Jos ihminen on innostunut linnoista, historiasta ja käsityöoluista, kuulostaa pienpanimo keskiaikaisen linnan tiluksilla aika lailla lyömättömältä yhdistelmältä. Eikä Purtsen linna Pohjois-Virossa pettänyt odotuksia!
Purtsen linnoitusasunto on rakennettu 1500-luvulla suuren kauppatien varteen. Jos joku nyt alkaa rypistellä siitä, mitä keskiaikaa 1500-luku enää oli, niin itse ainakin kuulun siihen koulukuntaan joka pitää käsitettä aika häilyvänä. Kun Euroopan mahtimaissa elettiin jo renessanssia, oltiin täällä pohjoisessa vielä jälkijunassa. Sitä paitsi paikalla ollut varhaisempi linna on mainittu jo 1400-luvulta peräisin olevissa lähteissä.
No joo, itse linna ei ole mikään massiivinen järkäle, jonka kiertämiseen uppoaisi tunteja. Mutta ihan mielenkiintoinen se kompaktissa koossaan silti on. Siellä vieraileva saa kuitenkin käsitystä elämästä noiden massiivisten kiviseinien suojassa, ja hoksaa ettei se kamalan helppoa ollut. Ruoka piti hilata vinssin avulla ylös ullakkotiloihin, jossa sitä pystyi puolustamaan parhaiten. Alakerran ravintolatiloihin vievät kiviset rappuset ovat rosoiset ja jyrkät. Sali on kieltämättä komea, mutta varsin kalsea.
Purtsen linna oli välillä raunioina
Purtsen linna tuhoutui pahasti Suuressa Pohjan sodassa, ja se toisen maailmansodan jälkeen siitä oli jäljellä vain rauniot. Rakennusta käytettiin kuitenkin varsin kekseliäästi: kellaritiloja pidettiin vankilana, ja linnassa asui kolhoosityöläisiä. Linnan katto otettiin uuteen käyttöön, kun kolhoosin navettaan tarvittiin sellainen.
Kurjaan kuntoon päässyttä Purtsea alettiin kunnostaa 1980-luvulla, ja palkittu restaurointi saatiin valmiiksi 1990. Nykyään paksuseinäinen Purtse on viehättävä paikka, jossa voi tutustua melkoiseen harvinaisuuteen: sisävessoihin. Sellaiset linnaan rakennettiin jo 1500-luvulla, linnanherralle ja -rouvalle omansa. Rouvan vessa oli vieläpä näistä se suurempi, koska sinne piti mahtua laajojen hameiden kanssa. Vieraat eivät historiallisia huusseja pääse käyttämään, vaan asiointi tapahtuu tavallisessa vesivessassa.
Silkkisukat hurmasivat
Ja entäpä sitten ne oluet? Varsin mainioita, sanoisin. Juomat on pakattu nostalgisen näköisiin ruskeisiin lasipulloihin, joiden tyylikkäät etiketit sekä nimet on napattu seudun historiasta. Niissä kunnioitetaa niin Purtsen linnaa kuin lähiseudun kaivostyöläisiäkin. Omaksi suosikikseni nousi Siidisuka (Silkkisukat), tumma stout jossa oli juuri sopivasti makeutta.
Kolmen ystävyksen pyörittämä olutpanimo toimii linnan vanhassa sepänpajassa, eikä juomia ole tuottettu kuin vasta pari vuotta. Silti tuotoksia on päätynyt myyntiin jo Japaniin asti. Vaikuttavaa! Purtsen oluita voi maistella linnan oman ravintolan lisäksi myös sen lähiseudulla Itä-Virumaalla, ja onpa niitä kuulemma saatavilla muutamassa suomalaispubissakin. Suosittelen!
Pienpanimoille ja käsityöoluille peukku! Ehdin hullaantua niihin viime kesänä ja tänä vuonna tutustuminen oluiden ihmeelliseen maailmaan jatkuu sen jäätyä viime kesänä tauolle kun huomasin juhannuksen aikaan olevani raskaana. Oluet yhdistettynä linnaan kuulostaa siltä, että mikäli liikun joskus noilla seuduilla, täytyy paikalla ehdottomasti piipahtaa maistamassa ainakin Silkkisukkia. 🙂
Pienpanimoiden tuotokset ovat kyllä mainio tapa oppia tuntemaan, miten monipuolinen juoma olut on. Lisäksi tykkään siitä miten innostuneita niiden tuottajat juomistaan ja oluesta ovat. On tosi kiva jutella heidän kanssaan oluttapahtumissa ja panimoilla.
Heti kun jossain tekstissä vilahtaa sanat linna ja historia, on sitä vaan pakko klikata.
Olikin jälleen aivan uusi tuttavuus tämä Purtsen linna. Jos joskus tulee toteutettua roadtrip Virossa, monta kertaa kun sitä on suunniteltu, tämän linnan voisi liittää matkaohjelmaan mukaan. Kiitos siis vinkistä!
Tuo on vielä siinä mielessä oiva road tripin kohde, että sinne pääsee kätevästi moottoritietä pitkin 🙂
Täytyypä vinkata Purtsesta oluita harrastavalle siipalleni, uudet käsityöläispanimot kiinnostavat aina!
Suosittelen, hyviä olivat tuotteensa.