Browsing Category

Asuminen

Asuminen Ruotsi Tukholma Ulkosuomalaisuus Yleinen

Kaksi vuotta Tukholmassa

lauantai, huhtikuu 27, 2019

NĂ€in se aika vaan kuluu! Eilen tuli tasan kaksi vuotta siitĂ€, kun meidĂ€n perhe muutti Tukholmaan. Miten joku asia voikaan tuntua samaan aikaan niin kaukaiselle, mutta sitten kuitenkin sitĂ€ muistaa kaiken kuin eilisen? TĂ€mĂ€ blogihan ei vielĂ€ tuohon aikaan ollut pystyssĂ€, joten ajattelin vĂ€hĂ€n kirjoitella tĂ€nne muistoja ja fiiliksiĂ€ tuolta ajalta. Hassua muuten, ettĂ€ tuohon aikaan mulla ei ollut aikaa blogin pitĂ€miselle ja nyt kun lapsia on yksi enemmĂ€n ja siihen pÀÀlle vielĂ€ iltaopiskelut, ehdinkin taas kirjoitella? 😉 Olen varmaan joskus aikaisemminkin kertonut jotain tĂ€hĂ€n muuttoomme liittyen, mutta tĂ€mĂ€n kahden vuoden kunniaksi pÀÀtin nyt kerrata, miksi tĂ€nne muutimme ja miten kaikki kĂ€ytĂ€nnössĂ€ sujui.

Miksi muutimme Tukholmaan?

AlunperinhĂ€n halusimme lĂ€hteĂ€ Prahasta esikoisen koulun aloituksen lĂ€hestyessĂ€. Prahan kansainvĂ€liset koulut olivat meille aivan liian kalliita, emmekĂ€ halunneet laittaa lapsia tĆĄekkilĂ€iseen kouluun (kukaan meistĂ€ ei puhunut kieltĂ€, eikĂ€ kĂ€sitykseni muutenkaan ollut paikallisesta koulusysteemistĂ€ kovin hyvĂ€, perustuen siihen, mitĂ€ olin muilta vanhemmilta kuullut). Suomeen emme halunneet palata, joten aloimme haaveilla Skandinaviaan muutosta. Ja sitten yksi kaunis pĂ€ivĂ€ tuli mies töistĂ€ kotiin ja kysyi, ettĂ€ muutetaanko Tukholmaan? (hĂ€nelle oltiin tarjottu siirtoa silloisen firman sisĂ€llĂ€) – No aivan varmasti, en epĂ€röinyt sekuntiakaan!

Asunnon hankkiminen

Tukholmaan muuttamisessa ehdottomasti vaikeinta oli asunnon hankkiminen. Heti kuin saimme tietÀÀ miehen töidenalkamisen ajankohdan, aloimme kuumeisesti etsiÀ meille vuokrakotia. Ruotsalaista Tori. fi:tÀ eli Blockettia tulikin kÀytyÀ lÀpi ilta toisensa jÀlkeen sopivan vuokra-asunnon löytÀmiseksi. Ja jos joku yhdisti noita kaikkia vuokrailmoituksia, oli se kohtuuttoman korkea vuokra ja lyhyt vuokra-aika. JÀtin monille eri vuokranantajille yhteydenottopyynnön, mutta yleensÀ en saanut edes minkÀÀnlaista vastausta ja se oli kyllÀ melkoisen turhauttavaa. Lopulta onnistuimme saamaan huimat kolme vastausta ja mies lÀhti kahden pÀivÀn pikavisiitille katsomaan asuntoja, jos niistÀ  joku olisi sellainen, johon voisimme ensihÀtÀÀn muuttaa. Onneksi noista kolmesta asunnosta yksi vaikutti ihan hyvÀlle ja myös vuokranantaja kelpuutti meidÀt asukkaiksi. MeiltÀ taisi tosin hakemisen yhteydessÀ unohtua mainita, ettÀ meillÀ oli kolme lasta, mutta tÀmÀ selvitettiin hÀnelle kyllÀ jo hyvissÀ ajoin ennen muuttoa, eikÀ se onneksi ollut hÀnelle ongelma. Saimme myös neuvoteltua niin, ettÀ asunto oli ainoastaan osin kalustettu, jotta saimme suurimman osan omista tavaroistamme asuntoon, eikÀ meidÀn tarvinnut alkaa vuokraamaan erikseen varastotilaa. Mutta nÀin oman (ja monen muunkin) kokemuksen pohjalta on sanottava, ettÀ nirsoilulle ei Tukholman vuokra-asuntomarkkinoilla ole todellakaan varaa, ellei sitten ole valmis maksamaan ihan hullun korkeaa vuokraa.

Se, mikÀ tÀssÀ ensimmÀisessÀ Tukholman kodissa oli parasta, oli ehdottomasti sen sijainti. TÀmÀ asunto sijaitsi Hammarby sjöstadissa, joka on aivan mielettömÀn kiva asuinalue. Itselleni ainakin on tosi tÀrkeÀÀ, ettÀ koti on kivalla alueella. KevÀt oli myös tÀydellinen ajankohta muutolle, sillÀ vÀltimme ensimmÀisen vuoden osalta Pohjolan pimeyden, harmauden ja loskan.

KevÀinen Hammarby sjöstad

TÀmÀ suihkulÀhde oli todella pop alkukesÀn kuumina pÀivinÀ

 

Muutto kÀytÀnnössÀ

Prahan pÀÀssĂ€ toimimme niin, ettĂ€ lentoamme edeltĂ€vĂ€nĂ€ aamuna muuttofirman pojat tulivat hakemaan tavaramme, jonka jĂ€lkeen muuttokuorma jatkoi kuorma-auton kyydissĂ€ kohti Tukholmaa. Sitten vain teimme nopean loppusiivouksen ja kĂ€vimme vuokranantajan kanssa lĂ€pi, ettĂ€ kaikki oli kuten pitÀÀkin. TĆĄekissĂ€ vuokralaisen itse tĂ€ytyy huolehtia, ettĂ€ asunnon seinĂ€t on maalattu ennen poismuuttoa, mutta me skippasimme tĂ€mĂ€n osuuden maksamalla vuokranantajalle (n. 80 €) siitĂ€, ettĂ€ hĂ€n jĂ€rjestĂ€isi asian puolestamme. Kun kaikki oli kunnossa, suunnistimme Zličínin kaupunginosaan, josta olin varannut meille huoneistohotellin viimeistĂ€ Prahassa vietettĂ€vÀÀ yötĂ€ varten. Zličín sijaitsee kaukana keskustasta, mutta lĂ€hellĂ€ lentokenttÀÀ ja siksipĂ€ tuonne pÀÀdyttiinkin, sillĂ€ lentomme oli seuraavana pĂ€ivĂ€nĂ€ aikaisin aamulla. TĂ€ssĂ€ vielĂ€ linkki tuohon hotelliin, joka sai meiltĂ€ tĂ€ydet pisteet! Jos siis etsitte joskus edullista, mutta tasokasta majoitusta lĂ€hellĂ€ Prahan lentokenttÀÀ, suosittelen tĂ€tĂ€ Pension ZličíniĂ€ lĂ€mpimĂ€sti! Hotelli löytyy esimerkiksi tÀÀltĂ€: https://www.booking.com/hotel/cz/pension-zlicin.fi.html?aid=357007;label=gog235jc-1DCAsoOkIOcGVuc2lvbi16bGljaW5IM1gDaMgBiAEBmAEMuAEXyAEU2AED6AEBiAIBqAIDuAKh8JDmBcACAQ;sid=ff4024b47368e155b7276ee36d558583;dist=0&keep_landing=1&sb_price_type=total&type=total& Itse kaupunginosahan ei missÀÀn nimessĂ€ ole mikÀÀn silmĂ€n ilo, mutta hotellista on erinomaiset yhteydet keskustaan ja lentokentĂ€lle. Tilasimme myös majoituspaikasta kuljetuksen seuraavana aamulla lentokentĂ€lle ja lĂ€htömme ei olisi voinut olla sujuvampi! Seuraavana pĂ€ivĂ€nĂ€ lensimme sitten aikaisin aamulla Arlandaan ja oltiin lopulta vain puoli tuntia tavaroitamme jĂ€ljessĂ€ uuden kotitalomme edessĂ€.

Lapset rakastivat tuota viimeistĂ€ iltaa huoneistohotellista. Pienin jopa luuli, ettĂ€ se oli meidĂ€n uusi koti 😀

EnsimmÀiset fiilikset Tukholmasta

Tuo muuttoaamu on jÀÀnyt niin elĂ€vĂ€sti mieleeni: LĂ€hdimme kesĂ€isestĂ€ Prahasta, jossa aurinko paistoi ja lĂ€mpötilakin oli yli 20 astetta. Laskeuduttuamme Tukholmaan iski totuus vasten kasvoja: harmaata, kylmÀÀ ja sateista, ja taksistakin saimme pulittaa lĂ€hes sata euroa pÀÀstĂ€ksemme uuteen kotiimme. Saimme kertaheitolla pudotuksen Pohjoismaiseen sÀÀhĂ€n ja hintatasoon! Mutta eipĂ€ se sÀÀ oikeasti siinĂ€ tilanteessa paljoa haitannut, kun mieli oli positiivinen ja odottava. Ja erityisesti odottava, sillĂ€ olin tuolloin reilut 25 viikkoa raskaana. Niin odotettu ja iloinen asia kuin Tukholmaan muutto olikaan, pelkĂ€sin kyllĂ€ vĂ€lillĂ€ vauvan puolesta. Oli todella vaikeaa yrittÀÀ pitÀÀ mieltĂ€ stressittömĂ€nĂ€ ja erityisesti—olla kantamatta mitÀÀn raskasta. Ja on kyllĂ€ tunnustettava, ettĂ€ mun tuli kannettua muuttolaatikko jos toinenkin. Mutta minkĂ€s sitĂ€ ihminen luonteelleen voi! En vaan pysty katsomaan vierestĂ€, kun muut painaa hommia. Onneksi meidĂ€n poika pysyi kuitenkin turvallisesti siellĂ€ mahassa kaikesta pakkaamisesta, jĂ€rjestelystĂ€, siivoamisesta ja muuttolaatikoiden kantamisesta huolimatta.

Mahan kanssa uudessa kodissa

Mietin tÀssÀ, mitkÀ asiat meitÀ ihastutti ja kauhistutti muutossa eniten ja pÀÀdyin seuraavaan:
Ihastutti: meri (!!!), kieli (jota ymmÀrtÀÀ), ruokakauppojen yltÀkyllÀiset valikoimat, kala ja ÀyriÀiset, ihmisten ystÀvÀllisyys, irtokarkit, siideri valikoima (vaikken siihen pÀÀssytkÀÀn  itse vielÀ raskauden vuoksi tutustumaan), valmiiksi asennetut vaatekaapit asunnoissa, ruhtinaallinen kaappitila keittiössÀ, jalankulkijoita kunnioittavat autoilijat ja pyörÀtiet (nÀin muutamia mainitakseni)

EttÀ nÀmÀ irtokarkkilaarit vetivÀtkin meitÀ puoleensa muutaman ensimmÀisen Ruotsissa viettÀmÀmme viikon aikana!

Kauhistutti: korkeat hinnat (mulla kesti varmastikin pari kuukautta tottua siihen, miten kallista ruoka Prahaan verrattuna olikaan!), talven pimeys (kun on asunut etelÀmpÀnÀ, ymmÀrtÀÀ todella, miten armotonta Pohjolan pimeys onkaan!), sÀÀnnöt ja kontrollointi (tÀmÀ ei nyt ehkÀ niinkÀÀn kauhistuttanut, sillÀ Suomessahan on aivan sama juttu, mutta kyllÀ vÀlillÀ tulee vielÀ ikÀvÀ Keski-Eurooppalaista rentoutta ja hetkessÀ elÀmistÀ).

Seuraavan asunnon etsiminen ja muutto nro 2

Kun tavarat oli purettu ja uusiin kotikulmiin tutustuttu olikin aika alkaa taas vaihteeksi etsiÀ asuntoa! TÀllÀ kertaa mut meinasi oikeasti vallata epÀtoivo pariinkin otteeseen. Pojan laskettuaika oli elokuun puolessa vÀlissÀ ja tuossa vÀliaikaisessa vuokra-asunnossa saimme asua heinÀkuun loppuun asti. Kun Blocketista ei tuntunut löytyvÀn sopivaa, pitkÀaikaista vuokra-asuntoa, pÀÀtin rekisteröityÀ muutaman vuokranvÀlitysfirman asiakkaaksi. Lopulta tÀmÀ nykyinen asuntomme löytyi Samtrygg-nimisen firman kautta. Ennen tÀmÀn kodin löytymistÀ ehdimme kÀydÀ parissa muussakin nÀytössÀ ja voin sanoa, ettÀ oltiin kyllÀ onnekkaita, kun pÀÀdyimme asukkaiksi juuri tÀhÀn asuntoon. Tunnemme edelleenkin syvÀÀ kiitollisuutta siitÀ, ettÀ nykyiset vuokranantajamme valitsivat juuri meidÀt vuokralaisikseen.

Ja taas muutetaan!

Nuorin tyttö ei paljon muutoista stressannut

VielÀ viimeiset aamuhengailut Hammarby sjöstadin kodin terassilla

TÀhÀn nykyiseen kotiimme Bromman Annedaliin muutimme vain muutamaa pÀivÀÀ ennen kuin lÀhdin lasten kanssa loppukesÀksi Suomeen. Taidettiin nukkua tÀÀllÀ ainoastaan kaksi yötÀ ennen lÀhtöÀmme. Tuo toisen muuton aikakin oli kyllÀ aika hektistÀ! Varsinkin kun tiesin, ettÀ seuraavan kerran palaisin tÀnne vastasyntyneen vauvan kanssa. Tuo ajatus motivoi kyllÀ tyhjentÀmÀÀn muuttolaatikoita pikavauhtia!

ViihdytÀÀn loistavasti myös nykyisellÀ asuinalueellamme, vaikkei enÀÀ ollakaan meren ympÀröimÀnÀ kuten Hammarby sjöstadissa

Annedal sijaitsee aivan BĂ€llsta Ån kupeessa, jota pitkin voi kĂ€vellĂ€ tai pyörĂ€illa vaikka keskustaan asti.

Annedal on todella lapsiystÀvÀllinen asuinalue

 

Vihdoinkin oikeasti kotona

Palasimme vasta elokuun lopussa takaisin Ruotsiin ja tĂ€nne nykyiseen kotiimme Brommaan uusi perheenjĂ€sen mukanamme. Alkusyksy menikin rekisteröityessĂ€ Ruotsin asukkaiksi, hankkiessa henkilötodistuksia, selvitellessĂ€ perhe-etuuksia sekĂ€ lasten koulu- ja dagispaikkoja. Ja kuten tĂ€ssĂ€ on useampaankin otteeseen kĂ€ynyt ilmi, sai meidĂ€n 4- ja 6-vuotiaat vasta viime kuussa hoitopaikat, eli lĂ€hes 1,5 vuotta siitĂ€, kun laitoin heidĂ€t jonoon. Mutta parempi myöhÀÀn kuin ei milloinkaan, eikös vain? 😉 Mutta mikĂ€ tĂ€rkeintĂ€, ollaan oltu todella tyytyvĂ€isiĂ€ tĂ€hĂ€n nykyiseen kotiimme! Ja kuten aiemmin olen myös kertonut, on miehen työmatka nĂ€in tukholmalaisittain erittĂ€in lyhyt.

Vaikka olenkin koko ajan viihtynyt tÀÀllÀ Tukholmassa todella hyvin, on musta vasta viimeisen puolen vuoden aikana alkanut kunnolla tuntua, ettÀ kuulun ihan oikeasti tÀnne. Luulen, ettÀ suurin merkitys on ollut koululla. On ollut palkitsevaa huomata oma kehitys kielitaidossa ja paneutua johonkin omaan juttuun, sekÀ pÀÀstÀ vÀhÀn haastamaan itseÀÀn. Oli myös mahtavaa pÀÀstÀ Suomen suurlÀhetystöön töihin eduskuntavaalien ennakkoÀÀnestyksen ajaksi ja pÀÀstÀ nÀin kokemaan kunnon tekemisen fiilistÀ todella mukavien ihmisten kanssa. LisÀksi tyttöjen saatua dagis-paikat olen uskaltanut viritellÀ hiljalleen myös työnhakua ja alkaa haaveilla omasta tulevaisuudesta kodin ulkopuolella. TÀtÀ ei pidÀ kÀsittÀÀ vÀÀrin: Olen todella nauttinut siitÀ, ettÀ olen voinut olla lasteni kanssa nÀin pitkÀÀn ja tiedÀn, ettÀ nÀitÀ vuosia en tule ikinÀ elÀmÀni aikana katumaan. Ison riskin olen kuitenkin ottanut ollessani nÀin monta vuotta kotona, nÀin työnhaun nÀkökulmasta, mutta jaksan tosissani uskoa, ettÀ joku onnekas työnantaja vielÀ tunnistaa potentiaalini ja saa musta mitÀ parhaimman työntekijÀn.

TÀllÀ hetkellÀ tuntuu, ettÀ vihdoinkin meidÀn perhe on saavuttanut sellaisen tasaisen ja toimivan arjen. On ollut ihana huomata, ettÀ koko perhe on tyytyvÀinen siihen mitÀ meillÀ nyt on. Me ei haikailla isompaa kotia, hienompaa autoa tai kaukomatkoja. Vaan nyt vaan nautitaan tÀstÀ ihan(an) tavallisesta elÀmÀstÀ!

MitÀ matkustamiseen tulee, on meille riittÀnyt viimeaikoina oikein hyvin pÀivÀretket lÀhistön pikkukaupunkeihin. TÀmÀ kuva on ihanasta Vaxholmista viime elokuulta.

MitenkĂ€s te muut? Nautitteko arjesta ja tasaisesta elĂ€mĂ€stĂ€ vai kaipaatteko enemmĂ€n vaihtelua ja muutosta? Itse olin nuorena paljon nykyistĂ€ levottomampi, mutta varmasti ikĂ€, perhe ja ulkomailla asuminen on muovannut musta tĂ€mĂ€n tylsyyden rakastajan, mitĂ€ nykyÀÀn olen 😊

Ihanaa viikonloppua kaverit!

<3 Heini

Ps. TerveisiÀ sairastuvalta. Mulle nousi torstai-iltana kuume, eikÀ se ota laskeakseen. Asiaa ei varmasti auttanut, ettÀ eilisen pÀivÀn pyöritin tÀtÀ koti-dagis- ja koulusirkusta parasetamolin voimalla. Toivon todella, ettÀ olo ehtisi helpottaa ennen maanantaita, meillÀ ÀideillÀ kun ei yksinkertaisesti ole aikaa sairastaa! TÀmÀ on jotain todella epÀtyypillistÀ, sillÀ mulla on ollut kuumetta viimeksi varmastikin yli kymmenen vuotta sitten. Mutta pakkohan tÀmÀn on pian jo alkaa helpottaa!

Asuminen Yleinen

Viikonlopun kaaoksesta sujuvasti arjen kaaokseen

maanantai, helmikuu 18, 2019

Hej pÄ er!

Ajattelin vaihteeksi kirjoitella ihan tĂ€llaisen perinteisen MitĂ€ kuuluu? -postauksen. TÀÀllĂ€ on viikonloppu mennyt aika touhukkaissa merkeissĂ€, kun aivan jĂ€rkyttĂ€vĂ€n raskaan viikon jĂ€lkeen pÀÀtettin sitten lauantaina rentoutua kokoamalla meidĂ€n kaikkien makuuhuoneiden kalusteet olohuoneeseen ja uudelleen jĂ€rjestellĂ€ sieltĂ€ ne kaikki taas eri huoneisiin 😊

Ollaan jo jonkin aikaa mietitty tÀtÀ huoneiden vaihtamista pÀittÀin ja nyt kun saimme viime viikolla ilouutisen vuokrasopimuksemme jatkosta, tuntui oikealta toteuttaa tÀmÀ operaatio juuri nyt. Halusimme siis miehen kanssa luovuttaa iso makuuhuoneemme tyttöjen kÀyttöön, sillÀ asuntomme kaksi muuta makuuhuonetta ovat todella pienet. Etenkin 6- ja 4-vuotiaat ovat asustaneet aika ahtaasti kahdestaan pienessÀ huoneessaan ja koska tytöt todella leikkivÀt paljon, tuntui jotenkin typerÀlle ettÀ me, jotka emme juurikaan makuuhuoneessamme vietÀ aikaa, olemme omineet sen kaikista tilavimman huoneen.

Kun tÀstÀ huoneiden vaihdosta tuli puhe, halusi sitten vanhinkin tyttö muuttaa samaan huoneeseen pikkusiskojensa kanssa. MeillÀ oli Prahassa todella tilavat makuuhuoneet ja siellÀ kaikilla kolmella tytöllÀ olikin yhteinen huone ja se olikin ainakin silloin todella toimiva ratkaisu. TÀhÀn asti on poikamme taas nukkunut mun ja miehen kanssa samassa huoneessa, mutta nyt tÀmÀn muutoshÀrdellin myötÀ ei pojan sÀnky enÀÀ mahtunut meidÀn uuteen makkariin, joten hÀn saikin nyt sitten ihan oman huoneen, joka tosin toimittaa samalla myös työhuoneen virkaa.

Viikonlopun projekti vielÀ alkutekijöissÀÀn

TĂ€ssĂ€ vaiheessa kuvaaminen vaihtui tauottomaan sykkimiseen, sillĂ€ aloimme tajuta, miten ison palasen olimmekaan haukanneet 😉

Nyt kun urakka alkaa olla ohi, olemme kyllÀ tosi tyytyvÀisiÀ! Tytöt rakastavat uutta isoa huonettaan ja siellÀ todellakin on nyt tilaa touhuta. MeidÀn makuuhuone on kyllÀ aika askeettinen, sinne kun ei mahtunut muuta kuin sÀnky ja toinen yöpöydistÀmme, mutta eipÀ me siellÀ oikeastaan muuta tarvitakaan. Itse prosessi oli kyllÀ aikamoinen ja toivottavasti tÀllaista ei tarvitse ainakaan ihan heti tehdÀ uudelleen. ParvisÀngyn siirtÀminen asunnon toisesta pÀÀstÀ toiseen pÀÀhÀn ei ainakaan ollut se oma lempiosuuteni tÀssÀ operaatiossa!

Tyttöjen uudessa huoneessa on todella kivasti tilaa

4-vuotiaan nurkkaus

MeidĂ€n uusi makuusoppi tai -koppi 😀

Mutta selvisimme urakasta alle viidessĂ€ tunnissa ja alkuillasta olimmekin jo kaveriporukan kanssa juhlistamassa synttĂ€riĂ€ni Sundbybergin The Public’sissa. Ravintolasta tultiin vielĂ€ meille syömÀÀn synttĂ€rikakkua, jota emme siis olleet ehtineet aiemmin edes maistaa. Ja lasten mentyĂ€ nukkumaan jatkettiin vielĂ€ iltaa lautapelin merkeissĂ€.

SynttÀrisimpukat, njam!

Saimme meidÀn kavereilta ihania tuliaisia, mm. tÀmÀn perhepakkauksen suklaakonvehteja

Sunnuntaina olo oli vÀsynyt, mutta onnellinen ja tytöt leikkivÀt lÀhes koko pÀivÀn uudessa huoneessaan. Korkattiin myös esikoisen kanssa meidÀn yhteinen lenkkeilykausi sÀÀn ollessa mitÀ upein ja tÀnÀÀn onkin sitten kÀdet ja jalat kipeinÀÀ kaikesta huonekalujen kantamisesta ja juoksemisesta!

PitkÀstÀ aikaa lenkkeilyÀ kevÀisessÀ sÀÀssÀ

TĂ€mĂ€ alkanut viikko tuleekin sitten taas olemaan yhtĂ€ aikatauluttamista ja selviytymistaistelua: Mulla on nyt maanantaina ja torstaina koulua ja mielettömĂ€sti dead lineja. Keskiviikkoiltana on vanhimman tytön baletti, jonne lĂ€hden viemÀÀn hĂ€ntĂ€ tietysti kera sisarusten, sillĂ€ mies ei ehdi siihen mennessĂ€ töistĂ€ kotiin. Perjantaina meillĂ€ olisikin sitten lasten kanssa lento Suomeen heti aamuseitsemĂ€ltĂ€, eikĂ€ mulla ole vielĂ€ aavistustakaan, missĂ€ vĂ€lissĂ€ ehtisin pakkaamaan. TĂ€mĂ€ pakkaaminenhan muutenkin on niin hauskaa hommaa itselle ja neljĂ€lle lapselle, etenkin kun kaikki tavarat tĂ€ytyisi saada sullottua yhteen matkalaukkuun! Torstaille sitĂ€ ei ainakaan voi jĂ€ttÀÀ, sillĂ€ olen koulusta kotona vasta puoli kymmenen jĂ€lkeen illalla. Ja tĂ€tĂ€ kiirettĂ€hĂ€n luonnollisesti helpottaa se, ettĂ€ istun nyt kirjoittelemassa blogiin kouluhommien tai pakkaamisen sijaan, mutta hei; first things first 😀

Mutta seuraavan kerran ehdin palailla tĂ€nne blogiin varmastikin sitten Suomesta kĂ€sin, mikĂ€li nyt sinne asti selviĂ€mme 😉 SiellĂ€ olisikin tulossa jĂ€nnĂ€ viikko, kun vanhimmat tytöt menevĂ€t laskettelukouluun! Itse joudun tekemÀÀn lomallakin aika paljon koulutehtĂ€viĂ€, mutta onneksi olen sopinut jo etukĂ€teen parit  treffit ystĂ€vien kanssa, ettei koko loma mene vain koneen ÀÀressĂ€ istumiseen. Tietysti aikaa tĂ€ytyy jĂ€rjestÀÀ myös ulkoilulle ja saunomiselle, mutta kokemuksesta tiedĂ€n, ettĂ€ viikko hujahtaa ohi ihan silmĂ€n rĂ€pĂ€yksessĂ€, etenkin silloin kun on paljon tekemistĂ€.TĂ€mĂ€ maisemanvaihdos ja lasten loma tulee kyllĂ€ juuri sopivaan paikkaan. Jo pelkkĂ€ ajatus siitĂ€, ettĂ€ pÀÀsemme viettĂ€mÀÀn kokonaisen viikon rakkaiden vanhempieni kanssa laskee stressitasoani huomattavasti! Kunhan nyt vaan pÀÀ pysyisi kasassa sinne asti 😉

Ihanaa viikkoa itse kullekin!

<3 Heini

Asuminen Ruotsi Tukholma Ulkosuomalaisuus Yleinen

MeistÀ ei tulekaan kodittomia!

tiistai, helmikuu 12, 2019

Kuten olen jo aiemminkin kertonut, ilmoittivat meidÀn vuokranantajamme viime syksynÀ, ettÀ haluavat myydÀ tÀmÀn asunnon, jossa olemme nyt heinÀkuusta 2017 asti asuneet. TÀmÀ tietenkin on aiheuttanut meille aika kovasti huolta, sillÀ Tukholman asuntotilanne on aivan jÀrkyttÀvÀn huono. Vuokra-asuntojen mÀÀrÀ ei todellakaan vastaa kysyntÀÀ ja ns. andra hand-vuokraajat voivat nÀin ollen pyytÀÀ asunnoista aivan naurettavia summia. MeillÀ kÀvi siis todellakin tuuri, kun löysimme tÀmÀn pitkÀaikaisen asunnon kevÀÀllÀ 2017, vÀhÀn ennen kuin vuokra-aikamme ensimmÀisessÀ, vÀliaikaisessa kodissamme tÀÀllÀ Tukholmassa oli pÀÀttymÀssÀ.

Olen aina uskonut siihen, ettÀ ne kaikkein hankalimmatkin asiat elÀmÀssÀ kyllÀ jÀrjestyvÀt, tavalla tai toisella. Mutta nyt on kuitenkin myönnettÀvÀ, ettÀ koko alkuvuoden olen stressannut tÀtÀ asiaa ihan tosissaan. Olen selannut lÀhes joka pÀivÀ vapaita vuokra-asuntoja, jÀttÀnyt asuntovahteja vuokranvÀlityssivustoille ja miettinyt pÀÀni puhki, mitÀ teemme, jos uutta asuntoa ei vain löydykÀÀn. Olen myös vieraillut useiden pankkien lainalaskuri-sivuilla netissÀ, selvittÀÀkseni, olisiko meidÀn sittenkin mahdollista jo ostaa asunto. Mutta kuten arvata saattaa, emme tulisi saamaan riittÀvÀn suurta lainaa, sillÀ toinen meistÀ ei kÀytÀnnössÀ tienaa kruunuakaan. TÀssÀ olemmekin taas asian ÀÀrellÀ, josta olen ennenkin maininnut: ulkomailla sitÀ on aivan eri tavalla yksin pulmiensa kanssa kuin kotimaassa. TÀÀllÀ ei esimerkiksi henkilötakaus tule meidÀn tapauksessa kysymykseen, sillÀ lainan takeena olevan omaisuuden tulisi sijaita samassa maassa kuin pankkikin.

Viime sunnuntaina pÀÀsimme kuitenkin vihdoin istumaan alas vuokranantajamme kanssa ja keskustelemaan kohtalostamme vÀhÀn yksityiskohtaisemmin. Olin ajatellut, ettÀ agendalla olisi lÀhinnÀ keskustelua siitÀ, milloin meidÀn tÀytyisi viimeistÀÀn muuttaa pois, ja miten hoidamme muut kÀytÀnnönjÀrjestelyt, kuten asunnonnÀytöt, mutta iloksemme lÀhtikin keskustelu heti alusta alkaen sellaiseen suuntaan, josta emme olleet osanneet edes unelmoida. Vuokranantajamme nimittÀin olivatkin kiinnostuneita meidÀn tilanteestamme ja halusivat tietÀÀ, millainen ratkaisu olisi myös meidÀn kannaltamme paras mahdollinen. SelvitettyÀmme, etten pystyisi todennÀköisesti aloittamaan töitÀ ennen syksyÀ (lastenhoito-ongelmat) ja ettei asunnon ostaminen meidÀn kohdalla tule nÀin ollen vielÀ kysymykseen, sanoivat he heti, etteivÀt aio missÀÀn nimessÀ jÀttÀÀ meitÀ pulaan tÀssÀ Tukholman asuntotilanteessa. PÀÀdyimme siihen, ettÀ saamme asua tÀssÀ kaikessa rauhassa ainakin vuoden 2019 loppuun vuokralla ja saatuani työpaikan alamme keskustella jatkosta, mahdollisesti myös tÀmÀn asunnon ostamisesta. He sanoivat mielellÀÀn myyvÀnsÀ tÀmÀn asunnon meille, jos vain vuoden lopussa olemme edelleen kiinnostuneita tÀmÀn ostamaan. Mutta emme ole missÀÀn nimessÀ sitoutuneita mihinkÀÀn, vaan mietimme nyt ihan rauhassa, mitÀ vuoden vaihteessa tulee tapahtumaan.

Voitte varmasti uskoa, ettĂ€ tĂ€tĂ€ helpotuksen mÀÀrÀÀ on vaikea edes kuvailla! Vaikka olenkin aina uskonut siihen, ettĂ€ elĂ€mĂ€ kyllĂ€ kantaa, tuntuu tĂ€mĂ€ asuntopulmamme ratkeaminen nĂ€inkin yksinkertaisella tavalla aivan uskomattomalta. Tunnen jopa itseni vĂ€hĂ€n tyhmĂ€ksi, sillĂ€ niin paljon olen tĂ€tĂ€ asiaa murehtinut. Vuokranantajamme sanoikin mulle, ettĂ€ ensi kerralla kun joku painaa noin kovasti mieltĂ€, soita meille niin selvitetÀÀn asia, ettei kenenkÀÀn tarvitse turhaan menettÀÀ yöuniaan 😉

 

Tytöt saavat jatkossakin kÀvellÀ tÀtÀ turvallista kÀvelytietÀ koulusta kotiin

 

 

 

 

PÀÀsen jatkossakin raahaamaan ostoksia tÀstÀ ovesta sisÀÀn kotiimme <3

TĂ€mĂ€ kaikki on taas herĂ€ttĂ€nyt sisĂ€llĂ€ni valtavaa kiitollisuuden tunnetta siitĂ€, miten hyvĂ€sydĂ€misiĂ€ ihmisiĂ€ elĂ€mĂ€ onkaan eteemme tuonut ja tĂ€tĂ€ ”omaa” kotiakin tulee taas arvostettua aivan eri tavalla, kun on joutunut pelkÀÀmÀÀn sen menettĂ€mistĂ€. Saadaan jatkaa elĂ€mÀÀ tĂ€llĂ€ meille tĂ€llĂ€ hetkellĂ€ ihan tĂ€ydellisellĂ€ asuinalueella; tyttöjen koulumatka on 300m, mies KÄVELEE alle puolessa tunnissa töihin ja sekĂ€ Bromma Blocksin, ettĂ€ Sundbybergin palvelut ovat molemmat noin kilometrin pÀÀssĂ€ kotoamme. Heti tĂ€mĂ€n helpottavan uutisen jĂ€lkeen, mut valtasi niin kova onnen ja liikutuksen puuska, ettĂ€ aloin selata kuvia, joissa meidĂ€n kotimme on edustettuna jollakin tapaa esillĂ€ ja ne pÀÀsevĂ€tkin nyt itseoikeutetusti kuvittamaan tĂ€mĂ€n postauksen.

Tulemme viettÀmÀÀn myös seuraava Suomen itsenÀisyyspÀivÀÀ tÀssÀ kodissa

Kenties, saan kattaa taas ensi tammikuussa tyttöjen synttÀritarjoilut tÀlle pöydÀlle

Saan jatkossakin turhaan yrittÀÀ pitÀÀ tÀtÀ kotia edes jonkinlaisessa jÀrjestyksessÀ

Lapset saavat jatkossakin pitÀÀ leffailtoja tÀssÀ olohuoneessa <3

Eli nĂ€in on taas yksi suuri ongelma selvitetty ja tĂ€stĂ€ onkin ihanaa jatkaa kevyemmillĂ€ mielin kohti kevĂ€ttĂ€. TÀÀllĂ€ alkoi muuten juuri Ă€sken paistaa aurinko ikkunasta sisÀÀn ja tĂ€stĂ€ tulikin nyt todellinen ”Paistaa se aurinko risukasaankin”-hetkeni.

Iloa ja aurinkoa myös teidÀn viikkoon!

<3 Heini

 

Asuminen Matkat Opiskelu Työ Yleinen

Uusi alku

perjantai, marraskuu 2, 2018

Muuttomme Tukholmaan kevÀÀllĂ€ 2017 merkitsi minulle monellakin tapaa uutta alkua. ÄlkÀÀ ymmĂ€rtĂ€kö tĂ€tĂ€ vÀÀrin, rakastin elĂ€mÀÀmme Prahassa! Koin olevani etuoikeutettu saadessani olla kotona pienten tyttĂ€riemme kanssa, seurata lĂ€hietĂ€isyydeltĂ€ heidĂ€n joka-ainoaa kehitysvaihettaan ja olla kuulemassa ne kaikista hauskimmat jutut ja kommentit (jotka jĂ€lkeenpĂ€in selitettynĂ€ eivĂ€t enÀÀ kuulostakaan yhtÀÀn niin hauskoilta). Ja samoin tĂ€rkeÀÀ on ollut olla heille se ensimmĂ€inen tuki ja turva niiden ikĂ€vien hetkien sattuessa. Oli mahtavaa viettÀÀ ”vapaata” elĂ€mÀÀ ilman turhan tiukkoja aikatauluja ja velvoitteita.
Kuitenkin aika-ajoin mieleeni hiipi ajatus itseni kehittĂ€misestĂ€. Olisin halunnut esim. opiskella tĆĄekin kieltĂ€ tai työskennellĂ€ edes osa-aikaisesti, mutta ne vain jĂ€ivĂ€t aina ajatuksen tasolle. TĂ€hĂ€n vaikutti monet asia, esim. kansainvĂ€listen leikkikoulujen (hullun)korkeat hinnat, tĆĄekkilĂ€isten alhaiset palkat, kuulemani jutut tĆĄekkilĂ€isistĂ€ pĂ€ivĂ€kodeista sekĂ€ meidĂ€n keskimmĂ€isen tytön terveysongelmat, joiden aiheuttajan selvittĂ€misessĂ€ meni lopulta yli kaksi vuotta (palaan tĂ€hĂ€n aiheeseen myöhemmin ihan omassa postauksessaan). Niin eikĂ€ varmasti vĂ€hiten sekÀÀn, ettĂ€ olin joka toinen vuosi raskaana 😀 Kun sitten sain tietÀÀ muutostamme tĂ€nne Tukholmaan, oli minulle heti itsestÀÀn selvÀÀ ettĂ€ tÀÀllĂ€ hankkisin itselleni työpaikan ja vĂ€hĂ€n muutakin elĂ€mÀÀ perheen pyörittĂ€misen oheen. Aluksi pitĂ€isi vain hoitaa loppuun kolme kuukautta poikamme raskautta, synnytys ja vauva-aika.

Omalla kohdallani oli kuitenkin ehkĂ€ parempikin, ettĂ€ ”jouduin” rauhoittumaan kotiin vielĂ€ yli vuodeksi. Olen vĂ€hĂ€n tĂ€llainen ajatuksesta kĂ€ytĂ€ntöön-ihminen eli pÀÀdyn impulsiivisuuden puuskassani helposti tekemÀÀn liian nopeita pÀÀtöksiĂ€, joita sitten mahdollisesti joudun korjailemaan myöhemmin. Painotan sanaa korjailemaan, ei missÀÀn nimessĂ€ katumaan! Haluan uskoa, ettĂ€ kaikilla vÀÀrillĂ€ pÀÀtöksillĂ€ ja tyhmyyksillĂ€ joita teemme on tarkoitus. VirheistĂ€ kun onneksi voi ottaa opikseen ja pitkĂ€llĂ€ tĂ€htĂ€imellĂ€ virheiden tekeminen ja niistĂ€ oppiminenhan tekee meistĂ€ vain parempia ihmisiĂ€. TĂ€hĂ€n ainakin itse pyrin.
Mutta palatakseni aiheeseen; pÀÀdyin siihen, ettÀ uuden elÀmÀn aloitus Ruotsissa alkaisi varmasti sujuvammin jos pÀÀsisin parantamaan ruotsinkielentaitoani. Selvittelin jonkin verran eri vaihtoehtoja ja pÀÀtin hakea Tukholman yliopistoon Svenska som frÀmmande sprÄk-nimiselle kurssille. Olin kyllÀ kuullut ettÀ kurssi olisi vaativa ja työlÀs, mutta ehkÀpÀ juuri siksi sen valitsinkin! KieltÀ kun ei oikein opi ilman työntekoa, ainakaan kovin nopeasti. NiinpÀ sitten huhtikuussa laitoin hakemukseni sisÀÀn ja sain kuin sainkin kutsun pÀÀsykokeeseen. Ja voi kuinka ilahduinkaan kun kesÀkuussa sain viestin, ettÀ minut on valittu opiskelemaan. PÀÀsin vielÀpÀ aloittamaan kurssin vaativammalta tasolta kuin olin ajatellut, pÀÀsykokeeni oli sujunut niin hyvin. Jos siis onnistun suorittamaan tÀmÀn kurssin, saan kohentuneen kielitaidon lisÀksi opiskeluoikeuden Tukholman yliopistoon (ruotsinkielisiin opinto-ohjelmiin).
Opiskelua on nyt takana pian kaksi kuukautta ja olen ollut erittÀin tyytyvÀinen. Kurssi todellakin teettÀÀ paljon töitÀ. Arkisin opiskelen pojan pÀivÀuniajan ja onneksi hÀn onkin nyt nukkunut koko syksyn 2-3h joka pÀivÀ. LÀhiopetusta (onkohan tÀmÀ oikea termi?) on 2-3 iltana viikossa aina klo 18-21 ja pÀÀosin on tuntunut tosi kivalle lÀhteÀ iltaisin kohti koulua. EnsimmÀistÀ kertaa moneen vuoteen teen jotain vain itseÀni varten! Vaikka olinkin varautunut kovaan työtahtiin, on kurssin vaatimustaso yllÀttÀnyt minut moneen kertaan: Kielen rakenteisiin ja sanavarastoon keskittyvÀssÀ osuudessa opiskellaan sellaisia asioita, joita en ole edes opiskellut suomenkielessÀ. Suullisessa osuudessa taas luemme ruotsalaista kaunokirjallisuutta (kaksi ensimmÀistÀ kirjaa ovat 1800-luvulta) ja keskustelemme ja analysoimme lukemaamme. Voin kertoa, ettÀ olen tÀysin mukavuusalueeni ulkopuolella! Mutta olen pÀÀttÀnyt yrittÀÀ kiinnostua joka ikisestÀ kirjasta ihan oikeasti ja nyt sanavaraston kasvaessa olen huomannut hetkittÀin jopa nauttivani noiden kirjojen lukemisesta.

Arkeamme opiskelun aloitus on tietysti muuttanut aika paljon. Miehen tÀytyy lÀhteÀ kouluiltoinani normaalia aikaisemmin töistÀ. TÀmÀ tarkoittaa sitÀ, etÀ hÀn joutuu jatkamaan töitÀ usein kotona lasten mentyÀ nukkumaan. Omat pÀivÀni ovat myöskin yhtÀ kilpajuoksua kellon kanssa. Aamulla yleensÀ ulkoilen tai kÀyn kaupassa 5-, 3- ja 1-vuotiaiden kanssa (nuoremmat tytöt ovat edelleen jonossa pÀivÀhoitoon, olleet jo yli vuoden), lounaan jÀlkeen opiskelen, sitten haen vanhimman tytön koulusta, tulen kotiin tekemÀÀn kauhealla kiireellÀ ruokaa, syön seisten pakkaillen samalla tavaroitani ja miehen tullessa kotiin n. klo 17 olen lÀhtövalmiina. Ovelta ovelle koulumatkani kestÀÀ aika tarkalleen 45 minuuttia. Toisinaan mietin, onko opiskeluni kaiken tÀmÀn kiireen arvoista. Mutta kyllÀ se on! Huomaan jopa itse kehitykseni ja oloni pÀivÀ pÀivÀltÀ paljon itsevarmempi.
Nyt toivomme kovasti, ettĂ€ 3- ja 5-vuotiaan saisivat pian hoitopaikat. Tytöt kaipaavat jo kovasti omia kavereita ja vĂ€hĂ€n muutakin aktiviteettia kuin minun ja pikkuveljen kanssa hengailua, vaikka ihan hauskaa meillĂ€ yhdessĂ€ onkin. Onneksi he ovat kuitenkin keskenÀÀn hyviĂ€ kavereita (silloin kuin eivĂ€t riitele 😀 ) eli en ole kokenut tilannettamme vielĂ€ mitenkÀÀn epĂ€toivoiseksi.
Suunnitelmissani on aloittaa työt ensi syksynĂ€ ja olemme hakeneet pojalle hoitopaikkaa elokuun 2019 alusta. Työnaloitus tuntuu ihan mahtavalta, en taida tuntea itseni lisĂ€ksi ketÀÀn Ă€itiĂ€, joka olisi ollut kuusi vuotta putkeen kotona. Samalla tietysti mieleen hiipii myös haikeus tĂ€mĂ€n tietyn, poikkeuksellisen pitkĂ€nkin ajanjakson pÀÀttymisestĂ€ elĂ€mĂ€ssĂ€ni. Mutta hei, onhan se nyt oikeasti jo aikakin lĂ€hteĂ€ töihin. Monen mielestĂ€ olisi varmasti jo ollut aikoja sitten! Mutta siitĂ€ olen varma, etten tule elĂ€mĂ€ni aikana ikinĂ€ katumaan sitĂ€, ettĂ€ vietin kaikki nĂ€mĂ€ vuodet lasteni kanssa – pĂ€invastoin!

Nyt opiskelun aloituksen myötÀ tuntuu, ettÀ olen ottanut sen ensimmÀisen askeleen kohti uutta elÀmÀÀni. LisÀksi bloggaamisen aloittaminen tuntui myös sopivalle peliliikkeelle tÀhÀn vÀliin. TietyllÀ tapaa tÀmÀ tietokoneen naputtelukin valmistaa taas siihen työelÀmÀÀn. VÀlillÀ kuitenkin mietin, miksi ihmeessÀ mun piti juuri nyt alkaa kirjoittaa taas blogia kun elÀmÀ on muutenkin niin kiireistÀ? TÀhÀn ei itsellÀnikÀÀn ole mitÀÀn jÀrkevÀÀ vastausta. TÀmÀ juurikin on sitÀ tyypillistÀ mua: kun alkaa tapahtua, niin sitten todella alkaa tapahtua! TÀmÀ bloggaamisen uudelleen aloittaminen on pyörinyt mielessÀni jo pari vuotta, joten ajattelin ettÀ tÀytyy nyt kÀÀntÀÀ tÀmÀkin kortti mielenrauhan saamiseksi.
No mutta, nyt on sitten blogi taas auki! Tervetuloa mukaan hektiseen elÀmÀÀni!

<3 Heini

Ps. Postauksen kuvat ovat pienestÀ Mariefredin kaupungista (n. 1h ajomatkan pÀÀssÀ Tukholmasta), jonne teimme syksyisen pÀivÀretken tÀssÀ joitakin viikkoja sitten.