Kuten elĂ€mĂ€ yleensĂ€kin, on kulunut viikko ollut tĂ€ynnĂ€ erilaisia tapahtumia, aiheuttaen itsessĂ€ni hyvinkin erilaisia tunteita. Lasten talvilomaviikon viettoonhan lĂ€hdin aika lailla takki tyhjĂ€nĂ€. Takana oli oma kiireinen viikkoni koulussa ja miehellĂ€ kauhea viikko töissĂ€, jotka yhdessĂ€ tekivĂ€t ilmapiirin kotona, hmm⊠sanotaanko vaikka kauniisti kireĂ€hköksi đ Torstai-iltana olo oli lĂ€hinnĂ€ sellainen, ettĂ€ jos vain selviydymme lennollemme ja pÀÀsemme Suomeen, voisin jÀÀdĂ€ sinne vaikka vĂ€hĂ€n suunniteltua pidemmĂ€ksikin aikaa, you know what I mean đ
No Suomeen pÀÀstiin, vaikkakin huomasin lentokentÀllÀ puoli tuntia ennen koneen lÀhtöÀ, ettÀ olin unohtanut rahapussini kotiin. SiinÀ ajassa ei rahapussi olisi haltuuni enÀÀ ehtinyt, joten pÀÀtin suosiolla selvittÀÀ asian vasta lennon jÀlkeen. Ja yllÀtys yllÀtys: taas tuli Àiti ja pelasti kaiken. Pankkikorttia ei siis tÀllÀ lomalla tarvittu.
Seuraava ongelma ilmeni sattumalta lauantaina, kun huomasin ottaneeni vahingossa myös miehen passin mukaan Suomeen. HÀn oli lentÀmÀssÀ maanantaina kotoa Tukholmasta Hollantiin neljÀn pÀivÀn mittaiselle työmatkalle ja passi oli siis lauantai-iltapÀivÀllÀ minun kÀsilaukussani JyvÀskylÀssÀ. Jotenkin vain kÀvi niin, ettÀ selvittiin myös tÀstÀ sopasta, joka johtui siis tÀysin mun ajattelemattomuudesta ja huolimattomuudesta. Rakas tÀtini, joka sattumalta oli pÀivÀseltÀÀn kÀymÀssÀ JyvÀskylÀssÀ, otti passin mukaansa bussilla Helsinkiin. Kampista kÀvi miehen vanhemmat hakemassa passin hÀneltÀ ja veivÀt sen vielÀ samana iltana miehen ex-kollegan kaverille(!?), joka oli lentÀmÀssÀ seuraavana pÀivÀnÀ Tukholmaan (tÀmÀ viimeinen kontakti löytyi siis Facebookin kautta, eli on siitÀ somesta joskus ihan oikeasti hyötyÀkin).
TÀmÀ kaikki aiheuttamani sÀÀtö sai minut kuitenkin ihan oikeasti huolestumaan omasta jaksamisestani. Homma ei selvÀstikÀÀn ole enÀÀ 100% hanskassani ja vaikka olen huono myöntÀmÀÀn oman jaksamisen rajallisuutta, oli pakko pysÀhtyÀ ja miettiÀ, ettÀ onko tÀssÀ taas vÀhÀn liikaa tekeillÀ. TÀÀllÀ Suomessahan tilanne on nyt aivan eri, kun vanhempani tekevÀt tÀÀllÀ kaiken ja enemmÀnkin, jotta saisin pakolliset koulujutut tehtyÀ ja ettÀ lapset saavat mun niitÀ tehdessÀ tarvitsemaansa -ja erityisesti ansaitsemaansa huomiota. Mutta entÀpÀ sitten kun arki jatkuu taas Ruotsissa, mitenköhÀn sitÀ taas selviÀÀ kaikesta ilman, ettÀ kadotan viimeisetkin muistin ja jÀrjen rippeeni? Ehdotuksia otetaan vastaan!
Mutta on tĂ€hĂ€n lomaan mahtunut onneksi kaikkea ihanaakin: Olen nimittĂ€in ehtinyt tavata jo kolmea rakasta ystĂ€vÀÀni, pÀÀssyt ihailemaan 6- ja 8-vuotiaan laskettelutaitoja hiihtokoulussa ja lumilautaillut siinĂ€ samalla itsekin taas pitkĂ€stĂ€ aikaa, ehtinyt kĂ€ydĂ€ tervehtimĂ€ssĂ€ molempia isoĂ€itejĂ€ni, opettaa 4-vuotiasta luistelemaan sekĂ€ tietysti saunoa ja parantaa maailmaa Ă€itini kanssa <3 Samalla myös ne fiilikset, joilla Suomeen lĂ€hdin on kĂ€yty lĂ€pi ja taisi tehdĂ€ molemmille hyvÀÀ (sekĂ€ itselleni, ettĂ€ miehelle) ottaa vĂ€hĂ€n etĂ€isyyttĂ€ ja muistella rauhassa, mikĂ€ tĂ€ssĂ€ elĂ€mĂ€ssĂ€ on kaikkein tĂ€rkeintĂ€ ja mikĂ€ vĂ€hĂ€n vĂ€hemmĂ€n tĂ€rkeÀÀ. Huomenna meillĂ€ olisi vielĂ€ edessĂ€ tyttöjen leffaretki katsomaan uusinta Risto RĂ€ppÀÀjĂ€ elokuvaa, jota kaikki tytöt odottavat todella kovasti đ

Pienet hiihtokoululaiset valmiina aloittamaan kolmepÀivÀisen intensiivikurssin

Parasta just nyt!
LisĂ€ksi olen lĂ€hdössĂ€ vĂ€hĂ€n ex tempore reissuun lauantaina, katsomaan Göteborgiin kaveriporukkamme uusinta tulokasta, tammikuussa syntynyttĂ€ poikavauvaa. Saimme tĂ€mĂ€n idean ystĂ€vieni kanssa, kun yksi ystĂ€vistĂ€ni lentÀÀ perjantaina meille Tukholmaan yhdeksi yöksi ja jatkaa siitĂ€ junalla la Göteborgiin tapaamaan tĂ€tĂ€ toista ystĂ€vÀÀmme ja uutta bebeĂ€. Aloimme sitten miettiĂ€, miksen liittyisi seuraan ja lĂ€htisi myös tapaamaan tuota ihanaa vauvelia ja viettĂ€mÀÀn samalla mukavan illan ystĂ€vien kanssa. Reissu jÀÀ kyllĂ€ varsin lyhyeksi: olemme perillĂ€ Göteborgissa noin kuuden aikaan lauantai-iltana ja palaan Tukholmaan jo puoliltapĂ€ivin lĂ€htevĂ€llĂ€ junalla sunnuntaina. Mutta yritĂ€n ottaa tehokkaasti kaiken ilon irti noista 18 tunnista, jotka Göteborgissa vietĂ€n đ
TÀhÀn loppuun on vielÀ valitettavasti lisÀttÀvÀ yksi ikÀvÀmpi juttu: Sain eilen tÀysin yllÀttÀen, tÀysin odottamattoman ja tÀysin ei-toivotun puhelun 6-vuotiaamme lÀÀkÀriltÀ Tukholmasta, joka on omalta osaltaan laskenut jo hetkeksi parantunutta fiilistÀni. TÀstÀ aiheesta enemmÀn kuitenkin ihan omassa postauksessaan, jonka kirjoitan niin pian kuin mahdollista. Tulossa siis piakkoin IBD-pÀivitys.
Toinen iso juttu on myös 4- ja 6-vuotiaiden dagiksen aloitus maaliskuun puolessa vĂ€lissĂ€! Ajatella, ettĂ€ tieto tĂ€stĂ€kin tuli tĂ€mĂ€n yhden (hullun) viikon sisĂ€llĂ€! Myös tĂ€mĂ€ tieto on (jopa omaksi yllĂ€tyksekseni) saanut mut kokemaan koko tunteiden kirjon: iloa, pelkoa, helpotusta, huolta, haikeutta, ahdistustaâ you name it! Mutta tĂ€stĂ€kin kirjoitan perusteellisemmin heti kun ehdin.
Mutta hei, onneksi vielÀ on lomaa jÀljellÀ ja tÀmÀ tyttö suuntaa taas huomenna rinteeseen heti aamusta, suunnitelmanaan jÀttÀÀ ainakin muutama murhe ja huoli sinne mÀkeen!
Aurinkoa ja hyvÀÀ fiilistÀ myös teidÀn viikkoon!
<3 Heini