IBD Yleinen

IBD-päivitys: Ohutsuolen magneettikuvaus

sunnuntai, kesäkuu 16, 2019

6-vuotiaan ohutsuolen magneettikuvaus nyt onnellisesti ohi (tai oikeastaan ollut jo useamman päivän, mutta kiitos mahtavien säiden, en ole malttanut istahtaa koneen ääreen). Kuvien onnistumisesta, saatikka tutkimuksen tuloksista ei meillä ole vielä mitään käsitystä, mutta varmaa on kuitenkin se, että paremmin ei lapsi olisi tästä tutkimuksesta voinut suoriutua. Jo lähtökohtaisesti taidettiin me vanhemmat stressata tätä tutkimusta enemmän kuin tyttö. Hän sanoi minulle vielä samana aamuna, ettei jännitä tutkimusta yhtään, vaan ainoastaan kanyylin laittoa eli pistämistä. Itselleni oli jotenkin vaikea ymmärtää, ettei lasta ahdistaisi tuo tunnelissa makoilu ollenkaan! Mutta totisesti ei näyttänyt ahdistavan!

Saavuimme sairaalalle sovitusti kello 9.30 ja aika pian sen jälkeen meille tuotiin noin puolen litran pullollinen nestettä, joka tytön täytyi seuraavan puolentunnin ajan juoda. Tämän nesteen tarkoituksena oli täyttää ohutsuoli, joka on edellytys onnistuneille kuville. Nesteen juominen ei onneksi tuottanut sen suurempia ongelmia, mitä nyt viimeiset pari desiä sainkin tsempata tyttöä aika lailla sen alas saamiseksi. Nesteen nauttimista edelsi vähintään 8 tunnin paasto, joten tyhjän vatsan täyttäminen suurella määrällä makeaa litkua ei varmastikaan ollut kovin mieluisaa.

Klo 11 jälkeen pääsimme vihdoin tutkimushuoneeseen, jossa lapsi puettiin sairaalaan paitaan ja hänelle laitettiin kyynärtaipeeseen kanyyli suoliston liikehdintää rauhoittavaa lääkeainetta varten. Myös tutkimuksen loppuvaiheilla kanyylin kautta lisättiin jotain toista nestettä, en oikein edes tiedä mitä. Kuten osasin odottaa, iski lapselle ahdistus siinä vaiheessa, kun kanyylia täytyi alkaa laittaa paikalleen. Tällä kertaa olin kuitenkin laittanut puuduttavat Emla-laastarit jo todella ajoissa tytön kyynärtaipeisiin, eikä hän tuntenut todellakaan mitään. Tilanne rauhoittui siis jo ennen varsinaista pistämistä, kun tyttö tajusi, ettei edes desinfiointiaineen levitys tuntunut.

Itse kuvaus kesti reilun tunnin, jonka aikana tyttö keskeytti tutkimuksen 3 kertaa (hänellä oli puheyhteys seinän toisella puolella oleviin hoitajiin kuulosuojaimiensa/kuulokkeidensa kautta. Minä en tietenkään hänen ja hoitajan välisiä keskusteluja kuullut. Ensimmäisellä kerralla tyttö halusi vain varmistaa, että olivathan kaikki koneesta tulevat äänet asiaankuuluvia. Laite piti muuten mitä ihmeellisintä ääntä; kolinaa, tuuttausta, pärinää ja hurinaa – you name it! Toisella kerralla hän halusi käydä vessassa ja kolmannella kerralla hän halusi varmistaa, että kaikki oli niin kuin pitää, sillä suoneen ruiskutettu neste tuntui hänestä ”märältä”. Jokaisen tauon jälkeen tutkimusta jatkettiin ilman pienintäkään ongelmaa ja olin sekä ylpeä, että aidosti ihmeissäni miten rohkeasti ja reippaasti tyttömme tähän tutkimukseen lähti. Nyt sitten odotellaan jännityksellä, ovatko kuvat onnistuneet. Tyttö makasi täysin paikallaan, siitä se ei tule jäämään kiinni, mutta kuvien onnistumisen kannalta on potilaan ”oikein hengittäminen” erittäin tärkeää. Valitettavasti hengitystä mittaava anturi ei pysynyt meidän tytöllä paikoillaan, sillä tyttö oli kooltaan liian pieni ja näin ollen tältä osin tutkimus jouduttiin tekemään sokkona.

Hoitaja sanoikin, ettei ole aiemmin elämässään tehnyt vatsan tai ohutsuolen magneettikuvausta näin pienelle lapselle. Muutenkin meidän tyttö on omalla poliklinikallaan nuori verrattuna muihin potilaisiin, ”den där lilla”, sanovat hänen hoitajat ja lääkärit. Olen kuitenkin saanut kuulla aika monelta taholta, että yhä nuoremmat lapset valitettavasti tähän IBD:hen sairastuvat. Kunpa vaan pian keksittäisiin, mistä tämä hankala sairaus oikein johtuu! Nyt kuitenkaan ei auta kuin toivoa taas parasta. Tuloksia pitäisi tulla viikon, kahden sisällä. Kesäkuun alussa tytöllä oli vajaan viikon kestävä todella huono jakso, jolloin vatsakramppeja oli poikkeuksellisen paljon. Useamman kerran hän ihan itki kipuja ja oli lähellä, etten lähtenyt viemään häntä päivystykseen. Onneksi tilanne rauhoittui lopulta ihan itsestään ja nyt hän on voinut taas hyvin. Viimeaikojen merkit viittaavakin siihen, että tauti on taas aktivoitunut tai ainakin aktivoitumassa ja toivon todella, että tästä magneettikuvauksesta olisi oikeasti jotain hyötyä lapsen hoitoa ajatellen.

Tutkimuksen jälkeen tyttö sanoi, ettei se ollut yhtään paha ja että hän voisi mennä siihen ihan milloin vain uudelleen. Olin tietysti luvannut, että hän saa valita palkinnoksi tästä kaikesta aivan MITÄ TAHANSA, ja hän valitsi meidän ruokakaupan kosmetiikkaosastolta aurinkopuuterin ja luomivärin sellaisesta ”valitse kaksi meikkiä hintaan 25 kr”. Kysyin vielä moneen kertaan, että eikö hän haluaisi jotain vähän isompaa vaikka ihan lelukaupasta (yleensä en osta lapsille juuri mitään, jos ei oikeasti ole syntymäpäivä tai joku pakottava tarve), mutta ei, nämä meikit olivat jotain, mitä hän on aina halunnut 😀 Itseäni tämä alkoi ihan liikuttaa!

Ansaittu ateria pitkän odottelun jälkeen

Täällä siis elämä jatkuu tuloksia odotellen ja esikoisen kanssa kesälomaa viettäen. Ehdittiin viime viikolla jo käymään uimahallissa ja elokuvissa. Huomenna suunnataan Gröna Lundiin (naapurin tyttö lähtee meidän mukaan) ja toiveissa olisi vielä ehtiä joku päivä ihan oikealle uimarannalle tai vähintäänkin maauimalaan.

Aurinkoa ja iloa myös teidän kaikkien viikkoon!

<3 Heini

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.