Meidän Hevimatkaajien tapa reissata on kehittynyt ja hioutunut vuosien mittaan. Nykyään selvitämme etukäteen netistä niin bändikattauksen kuin aikataulutkin, ja ostamme liput ennakkoon. Toista oli kun kävimme ensimmäistä kertaa katsastamassa todella isot festarit ulkomailla. Vuosi oli 2011 ja paikkana oli Budapest, jossa järjestetään joka vuosi musiikin megajuhla Sziget.
Viikon mittainen festari valtaa kokonaisen saaren keskeltä Tonavaa, ja saarta sen nimikin tarkoittaa. Viikon mittaan esiintyjiä on lähemmäs tuhat, ja valikoima on laaja: niin jazzia kuin folkiakin, poppia ja rokkia, metallia ja indie-musaa. Lavoja on yli kymmenen.
Rennolla otteella jättijuhlaan
Koko viikoksi emme Szigetiin suunnanneet, vaan festari oli osa Budapestiin suuntautunutta pitkän viikonlopun lomaa. Päätimme käyttää siitä yhden päivän festariin, ja pohtia sitten paikan päällä minkä. Lippujakaan emme hommanneet etukäteen. Ai ai mitä huolimattomuutta, nykyään emme jätä mitään sattuman varaan.
Portille emme sentään niiden ostamista jättäneet, vaan etsimme lipunmyynti- ja rannekkeenvaihtopisteen kaupungilta. Siellä pahoiteltiin, että alueen kartat ja printatut ohjelmat olivat päässeet loppumaan, ja me tietysti siihen ettei haittaa.
Vasta perilläpä havaitsimme, että kyllä muuten haittasi. Meillä oli tieto siitä, mihin aikaan Sonata Arctica esiintyy metallilavalla – mutta ei mitään käsitystä siitä, missäpäin laajaa aluetta moinen lava oli. Meni siis etsiskelyksi ja ihmettelyksi. Katsastimme pätkän massiivisella päälavalla esiintyneen The Nationalin keikkaa, ja pätkän Gogol Bordellon villiä menoa. Kiertelimme kokeilevampaa musiikkia soittavia pikkulavoja, ja pysähdyimme välillä ostamaan juotavaa. Budapestin helteessä kun tuli jano! Olut oli kuitenkin festarijuomaksi halpaa, eikä muidenkaan paukkujen hinta päätä huimannut.
Telttoja missä sattuu
Budjettifestaroijille on Szigetissäkin mahdollisuus telttamajoitukseen, ja ainakin meidän reissullamme leirintäalueen käsite oli varsin väljä. Telttoja oli pystytetty aivan pölyisten polkujen kupeisiin sekä lavojen välisiin metsiköihin. Lyhyt matka nukkumaan, mutta rauha kyllä olematon.
Kuin ihmeen kaupalla onnistuimme löytämään sen metallilavan juuri ennen Sonatan setin alkua. Pakko tunnustaa että kun pää oli jo pyörällä Szigetin alueen laajuuden ja tarjonnan vuoksi, meni se vielä enemmän pyörälle kun näki ensimmäistä kertaa itselle tutun suomalaisbändin kansainvälisen vastaanoton. Hei, nuohan osaavat biisit ulkoa!
Marinan kännijutut
Sonatan jälkeen katsastimme vielä Marina and the Diamondsin esiintymisen sekä päälavalla soittaneen Manic Street Preachersin. Näistä suuremman vaikutuksen teki ensimmäinen, lähinnä Marinan hulvattoman esiintymisen vuoksi. Veikkaanpa kuitenkin että daamin puheissa oli puolet kalavaletta: jos hän olisi oikeasti vetänyt lavalla raakaa vodkaa niin paljon kuin väitti, olisi leidi kyllä sammunut kesken show’n. Mutta ainakin ryyppytarinat viihdyttivät yleisöä.
Hipsimme kuitenkin hotellille aika varhain, ja jätimme nuoremmat juhlimaan yötä myöten. Vaikka emme olleetkaan vanhimpia festarikävijöitä, oli Sziget selvästi nuorison juhlaa. Tosin niinhän nuo yleisfestarit taitavat muuallakin olla, metallijuhlissa keski-ikä tuntuu nykyään olevan korkeampi.
Muutama vinkki Szigetiin mieliville
Nykypäivänä karttojen ja painettujen ohjelmien puute ei olisi niin suuri juttu, koska tarvittava tieto löytyy älykännystä. Mutta akun loppumisen varalta paperiversiotkin kannattaa olla – joten jos menet Szigetiin, varaa ne mukaan. Toinen vinkki, jonka voimme kokemuksemme perusteella antaa, on se että hotelli kannattaa varata Obudan kaupunginosasta tai ainakin Budan puolelta. Matka on silloin sujuvampi. Tosin nykyään tilannetta helpottaa myös Tonavan alittava metrolinja 4, jota ei vielä vuonna 2011 ollut.
Szigetin festarialueelle päästäkseen joutuu kävelemään aika pitkän matkan paikallisjunan asemalta, ja itse alue on laaja. Fiksu laittaa siis jalkaan kunnon jalkineet . Eikä jätä juomisiaan pelkästään sen halvan oluen varaan vaan muistaa hörppiä vettäkin välillä. Ehkä mekin olisimme jaksaneet kauemmin Budapestin helteisessä yössä, jos olisimme tuota viimeistä neuvoa riittävän huolellisesti noudattaneet.
Ei siis mikään mallikelpoisesti suoritus. Joka tapauksessa laskemme tämän Szigetin tosifestaroinnin harjoitteluksi. Pintaraapaisuksi, joka herätti innostuksen tutkailemaan Euroopan tarjontaa ja matkailemaan musiikin perässä myös kotimaan ulkopuolella.
Blogia voi seurata myös Facebookissa ja Instagramissa.