Juuri talvilomalle lähtiessä se tapahtui. Jokusen vuoden palvellut matkalaukku sanoi sopimuksensa irti. Olimme juuri saaneet sen pakattua ja lähdössä lentokentälle. Heviherra nosti laukun pystyyn, ja kuului hurja ”krunts”. Yksi pyöristä oli painunut sisään, ja laukun nurkka pettänyt. Toinen saman sivustan nurkka näytti olevan myös hajoamassa. Lieköhän pakaasi tullut joskus tuolla kulmallaan alas, kun sitä on lentokentällä heitelty?
Reissu tehtiin sitten lainalaukulla, ja matkan jälkeen oli edessä uuden hankinta. Vaan sepä ei ollutkaan ihan yksinkertainen tehtävä se. Kysäisin Facebookissa ahkerasti reissaavilta kavereilta vinkkejä ja suosituksia, ja voitte arvata miten pitkä lista sieltä putkahti!
Kuka kehui Samsonitea, kuka Rimowaa. Yhden mielestä nelipyöräinen on ainoa vaihtoehto, toinen vannoi rinkan nimeen, ja kolmas sekä rinkkana että matkalaukkuna toimivan yhdistelmän. Joidenkin mielestä halpislaukku kelpaa siinä missä hintavampikin. Sain myös lukea tarinoita joidenkin merkkien laadun heikentymisestä ja toisten hankalasta korjaamisesta. Joku kertoi innostuneena reissaanneensa vuosikymmenen tietyn laukun kanssa, toinen taas huomautti että kyllä nekin hajoavat siinä missä muutkin. Eikä takuukorjaus kuulemma toimi niin kuin olettaisi…
Joo, eli siis loppujen lopuksi vilkkaasta keskustelusta ei ollut niin hirveästi apua. Ihan itse se laukku oli valittava, myyjän opastuksella tosin. Myös laukkumyymälässä oli valikoimaa: värikkäitä ja kovakuorisia pirteitä ilmestyksiä. Kiiltäviä alumiinikuorisia kaunottaria, joihin olisi uponnut kuukausipalkka. Klassisia mustia ja tummanharmaita peruslaukkuja. Ja ties mitä… Aika monta vaihtoehtoa tuli tosin tyrmättyä nopeasti sen ansiosta että Heviherra oli mukana. Hän kun ei kamalasti lämmennyt shokkiväreille tai Mikki Hiiri -kuvioille.
Mutta kyllä valintaprosessi oli silti tuskainen. Lopulta päädyimme jonkinlaiseen synteesiin, tai ehkäpä pikemminkin kompromissiin. Edellinen kovakuorinen laukku oli siis haljennut, joten valitsimme nyt tekstiilikuorisen. Ei ehkä suojaa yhtä hyvin, mutta ei myöskään halkeile. Nelipyöräinen ja kevyesti rullaava Delsey oli tarjouksessa, ja sen vetoketjut vaikuttivat miellyttävän järeiltä. Toivon mukaisesti ne eivät siis hajoaisi ihan heti. Myös laukun liikuteltavuus oli mainio, mitä minä arvostan varsinkin niillä reissuilla joilla herra ei ole mukana. Päätimme siis ottaa sen ja valitsimme väriksi ruosteenpunaisen. Se erottuu tavarahihnalla hyvin mutta kelpasi Heviherrallekin.
Joten nyt vain toivomaan, ettei valinta ollut susi. Ihan halpa kun tuo ei ollut, vaikka tarjouksessa olikin. Enkä tämän pähkäilyn jälkeen ihan heti haluaisi toistaa sitä uudestaan!
Nämä on kyllä vaikeita asioita. Jos on liikaa valinnanvaraa, pieni ihminen ahdistuu. Olit sitten ostamassa naamarasvaa tai rinkkaa. Toivottavasti uusi laukku oli onnistunut ostos 🙂
No niinpä! Mulle olisi kelvannut joku lounasravintolatyylinen laukkukauppa, jossa olisi ollut tasan kolme vaihtoehtoa mistä valita. Olisi ehkä ollut vähän helpompaa 😀
Tämmöiselle harkitsevalle ostajalle, jolla menee normaalin vaatteenkin ostoon 2 viikkoa vertaillessa ja miettiessä, matkalaukun ostoon menee…kauan. Vanhan, ison laukun hajotessa päädyin kovapintaiseen VALKOISEEN laukkuun keveyden ja kivan ulkonäön takia. Olihan se makean näköinen, kunnes tuli ekaa kertaa hihnalle määränpäässä…:D
Oi ei! Edellinen laukku oli vaaleankeltainen, ja siinäkin näkyi hyvin mustina lommoina mihin kohtiin oli ottanut kentillä osumaa.
Minä arvostan näkyvyyttä hihnalla. Oma laukku on niin pirteän värinen, että se erottuu heti kaikista mustista ja harmaista. Tosin useimmin matkustan käsimatkatavaroiden kanssa, se on helpompaa.
Joo, on kyllä oikeasti tosi mukavaa kun voi vain marssia kasseineen pois koneesta eikä tarvitse jäädä odottelemaan missä vaiheessa saa tavaransa hihnalta.
Kun viimeksi valitsin ihan tavallista matkalaukkua, ostimme sen ajatuksella, että kestää niin kauan kuin kestää, vaikka sitten sen yhden muuton. Tingimme Lontoon kirppiskadulla erottuvan värisestä laukusta hinnan reilusti alle 20 euroon. Huomaan kyllä eron laatulaukkuun esimerkiksi muotoilussa, mutta ostos ei ole ainakaan harmittanut, koska joka kerta mietin vain kestikö se vielä tämänkin? Matkustan tosin nykyään pelkillä käsimatkatavaroilla, jotka kulkevat kätevästi kevyessä carry on-repussa. Toivottavasti ostoksenne osoittautuu kestäväksi ja teille sopivaksi!
Tuohan on ihana asenne: Jes, kesti vielä yhden reissun!
Meillä on kolmas setti matkalaukkuja menossa – noin 10 vuoden välein ainakin paljon matkustavalla ne joutuu uusimaan. Nykyiset ovat Samsoliten Cosmoliteja tai Curvliten – kuitenkin materiaaliltaan kevyimmät mahdolliset. Kevytmateriaalit saattavat ottaa lommon, jos eivät ole ihan täynnä, mutta sen pystyy painamaan takaisin ”ulospäin”. Nelipyöräisinä myös rullaavat kivasti. Etenkin lentolaukkukoossa on mielestäni tosi tärkeää, että laukun oma paino on mahdollisimman pieni, sillä ajoittain niitä punnitaankin ja olisi kurjaa, jos laukun painon takia käsimatkatavaraksi tarkoitettu laukku päätyisi ruumaan.
Joo, laukkujen painoissa oli kyllä tosi hurjia eroja kun testailtiin liikkeessä. Eikä sitä tosiaan haluaisi tuhlata sallittuja kiloja laukkuun, vaan varaa mieluusti ne sisällölle.
Argh, itsekin olin samassa tilanteessa viime syksynä. Kiertelin useita laukkuliikkeitä, joissain kävin useampaankin kertaan. Lopulta bongasin erään laukkuketjun tarjouksen ja kävin itäkeskuksen myymälässä hypistelemässä sarjan lentolaukkuja. Samaan aikaan oli käynnissä kampanja, jossa laukkuliike toimitti vanhan laukun kierrätykseen, joten tein ostopäätöksen osittain ekologisista syistä. Halusin ehdottomasti kaksipyöräisen, sillä se kulkee hyvin myös epätasaisella pinnalla. Nelipyöräisistä vain Rimowalla on riittävän järeät pyörät, mutta hintakin on kyllä sen mukainen. Laukuksi valikoitui lopulta kaksipyöräinen ja kaksivärinen Samsonite, johon olen ollut erittäin tyytyväinen. Harkitsevalla ostosprosessi on tuskallisen pitkä, mutta ainakin tässä tapauksessa vertailu kannatti.
Mulla on Rimowa x 2, Samsonite x 2, Tumi x 1 ja Delsey x 1. Nyt on eniten käytössä Delsey, koska se on just passeli kahden ihmisen tavaroille viikon reissuille.
Rimowa ja Tumi on kahdella pyörällä olevia vanhempia malleja ja täytyy sanoa, että kun on neljään pyörän tottunut, niin ei siitä oikein enää osaa luopua.
Delsey on kestänyt nyt 4 vuotta. Yksi vetoketjun vedin on hajonnut ja tietenkin ottanut jälkiä kankaaseen, mutta muuten edelleen kunnossa ja vetoketjut ja pyörät toimii. .
Lupaavalta vaikuttaa tämä Delsey: yksi reissu takana ja hyvin toimi. Siinä olet kyllä oikeassa, ettei kaksipyöräiseen ole enää paluuta kun on nelipyöräiseen tottunut.
Matkalaukun ostaminen on aina jäätävä työmaa. Itse ostin muutamia vuosia sitten puoleen hintaan Samsoniten cosmolite-laukut, ruuma- ja kässäri-kokoisina. Hetkeäkään en ole katunut, vaikka hinta kirpaisi alennuksesta huolimatta. Toivottavasti teidän ostos osoittautuu kestäväksi!
Kyllähän tämä on selkeästi laji, jossa saa uppoamaan rahaa ihan mykistäviä määriä 😀
Ostin elämäni ensimmäisen oman matkalaukun muutama vuosi sitten – kymmenien rinkkojen ja lainalaukkujen kanssa tehtyjen reissujen jälkeen. Hyvää nelipyöräistä laukkua osaa kyllä arvostaa sen jälkeen, kun on kerran vetänyt kiikkerää laukkua muutaman kilometrin Rooman mukulakivikaduilla (koska julkisen liikenteen lakko ja toivoton taksijono) 😀
Just näin: kun on kompuroinut huonon laukun kanssa, ymmärtää miten iso juttu vaikkapa kunnolla rullaavat pyörät ovat!
Itsellä on sellainen iso Samsonite, jota sanon matkalaukkujen mersuksi. Se on kestänyt jo vuosia ja lukuisia reissuja, joskin mieluummin matkustan pelkillä käsimatkatavaroilla. Silti nyt kun mietittiin kolmatta matkalaukkua, niin ei katsottu muita vaihtoehtoja kuin samanlaista Samsonitea, mutta astetta pienempänä. Se toinen olemassa oleva oli jo kyseisen sarjan pienin malli. Eli jos on löytänyt itselleen toimivan ratkaisun, kannattaa pitää siitä kiinni. Se on vähän sama asia urheilutossujen kanssa – niiden mallia ei vaihdeta, jos vain samaa sarjaa on uusia tossuja tarvittaessa saatavilla 🙂
Tuo on oikeastaan mainio periaate. Koska jos jokin tuntuu toimivalta niin miksei pitäisi siitä kiinni? Välttyypähän ainakin jumalattomalta pähkäilyltä sitten seuraavalla kerralla kun joutuu laukkuostoksille!