
Kirjoitukseni Barcelonasta ja liian suurista odotuksista on herättänyt keskustelua Facebookissa (privaattiprofiilissani, ei blogin sivulla jota muuten olette tervetulleita seuraamaan). Siksi ajattelin kertoa myös päinvastaisesta tapauksesta: siitä kun kaupunki, jolta ei odota mitään vie sydämen. Tšekin Plzeňiltä emme nimittäin hirveästi odottaneet mitään, koska emme kamalasti siitä mitään tienneet. Matkustimme sinne kuitenkin viime kesänä Metalfest Open Air -festivaalin takia.
Netistä löytyneiden tietojen perusteella naureskelimme, että nyt mennää Tšekin Tampereelle. Kyseessä kun oli maan kolmanneksi suurin kaupunki, jolla on vahva teollisuustausta. Eikä tämä ole muuten mikään huono asia, sillä sattumalta me viihdymme Tampereella. Mansessa on hauskaa lupsakkuutta ja leppoisuutta, ja silti myös oikean kaupungin tuntua. Ja kappas, sitä samaa löytyi myös Plzeňistä.

Se oli jotenkin sopivan kokoinen kaupunki. Asemalta käveli hotellille, pidemmät välit kulki sujuvasti raitiovaunulla. Vanhassakaupungissa oli kivan väljää, turisteja ei ollut ruuhkaksi asti oikeastaan missään. Pidän myös tšekkien leppoisuudesta ja käytännöllisyydestä. Ennen ensimmäistä matkaamme maahan saksalainen ystäväni varoitti, että olette muuten menossa paikkaan jossa ihmiset tapaavat pitää yleisesti sukkia sandaaleissa. Tyylin sijasta mukavuus on tärkeämpää. Hän tietää mistä puhuu, koska vaimonsa on tšekki. Ja tuokos muka haittaa meitä suomalaisia?
Samasta käytännöllisestä asenteesta kertoi esimerkiksi se, ettei Plzeňissä sai ostaa kaupungin joukkoliikennelipun niin moneksi päiväksi kuin tarvitsi. Eli ei tarvinnut pähkäillä, onko yhden, kolmen vai seitsemän päivän piljetti se paras vaihtoehto – tai joku muu ennalta määritelty raja. Tykkäsimme. Sitä paitsi se joukkoliikenne pelasi hyvin: siistit ratikat tulivat ajallaan ja vuoroväli oli tiuha.
Millainen sitten oli paikallisten kielitaito? Ainakin vanhassakaupungissa englannilla pärjää mainiosti. Ongelmia ei myöskään ollut festarialueella: siellä kaikki turvatarkastajista ruoan ja juoman myyjiin sekä vessavahteihin puhuivat kieltä. Saksaa osattiin myös laajasti, joten kommunikointi olisi tarvittaessa pelannut sillä vaihtoehdolla.

Oikeastaan ainoa kerta missä ravintolasta ei löytynyt englanninkielistä ruokalistaa oli, kun söimme ydinkeskustan ulkopuolella sijainneessa pienessä korttelikapakassa. Sielläkin tarjoilija teki parhaansa ja selitti muutaman sanan sanavarastollaan, mitä mikin kryptisen oloinen annos piti sisällään. Hyvin maittoi, ja arvostimme palvelunhalua sekä ystävällisyyttä. Tšekkien ystävällisyys ei lisäksi ollut mitään tyrkytystä tai iholle tunkemista, vaan leppoisaa ja luontevaa.
Plzeňin nähtävyyksistä jäi reissulla suuri osa näkemättä. Toki kävimme kuululla Urquellin panimolla, ja kiertelimme vanhassakaupungissa. Mutta ei se edes haittaa: oli mukava vain kuljeskella kaupungilla, jossa oli jotenkin kiireetön fiilis. Yhtään museota ei nyt käyty, tai kuuluja rakennuksia kierrelty. Matkoilla ei ole pakko suorittaa, ja on kiva mennä sen mukaan, miltä tuntuu. Leppoisassa Plzeňissä tuntui tältä.

On oikeastaan vaikea sanoa, mikä teki Plzeňin-matkasta niin suuren tähtihetken. Oliko se kaupungin sopiva koko
vaiko kaiken toimivuus? Huippuedullinen hintataso vaiko hyvä olut? Kauneus, ja myös laajojen puistojen tuoma vehreys? Vaiko vain tunnelma. Joka tapauksessa Plzen voitti meidät puolelleen, ja nousi yhdeksi parhaista reissukohteistamme. Niin hyväksi, että tässä ollaan kovasti tiirailtu ensikesän Metalfest Open Airin esiintyjälistaa. Veikkaanpa, että paluuu Plzeňiin olisi vähän kuin kotiinsa tulisi.





Plzen oli minulle ennen tätä tekstiä täysin tuntematon kaupunki. Hyvin pohdit tuota, miksi jotkut kaupungit kolahtavat paremmin kuin toiset. Osa vain jättää kylmäksi, ilman että osaa edes perustella mikä mättää ja päin vastoin. En osaa vieläkään oikein selittää, miksi Brisbane oli kaupunki siinä missä muutkin, mutta Melbourneen voisin muuttaa vaikka samalta istumalta.
Tykkääminen on kyllä tosiaan mystinen asia, eikä kaikkea vain voi perustella. Miksi ihmeessä pidän Vilnasta enemmän kuin Riikasta? Miksi Lontoo ei tunnu liian suurelta, ja miksi taas Ljubljana hurmasi juuri kompaktiutensa ansiosta? Mutta toisaalta se on myös hienoa, että aina on varaa yllättyä ja löytää yllättäviä maa- tai kaupunkirakkauksia.
Mäkään en tiennyt aiemmin, missä tällainen kaupunki onkaan! Mä tykkään myös yleensä ihan järjestään pienemmistä kaupungeista, joissa on kuitenkin riittävästi meininkiä ja tekemistä. Turistien vähyys ei haittaa vaan on pelkkää plussaa, jos kaupunki on paikallisten ansiosta eläväinen. 🙂