Junamatkailua Turkissa: Ankarasta Mersiniin

Ti 24.3.2015, Mersin (TR)

Yöjunamatka Ankarasta Adanaan ei ollut miellyttävyystasoltaa ihan Istanbul – Ankara -välin veroinen kokemus. Mitään vallan vastenmielistäkään se ei tosin ollut, itse asiassa kokemus oli melko neutraali. Ehkä hyvin samanhenkinen kuin vastaava pitkä matka yöbussilla olisi ollut.

Juna oli vanhempi ja hitaampi kuin uusi Istanbulista Ankaraan kulkenut, mutta yleisilmeeltään siisti. Turkin junissa istuimet – siis myös kakkosluokassa, jossa tämän kaksitoistatuntisen välin matkustin – on näemmä aina järjestetty 2 + 1 -asemaan, eli toisella puolella käytävää on istuimia vain yksi. Itse istuin tällä kertaa tällaisella yksittäisellä penkillä. Muuten hyvä, mutta valitettavasti paikkani oli vaunun päässä, jossa viimeiset istuimet olivat vastakkain ja jalkatila ehkä siten vähän pienempi kuin se keskemmällä vaunua olisi ollut. Potkimme siten ajoin unissamme toisiamme vastapäätä istuneen kaverin kanssa.

150324-1

Perillä Adanassa. Juna oikealla.

150324-2

Yöjuna sisältä.

Suurin tämän yöjunan negatiivinen puoli oli sen jatkuva pysähtely. Pysäkkejä oli tasaisin väliajoin myös yöllä ja väki junassa vaihtui taajaan. Liikennettä käytävällä oli siis paljon, ja uskon matkustajan joillain omaa paikkaani ympäröivillä penkeillä vaihtuneen matkan aikana pariinkin kertaan. Nukkuminen oli siis aika rauhatonta, sikäli kun unen laatu kovin hyvä olisi muutenkaan istuvassa asennossa ja valaistussa vaunussa ollut. Joissain lähteissä kerrotaan, että tämän välin voisi matkustaa myös makuuvaunussa. Käsitykseni mukaan makuupaikkoja ei tässä junassa kuitenkaan ollut. Ainakaan sellaista ei minulle tarjottu ja lippua Ankaran asemalta ostaessani ei muutakaan kyselty. Liekö siis junassa ollut vain yhdenlaisia ja -hintaisia istumapaikkoja.

Heräsin jossain vaiheessa yötä junan jälleen pysähdyttyä jollekin pikkuasemalle ja hämmästyksekseni huomasin ulkona olevan lunta. Juna taisi käydä melko korkealla. Matkustajien kulkiessa edes takaisin ulkoa kävi myös sangen viileä tuulahdus. Vaunussa kuitenkin oli koko matkan ajan lämmin, välillä suorastaan kuuma. Palella ei tarvinnut. Päästyäni aamulla perille Adanaan sää oli sangen leuto eikä lumesta tai kylmistä ilmoista ollut tietoakaan. Oikein mukava ja aurinkoinen kevätaamu. Kävellessäni hiljaista mutta leveää ja vehreää asemalta lähtenyttä puistokatua Adana vaikutti muutenkin, ainakin maanantaisena aamupäivänä, ihan viihtyisältä paikalta. Kovasti hienoja kahviloita.

Adanasta Merisiniin näytti menevän junia tämän tästä, monta tunnissa. Yöjunan saavuttua perille kahdeksan maissa yksi tällainen oli juuri lähdössä asemalta. Kovin näytti täydeltä, joten päätin ihmetellä hetken Adanaa. Ehkä tilanne rauhoittuisi myöhemmin aamupäivällä. Käveleksin siis jonkin verran ympäriinsä, söin aamupalaa ja lorvin. Yhdentoista maissa kyllästyin. Ostin pari euroa maksaneen junalipun viimeiselle etapille ja nousin junaan, joka ihme kyllä oli nytkin sangen täynnä. Kaikki halukkaat kuitenkin pääsivät istumaan huolimatta siitä, että paikkalippuja ei junaan myyty. Siisti ja uuden oloinen pakallisjuna pysähtyi 50 minuuttia kestäneen matkan aikana muutaman kerran ja puolelta päivin olin perillä Mersinissä.

150324-3

Mitä ihmettä? Lunta Turkissa! Kuva yöllisen junamatkan varrelta.

150324-4

Aurinkoisessa Adanassa lumesta ei ollut enää tietoakaan.

Ensivaikutelma kaupungista oli hektinen. Aamun seesteiseen Adanaan verrattuna Mersinin jalkakäytävät olivat näemmä paljon kapeampia ja niillä liikkui paljon enemmän ihmisiä, välillä suorastaan ruuhkaksi asti. Toinen selvä ero Istanbuliin verrattuna näyttää myös olevan kielitaito. Istanbulissa kaikki tuntuivat lähtökohtaisesti puhuvan englantia, monet jopa erittäin hyvää sellaista. Mersinissä taas tuntuu eilisten kokemusteni perusteella englanninkielentaitoisuus olevan enemmän poikkeus kuin sääntö. Mutta näinhän se lienee maassa kuin maassa, kun kansainvälisistä suurkaupungista siirtyy maakuntiin.

Turkin junayhteyksiä selvittäessäni turvauduin jälleen tuttuun ja erinomaisen kattavaan pintatiematkailua ja erityisesti junamatkoja käsittelevään sivustoon nimeltä The Man in Seat Sixty-one. Suosittelen. Turkkia koskevaa alasivua tuli tavattua muutaman viimeksi kuluneen päivän aikana hyvin ahkerasti. Se löytyy tästä. Turkin junaliput voi ostaa myös netistä. Varausjärjestelmä löytyy tämän linkin takaa. Itse tosin ostin lippuni aina asemilta, mutta tätä samaa varausjärjestelmä näkyi asemahenkilökuntakin käyttävän lippuja minulle myydessään. Junaliput olisi siis kaiketi ihan yhtä lailla voinut ostaa netistäkin hyvissä ajoin ennen matkaa. Tuolta näemmä selviää myös kunkin junan reaaliaikainen paikkatilanne.

 

Facebooktwittermailby feather