Oluen ystävä löytää helposti tekemistä ja maisteltavaa Saksassa. Münchenin tarjonta on toki omaa luokkaansa, mutta maan muissakaan kaupungeissa ei tarvitse istuskella kuivin suin vaikka haluaisikin testata vain paikallisia tuotteita. Hyvä esimerkki tästä on Bremen, jota voi oikeastaan pitää pohjoissaksalaisena olutkaupunkina.
Aivan kaupungin keskustan tuntumassa on massiivinen Becksin panimo, joka on yksi Saksan suurimmista. Bremenin-reissulla kannattaakin harkita opastettua kierrosta Becksille. Niitä on tarjolla sekä englanniksi että saksaksi, eikä noin 13 euron hintakaan ole mikään päätä huimaava. Parituntisen kierroksen päätteeksi kun pääsee maistele
maan panimon tuotteitakin. On kuitenkin tunnustettava, ettemme pysty henkilökohtaisesti kertomaan hurjan paljoa asiasta: meillä oli elokuisella Bremenin-vierailullamme kierros varattuna, mutta ikävä kyllä kaupungin raitiovaunuliikenne ei pelannut silloin saksalaisen täsmällisesti. Suuren kiskoremontin takia osa vuoroista jäi ajamatta, ja koska näin kävi kahdelle peräkkäiselle odottamallemme ratikalle, emme ikinä kierrokselle ehtineet. Harmi, olisi ollut ihan hauska päästä vertailemaan kuinka kokemus olisi poikennut käynnistä vielä suuremmalla Pilsner Urquellin panimolla.
Mutta yksi tärkeä Becks-rituaali tuli kuitenkin suoritettua. Panimon mainoksissa esiintyi pitkään komea vihreäpurjeinen kolmimastoinen parkki Alexander von Humboldt, joka on nähty Suomenkin vesillä Tall Ships Races -tapahtumissa. Tätä nykyä laivavanhus on hinattu pysyvästi laituriin Bremenin keskustaan Weser-joelle, jossa se palvelee ravintolalaivana ja hostellina. Käyntiä Alex-laivalla suositellaankin Becks-kierroksen jatkoksi, sillä niin olennainen osa yhtiön historiaa alus on.
Sen ravintolan testasimmekin. Vanhan purjelaivan tilat olivat sokkeloiset ja ahtaahkot, mutta tunnelma oli mukavan merihenkinen ja mutkaton ruoka edullista. Becksin tuotteet olivat hyvin edustettuina juomalistalla, ja ihan kelpoja oluitahan ne olivat. Pientä miinusta voi kuitenkin antaa tarjoilun hienoisesta haparoimisesta ja siitä, ettei nuori henkilökunta hallinnut kovin hyvin englantia. Laivahostellissa yöpyminen näyttäisi nettisivujen mukaan maksavan 55-75 euroa hytin koosta riippuen, ja hintaan kuuluu aamiainen. Ihan kohtuullista minusta, sillä sijainti on mukavan keskeinen.
Bremenin alueella toimi aikoinaan useita panimoja, mutta 1900-luvun mittaan ne kaikki keskittyivät kun Becks osti kilpailijoitaan yksi toisensa jälkeen. Vuonna 1990 perustettu Schüttingerin mikropanimo oli ensimmäisiä askelia kehitystä vastaan. Vanhassakaupungissa sijaitsevassa panimoravintolassa on tuosta asti tehty omaa olutta paikan päällä, ja siellä tarjoillaan myös tuhtia pubiruokaa: makkaraa, pihviä, possua ja leikettä.
Schüttingerissä kannattaa piipahtaa, jos nauttii perinteisestä saksalaisesta Bierstube-tunnelmasta: jyhkeitä pöytiä ja pitkiä penkkejä kellariholvissa, sekä olutta jota saa vain paikan päältä, myös litran tuopeista. Bremeniläiset ovat kuulemma tästä mikropanimostaan varsin ylpeitä, varsinkin kun se oli aikoinaan varsin uraauurtava. Tuotevalikoima ei tosi ole kovin laaja, mutta tarjolla on kuitenkin sekä vaaleaa että tummaa omaa olutta.
Mutta se Bremenin panimoiden varsinainen helmi ja hevimatkaajapariskunnan ehdoton suosikki löytyy, kun matkaa keskustasta kolmen kilometrin päähän Wallen kaupunginosaan. Siellä sijaitsi ennen vuonna 1905 avattu Union-panimo, jonka toiminta päättyi, kun Becks osti yrityksen. Muutama vuosi sitten heräsi kuitenkin halu herättää Unionin toiminta henkiin, ja panimo avattiin uudestaan vuonna 2015.
Sen jälkeen on tapahtunut suuria: Brewdog-panimosta Skotlannista oppia hakeneen panimomestarin sekä hänen nuoren ja innokkaan henkilökuntansa voimin Unionista on parissa vuodessa tullut menestyvä panimo, jonka tuotteita myydään kaupoissa niin Bremenissä kuin lähiseuduillakin.
Oluttasting Unionissa on haastavaa sen vuoksi, että tuotevalikoima on varsin laaja. Pystyykö tässä mitenkään testaamaan kaikkea? Seitsemän vakituisemmin tuotetun oluen lisäksi tarjolla on kausiluontoisia tuotteita, ja käsityöläisoluisiin sopivasti myös kokeellisempia yksittäisiä eriä. Brewdogin oppeja voi havaita juuri tuossa kokeilunhalussa ja siinä, että osa tuotteista on varsin persoonallisia. Esimerkiksi siskonsa häihin panimomestari oli kehittänyt varta vasten oman tuotteen, mustikkaoluen.
Jo pelkästään tämän ennakkoluulottomuuden takia kannattaa Bremenin-vierailullaan hurauttaa bussilla tai junalla Walleen tuotteita testaamaan (tai sitten tulla pakettiautolla, ja asioida pitkän ostoslistan kanssa Unionin myymälässä).
Toinen hyvä syy on panimon ravintola, jonka ruokaan tykästyimme kovasti. Tokihan se oli aika tyypillistä panimoravintolaruokaa gourmet-burgereineen ja nyhtöpossuineen, mutta mikä siinä kun ruoka oli hyvin tehtyä. Oli myös ilahduttavaa huomata miten nopeasti ravintolan paikat täyttyivät, vaikka vierailimmekin arki-iltana. Unionin ravintolakin on mitä ilmeisimmin löytänyt asiakaskuntaa nopeasti. Ravintolassa järjestetään myös erilaisia festareita ja juhlia, syksyllä siellä esimerkiksi vietettiin Oktoberfestiä.
Siinä missä Becks tekee suurille massoille sopivia laadukkaita tuotteita ja Schüttinger keskittyy muutamaan pieneen tuotteeseen, on Union panimo jossa erikoistutaan käsityöoluisiin: tarjolla on tuhteja porttereita ja kirpeää IPAa, red alea ja luomuolutta. Myös Unionissa on mahdollista päästä panimokierrokselle, ja niitä järjestyy myös englanniksi. Vahva suositus!
by 
Ai että, tämä antoi kivan sysäyksen Saksan olutmatkahaaveillemme. Kävimme viime syksynä viinimatkalla Saksassa (tosi hyvä idea ottaen huomioon että toinen oli kuski ja toinen raskaana 😀 ) ja totesimme silloin, että täytyyhän maahan päästä myös olutmatkalle. Tarkempi kohde on vielä avoinna, mutta ajankohtana syksy ja Oktoberfestit kiinnostaisivat, joskin mieluummin vähän rauhallisemmassa kohteessa kuin kaikista isoimmissa olutkaupungeissa. Unionin pistän näistä ehdottomasti korvan taakse. 🙂
Münchenin Oktoberfest vaikuttaa kuvien perusteella kyllä sen verran massiiviselta tapahtumalta, etten itsekään välttämättä sinne menisi. Mutta joku pienempi voisi tosiaan olla vierailun arvoinen.
Mä oon kyllä niin tumman oluen ja Saksan ystävä! Muutama vuosi sitten asuttiin Tampereella ja sieltä olisi päässyt helposti ja halvalla Bremeniin, mutta päädyttiinkin silloin Budapestiin. Nykyäänhän Ryanair ei (käsittääkseni?) enää edes lennä Tampereen väliä. Berliinissä on käyty muutaman kerran, seuraavan Saksan visiitin on pakko kohdistua muualle päin 🙂
Bremen-Tampere tuli viime vuonna takaisin Ryanairin valikoimiin, ja muistelisin että lentävät reittiä kesänäkin. Eli siinä mielessä olisi helposti saavutettava vaihtoehto. Finnair taas aloittaa keväällä suorat lennot Stuttgartiin, itseäni kiinnostelisi kokeilla millaista siellä on.
No nyt saan paremmin houkuteltua miehenikin Bremeniin. Oluttasting näyttää melkoiselta, kun on noinkin isot mukit maisteltavana. Mutta noin saa kyllä hyvän kuvan mauista. Itse en niin pidä oluesta mutta Munchenissä maistelin muutamaa ja joku niistä oli ihan juomakelpoistakin.
Toivottavasti täky auttaa houkutteleman herrankin matkalle, Bremen on oikeasti tosi kiva kaupunki.