Ehei, se ei ole Kalev-suklaatehtaan tehtaanmyymälä. Eikä Superalko. Huvittavaa kyllä, kyseessä on vieläpä puoti, josta en ostanut mitään vaikka viivyinkin sielä hyvän tovin tunnelmaa aistimassa. Mausteinen tuoksu, ahtaat tilat historiallisessa talossa ja ihanat tavarat kun muodostivat kombon, johon ei voinut olla rakastumatta. Ainakaan, kun kyseessä on tällainen keskiaikahörhö.
Kyseessä on siis Olde Hansa -ravintolan yhteydessä toimiva keskiaikateemainen matkamuistopuoti. Joo, ei mitään originaalia ja erikoista, vaan ihan rehellinen turistirysä. Kuten ne keskiaikaravintolatkin – mutta minä satun pitämään niistäkin. Totta kai ruokansa saa halvemmalla kun lähtee pois vanhastakaupungista, tai edes muutaman korttelin päähän Raaatihuoneentorista. Mutta sekä Peppersackissa että Olde Hansassa vain on sellaista fiilistä, josta nautin. Plus hyviä pippuripihvejä, joista Heviherra nauttii.
Ravintoloissa on siis tullut käytyä useammin (ja reissuilla on testattu myös Riian ja Münchenin keskiaikaravintoloita, heh heh), mutta tuossa puodissa en ollut pistäytynyt ennen tätä syksyä. Nyt voin vain kysyä miksi: aivan hurmaavan söpö paikka. Minulla tosin ei ollut tarvetta miekalle tai kilvelle eikä edes käsintehdylle saippualle tai historialliseen paperiin pakattuun gluteenittomalle toffeelle. Veikkaan tosin etteivät nuo keskiajalla tienneet, mitä gluteeni on… eli kovin autenttista ei myyntitavara ollut.
Mutta yksi juttu jäi kaivelemaan: lasit. Kaupassa oli myynnissä aivan ihania juomalaseja. Vihertävää lasia, joiden kuplat taittoivat ihanasti valoa. Kuin vanhoista maalauksista tai museoista. Melkein sorruin ostamaan, mutta sitten voitti järki. Ensinnäkin lasikaappimme on täynnä ja toiseksi eivät nuo taida edes olla konepestäviä. Joku roti sitä pitää keskiaikafiilistelyssäkin olla.
by 