Pitkälti toistakymmentä vuotta sitten televisiossa pyöri brittihistorioitsija David Starkeyn sarja kuningas Henrik VIII:n kuudesta vaimosta. Koukutuin sujuvasti toteutettuun draamadokumenttiin, ja innostuin aihepiiristä. Jopa niin paljon, että olen sen jälkeen lukenut kymmeniä kirjoja aiheesta, vaimojen elämänkertoja, historiateoksia ja romaaneja, sekä katsonut kaikki mahdolliset TV-sarjat Tudoreista. Intohimonsa kullakin, minulla yksi niistä on tämä värikäs hallitsijasuku.
Henrikin ja Anna Boleynin rakkaustarina muutti maailmaa, koska se johti Englannin uskonpuhdistukseen. Ja toisaalta se oli myös traaginen, koska päättyi Annan teloitukseen – mitä todennäköisimmin täysin syyttömänä. Mestauspölkylle päätyi myös Henrikin viides vaimo Katariina Howard, joka taas ei ollut yhtä siveellinen kuin Henrik oli luullut.
Towerissa asutaan yhä
Koska olin Lontoon-matkallani käynyt jo tutustumassa yhteen Tudor-kohteeseen eli Westminster Abbeyyn, oli teeman parissa luonteva jatkaa myös seuraavana päivänä ja käydä pahamaineisessa Towerissa. Pahamaineisessa, koska nimestä taitaa useimmin tulla ensiksi mieleen juuri vankikammiot ja teloitukset.
Tower kuitenkin oli pitkään myös yksi kuninkaan palatseista, ja se on yhä monen ihmisen koti: vartijat perheineen asuvat Towerin alueella. Towerissa muuten toimi myös vuosisatojen ajan eläintarha: kuninkaat saivat lahjaksi vieraiden maiden hallitsijoilta ja lähettiläiltä eksoottisia eläimiä, ja nuo norsut, leijonat, kirahvia ja muut laitettiin näytille Toweriin. Näitä aikoja nyky-Towerissa kunnioitetaan metallisilla eläinveistoksilla.
Kuninkaallinen huoneisto keskiajan asussa
Kuninkaallisen asuinpalatsin aikoja Towerissa puolestaan esitellään kiinnostavassa huoneistossa, joka on entistetty kuningas Edward I:n aikaiseen keskiaikaiseen asuun (tai ainakin valistuneeseen arvaukseen siitä, millainen kuninkaallinen huoneisto on tuolloin ollut).
Siellä vieraileminen oli kiinnostava kokemus: huoneissa oli käytetty väriä niin tekstiileissä kuin huonekaluissakin, eikä koristeluissakaan oltu säästelty. Nykyään linnoissa saa helposti käsityksen että kaikki on aikoinaan ollut harmaata, mutta todellisuudessa seinät olivat usein värikkäästi ja koristeellisesti maalattuja ja lisää kirjavuutta saatiin vielä seinävaatteista.
Viimeinen teloitus vuonna 1941
Kiersin Towerin suositellussa järjestyksessä, eli kuninkaallisesta huoneistosta matka jatkui muureja pitkin tiloihin, joissa kerrottiin linnan käytöstä vankilana sekä siellä tapahtuneista teloituksista. Niistä viimeinen on niinkin tuore kuin saksalaisvakoojan teloitus vuonna 1941.
Kuuluisimmat vangit lienevät kuitenkin Tudorien ajoilta, jolloin kuningatarten lisäksi Towerissa oli vangittuina herttuoita, kreivittäriä ja muita hallitsijoiden hankalia tai liian lähellä kruununperimysjärjestyksessä olevia sukulaisia. Heistä olin tietysti myös itsekin kiinnostunein. Ja kaikkein eniten minua olisi kiinnostanut nähdä St. Peter ad Vinculan kappeli sisältä, koska sen lattian alle on haudattu Anna Boleyn, hänen epäonninen veljensä George, Katariina Howard sekä ”yhdeksän päivän kuningatar” Lady Jane Grey. Harmikseni kappelin ovet olivat lukossa, joten en päässyt heidän viimeisiä leposijojaan tutkailemaan.
Hiljennyin kuitenkin hetkeksi heidän teloituspaikalleen pystytetyn muistomerkin äärelle. Moderni ja tyylikäs muistomerkki oli minusta kaunis kunnianosoitus takavuosien mielettömän valtapolitiikan uhreille. Siksi on ihan passelia että sellainen on tuolle rauhalliselle ja vihreälle nurmelle hankittu.
Jalokiviä liukuhihnalla
Teloitukset nyt eivät ole se valoisin ja iloisin aihe, joten historiafriikkikin kaipaa niiden jälkeen jotain kepeämpää. Kävin siis katsastamassa kuningattaren jalokivikokoelman, joka Towerissa on esillä.
Kovin laajaa katsausta siellä ei daamin koruvarastosta saanut, mutta ne tärkeimmät sentään olivat esillä. Kruunu, valtikka ja muut ykkösaarteet olivat samassa vitriinissä, jonka vierustoilla kulki kaksi kuulumattomat. Aarteita sai katsastella vain niillä seisten, joten kovin pitkää aikaa ei yhtä esinettä voinut tutkailla. Kaipa tuolla ratkaisulla haluttiin estää ruuhkat, ja se ettei kukaan parkkeeraa tuntikaupaksi vitriinin viereen.
Traitor’s Gate ja unohtumaton Anna Boleyn
Towerin kapeilla käytävillä, kivisillä muureilla ja vihreillä pihoilla kulkiessaan sitä jotenkin tunsi konkreettisesti olevansa osa historian jatkumoa. Tapahtumat, joista oli lukenut paljon, olivat todella tapahtuneet täällä!
Viimeisenä kävin vielä katsastamassa Traitor’s Gaten, Thames-joen äärellä olevan portin, jonka kautta Anna Boleyn perimätiedon mukaan tuotiin linnaan vangittuna odottamaan oikeudenkäyntiään ja teloitustaan. Mietin portilla historian ironisia käänteitä. Mestauksen jälkeen Henrik halusi, että kyseinen avioliitto unohdetaan. Annan nimikirjaimet ja symbolit hakattiin pois palatseista ja hänen muotokuvansa tuhottiin. Koko juttu haluttiin vaieta.
Vaan kuinkas kävi? Henrikin avioliitoista pyörii tälläkin hetkellä jatkuvasti sarjoja historiakanavilla. Annasta on kirjoitettu lukemattomia romaaneja ja tehty elokuva toisensa perään. Netistä ja Facebookista löytyy monia Annalle omistettuja sivustoja, blogeja ja ryhmiä. Historiasta häntä ei sittenkään onnistuttu pyyhkimään, mistä kertoo sekin että tämäkin aiheesta kiinnostunut suomalaisturisti halusi matkata nimenomaan Annan jäljillä Toweriin.