Tässä blogissa on jo vierailtu tšekkiläisellä jättipanimolla sekä kotimaisella mikropanimolla. Nyt vuorossa on Belgia, ja belgialainen museopanimo. Sillä sitä Brysselissä sijaitseva Cantillon nimenomaan on.
Vuonna 1900 perustettu panimo toimii yhä alkuperäisissä tiloissaan, ja käyttää alkuperäisiä menetelmiä. Vanhaa tunnelmaa henkivät myös kupariset astiat ja ikivanhat tynnyrit, ullakon natisevat lattialaukot sekä katonrajassa roikkuvat hämähäkinseitit.
Eikä Cantillonissa tuoteta mitään trendi-IPA:a, vaan tuotteissa painottuvat tyypilliset belgialaisoluet, kuten lambic, gueuze ja kriek. Satuimme panimolle helmikuussa. Ajoitus oli siinä mielessä hyvä, että pääsimme se ansiosta seuraamaan lambicin tuotantoa. Lambicin vierteeseen ei nimittäin lisätä ollenkaan hiivaa, vaan se syntyy panimon ullakolla olevassa suuressa, matalassa altaassa villihiivan aikaansaaman spontaanikäymisen ansiosta. Tämä onnistuu vain talvikuukausina, kun ilma riittävän viileää. Eikä lambicia pysty valmistamaan missään muualla kuin Brysselin alueelta, koska villihiivakanta on muualla erilainen.
Gueze on lambiciin perustuva olut, johon on sekoitettu nuorta ja vanhaa lambicia. Kriek on puolestaan maustettu kirsikalla, ja panimo tuottaa myös esimerkiksi vadelmalla sekä seljankukilla maustettuja lambic-pohjaisia. Brysselissä toimii enää yhdeksän lambic-panimoa, ja Cantillon on ainoa, joka toimii panimon lisäksi myös perinteistä taitoa esittelevänä museona.
Cantillonissa järjestetään opastettuja kierroksia maanantaisin, muina päivinä siellä voi kierrellä omatoimisesti. Vastaanottotiskiltä saa mukaan opaskirjasen, jossa kerrotaan reitin varrella olevista paikoista. Reitti on merkitty selvästi, ja se kulkee panimon tilojen läpi. Työntekijät ovat selvästikin tottuneet vieraisiin, eivätkä häiriinny yleisöstä, vaikka tilat ovatkin paikoin ahtaat.
Pakko sanoa, että kaikkein kiintoisinta museossa oli sen ullakko. Suuressa altaassa muhivasta oluterästä nousi ilmaan makean maltainen tuoksu, ja pölyiset kattopalkit sekä puulattiat olivat kaukana modernien tehotuotantopanimoiden steriiliydestä. Omatoiminen kiertely oli ihan hyvä tapa tutustua paikkaan, sillä panimo ei ole suuri ja asiat esitettiin selkeästi ohjelmalehtisessä.
Sen virheen kuitenkin teimme, että saavuimme panimolle vain reilu tunti ennen sulkemisaikaa. Kierrokseen kuuluneiden maistiaislasillisten jälkeen kun olisi ollut mukava jäädä Cantillonin baariin istuskelemaan pidemmäksikin aikaa maistelemaan erikoisempia oluita. Baari kun on auki vain viiteen. Panimolle ei pääse vierailemaan keskiviikkoisin, sunnuntaisin tai juhlapyhinä.
Cantillonin panimo on perheomisteinen, ja se on ollut koko ajan saman suvun hallussa. Jos museopanimon juomat kiinnostavat, ei niiden perässä tarvitse muuten lähteä Brysseliin asti. Tuotteita myydään myös Stadin Panimon baarissa Helsingissä, ja siellä järjestetään joskus myös Cantillon-teematapahtumia.
by 
Tämä onkin sellainen paikka, joka meitä voisi kiinnostaa! Bryssel ei ole juuri houkutellut, tai oikeastaan en ole vaan tullut ajatelleeksi sinne reissaamista, mutta tämän perusteella voisin ehdottomasti harkita olutpainotteista matkaa Brysseliin. 🙂 Kriek on ihanaa! Tuli ihan himo. Vielä pitää odottaa kolmisen kuukautta että saan vauvan ulos mahasta ja sitten haluan kyllä lasillisen kylmää Kriekiä!
Olutmatkan kohteeksi se on kyllä mainio, sen ne osaavat. Brysselissä on kanssa ihania kauppoja joissa myydään olutta kymmeniä ellei satoja laatuja, ja myyjät myös tuntevat tuotteensa. Meinattiin että sinne pitää vielä joskus mennä pakettiauton kanssa 😀
No nyt ollaan oikean asian äärellä! Lambic on yksi niistä harvoista olutlajeista, joita hapan makuaistini rakastaa. Cantillonin tuotantoon tutustuin ensimmäisenä ja siksi se varmaan on panimona eniten lähellä sydäntäni. Tuonne on ehdottomasti päästävä vierailulle!
Suosittelen, jo miljöön takia. Plus sen lambicin 😉
Piti itsekin käydä tuolla viimeksi Brysselissä, mutta jäi väliin lievien aikatauluongelmien vuoksi. Noissa paikoissa kiehtoo se, että kaikki hämähäkin verkot jne on osa prosessia, mikä oluen valmistukseen kuuluu. Mielenkiintoiselta näyttävä paikka näin postauksen muodossa, mikä vahvistaa käsitystäni siitä, että oluen ystävän kannattaa tuolla vierailla.
Joo, muistaakseni tuolla ne hämähäkit auttoivat häätämään kärpäsiä ja muita hyönteisiä joita muuten pörräisi hirveästi varsinkin Kriekiä ja muita hedelmäoluita tehdessä. Siksi niitä ei siivota pois, vaan niillä on tosiaan paikkansa perinteisessä prosessissa.