Vierailin syyskuussa Moldovassa toimittajaporukalla. Kyseessä oli Helsingin seudun toimittajien jäsenmatka, minkä ansiosta pääsimme tutustumaan paikkoihin, joihin tavan turisteja ei viedä (harva varmaan käy reissussaan katsastamassa vaikkapa nettilehden toimitusta), ja kohtuulliseen hintaan. Opintomatka.
Minun on tunnustettava, etten ennen tuota matkaa tiennyt hirveästi mitään Moldovasta. Joo, se oli toki, selvää että kyseessä on Euroopan köyhin valtio. Ja että Moldova on tuottanut Euroviisuihin monta klassista hetkeä, kuten tämänvuotisen laatikkoleikin ja legendaarisen Epic Sax Guyn. Mutta aika lailla pintapuolista tietouteni kuitenkin oli.
Monikerroksinen kaupunki
Sain yllättyä monella tapaa: kyllä Moldovasta löytyy myös luksusta ja bling blingiä, sekä äärimmäisen laadukkaita viinejä. Pääkaupunki Chisinau oli kiinnostavan monikerroksinen. Sieltä löytyy niin neuvostoaikaisia rapistuvia betonilaatikoita, rakennuksia 1800-luvulta, kauniita kirkkoja kuin joka puolelle nousevia uusia kerrostalojakin. Niihin ei tosin oppaamme mukaan muuta asukkaita.
Asuntoja ostavat moldovalaiset, jotka ovat muuttaneet maasta muualle tienaamaan. Ehkä eläkepäiviään varten, ehkä siksi että on jokin tukikohta Moldovan vierailuja varten. Jotain tosi aavemaista kuitenkin oli noissa taloissa, kun ilta-aikaan niissä ei paista juuri valoja ikkunoista.
Moldovasta on siis viime vuosina muuttanut valtavasti väkeä muualle. Jäljelle jäävät ne, joilla ei ole kykyä tai halua pärjätä maailmalla. Sekä eläkeläiset, joita näkyi Chisinaun kaduilla kaupustelemassa ties mitä. Kukkia, hedelmiä, käsitöitä… jostain heidänkin on tulonsa saatava. Oppaamme Valentina kertoi, että chisinaulaiset myös ostavat vaikkapa kasviksensa mieluummin niitä kaupustelevilta mummoilta kuin kaupoista. Alkuperä on näin paremmin selvillä, ja samalla tuetaan rahaa tarvitsevaa.
Köyhyys näkyi Chisinaussa myös muilla tavoin. Kävelytiet olivat paikoitelleen todella huonossa kunnossa, joten niillä kulkiessaan sai olla varovainen. Erityisen suuri kontrasti oli vaikkapa uusien ministeriörakennusten kohdalla. Mutta ne olikin rahoitettu vieraiden valtojen avustuksella. Rahoitusta on oppaamme mukaan saatu esimerkiksi Turkista ja Romaniasta.
Röyhkeä pikkukerjäläinen kosketti
Myös kerjäläisiä oli liikkeellä, jopa yllättävän aggressiivisia. Olimme käyneet syömässä lounasta, jonka jälkiruoaksi jokainen sai oman piirakan. Kyllä, kokonaisen piirakan, vaikka siitä olisikin riittänyt jaettavaa. Ravintolassa ne pakattiin meille mukaan laatikoihin. Kannoimme niitä bussillemme, kun puistossa kimppuun hyökkäsi pieni kerjäläistyttö, joka alkoi vaatia itselleen piirakkaa. Lapsella oli ikää ehkä noin 5-6 vuotta, ja hän oli niin ärhäkkä, että alkoi repiä piirakkakasseja kantajien kädestä.
Tytölle annettiin yksi piirakka, mutta se ei riittänyt. Hän vaati tiukkaan ääneen toistakin, ja juoksi piiraat saatuaan puistonpenkille niitä syömään. Kunnes sitten toiselta puolelta puistoa paikalle ryntäsi vähän isompi kerjäläispoika, jota tyttö juoksi karkuun. Ilmeisesti hän oli saalistanut väärällä reviirillä.
Pieni välikohtaus jäi mieleen kaihertamaan pitkäksi aikaa. Noiden lasten nuori ikä, röyhkeys ja selvä tarve tuntuvat pahalta. Mietitytti myös, eikö ainakin isomman olisi pitänyt olla koulussa – oli kuitenkin arki ja päiväaika. Mutta ilmeisesti rahan puute ja maastapako on rapauttanut Moldovan koululaitosta. Opettajista on pulaa, ja se näkyy varmasti myös poissaolojen valvonnassa.
Ei Chisinau kuitenkaan mikään pelkkä kurjistelukohde ole. Kaupungista löytyy myös trendikkäitä kahviloita, viihtyisiä jazzbaareja ja hyviä ravintoloita. Kaikilla ei mene huonosti.
by 
Moldova kyllä kiinnostaa, mutta mietityttää lähinnä se että onko siellä kuinka paljon nähtävää ja tehtävää. Voisi kuvitella että turismi on köyhyyden takia toivottua, jotta tulisi työpaikkoja ja rahaa turistien mukana.
Minusta chisinau on hyvä kohde pitkälle viikonlopulle, sen aikana ehtii piipahtaa myös mielenkiintoisessa Transnistriassa.
Viimeksi olin Moldovassa viinifestivaaleilla ja oli hauskat festivaalit. Köyhähän maa on ja neljännes ihmisistä on muuttanut muualle töihin. Minäkin pääsin kyllä sisäpiireihin koska olin erään perheen vieraana en kuitenkaan saanut mitään erityisen ankeata vaikutelmaa. Eläkkeet tosin olivat niin pienet, että emäntäni (opettaja) joutui vielä työskentelemään vaikka oli päässyt eläkkeelle.
Uskon että lisähommia joutuvat tekemään. Meidän oppaammekin teki sivutöitä oppaana, varsinainen päivätyönsä oli lastensuojelujärjestössä. Tärkeää työtä, mutta lisätulot ovat tarpeen sen ohella.
Itsellä ei ole mitään kokemusta Moldovasta, mutta mies on käynyt siellä ja häneltä kuullut juttuja Chisinausta.
Tästä lukisi mieluummin vaikka useammankin postauksen, sellainen kohde mistä harvemmin missään kerrotaan!
Lisää postauksia on tulossa 🙂
Muutama vuosi sitten vietimme muutaman päivän Chisinaussa, kävimme myös Gagauziassa, joka on vähän oma osansa maata ja tietysti Transnistriassa, joka onkin ihan omanlaisensa nähtävyys. Chisinaussa ei ehkä kovin kummallisia juttuja ollut, mutta Moldovassa muualla oli kyllä ihan koettavaa viikon reissulle.
Gagauzia olisi kyllä kiinnostava paikka, opas kertoi siitä ja sen kulttuurista paljon. Pienen maan etuja että on helppo kierrellä muutakin kuin pääkaupunkia.
Moldova on ollut pitkään listalla maista joissa käydä. Oltiin 2008 kiertämässä itä-eurooppaa ja silloin mietittiin jos olisi Moldovassa käyty, mutta jäi väliin. Ehkäpä joku päivä tulisi sinne päin lähdettyä.
Itä-Eurooppa on kyllä kiehtova kohde, paljon nähtävää. Ja paikat muuttuvat nopeasti, joten uusintareissulla voi jo olla ihan erilaista.
Moldovan olen bongannut tänä vuonna viini – aiheisissa postauksissa.. Myös Transnistria on usein mainittu. Kyllä lasten kurjuus on ikävintä, mitä reissuissa kokee. Tuokin tyttö oli aggressiivinen varmasti nälkänsä takia.
Uskomattoman hyvät viinit kuulostavat Moldovan kohdalla kyllä yhtä uskottavalta kuin vaikka Thaimaan, mutta uskottava kai on, että kehitystä olisi muutamassa vuodessa tapahtunut – vai minkä maalaisia joit? ;D Minua Chisinau ympäristöineen viehätti suuresti.
Kyllä ihan moldovalaisia. Yhtenä iltana joimme erään Ranskassa oppinsa saaneen pientuottajan kunnianhimoisia tuotoksia, joissa oli asennetta. Cricovan viinitila tarjosi hyviä perusviinejä, överimpi ja ylellisempi Chateau Mimi on pistetty pystyyn vasta muutama vuosi sitten. Juomat ovat kuitenkin ehtineet kerätä jo kansainvälisiä palkintoja, ja ainakin Mimin rose oli niin hyvää että sitä vei kotiinkin.
Et ole ainoa, jonka tiedot Moldovasta ovat vähänlaiset, taidan itse tietää vielä vähemmän! Uskon kyllä, että Chisinau on ihan mielenkiintoinen viikonloppukohde, ei se perinteisin. Kurjalta kuulostaa kyllä tuo kerjäläisjuttu, Moldova ei ole helpoin maa syntyä.
Ei varmasti ole se helpoin todellakaan. Siksi ei voi kuin kunnioittaa niitä, jotka haluavat maata kehittää ja pistää paremmaksi, haasteita kun on paljon.