Heavy Metal Traveler

Olen käynyt Budapestissä ensimmäisen kerran 90-luvun alussa, kun vierailin unkarilaisen kirjeystäväni luona. Kaupunki teki jo tuolloin vaikutuksen kauneudellaan: rakastin Tonava-näkymiä, parlamenttitaloa ja Kalastajalinnoituksen muureja. Rautaesirippu oli tuolloin murenemassa, Berliinin muuri sortunut ja länsimaiset vaikutteet vyöryivät kohti itää. Siksi kirjeystäväni perheineen käytti minua ylpeänä vasta-avatussa McDonaldsissa: sellaista kun ei ollut maassa ollut aiemmin ollut. Kohteliaasti popsin silloin Big Macini enkä kehdannut kertoa, etteivät burgeripaikat minulle kummoista eksotiikkaa edustaneet.

Edellisen kerran kävin kaupungissa kuusi vuotta sitten, ja vaikka vuosikymmen olikin sama kuin nyt, huomasin loppiaisen aikaan Budapestissa käydessäni selviä muutoksia. Osin parempaan (uusi sähäkkä metrolinja upeine asemineen sekä pirteä pienpanimokulttuuri, josta oltiin myös selvästi ylpeitä), osin huonompaan (niillä asemilla asui kodittomia, ja kerjäläisten määrä kaupungissa oli selvästi kasvanut).

Budapest on siinä mielessä kiinnostava kaupunki, että historian kerrokset näkyvät siellä selvästi. Ottomaaniaikaisia kylpylöitä ja komeita rakennuksia, jotka kertovat Itävalta-Unkarin loiston päivistä. Rähjäiset juutalaiskorttelit muistuttavat holokaustista ja toisen maailmansodan kauhuista (tosin saneeraus käy kovana, ja alue muuttuu koko ajan trendikkäämmäksi sekä keskiluokkaisemmaksi). Sosialismin aikakin näkyy varsinkin lähiöissä: kun istuu vaikkapa nelosen tai kutosen raitiovaunuun ja kiertää kehäbulevardilta joen yli Budan puolelle, ei voi olla huomaamatta karuja kerrostalokolosseja.

Kerrokset tekevät kaupungista viehättävän, ja niin omanlaisensa. Voin ihan rehellisesti sanoa, että minulle se on yksi lempikohteistani – paikka, johon palaan mieluusti aina vain uudelleen. Siksi ehdotin Budapestiä, kun siskoni kysäisi pitäisikö meidän mennä välillä vähän kauemmaksi kuin Viroon, kun lähdemme kylpyläviikonloppua viettämään. Olemme harrastaneet noita jo jonkin aikaa, koska mikäpä on parempi tapa viettää tyttöjen omaa aikaa kuin visiitti kylpylässä? Ja Budapesthan on moisista kuulu!

Ehdotus meni läpi, eikä hintakaan noussut huiman paljon vaikkapa Viroa korkeammalle. Säästimme lentolipuissa hyvä hinnan, koska valitsimme menomatkalla Air Balticin vaihdollisen yhteyden Riian kautta. Vaihtoaika oli vajaa tunti, joten kovin kauaa ei tarvinnut kentälläkään aikaa tappaa. Hivenen heviäkin saatiin sillä tapaa reissuun, koska Riikaan asti samassa koneessa matkustivat Thunderstonen jäsenet. Somen perusteella rokkarit olivat matkalla esiintymään talvifestareilla Sveitsissä.

Yhtä pientä mutkaa matkaan tuo yhteys kuitenkin tiesi: kone oli jo rullannut kiitotien päähän ja turvaohjeet annettu, kun kapteeni kuulutti ettei voi nousta koska yksi matkustajista oli liian tuhdissa humalassa lentoa varten. Jouduimme odottamaan, kun poliisit ja ambulanssi saapuivat paikalle, hoiperteleva herra talutettiin virkavallan huomiin ja hänen matkatavaransa poistettiin koneesta. Tässä meni ehkä 40-45 minuuttia. Huoh.

Paluulento oli Norwegianin suora kohtuuhintainen yhteys, ja hotellikulut olivat inhimilliset koska näin hiljaisena aikana hinnat olivat alhaalla. Yövyimme ihanassa (mutta myös melkoisen kuluneessa) Gellért-kylpylähotellissa, ja kolmen yön hinnaksi tuli yhteensä 230 euroa. Kaikkiaan selvisimme matka- ja majoituskustannuksista reilulla 300 eurolla per pää, mikä oli kohtuullinen. Halvempiakin majapaikkoja olisi varmasti myös löytynyt, mutta näinkin Budapest on kyllä ihan kilpailukykyinen vaihtoehto – varsinkin kun paikan päällä eläminen on edukasta. Esimerkiksi hyvä illallinen kahdelle juomineen irtosi useimmissa käymissämme paikoissa yhteensä kolmellakympillä.

Loppiainen oli ihan hyvä ajankohta Budapestin-vierailulle, sillä kaupungin kauniit jouluvalot ja -koristeet olivat vielä paikallaan, ja jos mieli shoppailemaan niin kauppojen alennusmyynnit olivat käynnissä. Itse en tosin suuremmin shoppailuihin sortunut, vain yksi vinkeän pikkupuodin käsilaukku oli sen näköinen, että se oli pakko pelastaa mukaan koti-Suomeen.

Budapest tarjoaa tekemistä niin omatoimiselle matkailijalle kuin sellaisellekin turistille, joka ostaa valmiita matkapalveluja. Meidän reissuumme kuului nyt vähän kumpiakin: seikkailimme omatoimisesti parissa kylpylässä, juutalaiskortteleissa ja tutkimme kaupungin eri alueita julkisten kyydissä. Mutta kävimme myös yhtenä iltana maksullisella viinitasting-risteilyllä: ohjelmassa oli seitsemän unkarilaisen viinin maistiaiset sekä Tonavan iltavalaistujen maisemien ihailua. Viihdyimme.

Matkavuoden avausreissuksi pitkä viikonloppu Unkarin pääkaupungissa oli varsin onnistunut. Ja jos nyt ihmettelette, miksi en tarkemmin kerro noista kylpylöistä, on syy sangen selvä: niistä on tulossa oma juttunsa. Budapest pitää niin tiukkaan hyppysissään, ettei siitä vielä yhdellä kirjoituksellä irrota.