Heavy Metal Traveler

Edellisessä postauksessani hermoilin hieman, kuinka elo kielikurssilaisena Freiburgissa mahtaa sujua. Näin kolmantena päivänä kaupungissa voin jo sanoa, että pahin hermostuneisuus on hälvennyt. Meitä on täällä kuuden suomalaisen toimittajan ryhmä, joka sai kurssia varten apurahan.

Ensimmäisenä opetuspäivänä, eli eilen maanantaina, meidät laitettiin ensin tasokokeeseen jonka perusteella porukka jaettiin tasoa vastaaviin kansainvälisistä opiskelijoista koostuviin ryhmiin. Niissä sitten pänttäämme aamupäivät kielioppia ja teemme keskusteluharjoituksia. Iltapäivät sitten opiskellaan mediasanastoa ja ammatillisia asioita omassa porukassa.

Hassu täti-ihminen nuorten seassa

Yllätyin lievästi kun minua ei kokeen perusteella laitettukaan alkeis- tai perustason ryhmään, vaan osaamiseni katsottiin keskitasoikseksi. Siksi istunkin aamupäivät ainoana suomalaisena pienryhmässä, joka koostuu lähinnä aasialaisista nuorista, yhdestä sveitsiläislukiolaisesta sekä yhdestä tunisialaisesta koodarista. Iän puolesta voisin olla kanssakurssilaisten äiti.

Ei se sinällään oppimista haittaa, mutta synnyttää kyllä välillä huvittavia tilanteita. Yhdellä tunnilla keskustelimme täydennyskoulutuksesta ja elinikäisestä oppimisesta, ja sveitsiläispoika vain ihmetteli kuinka hänellä voi olla aiheeseen mitään sanottavaa kun varsinainen koulukin on vielä kesken. Tänään keskusteluharjoitusten aiheena oli musiikki, ja siinä missä korealaisnuorukainen kertoi kuuntelevansa vain klassista saarnasin minä hevistä ja Euroviisuista. Kummallinen täti-ihminen, taitavat nuoret ihmetellä. Tosi kummallinen.

Sinällään on hassua käyttää lomaa siihen, että istuu koulun penkillä ja vääntää vielä urakan päätteeksi kotitehtäviä. Mutta on tämä myös vaihtelua arkeen!

Saksan vihrein kaupunki

Millaista sitten se perheessä asuminen on? Lupasin itselleni, että jos se on ihan kamalaa, voin vuokrata vaikka Airb´n´bstä itselleni asunnon loppukurssin ajaksi. Nyt näyttää siltä, ettei niin tarvitse tehdä. Opettajavanhemmat ovat rentoja ja mukavia, samoin kuin perheen kaksi teini-ikäistä tytärtä. Minulla on oma valoisa huone, ja asunto sijaitsee vanhassa kerrostalossa viihtyisällä asuinalueella vain noin vartin matkan päässä keskustassa sijaitsevasta koulusta.

Rakennukset ja tunnelma tällä alueella muistuttavat Helsingin Vallilasta ja Käpylästä, mikä ei ole paha asia. Freiburg on poliittisesti Saksan vihrein kaupunki, ja ekohenki näkyy monella tapaa. Joka puolella suhahtelee polkupyöriä, parvekkeilla ja kerrostalojen pihoilla viljellään vihanneksia, kaupungilla on runsaasti kaikenlaisia hippikauppoja ja vielä runsaammin joogastudioita.

Toisaalta taas graffitöhrijät ovat ahkeria, ja ovat vedelleet tageja sekä tuhruja niin kioskien seiniin kuin kauniisiin jugendtaloihinkin. Se tekee monista muuten viehättävistä rakennuksista ikävän suttuisia.

Freiburgin rajut ukkoset

Freiburgia mainostetaan myös Saksan aurinkoisempaan kaupunkina, ja ilmaston kerrotaan olevan jopa välimerellinen. Kieltämättä fiilis on vähän sama kuin Slovenian vuorilla, joilla olimme Herra Hevimatkaajan kanssa joku vuosi sitten Metaldays-festareille. Sää on jo aamupäivästä kuuma ja kostea, ja muuttuu koko ajan painostavammaksi. Jokaisena iltapäivänä on sitten vastareaktiona puskenut vuorilta raju ukkonen. Taivas muuttuu ihan mustaksi, salamointi on rajua ja vesisade piiskaava.

Ukkoset raikastavat ilman yöksi, ja raikkautta on vielä hitunen jäljellä kun aamulla menee koululle. Sääennusteen mukaan sama meno jatkuu lähipäivinäkin. Se harmillinen puoli tässä on, että kauneimpaan aikaan tulee istuttua oppitunneilla, ja ukkonen alkaa kun pääsemme vapaalle. Valokuvia ei siis ole hirveästi päässyt ottamaan, mutta ehkä minä vielä ehdin joku päivä räpsimään otoksia kauniista vanhastakaupungistakin auringon paistaessa.

Se tästä säästä on kyllä sanottava, että kasvit näyttävät tykkäävän. Joka puolella kukkii ja kukoistaa. Toivottavasti tässä ehtii myös kiertelemään kaupungin puistoissa paremmalla säällä, niin että Freiburg pääsisi näyttämään myös ne aurinkoisemmat kasvonsa muutenkin kuin luokkahuoneen ikkunan läpi katsottuna.