On festareita, ja sitten on megafestareita. Saksan Schleswig-Holsteinissa, pienessä Wackenin kylässä, vuosittain järjestettävä metallijuhla Wacken Open Air kuuluu jälkimmäiseen kaartiin. Säästä riippuen mutaisille tai pölyäville pelloille nousee elokuun alussa valtava telttakaupunki, ja 70 000 raskaan musiikin ystävää saapuu kuuntelemaan kymmeniä ja taas kymmeniä bändejä lukuisille eri lavoille. Tuuli tuo mukanaan lannan hajua, ja Wackenin kylän asukkaat ovat muuttaneet pihansa olutterasseiksi tai grilliravintoloiksi. Festarien aikaan heviä soitetaan jopa kylän kirkossa.
Ajatus Wackenista on houkuttanut ja koukuttanut meitä pitkään. Matkaan lähtö on aiemmin torpannut siihen, että liput on myyty alta aikayksikön loppuun (vuodelle 2019 ei ole enää lippuja), eikä ajatus telttailusta ole napannut. Nyt päädyimmekin ratkaisemaan probleemat ostamalla Elävän musiikin yhdistyksen Elmun matkapaketin, johon kuuluivat niin liput, kyydit kuin hotellimajoituskin. Reissu Elmun matkassa ansaitsee plussineen ja miinuksineen oman postauksensa, joten en nyt pureudu kummemmin tähän puoleen.
Käyntiin jo keskiviikkona
Wacken kestää virallisesti torstaista sunnuntaihin, mutta käytännössä keskiviikkokin on yksi festaripäivistä. Legendaariset päälavat Faster, Harder ja Louder eivät ole silloin käytössä, mutta sivulavoilla on jo ohjelmaa. Niinpä mekin saavuimme jo keskiviikkona vaihtamaan rannekkeet, tutustumaan paikkoihin ja nauttimaan niin musiikista kuin oluestakin (on muuten Bremenissä tuotettua Becksiä).
Jo keskiviikkona suosikkialueeksemme muodostui keskiaika- ja viikinkityyliin rustattu Wackinger Village, josta sai muuten myös sen perus-Becksin ja muutaman kioskin Franziskanerin lisäksi ostettua teemaan sopivia erikoisoluita. Esimerkiksi hunaja- tai marjaolutta. Villagen lavalla keskityttiin folk- ja fantasiametalliin, ja moni omista suosikeistani nousi esiintymään juuri siellä. Niinpä tuossa kylässä tulikin katsastettua esimerkiksi Exit Eden, Leaves Eyes, Visions of Atlantis ja Privateer. Kolme ensiksi mainittua olivat minulle niitä must see -bändejä, ja lisäksi kylästä löytyi istumapaikkoja. Ne ovat nimittäin Wackenissa aika kortilla. Wackinger Villagen lisäksi istuskelemaan pääsi lähinnä Beer Garden Stagen edustalla, jossa meno pitkine pöytineen muistutti Oktoberfestiä.
Pölyistä pikniktunnelmaa
Päiväsaikaan päälavojen edustalla ei tosin ollut niin paljon porukkaa, etteikö ihan takaosassa nurmentapaisella pystyisi istumaankin. Onneksi mukana oli istuma-alustat, ja niillä pystyi esimerkiksi Epican keikan ajan loikoilemaan kuin piknikillä ikään. Meille nimittäin sattui sään puolesta hyvä Wacken: ei satanut eikä etukäteen pelkäämäämme mutavelliä ollut. Sen sijaan sai kyllä kärsiä pölystä, joka tarttui joka paikkaan ja tukki hengitystiet. Monet käyttivätkin pölyn vuoksi hengityssuojaimia.
Porottava paahde tiesi myös janoa: pisimmät jonot nähtiinkin vesipisteiden edessä. Keskiviikkona sellaista sai kuitenkin etsiä pitkään, sillä merkinnät olivat huomaamattomia. Tilanne helpotti, kun päälavat avattiin ja niiden edessä olevat vesipisteet saatiin käyttöön. Mutta pitkiltä, pitkiltä jonoilta ei silti vältytty. Ihan hyvä kuitenkin, että jengi tyydytti pahimman janonsa Becksin sijasta vedellä: hurjassa humalassa olevia emme festarialueella bonganneet. Telttakylässä meno oli sitten ilmeisesti hurjempaa, ehkä siksikin että telttakylän marketissa kylmä olut maksoi vain kaksi euroa. Festarialueella hinta oli euron desi, eli neljän desin tuoppi maksoi neljä euroa ja litran tuopin sai kympillä.
Wacken-nakkeja ja kalloja
Muitakin myyntikojuja alueelta löytyi rutkasti: T-paitojen lisäksi kaupan oli aurinkovoidetta ja hellehattuja, kumikorsetteja ja goottikenkiä, koruja ja levyjä, eläinten kalloja sekä kaiken maailman muuta sälää. Jos leirintäalueella olisi havainnut teltan jääneen kotiin, olisi semmoisenkin voinut festarialueelta hommata. Omat shoppailut jäivät kuitenkin juoman ja ruoan varaan. Ruokatarjonta keskittyi pikaruokaan ja oli aika lailla lihapainotteista, mutta kasvissyöjillekin löytyi esimerkiksi wokkeja. Wacken-teema näkyi annosten nimissä: myynnissä oli esimerkiksi Wacken Knacken -nakkeja. Oma suosikkievääni oli lihatikku, sellainen 30-senttinen pötkö mureaa ja maukasta, grillattua kokolihaa.
Teemaa ei voinut olla huomaamatta myös ihmisten vaatetuksessa, sillä festareiden yleisin univormu oli kyllä Wacken-T-paita. Niitä oli itse asiassa painettu joka päivälle omansa, eli vuoden 2018 festareiltakin olisi voinut hankkia monta erilaista keräilykappaletta. Tavan T-paitojen lisäksi tarjolla oli myös lippistä, pitsitoppia, hupparia ja ties mitä. Tosifani voi siis hommata teemalla melkoisen vaatevaraston!
Savua syöksevä jättihirvi
Illan pimetessä festarialue ruuhkautui, ja varsinkin päälavojen edessä oli tungos. Mutta iltavalaistuksessa metallikylä oli kyllä melkoinen näky. Oli tulishowta ja komeita valoja. Jägermeisterin baarina toiminut jättikokoinen hirvi syöksi sieraimistaan savua. Lavarakennelmat olivat iltaloistossaan jopa suoranaisia taideteoksia. Kyllä, Wacken tarjoaa myös visuaalista herkkua.
Minun on tunnustettava, että vaikka showt jatkuivat pikkutunneille ei oma jaksaminen ollut samaa luokkaa, ja hipsin hotellille nukkumaan huomattavasti nuorempia riekkujia varhaisemmassa vaiheessa. Ennen nukkumaanmenoa oli vielä putsattava nahastaan hiestä, aurinkovoiteesta ja pohjoissaksalaisten peltojen mullasta muodostunut töhnäkerros (ei muuten mikään helppo homma), ellei halunnut herätä mustien lakanoiden välistä.
Missä keikkakuvat?
Bändejä tuli nähtyä monta. Monta. Keikka-arvosteluista ja -kuvista kiinnostuneiden kannattaa kuitenkin kahlata muita foorumeja jo ihan sen vuoksi, ettei meillä ollut akkreditointia, jolla olisi päässyt lähelle kuvaamaan. Lisäksi tämä eka Wacken-kokemus meni meillä ihan fiilistelyn ja tunnelmoinnin puolelle. Kaiken äärimmäisyyden vuoksi ei musiikkia tullut kovin analyyttisesti seurattua, tunnelma sai viedä. Instagramiin komeita Wacken-kuvia ovat laittaneet esimerkiksi Smoke on the Water -blogin Hannu Juutilainen sekä Metallia matkassa -bloggaajat. Käykää ihmeessä katsomassa.
Valtava Wacken oli kyllä kokemus. Mutta otammeko sen uusiksi? Emme ainakaan heti: lippujen loppumisen lisäksi myös Elmun hotellipaketit ensi vuodelle on jo myyty loppuun. Tosin ensi vuosi on Wackenin 30-vuotisjuhlavuosi. Mutta ehkä joskus myöhemmin. Samanlaista välitöntä ja syvää rakastumista ei syntynyt, kuin minkä Plzenin leppoisa ja ihmisen kokoinen Metalfest Open Air herätti. Mutta suurta kunnioitusta kyllä, sillä tekeehän Wackenin festaria pyörittävä organisaatio joka vuosi ihan valtavan työn.
Nähtäväksi siis jää, teemmekö hevireissun Wackeniin uudemmankin kerran. Ensi vuonna tarkoitus on kuitenkin suunnata toiselle eurooppalaiselle megafestivaalille: tämänhetkisten suunnitelmien mukaan meitä kutsuu Ranska ja Hellfest.
