Suomen suurin matkablogiyhteisö
All Posts By

heinij

IBD Yleinen

IBD-pÀivitys: Ohutsuolen magneettikuvaus

sunnuntai, kesÀkuu 16, 2019

6-vuotiaan ohutsuolen magneettikuvaus nyt onnellisesti ohi (tai oikeastaan ollut jo useamman pÀivÀn, mutta kiitos mahtavien sÀiden, en ole malttanut istahtaa koneen ÀÀreen). Kuvien onnistumisesta, saatikka tutkimuksen tuloksista ei meillÀ ole vielÀ mitÀÀn kÀsitystÀ, mutta varmaa on kuitenkin se, ettÀ paremmin ei lapsi olisi tÀstÀ tutkimuksesta voinut suoriutua. Jo lÀhtökohtaisesti taidettiin me vanhemmat stressata tÀtÀ tutkimusta enemmÀn kuin tyttö. HÀn sanoi minulle vielÀ samana aamuna, ettei jÀnnitÀ tutkimusta yhtÀÀn, vaan ainoastaan kanyylin laittoa eli pistÀmistÀ. Itselleni oli jotenkin vaikea ymmÀrtÀÀ, ettei lasta ahdistaisi tuo tunnelissa makoilu ollenkaan! Mutta totisesti ei nÀyttÀnyt ahdistavan!

Saavuimme sairaalalle sovitusti kello 9.30 ja aika pian sen jÀlkeen meille tuotiin noin puolen litran pullollinen nestettÀ, joka tytön tÀytyi seuraavan puolentunnin ajan juoda. TÀmÀn nesteen tarkoituksena oli tÀyttÀÀ ohutsuoli, joka on edellytys onnistuneille kuville. Nesteen juominen ei onneksi tuottanut sen suurempia ongelmia, mitÀ nyt viimeiset pari desiÀ sainkin tsempata tyttöÀ aika lailla sen alas saamiseksi. Nesteen nauttimista edelsi vÀhintÀÀn 8 tunnin paasto, joten tyhjÀn vatsan tÀyttÀminen suurella mÀÀrÀllÀ makeaa litkua ei varmastikaan ollut kovin mieluisaa.

Klo 11 jÀlkeen pÀÀsimme vihdoin tutkimushuoneeseen, jossa lapsi puettiin sairaalaan paitaan ja hÀnelle laitettiin kyynÀrtaipeeseen kanyyli suoliston liikehdintÀÀ rauhoittavaa lÀÀkeainetta varten. Myös tutkimuksen loppuvaiheilla kanyylin kautta lisÀttiin jotain toista nestettÀ, en oikein edes tiedÀ mitÀ. Kuten osasin odottaa, iski lapselle ahdistus siinÀ vaiheessa, kun kanyylia tÀytyi alkaa laittaa paikalleen. TÀllÀ kertaa olin kuitenkin laittanut puuduttavat Emla-laastarit jo todella ajoissa tytön kyynÀrtaipeisiin, eikÀ hÀn tuntenut todellakaan mitÀÀn. Tilanne rauhoittui siis jo ennen varsinaista pistÀmistÀ, kun tyttö tajusi, ettei edes desinfiointiaineen levitys tuntunut.

Itse kuvaus kesti reilun tunnin, jonka aikana tyttö keskeytti tutkimuksen 3 kertaa (hĂ€nellĂ€ oli puheyhteys seinĂ€n toisella puolella oleviin hoitajiin kuulosuojaimiensa/kuulokkeidensa kautta. MinĂ€ en tietenkÀÀn hĂ€nen ja hoitajan vĂ€lisiĂ€ keskusteluja kuullut. EnsimmĂ€isellĂ€ kerralla tyttö halusi vain varmistaa, ettĂ€ olivathan kaikki koneesta tulevat ÀÀnet asiaankuuluvia. Laite piti muuten mitĂ€ ihmeellisintĂ€ ÀÀntĂ€; kolinaa, tuuttausta, pĂ€rinÀÀ ja hurinaa – you name it! Toisella kerralla hĂ€n halusi kĂ€ydĂ€ vessassa ja kolmannella kerralla hĂ€n halusi varmistaa, ettĂ€ kaikki oli niin kuin pitÀÀ, sillĂ€ suoneen ruiskutettu neste tuntui hĂ€nestĂ€ ”mĂ€rĂ€ltĂ€â€. Jokaisen tauon jĂ€lkeen tutkimusta jatkettiin ilman pienintĂ€kÀÀn ongelmaa ja olin sekĂ€ ylpeĂ€, ettĂ€ aidosti ihmeissĂ€ni miten rohkeasti ja reippaasti tyttömme tĂ€hĂ€n tutkimukseen lĂ€hti. Nyt sitten odotellaan jĂ€nnityksellĂ€, ovatko kuvat onnistuneet. Tyttö makasi tĂ€ysin paikallaan, siitĂ€ se ei tule jÀÀmÀÀn kiinni, mutta kuvien onnistumisen kannalta on potilaan ”oikein hengittĂ€minen” erittĂ€in tĂ€rkeÀÀ. Valitettavasti hengitystĂ€ mittaava anturi ei pysynyt meidĂ€n tytöllĂ€ paikoillaan, sillĂ€ tyttö oli kooltaan liian pieni ja nĂ€in ollen tĂ€ltĂ€ osin tutkimus jouduttiin tekemÀÀn sokkona.

Hoitaja sanoikin, ettei ole aiemmin elĂ€mĂ€ssÀÀn tehnyt vatsan tai ohutsuolen magneettikuvausta nĂ€in pienelle lapselle. Muutenkin meidĂ€n tyttö on omalla poliklinikallaan nuori verrattuna muihin potilaisiin, ”den dĂ€r lilla”, sanovat hĂ€nen hoitajat ja lÀÀkĂ€rit. Olen kuitenkin saanut kuulla aika monelta taholta, ettĂ€ yhĂ€ nuoremmat lapset valitettavasti tĂ€hĂ€n IBD:hen sairastuvat. Kunpa vaan pian keksittĂ€isiin, mistĂ€ tĂ€mĂ€ hankala sairaus oikein johtuu! Nyt kuitenkaan ei auta kuin toivoa taas parasta. Tuloksia pitĂ€isi tulla viikon, kahden sisĂ€llĂ€. KesĂ€kuun alussa tytöllĂ€ oli vajaan viikon kestĂ€vĂ€ todella huono jakso, jolloin vatsakramppeja oli poikkeuksellisen paljon. Useamman kerran hĂ€n ihan itki kipuja ja oli lĂ€hellĂ€, etten lĂ€htenyt viemÀÀn hĂ€ntĂ€ pĂ€ivystykseen. Onneksi tilanne rauhoittui lopulta ihan itsestÀÀn ja nyt hĂ€n on voinut taas hyvin. Viimeaikojen merkit viittaavakin siihen, ettĂ€ tauti on taas aktivoitunut tai ainakin aktivoitumassa ja toivon todella, ettĂ€ tĂ€stĂ€ magneettikuvauksesta olisi oikeasti jotain hyötyĂ€ lapsen hoitoa ajatellen.

Tutkimuksen jĂ€lkeen tyttö sanoi, ettei se ollut yhtÀÀn paha ja ettĂ€ hĂ€n voisi mennĂ€ siihen ihan milloin vain uudelleen. Olin tietysti luvannut, ettĂ€ hĂ€n saa valita palkinnoksi tĂ€stĂ€ kaikesta aivan MITÄ TAHANSA, ja hĂ€n valitsi meidĂ€n ruokakaupan kosmetiikkaosastolta aurinkopuuterin ja luomivĂ€rin sellaisesta ”valitse kaksi meikkiĂ€ hintaan 25 kr”. Kysyin vielĂ€ moneen kertaan, ettĂ€ eikö hĂ€n haluaisi jotain vĂ€hĂ€n isompaa vaikka ihan lelukaupasta (yleensĂ€ en osta lapsille juuri mitÀÀn, jos ei oikeasti ole syntymĂ€pĂ€ivĂ€ tai joku pakottava tarve), mutta ei, nĂ€mĂ€ meikit olivat jotain, mitĂ€ hĂ€n on aina halunnut 😀 ItseĂ€ni tĂ€mĂ€ alkoi ihan liikuttaa!

Ansaittu ateria pitkÀn odottelun jÀlkeen

TÀÀllÀ siis elÀmÀ jatkuu tuloksia odotellen ja esikoisen kanssa kesÀlomaa viettÀen. Ehdittiin viime viikolla jo kÀymÀÀn uimahallissa ja elokuvissa. Huomenna suunnataan Gröna Lundiin (naapurin tyttö lÀhtee meidÀn mukaan) ja toiveissa olisi vielÀ ehtiÀ joku pÀivÀ ihan oikealle uimarannalle tai vÀhintÀÀnkin maauimalaan.

Aurinkoa ja iloa myös teidÀn kaikkien viikkoon!

<3 Heini

Ruotsi Suomi Tukholma Työ Ulkosuomalaisuus Yleinen

Koti Ruotsissa, työ Suomessa

perjantai, kesÀkuu 7, 2019

KyllĂ€ vain, työsopimus on nyt allekirjoitettu! VĂ€lillĂ€ tĂ€ytyy oikein nipistÀÀ itseĂ€ni ja tarkistaa, ettĂ€ olikohan tĂ€mĂ€ sittenkin vain unta tai omaa kuvitelmaani. Kuten ehkĂ€ voitte jo pÀÀtellĂ€, olen niin innoissani ja motivoitunut – taggad, kuten tÀÀllĂ€pĂ€in sanotaan. On vaikea uskoa, ettĂ€ ensimmĂ€inen työni ulkomailla on jotakin sellaista, jonka tunnen aivan 100% omaksi jutukseni, paitsi ettĂ€ tĂ€mĂ€ työ ei muuten varsinaisesti olekaan ulkomailla! NimittĂ€in elokuun puolesta vĂ€listĂ€ lĂ€htien pÀÀsen Suomeen viikon jokaisena arkipĂ€ivĂ€nĂ€ – työn merkeissĂ€. Onneksi työmatkaa ei kuitenkaan tarvitse fyysisesti taittaa lahden yli, sillĂ€ Suomen Tukholman suurlĂ€hetystöön selviydyn kotoamme alle tunnissa. Tulevassa työssĂ€ni suurlĂ€hettilÀÀn assistenttina pÀÀsen todella hyödyntĂ€mÀÀn vahvuuksiani eli jĂ€rjestely- ja organisointitaitojani. Tunne siitĂ€, ettĂ€ nĂ€in tĂ€mĂ€n kuuluikin mennĂ€, on todella vahva.

Reilun kahden kuukauden kuluttua heitĂ€n siis hyvĂ€stit tĂ€lle yli kuusi vuotta kestĂ€neelle ihanalle ajanjaksolle elĂ€mĂ€ssĂ€ni. Vaikka pÀÀllimmĂ€isinĂ€ tunteina onkin innostus, kiitollisuus, niin valehtelisin jos vĂ€ittĂ€isin, ettei pieni haikeus ole hiipinyt mieleeni. TĂ€stĂ€hĂ€n ei nimittĂ€in sitten paluuta entiseen enÀÀ ole: lapset kasvavat ja itsenĂ€istyvĂ€t pelottavankin nopeasti, eivĂ€tkĂ€ tarvitse mua enÀÀ 24/7. Myöskin toiset sÀÀnnölliset tulot ovat enemmĂ€n kuin tervetulleet elĂ€mÀÀmme, puhumattakaan sitten omasta nĂ€kökulmastani: ihanaa pÀÀstĂ€ taas kehittĂ€mÀÀn ja haastamaan itseĂ€ni. Uskon ja toivon todella, ettĂ€ onnistumme mukautumaan tĂ€hĂ€n uuteen tilanteeseen. Olemme miehen kanssa puhuneetkin jo paljon siitĂ€, miten elĂ€mĂ€ tÀÀllĂ€ kotona tulee mullistumaan, kun yhden sijasta perheessĂ€mme onkin pian kaksi työssĂ€ kĂ€yvÀÀ aikuista. ArkipĂ€ivistĂ€ ja -illoista ei varmastikaan tule kiirettĂ€ ja rutiineja puuttumaan! TĂ€rkeintĂ€ on kuitenkin, ettĂ€ tiimityö kotona toimii kuten ennenkin. Olenkin ihan liikuttunut perheeltĂ€ni saamastani tuesta: tuntuu, ettĂ€ niin mies ja lapset kuin vanhempani sekĂ€ appivanhempanikin ovat tĂ€stĂ€ uudesta työstĂ€ni ihan yhtĂ€ innoissaan kuin minĂ€kin! SyksyllĂ€ onkin sitten mielenkiintoista tehdĂ€ vĂ€litilinpÀÀtös ja katsoa, miten tĂ€stĂ€ töidenaloituksestani olemme selvinneet – vai olemmeko ylipÀÀtÀÀn selvinneet? 😉

Nyt on muuten koulukin sitten taputeltu osaltani; maanantaina oli tentti ja toissailtana esittelin lopputyöni. Ajattelin paketoida tÀssÀ lÀhiaikoina myös kokemukseni nÀistÀ kieliopinnoistani yhdeksi kokonaiseksi postaukseksi. Myös 8-vuotiaalla on koulun pÀÀttÀjÀiset ensi tiistaina ja pÀÀdyttiin siihen, ettei hÀn menee enÀÀ sen jÀlkeen edes koulun iltapÀivÀkerhoon, vaan saa jÀÀdÀ jo kanssani ihan kunnon kesÀlomalle. Sen sijaan kolme nuorinta lasta jatkavat dagista vielÀ juhannukseen asti kolmestakin syystÀ: a) poika on juuri tottunut dagiksen rutiineihin ja jÀÀ sinne jo oikein mielellÀÀn joka aamu b) myös tytöt viihtyvÀt siellÀ hyvin ja kyselevÀt usein jopa viikonloppuisin, milloin taas pÀÀsevÀt sinne c) haluan viettÀÀ kerrankin esikoisen kanssa vÀhÀn kahdenkeskeistÀ aikaa, sillÀ meillÀ ei ole oikeastaan koskaan mahdollisuutta siihen. TÀmÀ tuntuukin nyt juuri oikealle ratkaisulle tÀhÀn hetkeen ja odotan jo innolla Àiti-tytÀr-pÀiviÀmme.

Ihan mahtavaa muutenkin, kun meitÀ kaikkia tÀÀllÀ Pohjolassa nyt hellitÀÀn nÀillÀ upeilla ilmoilla. TÀstÀhÀn kannattaa todellakin nauttia niin kauan kuin tÀtÀ kestÀÀ! Ihanaa, aurinkoista viikonloppua teille kaikille!

<3 Heini

Ps. 6-vuotiaamme sai magneettikuvausajan ensi torstaille. IBD-pÀivitystÀ siis tulossa piakkoin tutkimuksen jÀlkeen.

IBD

IBD-pÀivitys: Seuraavaksi magneettikuvaus!

lauantai, kesÀkuu 1, 2019

HeipÀ hei!

MeidĂ€n 6-vuotiaallamme oli tiistaina magneettikameran ”koeajelu”, eli kĂ€vimme sairaalassa tutustumassa vĂ€hĂ€n magneettikuvauslaitteeseen ja samalla saimme tietoa tutkimukseen valmistautumisesta ja sen kulusta. JĂ€nnitin tuota kĂ€yntiĂ€ aika paljon, sillĂ€ jos tyttö ei vaikka uskaltautuisikaan kameran lĂ€helle/kyytiin, tietĂ€isi se tietysti sitĂ€, ettei tutkimusta kannattaisi lĂ€hitulevaisuuteen varata. Hermostuneisuuttani lisĂ€si myös se, ettĂ€ tytöllĂ€ on viime aikoina ollut taas vĂ€hĂ€n enemmĂ€n vatsakipuja ja kaiken lisĂ€ksi hĂ€n on alkanut valittaa kipua vasemmassa kainalossaan. Koitin tietysti itse tutkia kainaloa ja imusolmuke oli selkeĂ€sti suurentunut toiseen puoleen verrattuna. Ja voitte vain kuvitella, miten erilaiset pelot taas nousivat mieleeni. PÀÀtinkin jo kotoa lĂ€htiessĂ€mme, ettĂ€ poikettaisiin samalla kysymĂ€ssĂ€ tuosta kainalokivusta tytön poliklinikalla, kun kerran sairaalassa ollaan.

6-vuotiaamme kyllĂ€ yllĂ€tti mut (jĂ€lleen kerran) reippaudellaan. Vaikka hĂ€n selvĂ€sti oli jĂ€nnittynyt, suostui hĂ€n kokeilemaan magneettikameraa ilman minkÀÀnlaista epĂ€röintiĂ€. HĂ€n kĂ€vi kaksi kertaa tunnelissa edes takaisin ja toisella kertaa jopa tutkimukseen kuuluvat peitteet pÀÀllÀÀn. Mukana ollut sairaan hoitaja oli aivan Ă€llistynyt, miten reippaalla asenteella tyttömme oli. Sairaanhoitaja kertoi, ettĂ€ itse tutkimus tulisi olemaan lapsen kannalta vĂ€hĂ€n haastavampi, sillĂ€ se edellyttÀÀ 4h paastoa ennen tutkimusta. Sairaalaan tulee saapua 1,5h ennen magneettikuvausaikaa juomaan jokin neste. Kun kysyin, millaisesta nesteestĂ€ oli kyse, hĂ€n kuvaili sitĂ€ vaaleaksi, paksuhkoksi nesteeksi, jossa voi myös olla vĂ€hĂ€n klumppeja â˜č TĂ€mĂ€n lisĂ€ksi kĂ€sivarteen tĂ€ytyy pistÀÀ kanyyli tai vastaava, jonka kautta laitetaan myös jotain ainetta. MeidĂ€n tyttöÀ jĂ€nnittÀÀkin eniten juurikin tuo pistĂ€minen, ei niinkÀÀn itse tutkimus. Tutkimus kestÀÀ lĂ€hemmĂ€s tunnin, joten lapsen voi olla myös raskasta/tylsÀÀ/vaikeaa maata paikoillaan laitteessa niin kauan. Onneksi tutkimuksen aikana on mahdollista kuitenkin pitÀÀ pieni tauko, jos lapsi sellaista tarvitsee. Summa summarum, meni tuo koeajelu niin hyvin, ettĂ€ tytölle varataan nyt pikimmiten aika magneettikuvaukseen. Toivon todella, ettĂ€ se onnistuisi toivotulla tavalla!

SelvittyĂ€mme magneettikamerasta siirryimme poliklinikalle, jossa halusin kĂ€ydĂ€ kysymĂ€ssĂ€ jonkun asiantuntijan mielipidettĂ€ tytön kainalosta. Gastrohoitaja sanoi, ettei ole ainakaan aiemmin kuullut, ettĂ€ IBD aiheuttaisi suurentumista imusolmukkeissa ja ettĂ€ jos asia meitĂ€ kovin huolettaa, kannattaa varmuuden vuoksi kĂ€ydĂ€ nĂ€ytillĂ€ huslĂ€karella eli ns. omalla lÀÀkĂ€rillĂ€ terveysasemalla. TĂ€mĂ€ oli juuri se vastaus, jota en olisi halunnut kuulla, sillĂ€ se tarkoittaa sitĂ€, ettĂ€ ensin odotetaan lĂ€hemmĂ€s kuukausi vapaata aikaa, jonka jĂ€lkeen terveysasemalla kĂ€ydÀÀn toteamassa, ettei tĂ€mĂ€ lÀÀkĂ€ri osaa/uskalla ottaa kantaa tĂ€llaiseen ongelmaan ja saadaan taas lĂ€hete erikoislÀÀkĂ€rille 1-2 viikon pÀÀhĂ€n. Mulla oli takana kaksi erittĂ€in huonosti nukuttua yötĂ€ (pojan flunssa ja tĂ€mĂ€ tytön kummallinen uusi oire), joten olin tavallistakin herkemmĂ€llĂ€ pÀÀllĂ€, enkĂ€ vain voinut tĂ€ssĂ€ vaiheessa estÀÀ kyyneleitĂ€, vaikka kuinka yritin. Pahoittelin reaktiotani sairaanhoitajalle ja sanoin, ettĂ€ olen vain niin huolissani, etten pysty oikein nukkumaan öisin ja siitĂ€ tĂ€mĂ€ tunteilu nyt johtuu. Hoitaja katsoi mua vĂ€hĂ€n normaalia pidempÀÀn ja ilmoitti palaavansa pian takaisin. Kohta hĂ€n palasikin erÀÀn gastrolÀÀkĂ€rin kanssa ja kĂ€vimme pikaisesti nĂ€yttĂ€mĂ€ssĂ€ tytön kainaloa hĂ€nelle. LÀÀkĂ€ri kokeili kaulan ja kainalon imusolmukkeet ja sanoi, ettĂ€ tuo yksi suurentunut imusolmuke vaikutti tĂ€ysin normaalille. Tytön kropassa on todennĂ€köisesti menossa jokin tulehdus tai infektio, josta tuo imusolmukkeen suurentuminen johtuu. Aikaa tĂ€hĂ€n ”tutkimukseen” kului ehkĂ€ 3min, joten en osannut tuntea edes huonoa omaatuntoa hĂ€iritessĂ€ni tĂ€tĂ€ ystĂ€vĂ€llistĂ€ lÀÀkĂ€riĂ€ ilman ajanvarausta. JĂ€lkeenpĂ€in ajateltuna olen iloinen, ettĂ€ multa tuli tuolla kĂ€ynnillĂ€ se itku, sillĂ€ sÀÀstettiin aika paljon aikaa ja vaivaa, kun asia saatiin hoidettua tuolla samalla reissulla. Olen aina vihannut tĂ€tĂ€ helposti herkistyvÀÀ puolta itsessĂ€ni, mutta kerrankin siitĂ€ oli jotain hyötyĂ€!

TÀmÀ huoli omien lapsien terveydestÀ on kyllÀ jotakin niin raastavaa. Varmasti aivan kaikki vanhemmat sen voivat allekirjoittaa. En ainakaan omasta mielestÀni ole se kaikesta hysteerisin Àiti, mitÀ lasten sairasteluihin tulee, mutta tÀmÀn meidÀn 6-vuotiaan kanssa olen tullut erityisen herkÀksi kaikenlaisille oireille. SyitÀ on varmasti monia, mutta luulen ettÀ mulle on jÀÀnyt myös pienehkö trauma niiltÀ ajoilta, kun hÀnen oireitaan ei otettu vakavasti ja hÀnen tilansa ehti pÀÀstÀ jo todella huonoksi. Nyt olen pÀÀttÀnyt, ettÀ haluan tutkia jokaisen pienimmÀnkin huolenaiheen heti, etten sitten myöhemmin joudu ainakaan syyttÀmÀÀn itseÀni mistÀÀn.

Tytön vatsa on oireillut viime pÀivinÀ paljon, keskiviikkona jopa dagiksesta soitettiin ja kysyttiin, onko mitÀÀn, mitÀ he voisivat tehdÀ auttaakseen tyttöÀ vatsakipujen kanssa. Onneksi pian sain soiton, ettÀ lounaan syönti oli auttanut ja loppupÀivÀ sujui taas normaalisti. Myös tÀnÀ aamuna tytön vatsa oli niin kipeÀ, ettei hÀn pariin tuntiin halunnut tehdÀ mitÀÀn muuta kuin makoilla sohvalla. Ei auta kuin toivoa, ettÀ oireet taas hellittÀisivÀt pian ja ettÀ tuleva magneettikuvaus antaisi lÀÀkÀrille toivottuja vastauksia.

Kaikesta huolimatta tÀÀllÀ viikonloppu jatkuu ja ollaan tehty ihan kivojakin juttuja. Eilen kÀytiin tutustumassa taidekeskus Artipelagiin ja tÀnÀÀn kaksi vanhinta tyttöÀ kÀvi meidÀn ystÀvÀpariskunnan mukana kiipeilemÀssÀ.

MitÀ parhainta viikonlopun jatkoa teille kaikille!

<3 Heini

Ps. Haluan kiittÀÀ sÀhköpostiviesteistÀ, joita olen teiltÀ saanut. On todella kiinnostavaa vaihtaa kuulumisia lasten IBD:hen liittyen. Syy, miksi pÀÀtin myös tÀstÀ lapsen sairaudesta tÀÀllÀ blogissa kirjoittaa, on juurikin se, etten itse silloin muutama vuosi sitten löytÀnyt aiheesta mitÀÀn kÀytÀnnön kokemuksia. NiinpÀ ajattelin, ettÀ jos nÀmÀ kirjoitukseni antavat jollekin toiselle edes vÀhÀn vinkkejÀ, minkÀlaisen sairauden kanssa sitÀ elellÀÀn, niin on tÀmÀ sen arvoista.

Yleinen

Loman jÀlkeiset kuulumiset

perjantai, toukokuu 24, 2019

Olen tainnut aloittaa muutaman kerran loman tai viikonlopun jĂ€lkeisen blogipostauksen kĂ€yttĂ€mĂ€llĂ€ ilmaisuja ”paluu arkeen” tai ”pudotus maan pinnalle”. TĂ€llĂ€ kertaa nuo termit kuulostavat jokseenkin vaisuilta ja tĂ€tĂ€ kulunutta aikaa tiistai aamusta alkaen kuvaisikin ehkĂ€ pikemmin ”syöksy maan alle”. Tuo artikkelikuvana toimiva otos Amos Rexin nĂ€yttelystĂ€ kuvaa myös tĂ€tĂ€ kotiin paluun helppoutta aika hyvin, jos siis kuvittelee itsensĂ€ tuon valtavan kivikuution alle jĂ€nnittĂ€mÀÀn, romahtaako se kohta niskaan vai ei 😉 Mutta onneksihan mitÀÀn vakavaa tai kauheaa ei ole tapahtunut, ainoastaan useat eri osatekijĂ€t ovat tehneet tĂ€stĂ€ viikosta erityisen rankan. Ja mikĂ€ tĂ€rkeintĂ€, oli Suomessa viettĂ€mĂ€mme aika aivan ihanaa ja rentouttavaa (itselleni ja lapsille, mies oli normaalisti töissĂ€) ja tuollaisen viikon jĂ€lkeen olisi se ihan tavallinenkin arki tuntunut varmasti vĂ€hĂ€n tahmealta!

TÀssÀ kuitenkin vielÀ muutama kuva rentouttavalta Suomen reissulta:

Kiasmassa oli vielÀ menossa ihana Shoplifterin karvanÀyttely.

TÀssÀ kokeillaan mallista piirtÀmistÀ.

Pojan lempinĂ€yttely oli tĂ€mĂ€ kuuluisa ”Autot MannerheimintiellĂ€”. TĂ€mĂ€n lisĂ€ksi hĂ€ntĂ€ kiinnosti juosta kerroksesta toiseen niin, ettĂ€ allekirjoittanut ehti nauttia tĂ€stĂ€ museovisiitistĂ€ mahdollisimman vĂ€hĂ€n.

Ehdittiin nÀhdÀ onneksi myös Amos Rexin paljon puhuttanut  leijaileva kivimötikkÀ sekÀ juhlia rakkaan anoppini syntymÀpÀivÀÀ.

Viikonlopuksi ajoimme vielÀ Keski-Suomeen ystÀvien hÀihin ja jotain juhlien onnistumisesta kertonee se, ettei puhelimeen ollut tallentunut juhlapÀivÀltÀ kuin pari hassua videota tanssilattialta. TÀmÀ kuva on napattu edellisenÀ pÀivÀnÀ, kun olimme koristelemassa juhlapaikkaa.

Mutta palatakseni vihdoin nĂ€ihin loman jĂ€lkeisiin kuulumisisiin, niin saavuimme siis takaisin Tukholmaan tiistaiaamuna. Jo edellisen viikon lopussa mies sai tietÀÀ, ettĂ€ joutuu lĂ€htemÀÀn keskiviikoksi ja torstaiksi Kööpenhaminaan. Itse taas tajusin maanantaina, ettĂ€ mullahan on tiistai-iltana koulua. Samalla tajusin myös elĂ€neeni kouluaikatauluani viikon verran jĂ€ljessĂ€, mikĂ€ tarkoittaa sitĂ€, ettĂ€ ensimmĂ€istĂ€ kertaa nĂ€iden ruotsinopintojeni aikana olin tehtĂ€vĂ€npalautuksesta myöhĂ€ssĂ€. En edes tiedĂ€, miten olen voinut jĂ€rkeillĂ€ viime viikon ja tĂ€mĂ€n viikon vĂ€liin yhden lisĂ€viikon??? Toiveajattelua, kenties 😉

NĂ€in seesteinen oli tunnelma vielĂ€ tiistaiaamuna laivan lipuessa Tukholman saaristossa. Onneksi sitĂ€ osaa nykyÀÀn nauttia hetkestĂ€ 😉

Tiistaina mies pudotti mut ja lapset suoraan satamasta kotiin ja jatkoi itse matkaa töihin. TÀmÀn jÀlkeen kaivoin lapsille pakkasesta jotain paniikkilounasta. Pojan pÀivÀunien jÀlkeen pÀÀsin vihdoin hirveÀllÀ kiireellÀ ruokakauppaan ja sieltÀ takaisin kotiin laittamaan iltaruokaa. TÀmÀn jÀlkeen ehdin kuin ehdinkin vielÀ kouluun. Keskiviikkona palautin yhden koulutehtÀvÀn ainoastaan pÀivÀn myöhÀssÀ ja nyt olen saanut onneksi jo toisenkin tehtÀvÀn palautettua. Ensi keskiviikkoon mennessÀ tÀytyisi vielÀ saada kurssin laajempi lopputyö pakettiin.

EipÀ tarvinnut herÀtÀ tyhjÀstÀ sÀngystÀ, vaikka mies olikin reissussa.

Koko keskiviikkoaamupÀivÀ menikin puhtaasti opiskellessa, jonka jÀlkeen hain lapset ja laitoin meille taas kauhealla kiireellÀ ruokaa. Illalla oli vuorossa esikoisen baletti ja koska mies ei ollut hÀntÀ sinne kuljettamassa, hyppÀsin auton rattiin ensimmÀistÀ kertaa elÀmÀssÀ tÀÀllÀ Tukholmassa ilman, ettÀ kukaan oli pelkÀÀjÀn paikalla neuvomassa. TÀmÀ balettimatka sujui odotettua paremmin: autoon ei tullut naarmun naarmua, lapset oppivat ainoastaan kaksi tai kolme suomalaista kirosanaa ja mulle töötÀttiin koko matkan aikana vain kerran (?!). Mutta kuka ihme suunnittelee kaksikaistaisen liikenneympyrÀn kuudella sisÀÀn-/uloskÀynnillÀ, kysyn vaan! Parkkiautomaatin luona onnistuin ilmeisesti nÀyttÀmÀÀn jotenkin poikkeuksellisen avuttomalta, sillÀ ystÀvÀllinen mieshenkilö neuvoi mua ihan pyytÀmÀttÀ sen kÀytössÀ. Mutta hei, nyt löytyy sitten parkkiAppi puhelimesta eli olen valmis autoilemaan tÀÀllÀ enemmÀnkin!

Torstaina koulutehtĂ€vĂ€t jatkuivat heti, kun olin saanut lapset dagikseen. Mulla olisi ollut myös koulua illalla, mutta lapsenvahti (mies) oli vielĂ€ reissussa, joten jouduin taas skippaamaan koulun. Torstai-illalle oli ohjelmassa myös 6-vuotiaan kouluun tutustuminen, jonne sain taas kuljettaa koko entourageni, kuinkas muuten. Lopulta tĂ€mĂ€ kouluun tutustuminen paljastuikin aika lailla turhaksi: lapset saivat kiertÀÀ tulevissa luokissa ja tervehtiĂ€ muutamaa opettajaa ja that’s it. MeidĂ€n lapset kĂ€yvĂ€t pĂ€ivittĂ€in noissa koulun tiloissa, sillĂ€ haemme sieltĂ€ yhdessĂ€ esikoista, joten sinĂ€nsĂ€ mitÀÀn uutta emme tĂ€stĂ€ tutustumiskerrasta saaneet. Mutta tietysti haluan, ettĂ€ 6-vuotias pÀÀsee mukaan kaikkeen mahdolliseen koulunaloitusfiilistelyyn, sillĂ€ onhan se koulunaloitus nyt todella tĂ€rkeĂ€, jĂ€nnittĂ€vĂ€ ja ihana juttu!

TÀllÀ hetkellÀ olo on kyllÀ kuin jyrÀn alle jÀÀneellÀ. TÀstÀ koneen nÀytöltÀ ei tÀmÀ viime pÀivien intensiivisyys ehkÀ oikein vÀlity, mutta voin kertoa, ettÀ lepohetkiÀ ei juurikaan ole ollut.

Mutta on mulla myös jotain erittÀin iloistakin kerrottavaa: sain Suomessa ollessamme sen kovin toivotun puhelun: tulin valituksin siihen työhön, jonka haastattelussa olin juuri ennen reissuamme! En voi oikein vielÀkÀÀn uskoa tÀtÀ! Kyseinen työ jotain sellaista, jossa tiedÀn olevani omimmillani! Olen niin kiitollinen ja ihmeissÀni, ettÀ oltuani kokonaiset kuusi vuotta poissa työelÀmÀstÀ, voin pÀÀstÀ suoraan sellaiseen työhön, jollaisesta en ole uskaltanut edes uneksia. TÀmÀ teki myös todella hyvÀÀ itsetunnolleni! Pian en olekaan ainoastaan se neljÀn lapsen kotiÀiti, vaan koulutettu ja ammattitaitoinen nainen, jota on myös siunattu ihananalla, isolla perheellÀ. On muuten aika huvittavaa, ettÀ olen kaiken tÀmÀn kotona viettÀmÀni ajan ollut ihan yhtÀ lailla tuo edellÀ mainittu nainen, mutta jotenkin oma kunnioitukseni osaamistani ja kykyjÀni kohtaan on laskenut samassa tahdissa kuin kotona viettÀmÀni vuodet ovat lisÀÀntyneet.

MitÀ tÀhÀn työhön tulee, ei tarkoituksenani ole suinkaan salata, mihin olen ryhtymÀssÀ, mutta en halua kuitenkaan kertoa tÀmÀn enempÀÀ ennen kuin olen allekirjoittanut työsopimuksen. SitÀ ennenhÀn ei mikÀÀn ole vielÀ virallista eikÀ nÀin ollen myöskÀÀn 100% varmaa. Mutta kesÀkuun alussa pÀÀsen toivottavasti kertomaan, missÀ tulen aloittamaan tÀmÀn uuden luvun työelÀmÀssÀni.

TĂ€nÀÀn oli muuten vielĂ€ kolmen nuorimman lapsen dagiksessa planering dag, joten koko pĂ€ivĂ€koti oli suljettu. NĂ€in menetin taas kallista aikaa lopputyötĂ€ni ajatellen, mutta tĂ€ytyy sitten vain puristaa itsestĂ€ni vĂ€hĂ€n enemmĂ€n jĂ€ljellĂ€ olevina pĂ€ivinĂ€. Sunnuntaina tÀÀllĂ€ vietetÀÀn Ă€itienpĂ€ivÀÀ, mutta tĂ€ssĂ€ on ollut nyt sen verran paljon kaikenlaista juhlaa sekĂ€ muuta toimintaa, etten ihan rehellisesti odota tuolta pĂ€ivĂ€ltĂ€ tĂ€llĂ€ kertaa yhtÀÀn mitÀÀn! On vaan kiva, kun saadaan olla viikonloppu ihan rauhassa kotona koko perheen voimin. Ja olen kiitollinen pelkĂ€stÀÀn siitĂ€, jos saan jossakin vaiheessa keskittyĂ€ pari tuntia lopputyöhöni 😉 Onko teillĂ€ siellĂ€ ruudun toisella puolella kovasti viikonloppusuunnitelmia?

Perjantain kouluhommat vaihtuivatkin leikkipuistoelÀmÀÀn.

Ensi viikolla onkin sitten luvassa pikainen IBD-pÀivitys, sillÀ 6-vuotias kÀy tiistaiaamuna koeajamassa magneettikuvauslaitetta. Toivon todella, ettÀ tyttö tulisi sinuiksi laitteen kanssa ja nÀin ollen pÀÀsisimme varaamaan sen ihan oikean tutkimusajan mahdollisimman pian.

TÀssÀpÀ mun kuulumiset nyt tÀltÀ erÀÀ. Ihanaa viikonloppua teille kaikille!

<3 Heini