Browsing Category

Lapset

Lapset Ruotsi Työ Yleinen

Dagiskuulumisia ja ensimmÀinen työhaastattelu

perjantai, toukokuu 10, 2019

Hej pĂ„ er! TĂ€mĂ€ viikko on ollut tĂ€ynnĂ€ tunteita ja vastakkain asettelua. NĂ€iden viiden pĂ€ivĂ€n aikana olen saanut kaivaa itsestĂ€ni esiin kaksi tĂ€ysin eri puolta: SiinĂ€ missĂ€ alkuviikon olen touhunnut oloasussa dagiksen lattialla poikamme ja monen muun 1-3-vuotiaan kanssa, oli eilen aamuna aika vetÀÀ ykköset pÀÀlle, jĂ€ttÀÀ perÀÀni itkevĂ€ taapero dagikseen ja suunnata kohti ensimmĂ€istĂ€ työhaastatteluani tÀÀllĂ€ Tukholmassa. Tunteet ovatkin vaihdelleet laidasta laitaan: jĂ€nnitystĂ€, stressiĂ€, iloa, helpotusta, ahdistusta sekĂ€ kiitollisuutta – you name it!

Pojan dagis-treenit alkoivat siis viime perjantaina, kun olimme molemmat vihdoin selvinneet meidÀn monsteri-flunssasta. Kaikki on mennyt pÀÀosin hyvin: poika selvÀsti viihtyy dagiksessa ja luottaa uusiin hoitajiinsa. EnsimmÀisen pÀivÀn hÀn pysytteli visusti mun lÀheisyydessÀ, mutta kolmantena pÀivÀnÀ hÀn jo touhusi siellÀ ihan omiaan, eikÀ olisi vÀlttÀmÀttÀ edes huomannut, vaikka olisinkin lÀhtenyt vÀlillÀ kÀymÀÀn jossakin. Sen sijaan nukkuminen ei ensimmÀisinÀ pÀivinÀ vielÀ onnistunut ja lÀhdimmekin aina suosiolla kotia kohti, kun homma alkoi mennÀ enemmÀnkin pelleilyn puolelle. Mutta kuten hoitajat mulle vÀhÀn vakuuttelivatkin, on nukkuminenkin alkanut sujua heti, kun minÀ en ole siellÀ paikalla. TÀllÀ hetkellÀ ainoa mieltÀni painava juttu on se, ettÀ vaikka poika lÀhtee kotoa kohti dagista intoa puhkuen ja juoksee oman ryhmÀnsÀ ovelle hymy kasvoillaan, tulee hÀnelle kauhea paniikki siinÀ vaiheessa, kun meidÀn on aika sanoa heipat toisillemme. Hoitajien mukaan poika on rauhoittunut kyllÀ parissakymmenessÀ minuutissa, mutta eihÀn se nyt ole kiva jÀttÀÀ itkevÀÀ lasta sinne. Toivonkin todella, ettÀ pÀÀstÀisiin tÀssÀ kevÀÀn mittaan vielÀ siihen pisteeseen, ettÀ hÀn jÀisi hoitoon ilman itkuja.

Jos meidÀn pojalta kysyttÀisiin, ottaisi hÀn joka pÀivÀ kaikki unikaverinsa mukaan dagikseen

Ne kaikkein tÀrkeimmÀt nalle ja pupu on kuitenkin riittÀnyt onneksi ihan hyvin

 

Sen sijaan maaliskuussa dagiksen aloittaneet tytöt ovat onneksi jo kotiutuneet todella hyvin omaan ryhmÀÀnsĂ€. Jopa meidĂ€n 4-vuotias nirsoilija on alkanut syödĂ€ kunnolla ja hĂ€n onkin alkanut ylpeĂ€sti raportoimaan mulle joka pĂ€ivĂ€, mitĂ€ kaikkea on syönyt ja kuinka paljon. Olen myös ollut erittĂ€in onnellinen saadessani hoitajilta sellaista palautetta, ettĂ€ tyttömme ovat heidĂ€n mielestÀÀn todella kohteliaita ja huomaavaisia. On ilo kuulla, ettĂ€ kotona opetellut tavat, jotka eivĂ€t siis ole sen kummemmat kuin ”kiitos”, ”ole hyvĂ€â€ ja ”anteeksi”, siirtyvĂ€t lasten mukana myös kodin ulkopuolelle. EhkĂ€ olen siis onnistunut ainakin yhdessĂ€ asiassa tĂ€llĂ€ usean vuoden kotiĂ€iti-urallani 😉

Ja urasta pÀÀstÀÀnkin sujuvasti seuraavaan aiheeseen eli ensimmĂ€iseen työhaastatteluuni. Olen siis tĂ€ssĂ€ kevÀÀn mittaan kĂ€ynnistĂ€nyt työnhakuani pikkuhiljaa sillĂ€ ajatuksella, ettĂ€ nyt haen ainoastaan sellaisia paikkoja, jotka vaikuttavat todella mielenkiintoisille ja muutenkin sellaiselle ”omalle jutulle”. Ja jos tĂ€llĂ€ rauhallisella tĂ€smĂ€isku-taktiikalla ei synny toivottua tulosta, on sitten kesĂ€n jĂ€lkeen aika laittaa ”all in” eli haikea kaikkea mahdollista, jotta vain pÀÀsen taas kiinni työelĂ€mÀÀn. YllĂ€tys olikin melkoinen, kun sain pari viikkoa sitten kutsun työhaastatteluun. Olin jo aivan varma, etten tulisi tĂ€llaista soittoa tĂ€nĂ€ kevÀÀnĂ€ saamaan ja voitte vain kuvitella, miten innostunut ja jĂ€nnittynyt olen nĂ€mĂ€ kuluneet kaksi viikkoa ollut, kun olen odottanut tuota eilistĂ€ haastattelua. KyseessĂ€ on työ, jossa tarvitaan sekĂ€ suomen- ettĂ€ ruotsinkielentaitoa, joten siinĂ€ mielessĂ€ mahdollisuuteni olivat paremmat verrattuna niihin työpaikkoihin, joissa ainoa kielivaatimus on ruotsi ja/tai englanti.

Itse haastattelu meni mielestĂ€ni hyvin. TietenkÀÀn en voi, enkĂ€ edes halua sen kummemmin arvioida, mitĂ€ haastatteleva osapuoli on asiasta mieltĂ€, mutta itselleni jĂ€i tĂ€stĂ€ keskustelusta ainakin todella hyvĂ€ mieli. Ajattelenkin tĂ€mĂ€n niin, ettĂ€ vaikka en tulisikaan valituksi, voin kuitenkin olla iloinen siitĂ€, ettĂ€ pystyin antamaan parastani ja ettĂ€ ainakin omasta mielestĂ€ni onnistuin tĂ€ssĂ€ ensimmĂ€isessĂ€ työhaastattelussani kymmeneen(!) vuoteen. Mutta todellakin siis toivon, ettĂ€ tulisin valituksi tĂ€hĂ€n paikkaan, tĂ€mĂ€ työ olisi niin ”mua”! Realistina kuitenkin tiedostan sen, ettĂ€ hakijoiden joukossa on varmasti useita, erittĂ€in vahvoja kandidaatteja, joten ei siis auta kuin odotella ensi viikkoa, jolloin haastattelijat lupasivat ilmoittaa jatkosta. Niin jĂ€nnittĂ€vÀÀ!

Mutta tiedĂ€ttekö, nyt on taas palattava todellisuuteen ja otettava vessaharja kauniiseen kĂ€teen ja lĂ€hdettĂ€vĂ€ siistimÀÀn nuo meidĂ€n kylppĂ€rit! Me ollaan lĂ€hdössĂ€ iltapĂ€ivĂ€llĂ€ Suomeen ja vielĂ€ viimehetken siivoilujen jĂ€lkeen olisi myös pakattava loppuun (kerrankin saan tehdĂ€ tĂ€mĂ€n kaiken ilman pojan ”apua”). On niin ihanaa lĂ€hteĂ€ pitkĂ€stĂ€ aikaa Suomeen koko perheen voimin. Erityisen kivan tĂ€stĂ€ reissusta tekee sen, ettĂ€ ehditÀÀn nĂ€hdĂ€ niin appivanhemmat kuin mun omatkin vanhemmat sekĂ€ iso joukko ihania ystĂ€viĂ€! Luvassa on ainakin Ă€itienpĂ€ivĂ€n viettoa, synttĂ€rijuhlat sekĂ€ hÀÀt. Aika hyvĂ€ saldo kymmenelle pĂ€ivĂ€lle!

Seuraavat kuulumiset naputtelin siis lahden toiselta puolen 😊 Ihanaa viikonloppua kaikille!!!

<3 Heini

Lapset Lasten Tukholma Yleinen

Lasten Tukholma: Junibacken

tiistai, tammikuu 22, 2019

MeidĂ€n perhe ei ole todellakaan sieltĂ€ aktiivisimmasta pÀÀstĂ€, mitĂ€ viikonlopun viettoon tulee. Koska arjessa ei ehditĂ€ viettÀÀ juurikaan aikaa yhdessĂ€ iltaopintojeni vuoksi, on viikonloppuna vaan ihana löllĂ€tĂ€ porukalla kotona tai ainakin pysytellĂ€ muutaman kilometrin sĂ€teellĂ€ tÀÀltĂ€. EikĂ€ meidĂ€n lapsetkaan ole valittaneet, ettĂ€ heillĂ€ olisi tylsÀÀ. Tai ehkĂ€ raukat eivĂ€t vain osaa, kun eivĂ€t juuri tiedĂ€ paremmasta 😉

Nyt kun meidĂ€n kaikki tytöt alkavat olla jo aika isoja, olen alkanut kuitenkin miettiĂ€, ettĂ€ olisi ehkĂ€ korkea aika alkaa tutustumaan myös Tukholman lapsille suunnattuihin aktiviteetteihin. Tukholmahan on pullollaan kaikkea kivaa tekemistĂ€ lapsille ja olisi jotenkin sÀÀli, jos lapsemme eivĂ€t pÀÀsisi nauttimaan tĂ€stĂ€ tarjonnasta vain aikaansaamattomien vanhempiensa vuoksi. NiinpĂ€ olen nyt ottanut asiakseni jĂ€rjestÀÀ jotain vaihtelua lasten viikonloppuihin vĂ€hĂ€n useammin. En kuitenkaan suostu ottamaan tĂ€stĂ€ asiasta mitÀÀn paineita, joten tulemme kerĂ€ilemÀÀn nĂ€itĂ€ kokemuksia ihan rauhallisessa tahdissa. Eli nĂ€htĂ€vÀÀ ja koettavaa tulee riittĂ€mÀÀn vielĂ€ pitkĂ€ksi aikaa 😊

Mutta tuumasta toimeen; lupasin meidÀn tytöille, ettÀ kunhan vain pÀÀstÀÀn heitÀ piinanneesta influenssasta eroon, lÀhdetÀÀn pÀivÀretkelle jonnekin kivaan, yhdessÀ valittuun paikkaan. EnsimmÀiseksi tyttöjen retkikohteeksi valikoituikin tÀydellÀ yksimielisyydellÀ DjurgÄrdenilla sijaitseva Junibacken. Junibackenissa olemme kÀyneet jo kaksi kertaa aiemminkin, aikana jolloin emme asuneet vielÀ Ruotsissa. Nuorin tyttö ei nÀistÀ kerroista tosin muista mitÀÀn, mutta kahdella vanhimmalla tytöllÀ oli kyllÀ mielikuva, millaiseen paikkaan olimme menossa. Viime sunnuntaina me tytöt siis jÀtimme sitten pojat kotivahdeiksi ja lÀhdimme intoa puhkuen kohti DjurgÄrdenia.

Junibackenhan on alun perin perustettu lastenkirjailija Astrid Lidgrenin innoittamana paikaksi, jossa lastenkirjallisuuteen keskittyvien kirjailijoiden ja kuvittajien teokset pÀÀsevĂ€t ansaitusti esiin. TĂ€nĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ Junibacken on lasten kulttuuritalo ”med hjĂ€rtat i boken”, jonka merkittĂ€vin visio on herĂ€ttÀÀ lasten mielenkiinto lukemista kohtaan. (www.junibacken.se/om/)

Junibacken onkin aivan ihana kohde lasten kanssa! Paikka on jaettu useampaan eri nÀyttelyyn, joissa lapset pÀÀsevÀt vapaasti katsomaan, koskemaan ja leikkimÀÀn. NÀyttelyistÀ löytyy rekvisiittaa monesta tunnetusta sadusta, kuten Peppi PitkÀtossusta, Katto Kassisesta, Viirusta ja Pesosesta, Mikko Mallikkaasta sekÀ monesta, monesta muusta. Tavallaan paikkaa haluaisi luonnehtia sisÀleikkipuistoksi; löytyyhÀn sieltÀ leikkitaloja liukumÀkiÀ, satumaisia huoneita, tunneleita ja piilopaikkoja, mutta sitÀ se ei kuitenkaan ole. Lasten kulttuuritalo on todellakin paljon osuvampi nimitys. Vapaan leikin ja tutkimisen ohella Junibackenissa voi nauttia laadukkaasta lasten musiikkiteatterista. Esitys kestÀÀ parikymmentÀ minuuttia ja ainakin tÀllÀ kertaa se kertoi Peppi PitkÀtossusta. NÀmÀ esityksen lapsinÀyttelijÀt olivat vielÀpÀ erittÀin lahjakkaita, niin itse nÀyttelemisen kuin laulamisenkin sarallalla.

Niin meidÀn kuin varmasti monen muunkin ehdoton suosikki Junibackenissa on satujuna. Satujuna kuljettaa matkustajiaan Astrid Lingrenin rakastetuimpien satujen lÀpi. Matkalla tavataan muiden muassa VaahteramÀen Eemeli perheineen, Katto Kassinen ja pikkuveli, Ronja RyövÀrintytÀr MÀnniÀisineen ja Kakkiaisineen sekÀ Joonatan ja Korppu sadusta Veljeni Leijonamieli. Satujuna on kiva kokemus myös aikuisille, tai ainakin allekirjoittaneessa se on joka kerta herÀttÀnyt suuria tunteita ja ihania lukumuistoja lapsuudesta.

Lapsi on terve, kun se leikkii 😉

 

Tutustuimme mm. Katto Kassisen sotkuiseen taloon

Junibackenissa riittÀÀ paljon hauskoja yksityiskohtia

Esityksen odottelua Huvikummun edustalla

 

Lopuksi piipahdettiin myös avaruudessa

Junibackeniin ovat tervetulleita aivan kaiken ikĂ€iset ja kukin saakin siitĂ€ varmasti irti vĂ€hĂ€n eri juttuja. Oman kokemukseni mukaan tĂ€mĂ€ satutalo uppoaa kuitenkin parhaiten 3-7-vuotiaisiin. Ainakin meidĂ€n 4- ja 6-vuotiaat olivat kaikesta aivan intoa piukeina 😊 8-vuotias viihtyi myös todella hyvin, mutta ehkĂ€ vĂ€hĂ€n enemmĂ€n siinĂ€ huolehtivan isosiskon roolissa. HĂ€n sanoikin, ettĂ€ teki jo vĂ€hĂ€n tiukkaa ensinnĂ€kin mahtua joka paikkaan ja muutenkin osa jutuista oli hĂ€nen mielestÀÀn ehkĂ€ vĂ€hĂ€n nuoremmille suunnattu. Kaiken kaikkiaan meillĂ€ oli kuitenkin mahtava tyttöjen pĂ€ivĂ€. Ja loppujen lopuksi meillĂ€ vierĂ€htikin Junibackenissa  reippaat kolme tuntia tuosta vain. TĂ€hĂ€n kolmeen tuntiin sisĂ€ltyi toki myöhĂ€inen lounas Junibackenin omassa ravintolassa, jossa tarjoillaan muuten oikein maistuvaa ruokaa. Ei kuitenkaan mitÀÀn niin hyvÀÀ, ettĂ€ ainoastaan ruuan perĂ€ssĂ€ kannattaisi Junibackeniin lĂ€hteĂ€, mutta jos ja kun nĂ€lkĂ€ siellĂ€ sattuu yllĂ€ttĂ€mÀÀn, saa rahalleen ihan sopivasti vastinetta.

Ravintolassa on laaja valikoima myös makeita herkkuja

Ravintolan sisustus miellyttÀÀ lasten ja lasten mielisten silmÀÀ

Junibackenissa on myös Ruotsin suurin lasten kirjakauppa

Junibacken ei ehkĂ€ ole lasten retkikohde sieltĂ€ aivan edullisimmasta pÀÀstĂ€. SisÀÀnpÀÀsy on aikuiselta 185 kr ja 2-15-vuotiailta lapsilta 155 kr. Alle 2-vuotiaat pÀÀsevĂ€t sisĂ€lle maksutta. SisÀÀnpÀÀsymaksuun sisĂ€ltyy kuitenkin matka satujunassa sekĂ€ musiikkiteatteriesitys kaiken muun hauskan lisĂ€ksi, joten loppujen lopuksi hinta on mielestĂ€ni varsin kohtuullinen. Ja kuten arvata saattaa, on lapset huomioitu kaikessa; wc:t ovat siistit, ravintolassa riittÀÀ syöttötuoleja jne. Ensikertalaisten on ehkĂ€ hyvĂ€ tietÀÀ se, ettei Junibackenin sisĂ€lle saa viedĂ€ lastenrattaita, vaan rattaat on jĂ€tettĂ€vĂ€ rakennuksen ulkopuolelle vaunuparkkiin. Suosittelen myös lĂ€mpimĂ€sti ottamaan lukon mukaan rattaiden kanssa reissaaville, Tukholmassa kun lastenrattaatkin kelpaavat varkaille oikein hyvin. Vierailuun Junibackenissa vauvan kanssa kannattaa myös siis varustautua jollakin kantovĂ€lineellĂ€. MeillĂ€ on ollut kaksi kertaa 1,5v mukana Junibackenissa ja senkin ikĂ€inen nauttii tĂ€stĂ€ elĂ€myksestĂ€ aivan varmasti, mutta tĂ€llĂ€ kertaa halusin, ettĂ€ tytöt saavat nauttia pĂ€ivĂ€stÀÀn kaikessa rauhassa ilman, ettĂ€ tarvitsee (kuten tavallisesti) mennĂ€ pienimmĂ€n ehdoilla. MeidĂ€n poika ei esim. olisi todennĂ€köisesti jaksanut istua paikoillaan koko teatteriesityksen aikaa ja muutenkin oma aikani olisi kulunut sinkoillessani hĂ€nen perĂ€ssÀÀn paikasta toiseen. Mutta vĂ€hĂ€n rauhallisemman 1,5-vuotiaan kanssa voisi siellĂ€ varmasti viettÀÀ hyvinkin leppoisan pĂ€ivĂ€n 🙂

Kuten ehkĂ€ rivien vĂ€listĂ€ olettekin voineet jo pÀÀtellĂ€, on lopputulemani Junibackenista ainoastaan positiivinen. Se on ihanan erilainen ja virkistĂ€vĂ€ elĂ€mys, verrattuna niihin tavallisimpiin huvipuistoihin ja Hop Loppeihin. Jos siis liikutte lasten kanssa Tukholmassa pĂ€in, ettekĂ€ ole vielĂ€ kĂ€yneet testaamassa Junibackenia, suosittelen sen ehdottomasti tekemÀÀn, ja ehkĂ€pĂ€ jo ihan sillĂ€ seuraavalla matkalla 😊

MeidÀn tyttöjen pÀivÀn kruunasi kauniin, hÀmÀrtyvÀn Tukholman ihastelu DjurgÄrdenin sillalta

 

Ihanaa, talvista viikon jatkoa!

<3 Heini

Ps. TÀÀllĂ€ viikko on alkanut oikein iloisissa merkeissĂ€, kun vanhempani tulivat taas auttamaan mua miehen työmatkan ajaksi. Ihanaa, kun lapset pÀÀsevĂ€t isovanhempien kanssa luistelemaan ja touhuilemaan kaikkea muutakin ja itse pÀÀsen taas orientoitumaan uuteen lukukauteen ja akateemiseen kirjoittamiseen pĂ„ svenska 😊

Lapset Ruotsi Tukholma Ulkosuomalaisuus Yleinen

Koulun aloituksesta

torstai, tammikuu 17, 2019

Hei taas!

Kuten jo aiemmin taisinkin kertoa, aloittaa jo jÀrjestyksessÀÀn toinen meidÀn lapsista koulutiensÀ ensi syksynÀ. Viime viikolla meidÀn postilaatikkoomme sitten tipahtikin brosyyri, joka ohjeistaa siihen, miten ja milloin koulunvalinta ja kouluun ilmoittautuminen tÀÀllÀ Tukholmassa tapahtuu.

Vaikka meidÀn vanhin tyttömme on jo puolentoista lukukauden ajan kÀynyt tÀÀllÀ koulua, on tÀmÀ virallinen kouluunhakuprosessi meille ihan uusi. Esikoinenhan joutui muuttomme ajankohdan vuoksi aloittamaan koulun kesken lukukauden, jolloin otimme suoraan yhteyttÀ koulun rehtoriin ja nÀin (onneksi) saatiin hÀnelle jÀrjestymÀÀn paikka lÀhikoulusta.

Viime vuoden marraskuussa pÀÀtti Ruotsin eduskunta, ettÀ oppivelvollisuus alkaa myös Ruotsissa sinÀ vuonna, jona lapsi tÀyttÀÀ kuusi vuotta. NÀin ollen tuli Förskoleklass eli esikoululuokka myös tÀÀllÀ pakolliseksi, mikÀ on mielestÀni tosi hyvÀ juttu. Lapset siirtyvÀt eskariluokalla jo oikean koulun tiloihin ja tÀmÀ esikouluvuosi pitÀÀ sisÀllÀÀn opettelua koulun rutiineihin ja sÀÀntöihin ja toimii ns. pehmeÀnÀ pudotuksena koulumaailmaan. NÀin ollen ykkösluokan alkaessa lapsi on valmiimpi keskittymÀÀn itse oppimiseen, kun koulumaailma on jo entuudestaan tuttu.

Itse kouluun hakeminen tapahtuu sÀhköisesti, kuinkas muutenkaan. Vanempien tulee valita kolme koulua, joihin olisivat lapsensa valmiita laittamaan ja sitten vain odotellaan, mihin kouluun lapsi pÀÀtyy. TÀssÀ prosessissahan on omat sÀÀntönsÀ, miten paikat jaetaan silloin kuin hakijoita on enemmÀn kuin itse paikkoja, mutta en nyt ala niitÀ tÀssÀ sen yksityiskohtaisemmin selvittÀmÀÀn.

Ruotsalainen koulusysteemi pÀhkinÀnkuoressa

TĂ€mĂ€ oli ehdottomasti oma suosikkisivuni esitteestĂ€. Jopa minĂ€ ymmĂ€rrĂ€n tĂ€stĂ€, miten homma toimii 😉

Mutta mahtavaa on se, ettĂ€ ensimmĂ€istĂ€ kertaa tÀÀllĂ€ Ruotsissa oloaikanamme mekin olemme siellĂ€ ”etuoikeutettujen” puolella; nimittĂ€in kun vanhempi sisarus on jo sisĂ€llĂ€ toivotussa koulussa, pÀÀse nuorempi sisarus kĂ€ytĂ€nnössĂ€ automaattisesti samaan kouluun. TĂ€mĂ€ on meille suuri helpotus, sillĂ€ meidĂ€n asuinalueellamme on huutava pula koulu- ja pĂ€ivĂ€kotipaikoista (kuten ehkĂ€ jo nuorempien tyttöjen 1,5 vuotta kestĂ€neestĂ€ dagis-jonotuksesta voi pÀÀtellĂ€). Viime syksynĂ€ tĂ€nne MariehĂ€lliin perustettiinkin uusi koulu, joka sijaitsee noin 1,5 km pÀÀssĂ€ meidĂ€n kotoamme. Mutta koska tĂ€mĂ€ uusi koulu sijaitsee vĂ€hĂ€n syrjĂ€ssĂ€ tĂ€mĂ€n asuinalueen ”ytimestĂ€â€, hakee suurin osa vanhemmista mieluiten paikkaa lapselleen tĂ€stĂ€ meitĂ€kin lĂ€hinnĂ€ olevasta ”pÀÀkoulusta.” Olemmekin siis todella onnekkaassa asemassa, sillĂ€ vanhin tyttömme kĂ€y jo tĂ€tĂ€ ”pÀÀkoulua”, jonne on kotoamme vain n. 300 metrin matka. Nyt vain toivotaan, ettei sÀÀntö tee poikkeusta tĂ€mĂ€n asian suhteen, ainakaan meidĂ€n kohdallamme. SekÀÀn ei kyllĂ€ minua enÀÀ yllĂ€ttĂ€isi, niin vaikeaa on ollut saada nĂ€itĂ€ meidĂ€n nuorempia tyttĂ€riĂ€mme edes sinne dagikseen!

Kouluvalintoja tehdessÀmme puntaroimme tietysti myös muitakin vaihtoehtoja kuin tÀtÀ meidÀn lÀhikouluamme. Tukholman alueella on myös muutama suomalainen koulu ja etenkin Fridhemsplanilla sijaitsevaa Sverigefinska skolaa olen kuullut kehuttavan todella paljon. PÀÀdyimme kuitenkin siihen, ettÀ tÀmÀnhetkisessÀ elÀmÀntilanteessa helppous ajaa suomenkielisen opetuksen edelle. Kuulostaa ehkÀ hurjalle, mutta nÀin isossa perheessÀ on logistiikalla todella suuri merkitys. Ja koska ainakin toistaiseksi kaikki meidÀn arkiaktiviteettimme sijoittuvat tÀnne tullien pohjoispuolelle, emme koe jÀrkevÀksi lÀhteÀ kuljettamaan osaa lapsista joka arkiaamu Kungsholmenille.

TÀmÀ ruotsinsuomalainen koulu tulee tietysti taas kyseeseen, jos jossain vaiheessa alkaa nÀyttÀÀ siltÀ, ettÀ lapset alkaisivat kadottaa suomenkielentaitoaan. Mutta ainakin me vanhemmat ollaan pÀÀtetty vakaasti tehdÀ kaikkemme, ettei nÀin pÀÀsisi kÀymÀÀn. Sen, miten hyvin onnistumme tÀssÀ haasteessa, tulee ainoastaan  aika nÀyttÀmÀÀn. Mutta rehellisesti sanottuna on minun vaikea uskoa, ettÀ lapsemme jossain vaiheessa menettÀisivÀt suomenkielentaitonsa. (Toivottavasti nÀmÀ eivÀt ole niitÀ kuuluisia viimeisiÀ sanoja!)

Lasten kaksi- tai monikielisyys on kyllÀ muutenkin niin mielenkiintoinen juttu. Juuri tÀssÀ pohdiskelin, ettÀ jos asuisimme Suomessa, tÀytyisi meidÀn painottaa ruotsin kieltÀ, jotta se sÀilyisi lapsilla suomenkielisessÀ majoriteettiympÀristössÀ. Nyt tÀÀllÀ Ruotsissa se on tietysti ihan pÀinvastoin, tÀytyy olla todella tarkkana siitÀ, ettÀ suomenkieltÀ kÀytetÀÀn aina kuin mahdollista.

Mutta tÀÀllĂ€ siis odotetaan jo kovasti ensi syksyĂ€ ja 6-vuotiaan koulunaloitusta, eikĂ€ ainakaan vĂ€hiten tulevan koululaisen itsensĂ€ toimesta.  Aika harva lapsi voi sanoa olleensa Ă€idin ja pikkusisarusten kanssa kotona 6-vuotiaaksi asti, vai mitĂ€ olette mieltĂ€? Mutta tĂ€mĂ€ meidĂ€n 6-vuotiaamme on kyllĂ€ maailman herttaisin; aina kun pahoittelen hĂ€nelle, ettĂ€ hĂ€n ei ole vielĂ€kÀÀn saanut paikkaa dagiksesta, muistaa hĂ€n sanoa miten hyvĂ€ hĂ€nellĂ€ on olla myös minun kanssa kotona, vaikka ehkĂ€ vĂ€hĂ€n omanikĂ€isiĂ€ kavereita jo kaipaakin 😊

NÀissÀ tunnelmissa siis kohti viikonloppua! TÀÀllÀ viikonloppu alkaakin vauhdikkaasti, kun tytöt viettÀvÀt huomenna meillÀ kaverisynttÀreitÀÀn. LisÀksi sunnuntaina olen luvannut viedÀ heidÀt vielÀ Junibackeniin siitÀ hyvÀstÀ, ettÀ raukat olivat tÀnÀkin vuonna oikeina synttÀripÀivinÀÀn kipeinÀ. Ajattelin, ettÀ olisi kiva tehdÀ vÀhÀn jotain tavallisesta poikkeavaa, niin ettÀ saadaan unohdettua ne viimeisimmÀtkin influenssan rippeet!

Ihanaa viikonloppua myös sinne ruudun toiselle puolelle!

<3 Heini

IBD Lapset Yleinen

IBD-pĂ€ivitys – sairauden tĂ€mĂ€n hetkinen tilanne

torstai, joulukuu 6, 2018

HeipÀ hei ja hyvÀÀ ItsenÀisyyspÀivÀÀ!

Yksi ulkosuomalaisuuden haittapuolista on ehdottomasti se, ettei tÀtÀ tÀrkeÀÀ pÀivÀÀ pÀÀse aina niin perusteellisesti viettÀmÀÀn kuin haluaisi, kuten tÀnÀÀn. MiehellÀ on ihan normaali työpÀivÀ ja hÀnen tultua kotiin se on lÀpsystÀ vaihto ja meikÀlÀinen suuntaa kohti yliopistoa. Blaah. Koristelin kuitenkin kodin asiaankuuluvasti Suomenlipuilla ja kynttilöillÀ, eipÀhÀn pÀÀse keneltÀkÀÀn ainakaan arjen kiireissÀ tÀmÀ merkittÀvÀ pÀivÀ unohtumaan.

Mutta asiaan! Eilen 5-vuotias tyttÀremme kÀvi isÀnsÀ kanssa lasten gastropolilla kontrollikÀynnillÀ. Koko Ruotsissa oloaikanamme hÀnet on kutsuttu sinne aina kolmen kuukauden vÀlein. Useimmiten kÀynti noudattaa tÀtÀ samaa kaavaa; hoitaja tulee vastaanottamaan tytön, hÀnet punnitaan ja mitataan ja jutustellaan yleisiÀ kuulumisia ja tietysti hÀnen voinnistaan. Sitten siirrytÀÀn lÀÀkÀrin luokse, jossa taas jutellaan lisÀÀ. LÀÀkÀri myös tunnustelee vatsan, imusolmukkeet ja kuuntelee hengityksen. KÀynnin tÀrkein asia on kuitenkin kÀydÀ lÀpi pari viikkoa ennen vastaanottoa laboratorioon jÀtettyjen nÀytteiden tulokset. NÀitÀ ovat Kalpro (ulostenÀyte) ja lukuisat verinÀytteet (en nyt millÀÀn muista mitÀ kaikkea verinÀytteitÀ otetaan).

Olin hieman huolissani, sillÀ syyskuun kÀynnillÀ todettiin kalpron taas olleen jostain syystÀ koholla (muistaakseni jotain 300 luokkaa?). TytÀr syö tÀllÀ hetkellÀ Pentasa-nimistÀ lÀÀkettÀ hÀnen painolleen maksimiannostuksella ja jos tulehdus vielÀ jatkuisi, olisi edessÀ lÀÀkityksen/hoitomenetelmÀn vaihto ja todennÀköisesti myös uusi tutkimus (tarkoittaa yleensÀ tÀhystystÀ). Koska tyttö oli ollut kalpron kohoamisesta huolimatta tÀysin oireeton, pÀÀtimme lÀÀkÀrin kanssa, ettÀ seurataan rauhassa seuraavat kuukaudet ja katsotaan sitten mitÀ tuleman pitÀÀ. Nyt kuitenkin saimme onneksemme iloisia uutisia; tulehdus oli rauhoittunut itsestÀÀn eli kalpro oli laskenut taas normaaliksi (tulisi olla lÀhes 0, meidÀn tytöllÀ se on tÀhÀn asti vaihdellut  asteikolla 0-4000).

TĂ€mĂ€ ilouutinen tarkoittaa nyt sitĂ€, ettĂ€ sama tuttu lÀÀkitys jatkuu ja taas me vanhemmat saamme olla ainakin seuraavat kolme kuukautta kevein mielin 🙂 TĂ€tĂ€ sairautta on todella hankala itse arvioida/seurata, sillĂ€ ainakaan meidĂ€n tytön kĂ€ytöksessĂ€ tai edes ulosteessa ei vĂ€lttĂ€mĂ€ttĂ€ huomaa mitÀÀn eroa, vaikka tulehdus olisikin aktivoitunut. Tietysti silloin kun kalpro huitelee tuolla >1000 lukemissa alkaa selkeitĂ€ oireitakin tulla.

Seuraavaksi saamme kutsun alkuvuodesta ultraÀÀnitutkimukseen. Tyttö kÀvi viime tammikuussa samaisessa tutkimuksessa ja silloin havaittiin ohutsuolen alussa pientÀ turvotusta ja tÀmÀn lÀÀkÀri haluaa nyt vielÀ tarkistaa. Se ei vÀlttÀmÀttÀ tarkoita yhtÀÀn mitÀÀn (ultraÀÀni ei ymmÀrtÀÀkseni ole tÀtÀ sairautta tutkiessa kovin luotettava, vaan pikemminkin viitettÀ antava), mutta hÀn haluaa kuitenkin tarkistaa kaiken varalta. NÀin pienillÀ lapsillahan harvoin tavataan Crohnin tautia, mutta lapsen kehittyessÀ sairaus voi laajeta ohutsuoleen ja muualle ruuansulatuskanavaan (taisinkin tÀstÀ jo aiemminkin mainita), joten tÀtÀ silmÀllÀ pitÀen tÀytyy ylempÀÀkin ruuansulatuskanavaa tarkkailla.

UltraÀÀnitutkimuksen odottelua viime tammikuussa

Mutta jos tammikuun tutkimuksesta selvitÀÀn puhtain paperein, siirrytÀÀn meidÀn tytÀrtÀ kontrolloimaan enÀÀ vain puolen vuoden vÀlein, niin vakaalle hÀnen tilanteensa on nyt vaikuttanut! Olen tÀstÀ tietysti todella iloinen ja helpottunut, mutta tietysti tÀllaisen sairauden kanssa tilanteet voivat muuttua nopeastikin. Mutta itse osaan ainakin iloita ilman turhaa huolta tulevasta, se kun ei auta yhtÀÀn mitÀÀn eikÀ ketÀÀn. Ja lasten gastropolilla niin HelsingissÀ kuin Tukholmassakin on aivan mahtava tunnelma. Sinne on aina helppo mennÀ ja olla muutenkin yhteydessÀ. Henkilökunta siellÀ painottaakin, ettÀ heille saa ja pitÀÀ soittaa aina, kun jokin lapsen voinnissa askarruttaa. KontrollikÀynti jÀrjestetÀÀn siis tietysti myös suunniteltua aiemmin, jos sille ilmenee tarvetta.

Mutta tÀllaisia kuulumisia tÀllÀ kertaa.

Tekisi mieli vielĂ€ jatkaa tĂ€tĂ€ postausta valittamalla, miten huonosti olen tĂ€llĂ€ viikolla nukkunut lĂ€hes kaikkien lasten oltua vuorollaan kipeĂ€nĂ€ ja miten raskasta on taas lĂ€hteĂ€ kouluun(kolmas ilta putkeen tĂ€llĂ€ viikolla) ja miten pimeÀÀ tÀÀllĂ€ onkaan, mutta onneksi ei ole aikaa 😉

Minun on nyt nimittĂ€in aika alkaa perehtyĂ€ ruotsinkielen rakenteiden maailmaan, mikĂ€s olisikaan parempi tapa viettÀÀ Suomen itsenĂ€isyyspĂ€ivÀÀ 😉

Mutta nauttikaa te muut minunkin puolesta linnanjuhlista, glögistÀ ja suklaasta, tai mitÀ ikinÀ teidÀn ItsenÀisyyspÀivÀn viettoon kuuluukaan!

Vi hörs snart igen!

<3 Heini