Portugali tunnetaan viinimaana, mutta kyllä siellä oluttakin osataan tehdä. Jo Lissabonin lentokentällä matkalaukkua odotellessa tulee selväksi, mikä on maan johtava olutmerkki. Niin näyttävästi Sagresia siellä nimittäin mainostetaan.
Tämän saimme havaita, kun vietimme Herra Hevimatkaajan kanssa pienen kaupunkilomasen Lissabonissa. Sagresin maistelun lisäksi tutustuimme kaupungin oluttarjontaan ja -kulttuuriin myös muilla tavoin – ja on sanottava, että ilman näitä kolmea kokemusta käsitys olisi jäänyt varsin valjuksi.
Illallinen oluttuvassa – perinteitä
Illallispaikan metsästäminen on monesti reissussa tuskaista. Tällä kertaa päädyimme nopeasti testaamaan netistä löytyneen oluttuvan, ja se olikin varsin perinteinen paikka. Portugália Cervejaria on jo 1920-luvulla perustettu ravintola, ja klassikkofiilis tuntuu kyllä paikan sisustuksessa. Kaari-ikkunoita, tummia kattopalkkeja ja sinikuvioisia azulejo-kaakeleita seinillä.
Ruokalistalla on varsin traditionaalisia annoksia, eli moderneista panimoravintoloista tutut gourmet-burgerit ja nyhtöpossut saa hakea muualta. Toisaalta Portugália on hyvä vaihtoehto, jos haluaa maistaa portugalilaista perinneruokaa. Esimerkiksi pihvit tarjoillaan paikalliseen tapaan paistetun kananmunan kera.
Me satuimme paikalle aika hiljaiseen aikaan – eli silloin kun vain turistit illastavat. Meidän lisäksemme salissa istuskeli vain muutamia aasialaisia ja ryhmä ruotsalaisia rouvia. Ehkä juuri siksi tarjoilu pelasi todella nopeasti, ja annokset saapuivat pian. Sali alkoi täyttyä vasta illallisen loppuvaiheessa, puoli yhdeksän maissa. En siis tiedä, kuinka tarjoilu sujuu paikan ollessa täynnä.
Portugálian takaseinälle oli muutama oluttankki, mutta veikkaanpa että ne ovat enää vain koristeina. Varsinainen panimotoiminta tapahtuu taatusti muualla. Ravintolan nimikko-olut oli hyvää peruslageria, ja illallinen kahdelle oluineen maksoi viitisenkymppiä. Kohtuuhintaista siis, ja vielä koko reissun kallein ateria.
Kierros olutmuseossa avaa silmiä
Komean Comercao-aukion laidalta löytyy Museum of Beer -niminen pubi, jonka yläkerrassa toimii myös pieni olutmuseo. Se keskittyy lähinnä portugalinkielisten maiden olutkulttuuriin, eikä kierrokseen siellä kyllä kauaa aikaa saa uppoamaan. Mutta eipä tuo maksakaan kuin viitosen, ja hintaan sisältyy vielä maistiaisiksi pieni tuopillinen talon omaa mainiota olutta.
Jos museon kiertää järjestyksessä, piipahdetaan ensin tilaan jossa esitellään oluen tekoa luostareissa. Sieltä siirrytään tutkailemaan portugalinkielisten maiden olutkulttuuria ja opitaan, mikä on myydyin olut vaikkapa Sao Tome ja Principessä, Kap Verdellä tai Mosambikissa. Esillä on myös vanhoja olutmainoksia ja -pulloja eri vuosikymmeniltä. Viimeisessä tilassa oli esillä taidetta.
Kovin kattavaa kuvaa oluen teosta tämä museo ei anna. Siihen tutustuu paremmin esimerkiksi Münchenin olut- ja Oktoberfest-museossa tai Cantillonin museopanimossa Brysselissä.
Mutta vierailu Lissabonin olutmuseossa on silti silmiä avaava kokemus: oluiden kautta saa hyvän käsityksen siitä, kuinka laaja Portugalin siirtomaaimperiumi on joskus ollut ja kuinka paljon on vieläkin maita, joissa puhutaan portugalia. Tämän kulman vuoksi vierailu kannattaa mielestäni tehdä.
Sekä sen talon oluen, koska se on oikeasti hyvää. Mutta siitä voi toki nauttia ilman vierailuakin pelkästään baarin puolella piipahtamassa.
Käsityöluita Beer districtin pubeissa
Craft beer -buumi näkyy Lissabonissakin, parhaiten Marvilan kaupunginosassa. Sieltä nimittäin löytyy muutaman korttelin kokoinen alue, jota mainostetaan Lisbon Beer Districtinä. Entisiin teollisuusrakennuksiin ja varastoihin on syntynyt pienpanimoita, joiden tuotteita voi nauttia kunkin panimon omassa pubissa.
Marvila ei sijaitse aivan vilkkaimmilla turistiseuduilla, mutta sinne pääsee kyllä bussilla. Taikka sitten taksilla, jolla hurautimme Dois Corvos -nimiseen panimoravintolaan illastamaan.
Dois Corvos on Portugalin ensimmäinen panimon tap room -ravintola, ja fiilis on varsin samanlainen kuin pienpanimoiden ravintoloissa muuallakin. Hitunen hipsterit, reippaasti käsityöhenkeä, rahtunen luovaa hulluutta ja monipuolinen valikoima oluita.
Ruokalista on varsin suppea, ja painottuu pizzaan sekä täytettyihin foccaccioihin. Ruoan tai oluen hinnat eivät kuitenkaan huimaa päätä, ja oluita löytyy tosiaan moneen makuun red alesta ja pilsistä IPA:an sekä imperial stoutiin. Halukkailla on mahdollisuus panimokierrokseenkin.
Dois Corvos oli täynnä paikallisia, vaikka putkahdimme paikalle arki-iltana. Hyvä merkki siis. Onneksi meille vielä löytyi pöytä, ja pääsimme testaamaan paikan antimet. Sanottakoon suoraan, että ruoka oli aika perusmättöä, mutta oluiden sekä vinkeän tunnelman ansiosta Dois Corvos on silti vierailun arvoinen kokemus.
Beer Districtin muihin pubeihin emme ehtineet. Mutta ainahan sitä pitää jotain jättää seuraavallekin reissulle!
