TÀnÀÀn meidÀn 6-vuotiaalla oli aika lasten gastropolille vatsan ultraÀÀnitutkimukseen. TÀmÀ tutkimushan oli tarkoitus tehdÀ jo kaksi viikkoa sitten, mutta tytön sairastuttua influenssaan jouduimme siirtÀmÀÀn aikaa. Edellinen vatsan ultra hÀnelle tehtiin aika tarkalleen vuosi sitten ja koska silloin ohutsuolessa ilmeni jotain turvotuksen kaltaista, halusi tytön oma lÀÀkÀri tarkistaa nyt tilanteen uudelleen.
Ennen ultraÀÀnitutkimusta lapsen tulee olla tĂ€ysin syömĂ€ttĂ€ ja juomatta vĂ€hintÀÀn neljĂ€ tuntia. Kuvittelisin, ettĂ€ lapsille pyritÀÀn aina varaamaan nuo ultra-ajat heti aamusta, jotta pienten ei tarvitsisi olla janoissaan tai nĂ€lissÀÀn ainakaan kovin pitkÀÀn. Meille aika oli ainakin varattu heti aamu yhdeksĂ€ltĂ€. Olin todella iloinen, sillĂ€ tĂ€llĂ€ kertaa pÀÀsin itse viemÀÀn tyttöÀ tutkimukseen, koska musta tuntuu ettĂ€ aina kun mies on ollut tytön mukana, unohtaa hĂ€n kertoa mulle jotain olennaista, mistĂ€ kĂ€ynnillĂ€ on ollut puhetta. Ja siis tĂ€mĂ€ on vain oma tunne ja todennĂ€köisesti vÀÀrĂ€ sellainen, mutta minkĂ€s kontrollifriikki luonteelleen voi đ
Ilmoittautumisen jÀlkeen siirryimme odottelemaan tutkimukseen pÀÀsyÀ lasten röntgenosaston odotustilaan. Tutkimuksen aluksi tyttö sai lasillisen vettÀ, joka hÀnen tuli juoda ennen lÀÀkÀrin saapumista. Itse tutkimus sujui todella leppoisissa merkeissÀ: tyttö sai katsella kaikessa rauhassa piirrettyjÀ, lÀÀkÀrin kuvantaessa vatsaa ultraÀÀnilaitteella.

Mamman kanssa matka sairaalaan taittuu vielÀ raitiovaunulla ja bussilla. Olen autoillut tÀÀllÀ vielÀ niin vÀhÀn, etten uskaltautunut nyt ruuhka-aikana hypÀtÀ rattiin.

Lasten gastropoli sijaitsee Karolinskan uutuuttaan hohtavissa tiloissa (rakennustyömaiden keskellÀ)

Jos meidĂ€n tytöltĂ€ kysytÀÀn, viihtyisi hĂ€n poliklinikalla aina vĂ€hĂ€n pidempÀÀnkin đ

VielÀ viimeinen hörppy och sen kör vi!

Onneksi tyttö ei enÀÀ juuri jÀnnitÀ sairaalakÀyntejÀ
Olin mukana tytön ultrassa myös viime vuonna ja siihen verrattuna lÀÀkÀri teki mielestÀni todella perusteellista työtÀ. Yritin parhaani mukaan analysoida nÀkymÀÀ ruudulta, mutta valitettavasti en siitÀ paljoakaan ymmÀrtÀnyt. Sen verran useassa ultrassa olen kuitenkin jo omien raskauksienikin myötÀ ollut, ettÀ ymmÀrsin hÀnen olevan erityisen kiinnostunut tytön alavatsan oikeasta osasta. HÀn zoomaili, otti mittoja ja napsi kuvia paljon enemmÀn kuin vatsan muista osista. TÀllÀ alueella nÀkyi myös aika paljon punaista vÀriÀ silloin kun kamera kuvansi aluetta vÀriskaalalla sinisestÀ punaiseen, mutta en siis todellakaan tiedÀ, tarkoittako tuo punainen vÀri jotakin negatiivista, kuten sen itse tulkitsisin. Mutta siis ehdottomasti aion jÀttÀÀ tÀmÀn tulkintapuolen ammattilaisille! EhkÀ olisi jopa parempi, etteivÀt vanhemmat saisi tuolle tutkimusruudulle edes katsella. Mutta valehtelisin jos vÀittÀisin, etteikö tuo kaikki nÀkemÀni alkanut mua vÀhÀn hermostuttamaan. En kuitenkaan halunnut hÀiritÀ lÀÀkÀrin työskentelyÀ, vaan pidin kiltisti suuni kiinni. Tutkimuksen lopuksi uskaltauduin kuitenkin kysymÀÀn, mille tilanne hÀnestÀ vaikutti, mutta valitettavasti hÀn ei halunnut kommentoida asiaa. HÀn kertoi vain kohteliaasti tulevansa vertaamaan ensin nyt ottamiaan kuvia vuoden takaisiin kuviin, jonka jÀlkeen hÀn vasta pystyy arvioimaan tilannetta tarkemmin. Olin tietysti aika pettynyt tÀhÀn vastaukseen, mutta en viitsinyt jÀÀdÀ asiasta sen enempÀÀ jankuttamaan; lukihan jo tutkimuksen kutsukirjeessÀkin, ettÀ oma lÀÀkÀri tulee ottamaan meihin yhteyttÀ tutkimuksen vastauksista.
Koko pÀivÀn olen tietysti ollut kuin tulisilla hiilillÀ odotellessani lÀÀkÀrin soittoa. Viime kerralla lÀÀkÀri soitti kuitenkin tuloksista miehelle, joten oletin, ettÀ nÀin on tapahtunut tÀllÀkin kertaa. Mutta ei. HÀnkÀÀn ei ollut saanut soittoa. Mies mua lohduttelikin, ettÀ jos siellÀ olisi nÀkynyt jotain akuuttia tai muuten vain merkittÀvÀÀ, olisi meille varmasti soitettu jo tÀnÀÀn. Ja nÀinhÀn se yleensÀ onkin! Nyt ei siis auta muu, kun uskoa ja toivoa, ettÀ kaikki on niin hyvin, ettei lÀÀkÀri kokenut tarpeelliseksi ilmoittaa meille tuloksesta tÀnÀÀn.
Aloittaessani tÀmÀn postauksen kirjoittamista, mietin jopa kannattaako mun ylipÀÀnsÀ vielÀ edes tÀnne kirjoittaa, sillÀ mitÀÀn varsinaista kerrottavaahan ei vielÀ ole. Mutta pÀÀdyin kuitenkin nyt jo pÀivittÀmÀÀn tÀmÀn tutkimuksen kulun tÀnne ihan jo oman mielenrauhani kannalta. Itselleni on jotenkin terapeuttista laittaa nÀmÀ epÀvarmat ajatukseni paperille. Palaan tietysti kertomaan tÀnnekin mahdollisimman pian, kun lÀÀkÀri on meille soittanut. Mutta mitÀ mieltÀ te olette, eikö tutkiva lÀÀkÀri voisi antaa edes vÀhÀn osviittaa siitÀ, missÀ mennÀÀn? Itse koin todella ihmeelliseksi, ettei lÀÀkÀri suostunut kommentoimaan tytön tilannetta sanallakaan.
Onni on edelleenkin se, ettĂ€ 6-vuotiaamme on ollut pitkÀÀn oireeton ja todellakin niin terve kuin vain lapsi voi olla! Takapakkia tuli nyt ainoastaan influenssan aikana, mutta se olikin meidĂ€n tytön tapauksessa odotettavissa: olemme nimittĂ€in huomanneet, ettĂ€ aina hĂ€nen vastustuskykynsĂ€ laskiessa esimerkiksi ihan tavallisen flunssan aikana, alkaa vatsakin oireilla helpommin. Etenkin ennen diagnoosia ja lÀÀkitystĂ€ tĂ€mĂ€ oli enemmĂ€nkin sÀÀntö kuin poikkeus. LisĂ€ksi tulehduskipulÀÀkkeet eivĂ€t sovi hĂ€nen vatsalleen ollenkaan. Etenkin ibuprofeiini on aina aiheuttanut hĂ€nelle oireita, joten parhaani mukaan vĂ€ltĂ€n hĂ€nelle ko. lÀÀkkeiden antamista. Nyt influenssan aikana hĂ€n kĂ€rsi niin pahoista pÀÀkivuista, ettĂ€ mun oli pakko antaa myös ibuprofeiinia, parasetamol kun ei niihin auttanut. Mutta tuntui kyllĂ€ pahalta, kun piti âvalitaâ, joutuuko tyttö kĂ€rsimÀÀn pÀÀkivusta vai vatsakivusta âč TĂ€mĂ€pĂ€ muuten onkin sellainen juttu, joka tĂ€ytyy ottaa lÀÀkĂ€rin kanssa puheeksi. TietÀÀkö teistĂ€ kukaan, onko IBD:n oireilulla ja ibuprofeiinin kĂ€ytöllĂ€ tutkittua yhteyttĂ€ toisiinsa?
Mutta tÀÀllÀ siis siirrytÀÀn nyt toiveikkain, mutta epÀvarmoin fiiliksin viikonlopun viettoon. Toivottavasti saadaan heti maanantaina soitto lÀÀkÀriltÀ, ettÀ saan lopettaa tÀmÀn asian miettimisen.
Ihanaa viikonloppua itse kullekin!
<3Heini