Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Tukholma

Ruotsi Tukholma Ulkosuomalaisuus Yleinen

Suomalaista vaalihuumaa Tukholman-suurlÀhetystössÀ

perjantai, huhtikuu 12, 2019

Hej pÄ er pitkÀstÀ aikaa!

TÀÀllĂ€ blogissa on ollut viime aikoina aika hiljaista, mutta se ei missÀÀn nimessĂ€ tarkoita sitĂ€, ettĂ€ oma elĂ€mĂ€ olisi ollut jotenkin tavallista rauhallisempaa— pĂ€invastoin! TÀÀllĂ€ on taas sattunut ja tapahtunut vaikka mitĂ€, ja pÀÀtinkin nyt aloittaa nĂ€iden viimeaikaisten kÀÀnteiden pĂ€ivittĂ€misen siitĂ€ kaikista ajankohtaisimmasta aiheesta eli Suomen eduskuntavaaleista.

Sain siis suuren kunnian toimia Suomen Tukholman suurlÀhetystössÀ vaalitoimitsijana Suomen eduskuntavaalien ennakkoÀÀnestyksen ajan. Se on muuten jÀnnÀ, miten kotimaan asiat kokee vielÀ omakseen, vaikkei itse ole Suomessa useisiin vuosiin asunutkaan. En usko, ettÀ olisin lÀhtenyt Suomessa asuessani mukaan vastaavaan hommaan, mutta tÀÀllÀ en miettinyt vastausta sekuntiakaan, kun kutsu/pyyntö tÀhÀn tehtÀvÀÀn tuli.

TÀÀllÀ Tukholmassa ennakkoÀÀnestyksen vaalihuoneisto sijaitsi siis Suomen suurlÀhetystön tiloissa ja ÀÀnestÀmÀÀn pÀÀsi keskiviikosta 3.4. alkaen aina lauantaihin 6.4. asti. Itse vaalitoimitsijan työ oli yllÀttÀvÀn haastavaa, vaikkei mistÀÀn kovin monimutkaisesta prosessista olekaan kyse. Kaiken on nimittÀin mentÀvÀ tarkalleen sÀÀntöjen mukaan, jotta annettu ÀÀni voidaan laskea. Olin myös unohtanut, miten raskasta asiakaspalvelutyö onkaan (vaikken juuri muuta ole työkseni tehnytkÀÀn!) ja iltaisin olo oli kyllÀ ihan kaikkensa antanut. Olen kuitenkin erittÀin iloinen, ettÀ sain olla mukana toteuttamasta ÀÀnestystÀ, sillÀ noiden pÀivien aikana koin ja opin paljon mielenkiintoisia juttuja paitsi itse vaalitoimitsijan työstÀ, mutta myös meistÀ suomalaisista tÀÀllÀ Ruotsissa.

Innokas vaalitoimitsija valmiina ottamaan ÀÀnestÀjÀt vastaan

Aivan ensimmÀiseksi mua ilahdutti Suomen tukholmalaisten ÀÀnestysaktiivisuus. Molempina pÀivinÀ, sekÀ keskiviikkona, ettÀ torstaina kÀvi yli 700 ihmistÀ antamassa ÀÀnensÀ. Perjantain lukema oli jo reilu 900 ÀÀntÀ ja lauantaina ÀÀnestÀjiÀ kÀvi lÀhes 1400. Tuntui myös, ettÀ ÀÀnestys oli useimmille tÀrkeÀ ja arvokas tapahtuma ja muutenkin jÀi sellainen olo, ettÀ Suomen asiat kiinnostavat yhÀ suurelta osin Ruotsissa asuvia suomalaisia.

Oli myös kiinnostavaa huomata, miten heterogeeninen ryhmÀ me Ruotsissa asuvat suomalaiset ollaankaan. TÀllÀ tarkoitan lÀhinnÀ sitÀ, ettÀ ÀÀnestysjonosta kantautuneita keskusteluja ei suinkaan kÀyty ainoastaan suomen kielellÀ, vaan mukaan mahtui ruotsia, englantia ja varmasti vielÀ muitakin kieliÀ. Oman arvioni mukaan reilut 50% ÀÀnestÀjistÀ puhui ruotsia, joista osa ei osannut suomea ja osa taas ei halunnut sitÀ jostakin muusta syystÀ puhua. Vastaavasti taas moni ÀÀnestÀjÀ halusi ehdottomasti puhua suomea, kun sitÀ nyt kerrankin pÀÀsi puhumaan. Puhutulla kielellÀ ei kuitenkaan ole suurlÀhetystössÀ merkitystÀ, sillÀ siellÀ kÀytetÀÀn aina asiakkaan toivomaa kieltÀ. Oli myös jÀnnÀ huomata, miten toiset ovat saaneet sÀilytettyÀ suomenkielentaitonsa, vaikkeivat olisi koskaan edes asuneet Suomessa ja toiset taas eivÀt syystÀ tai toisesta ole halunneet/pystyneet pitÀmÀÀn kaksikielisyyttÀÀn yllÀ. TÀmÀ herÀttikin aika paljon ajatuksia siitÀ, miten tÀrkeÀÀ suomenkieleen panostaminen on, etenkin omien lasten tulevaisuutta ajatellen.

Toinen itselleni mieleenpainuva juttu oli se, miten lÀhetystön henkilöstö suhtautui ÀÀnestystapahtumaan. Voitte vain kuvitella, ettÀ tÀllaisen ennakkoÀÀnestyksen jÀrjestÀminen vaatii satoja (ellei jopa tuhansia?) työtunteja ennen ja jÀlkeen itse ÀÀnestyksen. Koko lÀhetystö oli mukana toteuttamassa ennakkoÀÀnestystÀ, myös itse suurlÀhettilÀs istui ilmoittautumistiskin takana aina kun muilta kiireiltÀÀn ehti. Jotenkin koko hommassa tiivistyi hienosti suomalainen demokratia, kun kaikki laittavat asemastaan riippumatta itsensÀ likoon yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Ja mikĂ€ parasta, kaiken hĂ€linĂ€n keskellĂ€ muistin myös itsekin ÀÀnestÀÀ. On myönnettĂ€vĂ€, ettĂ€ vĂ€lillĂ€ olen miettinyt omia motiivejani, kun kyseessĂ€ ovat Suomen asiat. Miksi ÀÀnestĂ€n ja miksi haluan vaikuttaa edelleen synnyinmaani asioihin? Huomasin kuitenkin, ettei vastausta tĂ€hĂ€n tarvinnut miettiĂ€ kauaakaan: Suurin osa sukulaisista ja ystĂ€vistĂ€ asuu edelleen Suomessa, joten on sanomattakin selvÀÀ, ettĂ€ Suomen asiat ovat tĂ€rkeitĂ€. LisĂ€ksi voi hyvinkin olla, ettĂ€ meidĂ€n omat lapset tai ainakin osa heistĂ€ haluaa tulevaisuudessa muuttaa Suomeen (ainakin tĂ€llĂ€ hetkellĂ€ meidĂ€n tytöt pitĂ€vĂ€t Suomea oikeana unelmamaana, joka tosin johtunee suurelta osin siitĂ€, ettĂ€ Suomessa ollaan aina lomalla, kaukana arjen aikatauluista ja velvoitteista). Ei ole myöskÀÀn tĂ€ysin poissuljettua, ettemmekö itse muuttaisi vielĂ€ joku pĂ€ivĂ€ Suomeen (miehellĂ€ on ikĂ€vĂ€ kesĂ€mökkiĂ€ 😉). LisĂ€ksi koen muutenkin suomalaisuuden tĂ€rkeĂ€ksi osaksi identiteettiĂ€ni ja haluan myös istuttaa sen lapsiimme. MeidĂ€n pieni ja sitkeĂ€ kansa on aika uniikki ja toivon, ettĂ€ jatkossakin voin olla ylpeĂ€sti suomalainen. Muun muassa nĂ€istĂ€ syistĂ€ siis ÀÀnestĂ€n. EntĂ€pĂ€ te muut? PidĂ€ttekö te ÀÀnestĂ€mistĂ€ tĂ€rkeĂ€nĂ€ ja jos pidĂ€tte, niin mistĂ€ syistĂ€? EntĂ€s sitten te, joita ei kotimaan asiat syystĂ€ tai toisesta kiinnosta, mikĂ€ on saanut mielenkiintonne lakkaamaan?

TÀmÀn postauksen myötÀ haluan toivottaa teille kaikille mitÀ parhainta viikonloppua ja jÀnnittÀvÀÀ sekÀ onnistunutta vaalipÀivÀÀ sunnuntaille! Toivottavasti saadaan oikeasti fiksuja, ajattelevia ja asialleen omistautuneita ihmisiÀ Suomen eduskuntaan!

<3 Heini

Asuminen Ruotsi Tukholma Ulkosuomalaisuus Yleinen

MeistÀ ei tulekaan kodittomia!

tiistai, helmikuu 12, 2019

Kuten olen jo aiemminkin kertonut, ilmoittivat meidÀn vuokranantajamme viime syksynÀ, ettÀ haluavat myydÀ tÀmÀn asunnon, jossa olemme nyt heinÀkuusta 2017 asti asuneet. TÀmÀ tietenkin on aiheuttanut meille aika kovasti huolta, sillÀ Tukholman asuntotilanne on aivan jÀrkyttÀvÀn huono. Vuokra-asuntojen mÀÀrÀ ei todellakaan vastaa kysyntÀÀ ja ns. andra hand-vuokraajat voivat nÀin ollen pyytÀÀ asunnoista aivan naurettavia summia. MeillÀ kÀvi siis todellakin tuuri, kun löysimme tÀmÀn pitkÀaikaisen asunnon kevÀÀllÀ 2017, vÀhÀn ennen kuin vuokra-aikamme ensimmÀisessÀ, vÀliaikaisessa kodissamme tÀÀllÀ Tukholmassa oli pÀÀttymÀssÀ.

Olen aina uskonut siihen, ettÀ ne kaikkein hankalimmatkin asiat elÀmÀssÀ kyllÀ jÀrjestyvÀt, tavalla tai toisella. Mutta nyt on kuitenkin myönnettÀvÀ, ettÀ koko alkuvuoden olen stressannut tÀtÀ asiaa ihan tosissaan. Olen selannut lÀhes joka pÀivÀ vapaita vuokra-asuntoja, jÀttÀnyt asuntovahteja vuokranvÀlityssivustoille ja miettinyt pÀÀni puhki, mitÀ teemme, jos uutta asuntoa ei vain löydykÀÀn. Olen myös vieraillut useiden pankkien lainalaskuri-sivuilla netissÀ, selvittÀÀkseni, olisiko meidÀn sittenkin mahdollista jo ostaa asunto. Mutta kuten arvata saattaa, emme tulisi saamaan riittÀvÀn suurta lainaa, sillÀ toinen meistÀ ei kÀytÀnnössÀ tienaa kruunuakaan. TÀssÀ olemmekin taas asian ÀÀrellÀ, josta olen ennenkin maininnut: ulkomailla sitÀ on aivan eri tavalla yksin pulmiensa kanssa kuin kotimaassa. TÀÀllÀ ei esimerkiksi henkilötakaus tule meidÀn tapauksessa kysymykseen, sillÀ lainan takeena olevan omaisuuden tulisi sijaita samassa maassa kuin pankkikin.

Viime sunnuntaina pÀÀsimme kuitenkin vihdoin istumaan alas vuokranantajamme kanssa ja keskustelemaan kohtalostamme vÀhÀn yksityiskohtaisemmin. Olin ajatellut, ettÀ agendalla olisi lÀhinnÀ keskustelua siitÀ, milloin meidÀn tÀytyisi viimeistÀÀn muuttaa pois, ja miten hoidamme muut kÀytÀnnönjÀrjestelyt, kuten asunnonnÀytöt, mutta iloksemme lÀhtikin keskustelu heti alusta alkaen sellaiseen suuntaan, josta emme olleet osanneet edes unelmoida. Vuokranantajamme nimittÀin olivatkin kiinnostuneita meidÀn tilanteestamme ja halusivat tietÀÀ, millainen ratkaisu olisi myös meidÀn kannaltamme paras mahdollinen. SelvitettyÀmme, etten pystyisi todennÀköisesti aloittamaan töitÀ ennen syksyÀ (lastenhoito-ongelmat) ja ettei asunnon ostaminen meidÀn kohdalla tule nÀin ollen vielÀ kysymykseen, sanoivat he heti, etteivÀt aio missÀÀn nimessÀ jÀttÀÀ meitÀ pulaan tÀssÀ Tukholman asuntotilanteessa. PÀÀdyimme siihen, ettÀ saamme asua tÀssÀ kaikessa rauhassa ainakin vuoden 2019 loppuun vuokralla ja saatuani työpaikan alamme keskustella jatkosta, mahdollisesti myös tÀmÀn asunnon ostamisesta. He sanoivat mielellÀÀn myyvÀnsÀ tÀmÀn asunnon meille, jos vain vuoden lopussa olemme edelleen kiinnostuneita tÀmÀn ostamaan. Mutta emme ole missÀÀn nimessÀ sitoutuneita mihinkÀÀn, vaan mietimme nyt ihan rauhassa, mitÀ vuoden vaihteessa tulee tapahtumaan.

Voitte varmasti uskoa, ettĂ€ tĂ€tĂ€ helpotuksen mÀÀrÀÀ on vaikea edes kuvailla! Vaikka olenkin aina uskonut siihen, ettĂ€ elĂ€mĂ€ kyllĂ€ kantaa, tuntuu tĂ€mĂ€ asuntopulmamme ratkeaminen nĂ€inkin yksinkertaisella tavalla aivan uskomattomalta. Tunnen jopa itseni vĂ€hĂ€n tyhmĂ€ksi, sillĂ€ niin paljon olen tĂ€tĂ€ asiaa murehtinut. Vuokranantajamme sanoikin mulle, ettĂ€ ensi kerralla kun joku painaa noin kovasti mieltĂ€, soita meille niin selvitetÀÀn asia, ettei kenenkÀÀn tarvitse turhaan menettÀÀ yöuniaan 😉

 

Tytöt saavat jatkossakin kÀvellÀ tÀtÀ turvallista kÀvelytietÀ koulusta kotiin

 

 

 

 

PÀÀsen jatkossakin raahaamaan ostoksia tÀstÀ ovesta sisÀÀn kotiimme <3

TĂ€mĂ€ kaikki on taas herĂ€ttĂ€nyt sisĂ€llĂ€ni valtavaa kiitollisuuden tunnetta siitĂ€, miten hyvĂ€sydĂ€misiĂ€ ihmisiĂ€ elĂ€mĂ€ onkaan eteemme tuonut ja tĂ€tĂ€ ”omaa” kotiakin tulee taas arvostettua aivan eri tavalla, kun on joutunut pelkÀÀmÀÀn sen menettĂ€mistĂ€. Saadaan jatkaa elĂ€mÀÀ tĂ€llĂ€ meille tĂ€llĂ€ hetkellĂ€ ihan tĂ€ydellisellĂ€ asuinalueella; tyttöjen koulumatka on 300m, mies KÄVELEE alle puolessa tunnissa töihin ja sekĂ€ Bromma Blocksin, ettĂ€ Sundbybergin palvelut ovat molemmat noin kilometrin pÀÀssĂ€ kotoamme. Heti tĂ€mĂ€n helpottavan uutisen jĂ€lkeen, mut valtasi niin kova onnen ja liikutuksen puuska, ettĂ€ aloin selata kuvia, joissa meidĂ€n kotimme on edustettuna jollakin tapaa esillĂ€ ja ne pÀÀsevĂ€tkin nyt itseoikeutetusti kuvittamaan tĂ€mĂ€n postauksen.

Tulemme viettÀmÀÀn myös seuraava Suomen itsenÀisyyspÀivÀÀ tÀssÀ kodissa

Kenties, saan kattaa taas ensi tammikuussa tyttöjen synttÀritarjoilut tÀlle pöydÀlle

Saan jatkossakin turhaan yrittÀÀ pitÀÀ tÀtÀ kotia edes jonkinlaisessa jÀrjestyksessÀ

Lapset saavat jatkossakin pitÀÀ leffailtoja tÀssÀ olohuoneessa <3

Eli nĂ€in on taas yksi suuri ongelma selvitetty ja tĂ€stĂ€ onkin ihanaa jatkaa kevyemmillĂ€ mielin kohti kevĂ€ttĂ€. TÀÀllĂ€ alkoi muuten juuri Ă€sken paistaa aurinko ikkunasta sisÀÀn ja tĂ€stĂ€ tulikin nyt todellinen ”Paistaa se aurinko risukasaankin”-hetkeni.

Iloa ja aurinkoa myös teidÀn viikkoon!

<3 Heini

 

Lapset Ruotsi Tukholma Ulkosuomalaisuus Yleinen

Koulun aloituksesta

torstai, tammikuu 17, 2019

Hei taas!

Kuten jo aiemmin taisinkin kertoa, aloittaa jo jÀrjestyksessÀÀn toinen meidÀn lapsista koulutiensÀ ensi syksynÀ. Viime viikolla meidÀn postilaatikkoomme sitten tipahtikin brosyyri, joka ohjeistaa siihen, miten ja milloin koulunvalinta ja kouluun ilmoittautuminen tÀÀllÀ Tukholmassa tapahtuu.

Vaikka meidÀn vanhin tyttömme on jo puolentoista lukukauden ajan kÀynyt tÀÀllÀ koulua, on tÀmÀ virallinen kouluunhakuprosessi meille ihan uusi. Esikoinenhan joutui muuttomme ajankohdan vuoksi aloittamaan koulun kesken lukukauden, jolloin otimme suoraan yhteyttÀ koulun rehtoriin ja nÀin (onneksi) saatiin hÀnelle jÀrjestymÀÀn paikka lÀhikoulusta.

Viime vuoden marraskuussa pÀÀtti Ruotsin eduskunta, ettÀ oppivelvollisuus alkaa myös Ruotsissa sinÀ vuonna, jona lapsi tÀyttÀÀ kuusi vuotta. NÀin ollen tuli Förskoleklass eli esikoululuokka myös tÀÀllÀ pakolliseksi, mikÀ on mielestÀni tosi hyvÀ juttu. Lapset siirtyvÀt eskariluokalla jo oikean koulun tiloihin ja tÀmÀ esikouluvuosi pitÀÀ sisÀllÀÀn opettelua koulun rutiineihin ja sÀÀntöihin ja toimii ns. pehmeÀnÀ pudotuksena koulumaailmaan. NÀin ollen ykkösluokan alkaessa lapsi on valmiimpi keskittymÀÀn itse oppimiseen, kun koulumaailma on jo entuudestaan tuttu.

Itse kouluun hakeminen tapahtuu sÀhköisesti, kuinkas muutenkaan. Vanempien tulee valita kolme koulua, joihin olisivat lapsensa valmiita laittamaan ja sitten vain odotellaan, mihin kouluun lapsi pÀÀtyy. TÀssÀ prosessissahan on omat sÀÀntönsÀ, miten paikat jaetaan silloin kuin hakijoita on enemmÀn kuin itse paikkoja, mutta en nyt ala niitÀ tÀssÀ sen yksityiskohtaisemmin selvittÀmÀÀn.

Ruotsalainen koulusysteemi pÀhkinÀnkuoressa

TĂ€mĂ€ oli ehdottomasti oma suosikkisivuni esitteestĂ€. Jopa minĂ€ ymmĂ€rrĂ€n tĂ€stĂ€, miten homma toimii 😉

Mutta mahtavaa on se, ettĂ€ ensimmĂ€istĂ€ kertaa tÀÀllĂ€ Ruotsissa oloaikanamme mekin olemme siellĂ€ ”etuoikeutettujen” puolella; nimittĂ€in kun vanhempi sisarus on jo sisĂ€llĂ€ toivotussa koulussa, pÀÀse nuorempi sisarus kĂ€ytĂ€nnössĂ€ automaattisesti samaan kouluun. TĂ€mĂ€ on meille suuri helpotus, sillĂ€ meidĂ€n asuinalueellamme on huutava pula koulu- ja pĂ€ivĂ€kotipaikoista (kuten ehkĂ€ jo nuorempien tyttöjen 1,5 vuotta kestĂ€neestĂ€ dagis-jonotuksesta voi pÀÀtellĂ€). Viime syksynĂ€ tĂ€nne MariehĂ€lliin perustettiinkin uusi koulu, joka sijaitsee noin 1,5 km pÀÀssĂ€ meidĂ€n kotoamme. Mutta koska tĂ€mĂ€ uusi koulu sijaitsee vĂ€hĂ€n syrjĂ€ssĂ€ tĂ€mĂ€n asuinalueen ”ytimestĂ€â€, hakee suurin osa vanhemmista mieluiten paikkaa lapselleen tĂ€stĂ€ meitĂ€kin lĂ€hinnĂ€ olevasta ”pÀÀkoulusta.” Olemmekin siis todella onnekkaassa asemassa, sillĂ€ vanhin tyttömme kĂ€y jo tĂ€tĂ€ ”pÀÀkoulua”, jonne on kotoamme vain n. 300 metrin matka. Nyt vain toivotaan, ettei sÀÀntö tee poikkeusta tĂ€mĂ€n asian suhteen, ainakaan meidĂ€n kohdallamme. SekÀÀn ei kyllĂ€ minua enÀÀ yllĂ€ttĂ€isi, niin vaikeaa on ollut saada nĂ€itĂ€ meidĂ€n nuorempia tyttĂ€riĂ€mme edes sinne dagikseen!

Kouluvalintoja tehdessÀmme puntaroimme tietysti myös muitakin vaihtoehtoja kuin tÀtÀ meidÀn lÀhikouluamme. Tukholman alueella on myös muutama suomalainen koulu ja etenkin Fridhemsplanilla sijaitsevaa Sverigefinska skolaa olen kuullut kehuttavan todella paljon. PÀÀdyimme kuitenkin siihen, ettÀ tÀmÀnhetkisessÀ elÀmÀntilanteessa helppous ajaa suomenkielisen opetuksen edelle. Kuulostaa ehkÀ hurjalle, mutta nÀin isossa perheessÀ on logistiikalla todella suuri merkitys. Ja koska ainakin toistaiseksi kaikki meidÀn arkiaktiviteettimme sijoittuvat tÀnne tullien pohjoispuolelle, emme koe jÀrkevÀksi lÀhteÀ kuljettamaan osaa lapsista joka arkiaamu Kungsholmenille.

TÀmÀ ruotsinsuomalainen koulu tulee tietysti taas kyseeseen, jos jossain vaiheessa alkaa nÀyttÀÀ siltÀ, ettÀ lapset alkaisivat kadottaa suomenkielentaitoaan. Mutta ainakin me vanhemmat ollaan pÀÀtetty vakaasti tehdÀ kaikkemme, ettei nÀin pÀÀsisi kÀymÀÀn. Sen, miten hyvin onnistumme tÀssÀ haasteessa, tulee ainoastaan  aika nÀyttÀmÀÀn. Mutta rehellisesti sanottuna on minun vaikea uskoa, ettÀ lapsemme jossain vaiheessa menettÀisivÀt suomenkielentaitonsa. (Toivottavasti nÀmÀ eivÀt ole niitÀ kuuluisia viimeisiÀ sanoja!)

Lasten kaksi- tai monikielisyys on kyllÀ muutenkin niin mielenkiintoinen juttu. Juuri tÀssÀ pohdiskelin, ettÀ jos asuisimme Suomessa, tÀytyisi meidÀn painottaa ruotsin kieltÀ, jotta se sÀilyisi lapsilla suomenkielisessÀ majoriteettiympÀristössÀ. Nyt tÀÀllÀ Ruotsissa se on tietysti ihan pÀinvastoin, tÀytyy olla todella tarkkana siitÀ, ettÀ suomenkieltÀ kÀytetÀÀn aina kuin mahdollista.

Mutta tÀÀllĂ€ siis odotetaan jo kovasti ensi syksyĂ€ ja 6-vuotiaan koulunaloitusta, eikĂ€ ainakaan vĂ€hiten tulevan koululaisen itsensĂ€ toimesta.  Aika harva lapsi voi sanoa olleensa Ă€idin ja pikkusisarusten kanssa kotona 6-vuotiaaksi asti, vai mitĂ€ olette mieltĂ€? Mutta tĂ€mĂ€ meidĂ€n 6-vuotiaamme on kyllĂ€ maailman herttaisin; aina kun pahoittelen hĂ€nelle, ettĂ€ hĂ€n ei ole vielĂ€kÀÀn saanut paikkaa dagiksesta, muistaa hĂ€n sanoa miten hyvĂ€ hĂ€nellĂ€ on olla myös minun kanssa kotona, vaikka ehkĂ€ vĂ€hĂ€n omanikĂ€isiĂ€ kavereita jo kaipaakin 😊

NÀissÀ tunnelmissa siis kohti viikonloppua! TÀÀllÀ viikonloppu alkaakin vauhdikkaasti, kun tytöt viettÀvÀt huomenna meillÀ kaverisynttÀreitÀÀn. LisÀksi sunnuntaina olen luvannut viedÀ heidÀt vielÀ Junibackeniin siitÀ hyvÀstÀ, ettÀ raukat olivat tÀnÀkin vuonna oikeina synttÀripÀivinÀÀn kipeinÀ. Ajattelin, ettÀ olisi kiva tehdÀ vÀhÀn jotain tavallisesta poikkeavaa, niin ettÀ saadaan unohdettua ne viimeisimmÀtkin influenssan rippeet!

Ihanaa viikonloppua myös sinne ruudun toiselle puolelle!

<3 Heini