Asuminen Ruotsi Tukholma Ulkosuomalaisuus Yleinen

Meistä ei tulekaan kodittomia!

tiistai, helmikuu 12, 2019

Kuten olen jo aiemminkin kertonut, ilmoittivat meidän vuokranantajamme viime syksynä, että haluavat myydä tämän asunnon, jossa olemme nyt heinäkuusta 2017 asti asuneet. Tämä tietenkin on aiheuttanut meille aika kovasti huolta, sillä Tukholman asuntotilanne on aivan järkyttävän huono. Vuokra-asuntojen määrä ei todellakaan vastaa kysyntää ja ns. andra hand-vuokraajat voivat näin ollen pyytää asunnoista aivan naurettavia summia. Meillä kävi siis todellakin tuuri, kun löysimme tämän pitkäaikaisen asunnon keväällä 2017, vähän ennen kuin vuokra-aikamme ensimmäisessä, väliaikaisessa kodissamme täällä Tukholmassa oli päättymässä.

Olen aina uskonut siihen, että ne kaikkein hankalimmatkin asiat elämässä kyllä järjestyvät, tavalla tai toisella. Mutta nyt on kuitenkin myönnettävä, että koko alkuvuoden olen stressannut tätä asiaa ihan tosissaan. Olen selannut lähes joka päivä vapaita vuokra-asuntoja, jättänyt asuntovahteja vuokranvälityssivustoille ja miettinyt pääni puhki, mitä teemme, jos uutta asuntoa ei vain löydykään. Olen myös vieraillut useiden pankkien lainalaskuri-sivuilla netissä, selvittääkseni, olisiko meidän sittenkin mahdollista jo ostaa asunto. Mutta kuten arvata saattaa, emme tulisi saamaan riittävän suurta lainaa, sillä toinen meistä ei käytännössä tienaa kruunuakaan. Tässä olemmekin taas asian äärellä, josta olen ennenkin maininnut: ulkomailla sitä on aivan eri tavalla yksin pulmiensa kanssa kuin kotimaassa. Täällä ei esimerkiksi henkilötakaus tule meidän tapauksessa kysymykseen, sillä lainan takeena olevan omaisuuden tulisi sijaita samassa maassa kuin pankkikin.

Viime sunnuntaina pääsimme kuitenkin vihdoin istumaan alas vuokranantajamme kanssa ja keskustelemaan kohtalostamme vähän yksityiskohtaisemmin. Olin ajatellut, että agendalla olisi lähinnä keskustelua siitä, milloin meidän täytyisi viimeistään muuttaa pois, ja miten hoidamme muut käytännönjärjestelyt, kuten asunnonnäytöt, mutta iloksemme lähtikin keskustelu heti alusta alkaen sellaiseen suuntaan, josta emme olleet osanneet edes unelmoida. Vuokranantajamme nimittäin olivatkin kiinnostuneita meidän tilanteestamme ja halusivat tietää, millainen ratkaisu olisi myös meidän kannaltamme paras mahdollinen. Selvitettyämme, etten pystyisi todennäköisesti aloittamaan töitä ennen syksyä (lastenhoito-ongelmat) ja ettei asunnon ostaminen meidän kohdalla tule näin ollen vielä kysymykseen, sanoivat he heti, etteivät aio missään nimessä jättää meitä pulaan tässä Tukholman asuntotilanteessa. Päädyimme siihen, että saamme asua tässä kaikessa rauhassa ainakin vuoden 2019 loppuun vuokralla ja saatuani työpaikan alamme keskustella jatkosta, mahdollisesti myös tämän asunnon ostamisesta. He sanoivat mielellään myyvänsä tämän asunnon meille, jos vain vuoden lopussa olemme edelleen kiinnostuneita tämän ostamaan. Mutta emme ole missään nimessä sitoutuneita mihinkään, vaan mietimme nyt ihan rauhassa, mitä vuoden vaihteessa tulee tapahtumaan.

Voitte varmasti uskoa, että tätä helpotuksen määrää on vaikea edes kuvailla! Vaikka olenkin aina uskonut siihen, että elämä kyllä kantaa, tuntuu tämä asuntopulmamme ratkeaminen näinkin yksinkertaisella tavalla aivan uskomattomalta. Tunnen jopa itseni vähän tyhmäksi, sillä niin paljon olen tätä asiaa murehtinut. Vuokranantajamme sanoikin mulle, että ensi kerralla kun joku painaa noin kovasti mieltä, soita meille niin selvitetään asia, ettei kenenkään tarvitse turhaan menettää yöuniaan 😉

 

Tytöt saavat jatkossakin kävellä tätä turvallista kävelytietä koulusta kotiin

 

 

 

 

Pääsen jatkossakin raahaamaan ostoksia tästä ovesta sisään kotiimme <3

Tämä kaikki on taas herättänyt sisälläni valtavaa kiitollisuuden tunnetta siitä, miten hyväsydämisiä ihmisiä elämä onkaan eteemme tuonut ja tätä ”omaa” kotiakin tulee taas arvostettua aivan eri tavalla, kun on joutunut pelkäämään sen menettämistä. Saadaan jatkaa elämää tällä meille tällä hetkellä ihan täydellisellä asuinalueella; tyttöjen koulumatka on 300m, mies KÄVELEE alle puolessa tunnissa töihin ja sekä Bromma Blocksin, että Sundbybergin palvelut ovat molemmat noin kilometrin päässä kotoamme. Heti tämän helpottavan uutisen jälkeen, mut valtasi niin kova onnen ja liikutuksen puuska, että aloin selata kuvia, joissa meidän kotimme on edustettuna jollakin tapaa esillä ja ne pääsevätkin nyt itseoikeutetusti kuvittamaan tämän postauksen.

Tulemme viettämään myös seuraava Suomen itsenäisyyspäivää tässä kodissa

Kenties, saan kattaa taas ensi tammikuussa tyttöjen synttäritarjoilut tälle pöydälle

Saan jatkossakin turhaan yrittää pitää tätä kotia edes jonkinlaisessa järjestyksessä

Lapset saavat jatkossakin pitää leffailtoja tässä olohuoneessa <3

Eli näin on taas yksi suuri ongelma selvitetty ja tästä onkin ihanaa jatkaa kevyemmillä mielin kohti kevättä. Täällä alkoi muuten juuri äsken paistaa aurinko ikkunasta sisään ja tästä tulikin nyt todellinen ”Paistaa se aurinko risukasaankin”-hetkeni.

Iloa ja aurinkoa myös teidän viikkoon!

<3 Heini

 

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.