Olen aiemmin kirjoittanut Saksan sympaattisesta Bremenistä olutkaupunkina. Mutta löytyy sieltä myös huikea kohde viininystävillekin, vaikka kaukana Saksan viinialueista ollaankin. Nimittäin Unesco-perintölistalla olevan raatihuoneen ravintolan Ratskellerin upea viinikellari.
Saksan suurimmassa viinikokoelmassa on pulloja poikineen! Kellariholvit kulkevat raatihuoneen lisäksi myös osittain Bremenin keskiaikaisen katedraalin alla. Niihin on mahdollista päästä opastetulle kierrokselle, jollaiselle osallistumista myös suosittelen. Sen aikana nimittäin saa kokea, että nyt ollaan todellisessa viinipyhäkössä.
Viinejä näihin kammioihin on varastoitu noin 600 vuoden ajan, ja kellarin kokoelmissa on 650 saksalaista viiniä. Kellarin turvissa, valolta suojassa, muhivat Saksan vanhimmat viinitynnyrit. Niitä säilytetään Ruusukammiossa, joka on saanut nimensä katon ruusumaalauksesta. Iäkkäin kammion viimeistä on vuodelta 1653.
Tuo vanhinkin viini on kuulemma vielä juomakelpoista, mutta kuka tahansa ei pääse sitä maistamaan. Testamiseen ovat oikeutettuja vain kellarimestari ja Bremenin pormestari. Viimeksi sitä on tiettävästi tarjottu Britannian kuningatar Elisabetille, kun hän vierailu Bremenissä vuonna 1978. Monia muita kellarin viinejä voi kuitenkin nautiskella ravintola Ratskellerissä, joka on ihan vierailun väärti paikka, vaikkei kaupungin edullisimpiin kuulukaan. Ainakin jos pitää perinteisestä saksalaistyyppisestä ruoasta. Viineistä kiinnostunut voi pyytää tarjoilijaa tuomaan viinikirjan, joka muuten on melkoisen paksu teos: siihen on listattu kaikki viinit, jotka ovat tilattavissa ravintolassa. Näistä vanhin on 1720-luvulta, ja oppaamme mukaan puoli litraa olisi maksanut noin 4 000 euroa. Jäi testaamatta.
Opastetun kierroksen Ratskellerin aarteiden keskellä voi varata vaikkapa täältä. 15 euron hintaan kuuluu myös lasillinen viiniä. Meille tarjottu oli vallan hyvää, vaikkei niihin kellariin muinaisimpiin tainnut kuuluakaan.
Menneistä ajoista jäivät Bremeniinkin vain muistot jäljelle. Kauppa se on , joka kannattaa, sanoo suomalainen sananparsi. Tuostakin näkee, miten rikkaita Bremenin hansakaupungin porvarit ja papisto muinoin olivat. Juomavesi oli kelvotonta, ja käsityöläiset, merimiehet ja palvelusväki joivat halpaa olutta, mutta kauppiaat kykenivät ostamaan itselleen kalliita viinejä. Bremenin olisi voinut uudisrakentaa vuoden 1944 pommitutsten jälkeen, mutta valitettavasti kauppiaat, poliitikot ja kaupunkisuunnittelijat tuhosivat lopullisesti vanhan kauniin Bremenin 1950 -60 luvulla, kun halusivat tehdä siitä ”modernin” ja autoilijoille mieleisen kauppakeskuksen.
Tuo jälleenrakennusinto on kyllä valitettavaa, Suomessakin siitä monta kurjaa esimerkkiä.