Enpä tiedä miten reilua on vertailla kotimaisia festareita eurooppalaisiin, koska on pakko tunnustaa että esimerkiksi meidän lainsäädäntömme tekee järjestelyistä tiukemmat – hintoja nostavasta verotuksesta puhumattakaan. Mutta vertailen nyt kuitenkin. Miten Suomen suurimmaksi mainostettu metallitapahtuma Rockfest pärjää kisassa mantereen kollegoitaan vastaan?
Kävimme siis eilen Rockfestissä, tosin lyhyehkösti: meillä oli vain päivälippu perjantaille, eli koko tapahtuman rupeamasta ei ole kokemusta. Ja sekin oli ostettu oikeastaan vain Powerwolfin takia.
Tosin Amaranthen ilmestyminen perjantain ohjelmaan lippujen hankkimisen jälkeen oli Hevimatkaajille mieluisa yllätys, ja halusimme myös katsastaa Santa Cruzin livekunnon bändin nykyisessä kokoonpanossa.
Rockfest – varaudu jonottamaan!
Viimeistä emme kuitenkaan onnistuneet tekemään, koska aika upposi jonottaessa. Ensin jonotimme rannekkeenvaihtoon Hyvinkään keskustassa. Okei, tämän olisi voinut toki taklata tilaamalla rannekkeen kotiin. Mutta sitten olisi todennäköisesti joutunut jonottamaan rannekeongelmia ratkomaan infoon festarialueella.
Iltalehti kertoi, kuinka tilanneille oli lähetetty aktivoimattomia rannekkeita, ja niiden kanssa joutui sitten odottelemaan infoon pääsyä jopa neljä tuntia! Joten onneksi emme tilanneet ihan vain siitä skeptisestä syystä, että olisivat kumminkin hukkuneet postissa.
Rannekkeenvaihdon jälkeen jouduimme jonottamaan tiskille, jossa myytiin lippuja Hyvinkään keskustasta festarialueelle vievään shuttle-bussiin. Pitkä jono väkeä, ja vain yksi myyjä tiskillä…
Tästä olisi voinut luistaa ostamalla liput etukäteen netistä, ja printtaamalla mukaan. Emme hoksanneet. Jos olet menossa festareille vielä tämän viikonlopun aikana, ole fiksumpi ja tee niin. Säästät aikaa ja hermojasi.
Toimiva bussikuljetus festarialueelle
Se on kyllä Hyvinkään järjestelyjen kunniaksi sanottava, että ainakin niinä aikoina kun me liikuimme, shuttle-bussi pelasi hyvin. Eli kulki nonstoppina. Bussin saapumista tai lähtöä ei tarvinnut kummemmin odotella.
Toista oli viime vuonna Wackenissa, jonne kuljimme majapaikastamme Itzehoesta festaribussilla. Sen aikataulut olivat lähinnä symboliset, bussit menivät ja kulkivat siellä ihan miten sattuu. Saksalaisten täsmällisyydelläkin on rajansa. Wackenissa tosin sai koko tapahtuman ajan kestäneen bussipassin kympillä, Hyvinkäältä pelkkä perjantain edestakainen kyyti maksoi 11,50.
Nojjoo, festarialueelle sai sitten varautua jonottamaan turvatarkastukseen. Hitaasti eteni tuo jono – tosin ei yhtä hitaasti kuin parin vuoden takainen katastrofaalinen kokemuksemme Kuopiorockista.
Turvatarkastuksen jälkeen kello olikin niin paljon, että ehdimme Santa Cruzia kuulemaan vain parin biisin verran. Niistäkin viimeinen meni baarijonossa (joka oli kuitenkin lyhyt! Cashless-maksusysteemi eli rannekkeella maksaminen toimi).
Olut maksoi 7,5 euroa, limsan hinta oli kolme ja puolen litran vesipullon 3,5 euroa. Suomalaisiksi festarihinnoiksi kohtuulliset, eurooppalaisiin verrattuna kovat.
Baarin lisäksi myöskään vessaan ei tarvinnut kummemmin jonotella. Sen sijaan vesipisteelle piti. Siellä asioinut Heviherra kertoo, että vesipisteen pitkässä jonossa jonottaville oli yhteinen puheenaihe, eli jonottaminen ja jonojen pituus. Mikään ei yhdistä suomalaisia kuin yhteinen vihollinen tai ainakin piina.
Rockfestin alue laaja ja toimiva
Vaikka pullonkauloja muodostuikin, oli Hyvinkään lentokenttä festarialueena minusta toimiva. Tilaa hyvin, eikä asutusta ihan vieressä. Toisin kuin Tuskan Suvilahdessa tarjolla oli myös nurmikkoalueita istuskelua ja loikoilua varten, ja ruokamyyntialueilla oli mukavasti penkkejä sekä pöytiä.
VIP-tilojen aitiot vaikuttivat myös toimivilta festarin sivujen ennakkoinfon perusteella. Nyt emme kuitenkaan VIP-lippuihin satsanneet, koska meidän pääbändimme Powerwolf oli sijoitettu säälimättömästi kakkoslavalle eli Perkele-stagelle. Sinne ei vippitiloista nähnyt.
Vaikka Santa Cruzin missasimmekin, pääsimme kuitenkin seuraamaan Amaranthea päälavalla. Viime talvella Amaranthe lämmitteli Powerwolfia suurella Euroopan-kiertueella, jonka keikoista kävimme katsomassa kolme. Varsovan, Prahan ja Barcelonan keikat.
Suomessa bändien suosio on vielä toistaiseksi toisin päin, koska Amaranthe oli saanut sijan päälavalta ja pääsi heittämään täyden puolentoista tunnin setin. Powerwolfille oli varattu vain tunti.
Minusta Amaranthe pelasi tuolla klubikiertueelle paremmin. Kolmen laulajan miksaaminen on haastavaa, eikä kaikkien laulu kuulunut minusta Hyvinkäältä aina parhaalla mahdollisella tavalla. Klubeilla onnistuttiin paremmin. Lisäksi tunnin mittainen setti oli tiukempi ja toimivampi. Mutta oli bändi silti ihan mukava kokea, vaikkei keikka kuulunut parhaimpiin poppoolta näkemiimme.
Powerwolf syksyllä uudestaan Suomeen
Entäs sitten se Powerwolf? Joo, eihän yhtye ole Suomessa (vielä) pääesiintyjäkaartissa. Tshekissä on, sillä viime viikolla Metalfestissä Powerwolf oli perjantain pääesiintyjä ja villitsi 15 000 -päistä yleisöä. Mutta kyllä Rockfestissäkin näkyi, että suomalaisetkin ovat susijengille lämmenneet. Sen verran hyvin keikkarituaaleihin osallistuttiin ja lauluja laulettiin mukana.
Meno oli ihan toista kuin bändin ekalla Suomen-keikalla viitisen vuotta sitten Tavastialla, jossa oli meidän lisäksemme vain kourallinen suomalaisia. Suurin osa yleisöstä tuntui olleen Saksasta tulleita faneja. Nyt faneja löytyy jo kotimaastakin sen verran, että meno on taattu.
Sisätiloissa oleva kakkoslava kuitenkin rajoitti esimerkiksi pyrojen käyttöä, joten show’n visuaalisuus kärsi. Emme esimerkiksi päässeet ihailemaan liekinheittimiä Fire and Forgive -biisin aikana. Snif. Toivottavasti niitä päästään ihailemaan marraskuussa, koska bändi kertoi saapuvansa silloin Suomeen. Keikkakalenteriin ei tosin ole vielä laitettu, milloin.
Rockfestissä on potentiaalia
Rockfestissä perjantain pääesintyjä olisi ollut Slipknot, joka ei kuitenkaan meitä kiinnostanut. Aamuyöllä sijoitettu Turmion Kätilöt olisi ollut hauska nähdä, mutta emme jaksaneet jäädä tuntikausiksi odottelemaan. Hipsimme siksi Powerwolfin jälkeen junalle ja kotia kohti, enkä tämän vuoksi osaa sanoa ruuhkautuivatko vessat ja baarit loppuillasta kuinka pahoin.
Rockfest aiheutti vähän kohtalaisia mielipiteitä. Alueessa ja järjestelyissä oli puolensa, mutta myös miinuksensa. Tapahtuma on nyt toista kertaa Hyvinkäällä, ja järjestetään kaikkiaan kolmatta kertaa. Ehkäpä ensi vuonna noita pullonkauloja saadaan purettua, ja jonoja karsittua?
Ainesta häppeningissä nimittäin on. Järjestelyjä viilaamalla siitä saattaa saada ihan hyvän haastajan Euroopan festarikartalle muutenkin kuin väkimäärän perusteella. Ei siihen rannekkeenvaihtoonkaan nyt tarvinnut jonottaa yhtä kauaa kuin melkein-kaimassaan Rock Fest Barcelonassa!
Pikaraapaisu Rockfestistä. Arvioija poistui ennen pääesiintyjää. Jonot olivat oikeasti olemattomat, jos oli aktivoinut rannekkeen etukäteen ja hoitanut netissä etukäteen muutkin varaukset. Ihmisten turvallisuuden takia on hyvä, että turvatarkastus on perusteellinen, eikä tuokaan jonotusaika mikään ihmeellinen ollut, sillä olihan tarkastuspisteitä lukuisia.
Kokonaisuutena vuoden 2019 Rockfest jää mieleeni eräänlaisena Woodstockina. Koskaan ei enää voi tulla yhtä hyvää esiintyjäkaartia ja yhtä helteistä viikonloppua kuin nyt oli. Kissin soiton jälkeen pimenevä taivas täyttyi ilotulituksesta. Täydellinen elämys.