Oluen tekoprosessi on varsin yksinkertainen: ohranjyvät idätetään ja paahdetaan maltaiksi. Maltaista sekoitetaan kuuman veden kanssa mäskiä, ja sekaan lisätään mausteeksi humalaa. Se on muuten siis kasvi. Kuuma seos jäähdytetään ja siirretään tankkiin käymään. Siellä se sitten saa pulputella aikansa. Vaaleampi olut on valmis nopeammin, tummemmat laadut käyvät kauemmin.
Näin tiivistettynä se, mitä kuulimme eilen Stadin panimon panimokierroksella. Kotimainen mikropanimo on ollut pystyssä 90-luvun lopulta asti, ja löytänyt oman paikkansa Suomen olutkentällä.
Ja mikäs siinä, kelpo tuotteitahan he tekevät. Näin saimme todeta niin kierroksen alkuun kaadetuista tervetuliaisjuomista kuin sen lomassa hörpätystä red alestakin. Kierroksen jälkeen oli vielä mahdollisuus jäädä pruuviin maistelemaan neljää erilaista olutta, ja totta maar me sen myös teimme.
Olut on jumana yllättävän monipuolinen, ja on hienoa että pienpanimoiden sekä käsityöläisoluiden määrä kasvaa Suomessakin kohisten. Meillä tehdään ihan kelpoa peruslageria, mutta on hauskaa maistella myös vehnäoluita, kirpakkaa IPAaa tai vaikkapa tummaksi paahdteuista suklaamaltaista tehtyjä tummia stouteja. Kun suhtautuu juomaan ennakkoluulottomasti, huomaa aistivansa siitä erilaisia tuoksuja ja aromeja. Niiden havaitseminen vaatii toki harjoittelua, mutta onneksi tuo harjoittelu on myös hauskaa.
Meille useamman panimon kiertäneille hevimatkaajille kierros ei tarjonnut hirveästi uutta, mutta ei aika silti hukkaan mennyt. Käsityöoluiden tekijät kun tapaavat olevan valtavan innostuneita aiheesta ja mukana täydellä sydämellä. Tuo innostus myös tarttuu. Jos et ole aiemmin käynyt panimokierroksella tai haluaisit kokeilla oluttastingia, on Stadin Panimo hyvä paikka ensikohteeksi. Juomat eivät ole liian erikoisia, mutta silti maistelu tuo hyvin esiin suuruia eroja, joita oluissa on. Panimo löytyy Suvilahdesta vanhasta teollisuusrakennuksesta, ja sen yhteydessä toimii myös baari. Paikalle pääsee kätevästi metrolla, sillä Kalasataman asemalta sinnä on vain muutaman minuutin kävelytaival.
Pakko on kyllä sanoa, että panimon vieressä avautuvan Suvilahden kentän näkeminen tyhjänä tuntui oudolta. Missä olivat lavat, missä mustiin pukeutunut yleisö? Leppoisa ja informatiivinen panimovisiitti kuitenkin osoitti, että seudulle kannattaa suunnata muutenkin kuin Tuskan vuoksi. Kiinnostavia kohteita löytyy monesti aivan likeltä.
by 