Käymme suhteellisen usein Tallinnassa. Matkaan kun ei mene kauaa, ja lauttalippuja saa pikkurahalla. Siksi kaupungissa voi piipahtaa ihan päiväseltäänkin vaikkapa vain syömässä hyvin. Tosin meille se hyvin syöminen ei välttämättä tarkoita samaa kuin trendikansalle tai ruokabloggareille: kokeilevien ja uusien paikkojen sijasta Hevimatkaajille maistuu pubiruoka, ja kuten olen ennenkin kertonut, myös ne keskiaikaravintoloiden pihvit. Pubiruoasta on muuten luvassa kohtapuoliin omakin juttunsa, suosituksineen.
Siksi vähän jännäsinkin, kun pääsin hiljattain syömään Noassa. Ravintolan nimi kun on putkahdellut monesti vastaan niin blogeissa kuin lehtijutuissakin. Miltä mahtaisi maistua, ja kuinka paikan kokisin? Esimerkiksi kovasti kehuttu F-Hoone tuntui omaan makuun turhan hipsteriltä, vaikka ruoka siellä maukasta ja kohtuuhintaista olikin.
Tallinnan ja Viimsin rannalla sijaitsevassa Noassa on itse asiassa kaksi puolta, kaksi erilaista ravintolaa. Keittiömestarin sali, Chef’s Hall, on ravintolan yksityisempi ja tyylikkäämpi (sekä kalliimpi fine dining -puoli). Minä söin tavallisen ravintolasalin puolella, mutta ei sekään aivan karvalakkipaikka ollut. Noan sisustus on tyylikkään raikas, ja siinä yhdistellään retroelementtejä vähäeleisen valkoisiin seiniin sekä linjakkaisiin huonekaluihin. Tunnelma ei siis ole tunkkainen, vaikka sisustuksessa onkin paljon yksityiskohtia.
Isot ikkunat ja merimaisemat ovat loistava lisä tunnelmaan, varsinkin kirkkaalla säällä. Oma visiittini sattui helmikuulle, ja voin vain kuvitella miten kivalta paikka näyttää aurinkoisena kesäpäivänä. Ja on sen suurista ikkunoista varmasti mahtavaa seurata myös vaikkapa syysmyrskyä merellä. Eli miljöölle pisteet!
Ja entäs sitten se ruoka? Menu ainakin oli kivan monipuolinen: tarjolla oli annoksia eri hintaluokista ja erilaisia ruokavalioita noudattaville. Niin kasvista, kalaa kuin lihaakin. Jotkut annoksista olivat kekseliäitä ja kokeilevia, toiset klassisempia mutta nekin kivalla twistillä. Meidän seurueessamme jokainen näyttikin löytävän itselleen sopivat vaihtoehdot vaivatta. Ja se seurue oli kuitenkin aika sekalainen, koska kyseessä oli työmatka. Itsekin oli paikalla työn puolesta toimittajan, muutkin olivat eri medioista tai sitten nimekkäitä bloggareita.
Tällaiselle joukolle Noa onkin hyvä vaihtoehto, koska miljöö ei ole liian erikoinen eikä ruokalista ole liian kapea-alainen. Hyvä valinta myös ystäväjoukolle, jossa on erilaisia ihmisiä, joilla on käytössään erilainen budjetti. Menusta kun löytyi hyvinkin edullisia ruokia, ja eivätkä ne kalleimmatkaan olleet niin hintavia etteikö niitä ainakin suomalainen voisi omasta kukkarostaan maksaa. Pääruokani, mainio grillipihvi, kustantaa 24 euroa.
Minä siis popsin alkuun siian mätiä ja perunaletun, pääruoaksi grillipihvin. Ehkä vähän mielikuvitukseton valinta. mutta en voinut sanoa mädille ei. Se on aina toimiva vaihtoehto. Grillipihvi taas oli niitä pääruokavaihtoehtoja, joita tarjoilijamme meille suositteli – eikä turhaan. Liha oli mehukasta ja sopivasti kypsennettyä, ja lehtikaalisipsit + koko komeuden päälle ripoteltu viherjauhe piristivät kokonaisuutta. Sipseistä tuli myös hauskaa suutuntumaa.
Jos seurueen muiden jäsenten ruokavaihtoehdot ja mielipiteet Noasta kiinnostavat, niin samaisesta käynnistä ovat raportoineet myös Sivumaku sekä Kipparin morsian . Käykääpä urkkimassa! Minulle Noasta jäi kyllä ihan positiivinen fiilis, ja voi olla että siellä tulee käytyä toistekin. Varsinkin ilta-aikaan kannattanee kuitenkin tehdä pöytävaraus, ettei moisen matkan päähän tule lähdettyä turhaan.
