Varsova kuuluu niihin kaupunkeihin, joihin minulla on liittynyt paljon värittyneitä käsityksiä. Varsovan getto ja kapina sekä muut toisen maailmansodan kauhut. Varsovan liitto ja itäblokin ajat. Ei välttämättä niin houkuttelevaa.
Mutta silti Hevimatkaajat löysivät itsensä marraskuun alussa Varsovasta. Matkalle oli kaksi hyvää syytä: halusimme juhlistaa kymmentä yhteistä vuotta, ja mikäpä sen parempi tapa tehdä se kuin mennä hevimatkalle katsomaan kymmenes yhteinen Powerwolf-keikkamme. Itse asiassa Varsovan jatkeeksi piipahdimme vielä Prahassa katsomassa sen yhdennentoistakin.
Aiempi Puolan-vierailumme Gdanskissa oli onnistunut, ja tykästyimme kaupunkiin kovasti. Varsovakaan ei tuottanut pettymystä: jo heti ensimmäisenä iltana löysimme ihan loistavan pihviravintolan ja pääsimme ihmettelemään niin uutta huoneistohotellia, ettei Varsovan reittiopas tunnistanut sen osoitetta. Onneksi taksinkuljettajien navigaattorit olivat paremmin ajan tasalla, ja pääsimme majapaikkaamme lentokentältä. Varsovassa taksit ovat muuten edullisia, matka kentältä kaupunkiin maksoi vain noin kympin.
Hipsteriaamiainen suoraan huoneeseen
Olimme siis varanneet asunnon Go Apartments Hotelista. Golla on useampi kalustettu huoneisto ihkauudessa kerrostalossa. Avaimet saimme vastaanotosta, asunnot taas oli ripoteltu pitkin korttelin kokoista taloa tavallisten asuntojen sekaan. Aamiainenkin kuului hintaan, ja sen sai käydä syömässä naapuritalon trendikkäässä hipsterikahvilassa. Tosin reissuumme sattui pyhäinpäivä, jonka aikana kahvila oli kiinni – sen aamiainen käytiin tuomassa meille edellisenä päivänä asunnon jääkaappiin.
Yö Gossa oli edullinen, ja julkisilla liikennevälineillä suunnistaminenkin onnistui helposti kun tein reittihaut käyttäen lähimmän metroaseman osoitetta. Uudenkarhean kakkoslinjan päätepysäkki kun sijaitsi aivan hotellin tuntumassa. Varsovan julkinen liikenne pelasi meistä hyvin: metron lisäksi tuli käytettyä busseja, joihin pääsee kätevästi astumaan ovesta kuin ovesta. Bussit olivat uusia ja siistejä, ja vuoroväli tiheä.
Varsova on erinomainen olutkaupunki
Kovin kattavasti emme kahdessa kokonaisessa paikalla vietetyssä päivässä ehtineet kaupunkia haravoida, varsinkin kun pyhäinpäivän takia kaikki paikat olivat yhtenä matkapäivänä kiinni. Kävimme kuitenkin ihmettelemässä maisemia Puolan korkeimman rakennuksen, massiivisen kulttuuripalatsin näköalatasanteelta ja kiertelimme vanhassakaupungissa.
Mutta meillä onkin ajatuksena palata Varsovaan toistekin, monestakin syystä. Suurkaupungissa on paljon nähtävää, hintataso on edullinen ja ravintolatarjonta istuu meidän makuumme. Rehtiä itäeurooppalaista ruokaa pikkurahalla, ja paljon kiinnostavia pubeja, joissa tarjoillaan käsityöoluita.
Craft beer -fanien kannattaa ehdottomasti testata esimerkiksi Jabeerwocky, jossa oli kunnioitettavan laaja hanaolutvalikoima. Oli tosi vaikeaa päättää, mitä testata – mutta henkilökunta oli auttavaista ja tunsi tuotteensa, pystyivät hyvin kuvailemaan oikeastaan juomaa kuin juomaa. Ja jos eivät pystyneet, lirauttivat maistiaisen.
Puolan suurimmalla klubilla
Englannin kielellä pärjää Varsovassa hyvin, meille ei ainakaan tullut missään vaiheessa ongelmia. Oikeastaan ainoa hetki, kun englantia ei osattu oli Progresja-klubin ovella. Naispuolinen turvatarkastaja ei nimittäin vieraita kieliä hallinnut, mutta käsitin kyllä ihan riittävän hyvin, että hän halusi tutkia minut ja vilkaista laukkuuni.
Progresja on Puolan suurin rock-klubi, ja se sijaitsee Wolan kaupunginosassa keskustan ulkopuolella. Paikalle pääsee kätevästi bussilla ja raitiovaunulla, metro ei vielä kulje niin kauaksi. Ulkoa rakennus on aika luotaantyöntävän näköinen betoniboksi, mutta sisältä löytyy tilaa useammassa kerroksessa ja kookas klubi. Kotimaan keikkapaikoista vertaisin ehkä Tampereen Tullikamariin, selvästi isompi kuin Helsingin Nosturi.
Tila oli suhteellisen matala, ja ehkä sen vuoksi ilmanvaihto ei Progresjassa pelaa parhaalla mahdollisella tavalla. Jo Powerwolfin lämmittelybändin Amaranthen aikana lämpötila nousi saunamaisiin tunnelmiin – eikä se taatusti johtunut vain Elize Rydin punaisesta pvc-haalarista. Tai ehkä kyseessä olikin nokkela kikka saada porukka ostamaan enemmän olutta? Tilan mataluus saattoi myös olla siihen, ettei Powerwolf päässyt käyttämään showssaan kaikkia kiertueensa pyroefektejä.
Progresjan kuumuutta lisäsi se, ettemme jättäneet takkeja narikkaan vaan otimme ne mukaan salin puolella. Tuntuu turhalta jonotella naulakolle keikan jälkeen, jos se ei ole pakollista. Kyllähän klubilla narikkakin oli, mutta kovin moni ei sitä käyttänyt.
Monipuolinen juomavalikoima
Juomavalikoima baareissa oli laaja, ja hintataso ainakin suomalaisvieraalle edullinen. Baarien puolella oli myös jonkin verran istumatilaa, jos halusi päästä jalkojaan lepuuttamaan. Salin puolelta sellaista ei löytynyt pientä vip-parvea lukuunottamatta. Hirveästi emme tosin voineet baareja hyödyntää, koska edessä oli varhainen aamulento Prahaan. Mutta ei se estänyt nauttimasta ihan täysillä!
Powerwolfin kesällä ilmestynyt levy Sacrament of Sin ei kolahtanut meidän taloudessamme yhtä nopeasti kuin edeltäjänsä Blessed and Possessed, mutta pakkohan se on tunnustaa, että uudet biisit toimivat livenä ihan tautisen hyvin. Demons Are A Girls Best Friend on ihan loistava yleisönlaulatuskappale (tosin ovat onneksi pitäneet vanhat laulatusklassikot eli Armata Strigoin ja Werewolves of Armeniankin ohjelmassa), ja eihän mikään ole eeppisempää kuin Attila Dorn laulamassa Fire and Forgivea liekinheittimet käsissään. No niitä liekinheittimiä ei tosin saanut käyttää Progresjassa, mutta onneksi tämä paikkaantui parin päivän päästä Prahan-keikalla.
Lapset mukana keikalla
Mojovan lisämausteensa soppaan toi puolalainen yleisö. Metallimessun väki oli kotoisan mustiinpukeutunutta, ja aivan täysillä mukana menossa. Vaikka olutta kuluikin, ei kukaan näyttänyt olevan mitenkään älyttömässä humalassa. Ehkä sen aika oli sitten jatkoilla? Moni oli ottanut myös lapset mukaan konserttiin: paikalla oli esimerkiksi Amaranthen Elizeä ihailevia pikkutyttöjä, sekä niin alakouluikäisiä poikia kuin tyttöjäkin Powerwolf-paidoissa.
Puolassa ikärajapolitiikka on siis toisenlaista kuin Suomessa. Myös Gdanskissa, jossa kävimme katsomassa Arch Enemyä B90-klubilla oli paikalla perheitä pienine lapsineen. Se on myös puolalaisten kunniaksi sanottava, että nappuloiden korvat oli suojattu asianmukaisesti. Etelä-Euroopassa ei siitä aina jakseta välittää. Ja jotenkin tuosta tulee sellainen hauskan kotoinen fiilis: ollaan yhdessä katsomassa elävää musiikkia ja nauttimassa tunnelmasta yhtenä suurena metalliperheenä.
Eli joo, jos käytte Varsovassa, tsekatkaa ihmeessä mitä Progresjan ohjelmassa on ja käykää kuuntelemassa keikka. Hyvä paikka jos ei ilmastoinnin puutteista välitä, ja fiiliksen takia positiivinen kokemus. Suosittelen.
by 