tiistai, tammikuu 19, 2021 - From 🇫🇮 via 🇨🇿 to 🇸🇪 with ❤️

Asuminen Ruotsi Tukholma Ulkosuomalaisuus Yleinen

Kaksi vuotta Tukholmassa

lauantai, huhtikuu 27, 2019

Näin se aika vaan kuluu! Eilen tuli tasan kaksi vuotta siitä, kun meidän perhe muutti Tukholmaan. Miten joku asia voikaan tuntua samaan aikaan niin kaukaiselle, mutta sitten kuitenkin sitä muistaa kaiken kuin eilisen? Tämä blogihan ei vielä tuohon aikaan ollut pystyssä, joten ajattelin vähän kirjoitella tänne muistoja ja fiiliksiä tuolta ajalta. Hassua muuten, että tuohon aikaan mulla ei ollut aikaa blogin pitämiselle ja nyt kun lapsia on yksi enemmän ja siihen päälle vielä iltaopiskelut, ehdinkin taas kirjoitella? 😉 Olen varmaan joskus aikaisemminkin kertonut jotain tähän muuttoomme liittyen, mutta tämän kahden vuoden kunniaksi päätin nyt kerrata, miksi tänne muutimme ja miten kaikki käytännössä sujui.

Miksi muutimme Tukholmaan?

Alunperinhän halusimme lähteä Prahasta esikoisen koulun aloituksen lähestyessä. Prahan kansainväliset koulut olivat meille aivan liian kalliita, emmekä halunneet laittaa lapsia tšekkiläiseen kouluun (kukaan meistä ei puhunut kieltä, eikä käsitykseni muutenkaan ollut paikallisesta koulusysteemistä kovin hyvä, perustuen siihen, mitä olin muilta vanhemmilta kuullut). Suomeen emme halunneet palata, joten aloimme haaveilla Skandinaviaan muutosta. Ja sitten yksi kaunis päivä tuli mies töistä kotiin ja kysyi, että muutetaanko Tukholmaan? (hänelle oltiin tarjottu siirtoa silloisen firman sisällä) – No aivan varmasti, en epäröinyt sekuntiakaan!

Asunnon hankkiminen

Tukholmaan muuttamisessa ehdottomasti vaikeinta oli asunnon hankkiminen. Heti kuin saimme tietää miehen töidenalkamisen ajankohdan, aloimme kuumeisesti etsiä meille vuokrakotia. Ruotsalaista Tori. fi:tä eli Blockettia tulikin käytyä läpi ilta toisensa jälkeen sopivan vuokra-asunnon löytämiseksi. Ja jos joku yhdisti noita kaikkia vuokrailmoituksia, oli se kohtuuttoman korkea vuokra ja lyhyt vuokra-aika. Jätin monille eri vuokranantajille yhteydenottopyynnön, mutta yleensä en saanut edes minkäänlaista vastausta ja se oli kyllä melkoisen turhauttavaa. Lopulta onnistuimme saamaan huimat kolme vastausta ja mies lähti kahden päivän pikavisiitille katsomaan asuntoja, jos niistä joku olisi sellainen, johon voisimme ensihätään muuttaa. Onneksi noista kolmesta asunnosta yksi vaikutti ihan hyvälle ja myös vuokranantaja kelpuutti meidät asukkaiksi. Meiltä taisi tosin hakemisen yhteydessä unohtua mainita, että meillä oli kolme lasta, mutta tämä selvitettiin hänelle kyllä jo hyvissä ajoin ennen muuttoa, eikä se onneksi ollut hänelle ongelma. Saimme myös neuvoteltua niin, että asunto oli ainoastaan osin kalustettu, jotta saimme suurimman osan omista tavaroistamme asuntoon, eikä meidän tarvinnut alkaa vuokraamaan erikseen varastotilaa. Mutta näin oman (ja monen muunkin) kokemuksen pohjalta on sanottava, että nirsoilulle ei Tukholman vuokra-asuntomarkkinoilla ole todellakaan varaa, ellei sitten ole valmis maksamaan ihan hullun korkeaa vuokraa.

Se, mikä tässä ensimmäisessä Tukholman kodissa oli parasta, oli ehdottomasti sen sijainti. Tämä asunto sijaitsi Hammarby sjöstadissa, joka on aivan mielettömän kiva asuinalue. Itselleni ainakin on tosi tärkeää, että koti on kivalla alueella. Kevät oli myös täydellinen ajankohta muutolle, sillä vältimme ensimmäisen vuoden osalta Pohjolan pimeyden, harmauden ja loskan.

Keväinen Hammarby sjöstad

Tämä suihkulähde oli todella pop alkukesän kuumina päivinä

Muutto käytännössä

Prahan päässä toimimme niin, että lentoamme edeltävänä aamuna muuttofirman pojat tulivat hakemaan tavaramme, jonka jälkeen muuttokuorma jatkoi kuorma-auton kyydissä kohti Tukholmaa. Sitten vain teimme nopean loppusiivouksen ja kävimme vuokranantajan kanssa läpi, että kaikki oli kuten pitääkin. Tšekissä vuokralaisen itse täytyy huolehtia, että asunnon seinät on maalattu ennen poismuuttoa, mutta me skippasimme tämän osuuden maksamalla vuokranantajalle (n. 80 €) siitä, että hän järjestäisi asian puolestamme. Kun kaikki oli kunnossa, suunnistimme Zličínin kaupunginosaan, josta olin varannut meille huoneistohotellin viimeistä Prahassa vietettävää yötä varten. Zličín sijaitsee kaukana keskustasta, mutta lähellä lentokenttää ja siksipä tuonne päädyttiinkin, sillä lentomme oli seuraavana päivänä aikaisin aamulla. Tässä vielä linkki tuohon hotelliin, joka sai meiltä täydet pisteet! Jos siis etsitte joskus edullista, mutta tasokasta majoitusta lähellä Prahan lentokenttää, suosittelen tätä Pension Zličíniä lämpimästi! Hotelli löytyy esimerkiksi täältä: https://www.booking.com/hotel/cz/pension-zlicin.fi.html?aid=357007;label=gog235jc-1DCAsoOkIOcGVuc2lvbi16bGljaW5IM1gDaMgBiAEBmAEMuAEXyAEU2AED6AEBiAIBqAIDuAKh8JDmBcACAQ;sid=ff4024b47368e155b7276ee36d558583;dist=0&keep_landing=1&sb_price_type=total&type=total& Itse kaupunginosahan ei missään nimessä ole mikään silmän ilo, mutta hotellista on erinomaiset yhteydet keskustaan ja lentokentälle. Tilasimme myös majoituspaikasta kuljetuksen seuraavana aamulla lentokentälle ja lähtömme ei olisi voinut olla sujuvampi! Seuraavana päivänä lensimme sitten aikaisin aamulla Arlandaan ja oltiin lopulta vain puoli tuntia tavaroitamme jäljessä uuden kotitalomme edessä.

Lapset rakastivat tuota viimeistä iltaa huoneistohotellista. Pienin jopa luuli, että se oli meidän uusi koti 😀

Ensimmäiset fiilikset Tukholmasta

Tuo muuttoaamu on jäänyt niin elävästi mieleeni: Lähdimme kesäisestä Prahasta, jossa aurinko paistoi ja lämpötilakin oli yli 20 astetta. Laskeuduttuamme Tukholmaan iski totuus vasten kasvoja: harmaata, kylmää ja sateista, ja taksistakin saimme pulittaa lähes sata euroa päästäksemme uuteen kotiimme. Saimme kertaheitolla pudotuksen Pohjoismaiseen säähän ja hintatasoon! Mutta eipä se sää oikeasti siinä tilanteessa paljoa haitannut, kun mieli oli positiivinen ja odottava. Ja erityisesti odottava, sillä olin tuolloin reilut 25 viikkoa raskaana. Niin odotettu ja iloinen asia kuin Tukholmaan muutto olikaan, pelkäsin kyllä välillä vauvan puolesta. Oli todella vaikeaa yrittää pitää mieltä stressittömänä ja erityisesti—olla kantamatta mitään raskasta. Ja on kyllä tunnustettava, että mun tuli kannettua muuttolaatikko jos toinenkin. Mutta minkäs sitä ihminen luonteelleen voi! En vaan pysty katsomaan vierestä, kun muut painaa hommia. Onneksi meidän poika pysyi kuitenkin turvallisesti siellä mahassa kaikesta pakkaamisesta, järjestelystä, siivoamisesta ja muuttolaatikoiden kantamisesta huolimatta.

Mahan kanssa uudessa kodissa

Mietin tässä, mitkä asiat meitä ihastutti ja kauhistutti muutossa eniten ja päädyin seuraavaan:
Ihastutti: meri (!!!), kieli (jota ymmärtää), ruokakauppojen yltäkylläiset valikoimat, kala ja äyriäiset, ihmisten ystävällisyys, irtokarkit, siideri valikoima (vaikken siihen päässytkään itse vielä raskauden vuoksi tutustumaan), valmiiksi asennetut vaatekaapit asunnoissa, ruhtinaallinen kaappitila keittiössä, jalankulkijoita kunnioittavat autoilijat ja pyörätiet (näin muutamia mainitakseni)

Että nämä irtokarkkilaarit vetivätkin meitä puoleensa muutaman ensimmäisen Ruotsissa viettämämme viikon aikana!

Kauhistutti: korkeat hinnat (mulla kesti varmastikin pari kuukautta tottua siihen, miten kallista ruoka Prahaan verrattuna olikaan!), talven pimeys (kun on asunut etelämpänä, ymmärtää todella, miten armotonta Pohjolan pimeys onkaan!), säännöt ja kontrollointi (tämä ei nyt ehkä niinkään kauhistuttanut, sillä Suomessahan on aivan sama juttu, mutta kyllä välillä tulee vielä ikävä Keski-Eurooppalaista rentoutta ja hetkessä elämistä).

Seuraavan asunnon etsiminen ja muutto nro 2

Kun tavarat oli purettu ja uusiin kotikulmiin tutustuttu olikin aika alkaa taas vaihteeksi etsiä asuntoa! Tällä kertaa mut meinasi oikeasti vallata epätoivo pariinkin otteeseen. Pojan laskettuaika oli elokuun puolessa välissä ja tuossa väliaikaisessa vuokra-asunnossa saimme asua heinäkuun loppuun asti. Kun Blocketista ei tuntunut löytyvän sopivaa, pitkäaikaista vuokra-asuntoa, päätin rekisteröityä muutaman vuokranvälitysfirman asiakkaaksi. Lopulta tämä nykyinen asuntomme löytyi Samtrygg-nimisen firman kautta. Ennen tämän kodin löytymistä ehdimme käydä parissa muussakin näytössä ja voin sanoa, että oltiin kyllä onnekkaita, kun päädyimme asukkaiksi juuri tähän asuntoon. Tunnemme edelleenkin syvää kiitollisuutta siitä, että nykyiset vuokranantajamme valitsivat juuri meidät vuokralaisikseen.

Ja taas muutetaan!

Nuorin tyttö ei paljon muutoista stressannut

Vielä viimeiset aamuhengailut Hammarby sjöstadin kodin terassilla

Tähän nykyiseen kotiimme Bromman Annedaliin muutimme vain muutamaa päivää ennen kuin lähdin lasten kanssa loppukesäksi Suomeen. Taidettiin nukkua täällä ainoastaan kaksi yötä ennen lähtöämme. Tuo toisen muuton aikakin oli kyllä aika hektistä! Varsinkin kun tiesin, että seuraavan kerran palaisin tänne vastasyntyneen vauvan kanssa. Tuo ajatus motivoi kyllä tyhjentämään muuttolaatikoita pikavauhtia!

Viihdytään loistavasti myös nykyisellä asuinalueellamme, vaikkei enää ollakaan meren ympäröimänä kuten Hammarby sjöstadissa

Annedal sijaitsee aivan Bällsta Ån kupeessa, jota pitkin voi kävellä tai pyöräilla vaikka keskustaan asti.

Annedal on todella lapsiystävällinen asuinalue

Vihdoinkin oikeasti kotona

Palasimme vasta elokuun lopussa takaisin Ruotsiin ja tänne nykyiseen kotiimme Brommaan uusi perheenjäsen mukanamme. Alkusyksy menikin rekisteröityessä Ruotsin asukkaiksi, hankkiessa henkilötodistuksia, selvitellessä perhe-etuuksia sekä lasten koulu- ja dagispaikkoja. Ja kuten tässä on useampaankin otteeseen käynyt ilmi, sai meidän 4- ja 6-vuotiaat vasta viime kuussa hoitopaikat, eli lähes 1,5 vuotta siitä, kun laitoin heidät jonoon. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös vain? 😉 Mutta mikä tärkeintä, ollaan oltu todella tyytyväisiä tähän nykyiseen kotiimme! Ja kuten aiemmin olen myös kertonut, on miehen työmatka näin tukholmalaisittain erittäin lyhyt.

Vaikka olenkin koko ajan viihtynyt täällä Tukholmassa todella hyvin, on musta vasta viimeisen puolen vuoden aikana alkanut kunnolla tuntua, että kuulun ihan oikeasti tänne. Luulen, että suurin merkitys on ollut koululla. On ollut palkitsevaa huomata oma kehitys kielitaidossa ja paneutua johonkin omaan juttuun, sekä päästä vähän haastamaan itseään. Oli myös mahtavaa päästä Suomen suurlähetystöön töihin eduskuntavaalien ennakkoäänestyksen ajaksi ja päästä näin kokemaan kunnon tekemisen fiilistä todella mukavien ihmisten kanssa. Lisäksi tyttöjen saatua dagis-paikat olen uskaltanut viritellä hiljalleen myös työnhakua ja alkaa haaveilla omasta tulevaisuudesta kodin ulkopuolella. Tätä ei pidä käsittää väärin: Olen todella nauttinut siitä, että olen voinut olla lasteni kanssa näin pitkään ja tiedän, että näitä vuosia en tule ikinä elämäni aikana katumaan. Ison riskin olen kuitenkin ottanut ollessani näin monta vuotta kotona, näin työnhaun näkökulmasta, mutta jaksan tosissani uskoa, että joku onnekas työnantaja vielä tunnistaa potentiaalini ja saa musta mitä parhaimman työntekijän.

Tällä hetkellä tuntuu, että vihdoinkin meidän perhe on saavuttanut sellaisen tasaisen ja toimivan arjen. On ollut ihana huomata, että koko perhe on tyytyväinen siihen mitä meillä nyt on. Me ei haikailla isompaa kotia, hienompaa autoa tai kaukomatkoja. Vaan nyt vaan nautitaan tästä ihan(an) tavallisesta elämästä!

Mitä matkustamiseen tulee, on meille riittänyt viimeaikoina oikein hyvin päiväretket lähistön pikkukaupunkeihin. Tämä kuva on ihanasta Vaxholmista viime elokuulta.

Mitenkäs te muut? Nautitteko arjesta ja tasaisesta elämästä vai kaipaatteko enemmän vaihtelua ja muutosta? Itse olin nuorena paljon nykyistä levottomampi, mutta varmasti ikä, perhe ja ulkomailla asuminen on muovannut musta tämän tylsyyden rakastajan, mitä nykyään olen 😊

Ihanaa viikonloppua kaverit!

<3 Heini

Ps. Terveisiä sairastuvalta. Mulle nousi torstai-iltana kuume, eikä se ota laskeakseen. Asiaa ei varmasti auttanut, että eilisen päivän pyöritin tätä koti-dagis- ja koulusirkusta parasetamolin voimalla. Toivon todella, että olo ehtisi helpottaa ennen maanantaita, meillä äideillä kun ei yksinkertaisesti ole aikaa sairastaa! Tämä on jotain todella epätyypillistä, sillä mulla on ollut kuumetta viimeksi varmastikin yli kymmenen vuotta sitten. Mutta pakkohan tämän on pian jo alkaa helpottaa!

4 Kommenttia

Loma Ruotsi Yleinen

Pääsiäinen kuvina

maanantai, huhtikuu 22, 2019

Hyvää pääsisäistä!
Miten teidän pääsiäisloma on sujunut? Me päätettiin tänä vuonna viettää pääsiäistä kotona ilman sen kummempia suunnitelmia. Prahan vuosina meillä oli miehen kanssa tapana tehdä pääsiäisen aikoihin pieni irtiotto jonnekin kahdestaan, mutta muutettuamme Tukholmaan ollaan nyt vietetty nämä molemmat pääsiäiset ihan kotona.

Suunnitelmana oli nauttia näistä vapaapäivistä mahdollisimman rennosti, ilman liikaa suunnittelua. Ja niinhän me tehtiinkin. Ainoat jutut, mitä suunniteltiin vähän etukäteen oli ruokailut. Ja koska sääennusteet lupasivat hienoja ilmoja, päätettiin myös ulkoilla mahdollisimman paljon sekä pitää jo perinteeksi muodostuneet parvekkeen avajaiset (since 2018 😉).

Pääsiäisloman ruokien suunnittelussa noudatin kolmea kulmakiveä: Ensiksi, ruuat eivät saaneet sisältää punaista lihaa. Toiseksi, halusin kokata joka päivä jotain, mitä en ollut aiemmin tehnyt ja tärkeimpänä – ruuan valmistamiseen ei saanut missään nimessä kulua yli tuntia. Ylpeänä voin kertoa, että onnistuin toteuttamaan asettamani tavoitteet ja vieläpä yli odotusten—kaikki ruuat olivat todella hyviä ja maistuivat meille kaikille!

Torstaina syötiin sitruunarisottoa uunissa paahdetun parsan kera

Perjantain lime-korianteri-lohi wokatun parsan, pinaatin ja pähkinöiden kanssa

Lohen lisuke-wokki

Lauantai vuohenjuusto-pinaatti-pasta

Pasha 8-vuotiaan koristelemana

Sunnuntain croissant-aamiainen

1. pääsiäispäivänä syötiin libanonilaisittain maustettua kanaa ja tabboullehia

Jälkiruoka cantaloupe-melonista, ananaksesta, rypäleistä ja banaanista (sekä paaaljon kermavaahtoa, vaikkei sitä kuvassa näykään)

Tässä vielä vähän otteita meidän pääsiäisestä kuvien muodossa. Perinteisestä suklaamunajahdista ei muuten ole kuvan kuvaa, vaikka sellainen joka vuosi aina järjestetäänkin. Valokuvaajalla oli tänä vuonna kiire estelemään erästä pientä poikaa syömästä kaikkia löytämiään munia 😉

Virpomisoksien askartelua

Ruotsissa ei virvota palmusunnuntaina, mutta kiirastorstaina lapset saattavat käydä soittamassa naapurustossa ovikelloja ja antaa itsetehdyn pääsiäiskortin. Kortista pyydetään palkkaa samalla tavalla kuin Suomessa virpomisoksasta. Me ollaan yhdistetty nämä kaksi traditiota ja lapset käyvät kiirastorstai-iltana naapureilla virpomassa ihan perinteisillä virpomisoksilla (ovat tosin aina selittäneet mistä on kyse ja kysyneet, saavatko tulla virpomaan).

Osa pääsiäisen ruokaostoksista

Narsissit oli ruokakaupasta loppu, joten saatiin tyytyä tulppaaneihin

Lauantaina maalattiin pääsiäismunia

Tein muuten pääsiäislomalla jotain tylsääkin, pesin kaikki lasten talvivaatteet varastoon viemistä varten. Ihanaa saada kaappeihin vähän tilaa!

Lauantai-iltapäivänä nautittiin parvekkeella lämpimästä säästä ja kylmistä juomista

Parvekkeen Grand Opening 2019

Tytöt saivat nukkua vierekkäin patjoilla lastenhuoneen lattialla

Sunnuntaina teimme vähän ex tempore kevään ensimmäisen automatkan ja suuntasimme Trosan pikkukaupunkiin (n. 80km etelään Tukholmasta). Tämä pieni merenrantakaupunki oli todella idyllinen ja toi meille tunnelmaltaan mieleen vähän Tšekissä sikaitsevan Karlovy Varyn (joka on tunnettu etenkin rikkaiden venäläisten suosimana kylpyläkaupunkina sekä filmifestivaaleistaan). Nyt Trosassa oli vielä suht rauhallista, vaikkakin upea kevätilma oli saanut jonkin verran ihmisiä liikkeelle. Jos olen ymmärtänyt oikein, on Trosa oikea kesäkaupunki ja kesälomasesonkina hyvinkin eläväinen. Tämän puolesta puhui ainakin se, että ollakseen niinkin pieni kaupunki, oli se täynnä sympaattisia kahviloita ja ravintoloita, aurinkoisilla terasseilla varustettuna. Lisäksi hotelleja tuntui olevan yllättävän paljon kaupungin kokoon nähden. Trosaan haluaisin ehdottomasti vielä uudelleen kesällä!

Trosan vierasvenesatama oli vielä kovin tyhjä

Tästä pääsiäisestä jäi mieleen paljon ihania muistoja, etenkin ihana sää sekä rento ja mukava yhdessäolo koko perheen voimin. Seuraavaksi täällä alkaakin taas arkeen orientoituminen. Omassa ohjelmassani on ainakin varaston siivoamista, erään koulutyön opponointia, lääkäriajan varaamista 6-vuotiaalle (hän on valitellut perjantaista lähtien aina silloin sun tällöin pientä korvakipua ja nyt eilen illalla se äityi oikein kovaksi ja nyt sieltä valuu ulos jotain nestettä, ihanaa!). Mutta tätähän tämä elämä neljän lapsen kanssa on. Ollaan ainakin opittu nauttimaan pienistä asioista ja jokaisesta terveestä päivästä!

Ihanaa 2. pääsiäispäivää teille kaikille ja iloa muutenkin alkaneeseen viikkoon!

<3 Heini

2 Kommenttia

IBD Yleinen

IBD-päivitys: Uusi diagnoosi ja uusi tutkimus

tiistai, huhtikuu 16, 2019

Hej taas!
6-vuotiaan viimeisimmästä tähystyksestä on kulunut nyt reilu kuukausi ja viime torstaina kävimme poliklinikalla keskustelemassa koepalojen tuloksista lääkärin kanssa. Tällä kertaa halusin itse mennä tytön mukaan lääkäriin, sillä mies ei ole viimeaikoina ~~muistanut puoliakaan siellä puhutuista asioista~~ muistanut ihan kaikkia läpikäytyjä yksityiskohtia, kun olisi aika raportoida käynnin sisältö mulle. Tämä osoittautuikin todella fiksuksi vedoksi, sillä nyt tunnen taas todella tietäväni missä tämän lapsen sairauden kohdalla mennään. Aion siis jatkossakin olla mukana näillä käynneillä mahdollisuuksieni mukaan.

Ihan ensiksi on mainittava, että oli todella virkistävää huomata, miten oma kielitaito on kehittynyt: Siinä missä 1,5 vuotta sitten (ensimmäisellä käynnillä Tukholmassa) saavuin poliklinikalle edellisenä iltana tehtyjen sanalistojen kanssa ääni jännityksestä väristen, ei tällä kerralla käynyt edes mielessä, että sanaston kanssa voisi olla jotain ongelmia. Tajusin itsekin, miten vapautuneesti ja rennosti keskustelu lääkärin kanssa sujui, puhuttiinpa sitten asiaa tai höpistiinpä jostakin ihan muusta. Tämä huomio oli jotakin, mitä olen todella kaivannut, sillä välillä musta on tuntunut, että kaikesta panostuksesta huolimatta junnaan kielitaitoni kanssa paikallaan. Nyt tajusin, ettei asia todellakaan ole niin. Jos en siis löydä täältä oman alan töitä, voisin vaihtoehtoisesti kokeilla siipiäni gastroenterologian erikoislääkärinä 😉

Mutta siirrytäänpä taas asiaan! Lääkäri kertoi, että se mitä hän lähinnä tähystyksellä lähti hakemaan, oli lisää tietoa tytön ohut- ja paksusuolen yhtymäkohdasta. Kahdessa eri vuoden välein tehdyssä ultraäänitutkimuksessahan tuo kohta on näyttänyt turvotuksen merkkejä ja nyt haluttiin selvittää, onko tuolla alueella tulehdusta vai ei. Lääkäri selvitti mulle myös, että tuo kohta sijaitsee juurikin vatsan oikealla puolella, eli siellä missä tytöllä on kipua silloin kuin vatsa oireilee enemmän. Muuten meidän tytön lievemmät vatsakivut sijoittuvat vatsan keskelle, mutta tosiaan oireiden lisääntyessä, hän valittaa usein kipua tuolla oikealla puolella. Lääkäri kertoi, että tuo ohut- ja paksusuolen yhtymäkohta on suolisto herkimpiä kohtia, ja jos siellä on pientäkin tulehdusta voi se helposti alkaa leviämään muuallekin suolistoon.

Valitettavasti tyttöä tutkinut lääkäri ei ollut päässyt riittävän pitkälle sinne ohut- ja paksusuolen yhtymäkohtaan nähdäkseen alueen todellisen tilan. Sen sijaan paksusuoli oli ollut helppo tutkia ja valitettavasti se oli ollut lievässä tulehdustilassa. Koska tämä viimeisin tähystys ei nyt antanut selvyyttä kaikkiin lääkäriä askarruttaviin asioihin, täytyy tytön tutkimuksia vielä jatkaa. Lääkärin mukaan viittaavat koepalojen tulokset tällä hetkellä enemmän krohnin tautiin kuin haavaiseen paksusuolentulehdukseen, mutta tällä tiedolla ei sinänsä ole lapsen hoidon kannalta mitään merkitystä (ainakaan vielä). Lääkäri päätti kuitenkin vaihtaa tytön diagnoosin haavaisesta paksusuolentulehduksesta määrittelemättömäksi IBD:ksi, sillä vasta aika tulee näyttämään lopullisen diagnoosin.

Sain myös kattavan yhteenvedon viimeisen puolentoista vuoden veri- ja kalpronäytteiden tuloksista. Positiivista oli se, että veren tulehdusarvot ovat olleet kerta kerran jälkeen laskussa niin, että tällä hetkellä sekä senkka-, että crp-arvot ovat täysin toivotulla tasolla. Sen sijaan kalpro ei ole viimeisen puolentoistavuoden aikana ollut kertaakaan alle 200, mikä kertoo siitä, että jokin siellä suolistossa on edelleen vialla. Myös trombosyytit (verihiutaleet) ovat olleet joka kerta koholla, joka ennestään lisää tarvetta lisätutkimuksille.

Lääkäri ehdottikin seuraavaksi magneettikuvausta, sillä sen avulla voitaisiin kenties päästä näkemään tuota ohut- ja paksusuolen yhtymäkohdan tilannetta paremmin. Juteltiinkin käynnillä siitä yhdessä tytön kanssa ja lääkäri näytti hänelle myös kuvia magneettikuvauslaitteesta ja selitti, millaisesta tutkimuksesta on kyse. Tyttö ei kauheasti innostunut tästä magneettikuvauksesta ja sovittiinkin, että meille lähetetään ensin kutsu tutustamaan ja totuttelemaan magneettikuvaustilanteeseen ja vasta sen jälkeen arvioidaan, onko lapsi vielä valmis tutkimukseen. Lääkäri kertoi myös, että lapselle voidaan meidän vanhempien suostumuksella antaa vähän rauhoittavaa lääkettä ennen tutkimusta, mutta me ei haluta, että tyttöä lääkitään tutkimuksen ajaksi. Itse tutkimushan ei tuota minkäänlaista kipua, vaan kyse on lähinnä siitä, suostuuko/pystyykö lapsi menemään magneettikuvauskuvausputkiloon makaamaan, ja olemaan siellä paikoillaan sen vaadittavat 45 minuuttia. Päätettiin ainakin näin alkusi luottaa lapsen perusteelliseen tsemppaamisen ja mahdollisimman hyvään henkiseen valmistautumiseen, sekä vanhaan kunnon lahjontaan 😉

Tilanne ei kuitenkaan ole millään tavalla kriittinen, joten magneettikuvauksen kanssa ei tarvitse kiirehtiä. Lääkärin mukaan odotetaan aivan rauhassa puoli vuotta, jos tyttö ei vaikuta vielä valmiille kuvaukseen. Tämä siksi, ettei lapselle jäisi mistään tutkimuksesta kovin ikäviä tai traumaattisia muistoja, niitä kun voi olla edessä vielä tulevaisuudessakin. Mutta tietysti teemme kaikkemme, että kuvaus onnistuisi mahdollisimman pian, jotta voitaisiin saada lisää tietoa tytön sairaudesta ja sen myötä taas yhä parempaa ja juuri hänen tarvettaan vastaavaa hoitoa.

Vaikka edelleen ollaan vähän epävarmoilla vesillä tyttömme terveydentilan kanssa, olen niin iloinen, että hän saa täällä aivan ensiluokkaista hoitoa. Hänen oma lääkärinsä on vieläpä ihan huipputyyppi! Mulle tulee itseasiassa tästä lääkäristä aina oma isosiskoni mieleen, hän on jotenkin todella saman oloinen! Se on varmasti myös yksi syy siihen, miksi tuntuu niin helpolta ja turvalliselta asioida tuolla poliklinikalla.

Jaksan myös edelleen uskoa siihen, että tulehduksen aiheuttaja löydetään ja että lapsen paksusuolessa pysyttelevä tulehdus saataisiin kokonaan rauhoittumaan. Ja mikä tärkeintä, tyttö vaikuttaa edelleen voivan hyvin. Kipuja ei ole edes päivittäin ja silloin kun niitä esiintyy, ovat ne pääasiassa olleet erittäin lyhytkestoisia.

Tässäpä taisi olla tämän kertainen IBD-päivitys. Palaan aiheeseen taas, kun olemme käyneet tutustumassa magneettikuvaukseen.

Aurinkoista pääsiäisviikkoa teille kaikille!

<3 Heini

Ps. Olisi kiva kuulla, jos siellä teidän joukossa on muita IBD-potilaiden vanhempia tai muuten vain tämän taudin kanssa painivia. Olisi kiva kuulla myös teidän tarinoitanne/kokemuksianne!

0 Kommenttia

Ruotsi Tukholma Ulkosuomalaisuus Yleinen

Suomalaista vaalihuumaa Tukholman-suurlähetystössä

perjantai, huhtikuu 12, 2019

Hej på er pitkästä aikaa!

Täällä blogissa on ollut viime aikoina aika hiljaista, mutta se ei missään nimessä tarkoita sitä, että oma elämä olisi ollut jotenkin tavallista rauhallisempaa— päinvastoin! Täällä on taas sattunut ja tapahtunut vaikka mitä, ja päätinkin nyt aloittaa näiden viimeaikaisten käänteiden päivittämisen siitä kaikista ajankohtaisimmasta aiheesta eli Suomen eduskuntavaaleista.

Sain siis suuren kunnian toimia Suomen Tukholman suurlähetystössä vaalitoimitsijana Suomen eduskuntavaalien ennakkoäänestyksen ajan. Se on muuten jännä, miten kotimaan asiat kokee vielä omakseen, vaikkei itse ole Suomessa useisiin vuosiin asunutkaan. En usko, että olisin lähtenyt Suomessa asuessani mukaan vastaavaan hommaan, mutta täällä en miettinyt vastausta sekuntiakaan, kun kutsu/pyyntö tähän tehtävään tuli.

Täällä Tukholmassa ennakkoäänestyksen vaalihuoneisto sijaitsi siis Suomen suurlähetystön tiloissa ja äänestämään pääsi keskiviikosta 3.4. alkaen aina lauantaihin 6.4. asti. Itse vaalitoimitsijan työ oli yllättävän haastavaa, vaikkei mistään kovin monimutkaisesta prosessista olekaan kyse. Kaiken on nimittäin mentävä tarkalleen sääntöjen mukaan, jotta annettu ääni voidaan laskea. Olin myös unohtanut, miten raskasta asiakaspalvelutyö onkaan (vaikken juuri muuta ole työkseni tehnytkään!) ja iltaisin olo oli kyllä ihan kaikkensa antanut. Olen kuitenkin erittäin iloinen, että sain olla mukana toteuttamasta äänestystä, sillä noiden päivien aikana koin ja opin paljon mielenkiintoisia juttuja paitsi itse vaalitoimitsijan työstä, mutta myös meistä suomalaisista täällä Ruotsissa.

Innokas vaalitoimitsija valmiina ottamaan äänestäjät vastaan

Aivan ensimmäiseksi mua ilahdutti Suomen tukholmalaisten äänestysaktiivisuus. Molempina päivinä, sekä keskiviikkona, että torstaina kävi yli 700 ihmistä antamassa äänensä. Perjantain lukema oli jo reilu 900 ääntä ja lauantaina äänestäjiä kävi lähes 1400. Tuntui myös, että äänestys oli useimmille tärkeä ja arvokas tapahtuma ja muutenkin jäi sellainen olo, että Suomen asiat kiinnostavat yhä suurelta osin Ruotsissa asuvia suomalaisia.

Oli myös kiinnostavaa huomata, miten heterogeeninen ryhmä me Ruotsissa asuvat suomalaiset ollaankaan. Tällä tarkoitan lähinnä sitä, että äänestysjonosta kantautuneita keskusteluja ei suinkaan käyty ainoastaan suomen kielellä, vaan mukaan mahtui ruotsia, englantia ja varmasti vielä muitakin kieliä. Oman arvioni mukaan reilut 50% äänestäjistä puhui ruotsia, joista osa ei osannut suomea ja osa taas ei halunnut sitä jostakin muusta syystä puhua. Vastaavasti taas moni äänestäjä halusi ehdottomasti puhua suomea, kun sitä nyt kerrankin pääsi puhumaan. Puhutulla kielellä ei kuitenkaan ole suurlähetystössä merkitystä, sillä siellä käytetään aina asiakkaan toivomaa kieltä. Oli myös jännä huomata, miten toiset ovat saaneet säilytettyä suomenkielentaitonsa, vaikkeivat olisi koskaan edes asuneet Suomessa ja toiset taas eivät syystä tai toisesta ole halunneet/pystyneet pitämään kaksikielisyyttään yllä. Tämä herättikin aika paljon ajatuksia siitä, miten tärkeää suomenkieleen panostaminen on, etenkin omien lasten tulevaisuutta ajatellen.

Toinen itselleni mieleenpainuva juttu oli se, miten lähetystön henkilöstö suhtautui äänestystapahtumaan. Voitte vain kuvitella, että tällaisen ennakkoäänestyksen järjestäminen vaatii satoja (ellei jopa tuhansia?) työtunteja ennen ja jälkeen itse äänestyksen. Koko lähetystö oli mukana toteuttamassa ennakkoäänestystä, myös itse suurlähettiläs istui ilmoittautumistiskin takana aina kun muilta kiireiltään ehti. Jotenkin koko hommassa tiivistyi hienosti suomalainen demokratia, kun kaikki laittavat asemastaan riippumatta itsensä likoon yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Ja mikä parasta, kaiken hälinän keskellä muistin myös itsekin äänestää. On myönnettävä, että välillä olen miettinyt omia motiivejani, kun kyseessä ovat Suomen asiat. Miksi äänestän ja miksi haluan vaikuttaa edelleen synnyinmaani asioihin? Huomasin kuitenkin, ettei vastausta tähän tarvinnut miettiä kauaakaan: Suurin osa sukulaisista ja ystävistä asuu edelleen Suomessa, joten on sanomattakin selvää, että Suomen asiat ovat tärkeitä. Lisäksi voi hyvinkin olla, että meidän omat lapset tai ainakin osa heistä haluaa tulevaisuudessa muuttaa Suomeen (ainakin tällä hetkellä meidän tytöt pitävät Suomea oikeana unelmamaana, joka tosin johtunee suurelta osin siitä, että Suomessa ollaan aina lomalla, kaukana arjen aikatauluista ja velvoitteista). Ei ole myöskään täysin poissuljettua, ettemmekö itse muuttaisi vielä joku päivä Suomeen (miehellä on ikävä kesämökkiä 😉). Lisäksi koen muutenkin suomalaisuuden tärkeäksi osaksi identiteettiäni ja haluan myös istuttaa sen lapsiimme. Meidän pieni ja sitkeä kansa on aika uniikki ja toivon, että jatkossakin voin olla ylpeästi suomalainen. Muun muassa näistä syistä siis äänestän. Entäpä te muut? Pidättekö te äänestämistä tärkeänä ja jos pidätte, niin mistä syistä? Entäs sitten te, joita ei kotimaan asiat syystä tai toisesta kiinnosta, mikä on saanut mielenkiintonne lakkaamaan?

Tämän postauksen myötä haluan toivottaa teille kaikille mitä parhainta viikonloppua ja jännittävää sekä onnistunutta vaalipäivää sunnuntaille! Toivottavasti saadaan oikeasti fiksuja, ajattelevia ja asialleen omistautuneita ihmisiä Suomen eduskuntaan!

<3 Heini

2 Kommenttia