turhan tiukkoja aikatauluja ja velvoitteita.
Kuitenkin aika-ajoin mieleeni hiipi ajatus itseni kehittĂ€misestĂ€. Olisin halunnut esim. opiskella tĆĄekin kieltĂ€ tai työskennellĂ€ edes osa-aikaisesti, mutta ne vain jĂ€ivĂ€t aina ajatuksen tasolle. TĂ€hĂ€n vaikutti monet asia, esim. kansainvĂ€listen leikkikoulujen (hullun)korkeat hinnat, tĆĄekkilĂ€isten alhaiset palkat, kuulemani jutut tĆĄekkilĂ€isistĂ€ pĂ€ivĂ€kodeista sekĂ€ meidĂ€n keskimmĂ€isen tytön terveysongelmat, joiden aiheuttajan selvittĂ€misessĂ€ meni lopulta yli kaksi vuotta (palaan tĂ€hĂ€n aiheeseen myöhemmin ihan omassa postauksessaan). Niin eikĂ€ varmasti vĂ€hiten sekÀÀn, ettĂ€ olin joka toinen vuosi raskaana 😀 Kun sitten sain tietÀÀ muutostamme tĂ€nne Tukholmaan, oli minulle heti itsestÀÀn selvÀÀ ettĂ€ tÀÀllĂ€ hankkisin itselleni työpaikan ja vĂ€hĂ€n muutakin elĂ€mÀÀ perheen pyörittĂ€misen oheen. Aluksi pitĂ€isi vain hoitaa loppuun kolme kuukautta poikamme raskautta, synnytys ja vauva-aika.

Omalla kohdallani oli kuitenkin ehkĂ€ parempikin, ettĂ€ ”jouduin” rauhoittumaan kotiin vielĂ€ yli vuodeksi. Olen vĂ€hĂ€n tĂ€llainen ajatuksesta kĂ€ytĂ€ntöön-ihminen eli pÀÀdyn impulsiivisuuden puuskassani helposti tekemÀÀn liian nopeita pÀÀtöksiĂ€, joita sitten mahdollisesti joudun korjailemaan myöhemmin. Painotan sanaa korjailemaan, ei missÀÀn nimessĂ€ katumaan! Haluan uskoa, ettĂ€ kaikilla vÀÀrillĂ€ pÀÀtöksillĂ€ ja tyhmyyksillĂ€ joita teemme on tarkoitus. VirheistĂ€ kun onneksi voi ottaa opikseen ja pitkĂ€llĂ€ tĂ€htĂ€imellĂ€ virheiden tekeminen ja niistĂ€ oppiminenhan tekee meistĂ€ vain parempia ihmisiĂ€. TĂ€hĂ€n ainakin itse pyrin.
Mutta palatakseni aiheeseen; pÀÀdyin siihen, ettÀ uuden elÀmÀn aloitus Ruotsissa alkaisi varmasti sujuvammin jos pÀÀsisin parantamaan ruotsinkielentaitoani. Selvittelin jonkin verran eri vaihtoehtoja ja pÀÀtin hakea Tukholman yliopistoon Svenska som frÀmmande sprÄk-nimiselle kurssille. Olin kyllÀ kuullut ettÀ kurssi olisi vaativa ja työlÀs, mutta ehkÀpÀ juuri siksi sen valitsinkin! KieltÀ kun ei oikein opi ilman työntekoa, ainakaan kovin nopeasti. NiinpÀ sitten huhtikuussa laitoin hakemukseni sisÀÀn ja sain kuin sainkin kutsun pÀÀsykokeeseen. Ja voi kuinka ilahduinkaan kun kesÀkuussa sain viestin, ettÀ minut on valittu opiskelemaan. PÀÀsin vielÀpÀ aloittamaan kurssin vaativammalta tasolta kuin olin ajatellut, pÀÀsykokeeni oli sujunut niin hyvin. Jos siis onnistun suorittamaan tÀmÀn kurssin, saan kohentuneen kielitaidon lisÀksi opiskeluoikeuden Tukholman yliopistoon (ruotsinkielisiin opinto-ohjelmiin).
Opiskelua on nyt takana pian kaksi kuukautta ja olen ollut erittÀin tyytyvÀinen. Kurssi todellakin teettÀÀ paljon töitÀ. Arkisin opiskelen pojan pÀivÀuniajan ja onneksi hÀn onkin nyt nukkunut koko syksyn 2-3h joka pÀivÀ. LÀhiopetusta (onkohan tÀmÀ oikea termi?) on 2-3 iltana viikossa aina klo 18-21 ja pÀÀosin on tuntunut tosi kivalle lÀhteÀ iltaisin kohti koulua. EnsimmÀistÀ kertaa moneen vuoteen teen jotain vain itseÀni varten! Vaikka olinkin varautunut kovaan työtahtiin, on kurssin vaatimustaso yllÀttÀnyt minut moneen kertaan: Kielen rakenteisiin ja sanavarastoon keskittyvÀssÀ osuudessa opiskellaan sellaisia asioita, joita en ole edes opiskellut suomenkielessÀ. Suullisessa osuudessa taas luemme ruotsalaista kaunokirjallisuutta (kaksi ensimmÀistÀ kirjaa ovat 1800-luvulta) ja keskustelemme ja analysoimme lukemaamme. Voin kertoa, ettÀ olen tÀysin mukavuusalueeni ulkopuolella! Mutta olen pÀÀttÀnyt yrittÀÀ kiinnostua joka ikisestÀ kirjasta ihan oikeasti ja nyt sanavaraston kasvaessa olen huomannut hetkittÀin jopa nauttivani noiden kirjojen lukemisesta.

Arkeamme opiskelun aloitus on tietysti muuttanut aika paljon. Miehen tÀytyy lÀhteÀ kouluiltoinani normaalia aikaisemmin töistÀ. TÀmÀ tarkoittaa sitÀ, etÀ hÀn joutuu jatkamaan töitÀ usein kotona lasten mentyÀ nukkumaan. Omat pÀivÀni ovat myöskin yhtÀ kilpajuoksua kellon kanssa. Aamulla yleensÀ ulkoilen tai kÀyn kaupassa 5-, 3- ja 1-vuotiaiden kanssa (nuoremmat tytöt ovat edelleen jonossa pÀivÀhoitoon, olleet jo yli vuoden), lounaan jÀlkeen opiskelen, sitten haen vanhimman tytön koulusta, tulen kotiin tekemÀÀn kauhealla kiireellÀ ruokaa, syön seisten pakkaillen samalla tavaroitani ja miehen tullessa kotiin n. klo 17 olen lÀhtövalmiina. Ovelta ovelle koulumatkani kestÀÀ aika tarkalleen 45 minuuttia. Toisinaan mietin, onko opiskeluni kaiken tÀmÀn kiireen arvoista. Mutta kyllÀ se on! Huomaan jopa itse kehitykseni ja oloni pÀivÀ pÀivÀltÀ paljon itsevarmempi.
Nyt toivomme kovasti, ettĂ€ 3- ja 5-vuotiaan saisivat pian hoitopaikat. Tytöt kaipaavat jo kovasti omia kavereita ja vĂ€hĂ€n muutakin aktiviteettia kuin minun ja pikkuveljen kanssa hengailua, vaikka ihan hauskaa meillĂ€ yhdessĂ€ onkin. Onneksi he ovat kuitenkin keskenÀÀn hyviĂ€ kavereita (silloin kuin eivĂ€t riitele 😀 ) eli en ole kokenut tilannettamme vielĂ€ mitenkÀÀn epĂ€toivoiseksi.
Suunnitelmissani on aloittaa työt ensi syksynĂ€ ja olemme hakeneet pojalle hoitopaikkaa elokuun 2019 alusta. Työnaloitus tuntuu ihan mahtavalta, en taida tuntea itseni lisĂ€ksi ketÀÀn Ă€itiĂ€, joka olisi ollut kuusi vuotta putkeen kotona. Samalla tietysti mieleen hiipii myös haikeus tĂ€mĂ€n tietyn, poikkeuksellisen pitkĂ€nkin ajanjakson pÀÀttymisestĂ€ elĂ€mĂ€ssĂ€ni. Mutta hei, onhan se nyt oikeasti jo aikakin lĂ€hteĂ€ töihin. Monen mielestĂ€ olisi varmasti jo ollut aikoja sitten! Mutta siitĂ€ olen varma, etten tule elĂ€mĂ€ni aikana ikinĂ€ katumaan sitĂ€, ettĂ€ vietin kaikki nĂ€mĂ€ vuodet lasteni kanssa – pĂ€invastoin!

Nyt opiskelun aloituksen myötÀ tuntuu, ettÀ olen ottanut sen ensimmÀisen askeleen kohti uutta elÀmÀÀni. LisÀksi bloggaamisen aloittaminen tuntui myös sopivalle peliliikkeelle tÀhÀn vÀliin. TietyllÀ tapaa tÀmÀ tietokoneen naputtelukin valmistaa taas siihen työelÀmÀÀn. VÀlillÀ kuitenkin mietin, miksi ihmeessÀ mun piti juuri nyt alkaa kirjoittaa taas blogia kun elÀmÀ on muutenkin niin kiireistÀ? TÀhÀn ei itsellÀnikÀÀn ole mitÀÀn jÀrkevÀÀ vastausta. TÀmÀ juurikin on sitÀ tyypillistÀ mua: kun alkaa tapahtua, niin sitten todella alkaa tapahtua! TÀmÀ bloggaamisen uudelleen aloittaminen on pyörinyt mielessÀni jo pari vuotta, joten ajattelin ettÀ tÀytyy nyt kÀÀntÀÀ tÀmÀkin kortti mielenrauhan saamiseksi.
No mutta, nyt on sitten blogi taas auki! Tervetuloa mukaan hektiseen elÀmÀÀni!

<3 Heini

Ps. Postauksen kuvat ovat pienestÀ Mariefredin kaupungista (n. 1h ajomatkan pÀÀssÀ Tukholmasta), jonne teimme syksyisen pÀivÀretken tÀssÀ joitakin viikkoja sitten.