Työskentelen toimittajana, ja työn puolesta pääsen aina välillä jopa pois toimistolta. Viime viikolla kiersin juttumatkalla Pohjois-Karjalassa. Kotimaan kohteet eivät ehkä ole niitä eksoottisimpia, mutta kyllä niissäkin voi kokea elämyksiä. Yllättäviäkin.
Olen viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni Pohjois-Savossa, ja isäni on kotoisin Joensuusta. Hänen puoleltaan minulla on sukujuuria myös rajan taakse jääneessä Karjalassa. Tällä taustalla ei ole mikään ihme, että jo paikallisten isäntien ja emäntien puheen nuotti kuulosti korvaan hyvin kotoisalta. Mielessä läikkyi lämpö, ja muistoihin tulvahtivat niin sukulaisvierailut kuin mummon vastapaistamat karjalanpiirakatkin. Hassua, mitä kaksoiskonsonantit ja itäsuomalainen puheenparsi saavatkaan aikaan.
Lempeän ja lämpimän nostalgian lisäksi matka tarjosi myös toisenlaisia tunne-elämyksiä. Odottamatta.
Kierros karjalaisessa kulttuurissa
Olin osa toimittajajoukkoa, jolle esiteltiin matkan aikana muun muassa Nurmeksen Bomban uudistettu kylpylää sekä Bomban karjalaiskylää. En ollut kyseisessä paikassa aiemmin käynyt, mutta Bomban talo oli toki käsitteenä tuttu. Tiesin sen myös olevan kopio rajan taakse jääneelle alueelle joskus aikoineen pystytetystä talosta. Siinäpä lähes kaikki.
Karjalaiskylän toiminta oli jo kesän jäljiltä hiljennyt, mutta oli silti kiinnostavaa kierrellä siellä paikallisen asiantuntijan opastamana. Saimme kuulla talon olevan kopio Bombinin suurperheen 1800-luvulla Suojärvelle rakennetusta kodista, ja meille esiteltiin karjalaista elämänmuotoa. Vaikka oma sukuni eri suunnalta onkin, oli silti kiinnostava kuulla tuosta Karjalan osasta ja sen perinteistä. Bomballa järjestetään myös karjalaiseen kulttuuriin liittyviä tapahtumia, ja kylteissäkin näkyy karjalan kieltä. Hienoa, ettei sen anneta painua unohduksiin!
Pakahduttava muistomerkki siviiliuhreille
Matkan suurimman elämyksen koin kuitenkin karjalaiskylän rukoushuoneen eli tsasounan edustalla. Hiljaisuuden poluksi ristityt liukkaat pitkospuut johdattivat kellastuvan syysmetsän läpi tsasounalle, jonka pihalle on pystytetty muistomerkki talvisodan aikana kuolleiden suojärveläissiviilien muistolle. Kaikkia ei ehditty evakuoimaan sodan alta, ja moni siiviili jäi venäläisten vangiksi. Pienen pitäjän siviileistä kuoli sodan aikana kaikkiaan 101 väkivallan, nälän ja kulkutautien vuoksi. Listalla oli paljon naisia, lapsia ja vanhuksia. Nuorimmat uhrit olivat vain muutaman päivän ikäisiä vauvoja, vanhin oli 90-vuotias.
Nimilistan ja ikien tavaaminen alkoi kuristaa kurkussa ja toi vedet silmiin. Jotenkin se vain osoitti konkreettisesti, miten julmaa sota on, kun se kohtaa viattomat ja siviilit. Suojärveläisille uhreille oli muuten tarkoitus pystyttää muistoristit rajan taakse heidän kotipitäjäänsä. Ristit ehdittiin myös hankkia, mutta niiden Venäjälle tuomiseen ei hellinnyt lupaa. Niinpä nekin on pystytetty Bomballe tsasounan kupeeseen.
Hiljaisuuden polun päästä löytyvää valkoisten ristien metsää ja muistomerkkiä kannattaa käydä katsomassa, jos Bomballe sattuu. Matkailukohteellakin voi olla syvempää merkitystä.
by 