Reippailua, Amerikan rahaa ja Edith Piaf

Ti 3.2.2015, Nairobi (KE)

Johan on markkinat. Otin juoksuaskelia ja ihan vapaaehtoisesti. Reippailin noin neljän kilometrin päässä sijaitsevaan kauppakeskukseen ja takaisin. Ei ole ollut näillä tällaisilla matkoilla tapana moinen kuntoilu, mutta kun kävely kävi liian pitkäveteiseksi niin juoksin. Tämäkin kuvastaa kaiketi sitä, miten pitkäksi aika alkaa täällä käydä. Pitkäksi. Käyttämätöntä energiaa alkaa olla aivan liikaa.

Keniassa on paljon nähtävää eikä erilaisia aktiviteetteja tietenkään olisi hankala löytää. Joku saattaa ehkä siten ihmetellä mistä moinen narina: eihän täällä pitäisi ainakaan tylsää olla. Jos totta puhutaan, ei vain jaksa. Luulen, että useammalla matkalaisella Afrikan manner alkaa jo painaa, itse sen ainakin tunnustan. Tekee mieli vain olla, ottaa vähän lomaa tuosta muurien ympärillä vallitsevasta todellisuudesta. Mutta rajansa kaikella, viikko tähän olisi riittänyt tähän paremmin kuin hyvin. Nyt mieli halajaa jo kovin tielle, uusiin maisemiin ja kohti uusia seikkailuita. Mikäli Sudanin lähetystökeikka menee huomenna putkeen ja viisumit on myönnetty, matka jatktuu onneksi taas torstaina.

150203-1

Lenkkimaastoja Nairobin laitamilla. Alueella on paljon yliopistoja.

150204-2

Rahaa, paikallista ja kansainvälistä.

Oli sinne ostarille asiaakin. Reissun jatkoa varten piti vaihtaa rahaa, dollareita. Yhdysvaltain rahaa tarvitaan viimeistään Sudanissa, jossa ei kuulemma mikään läntinen luottokortti toimi. Dollareita voi kuitenkin maassa ilmeisesti paikalliseksi valuutaksi vaihtaa. Etiopiassa taasen automaateista huhujen mukaan rahaa saa, mutta siitä on pula. Jopa siis siitä ihan heidän omasta rahastaan. Olemme kuulleet juttuja, joiden mukaan käteisellä minkään suuremman ostoksen maksamisen yhteydessä saatetaan kysyä tositetta siitä, mistä kyseinen käteinen on peräisin. Lisäksi paikallista valuuttaa ei kuulemma saa lainkaan viedä ulos maasta. Eipä se tosin ihmetytä,  sikäli kun käteistä ei maassa vain ole tarpeeksi. Ulkomaanvaluutan vaihtamiseen ei taida Etiopiakaan siten olla paras paikka.

Siispä vaihtokelpoista rahaa piti saada Keniasta ja käytännössä Narobista, pankkeja kun ei välttämättä kovin taajaan pääkaupungin jälkeen ole. Tämä ei onnistunut siten, kuten olin sen toivonut sen onnistuvan, eli suoraan vaihtopisteestä Visa-kortilla nostamalla. Ei. Ensin piti nostaa paikallisia shillinkejä automaatista ja sitten vaihtaa se nippu dollareiksi. Aika kalliiksi tulee moinen puljaaminen, sillä jokaisessa nostossa ja valuutan vaihdossa tietetenkin menettää rahaa. En edes viitsinyt laskea paljonko tässä transaktiossa kokonaisuudessaan hävisin. Varmaan lähes parikymmentä prosenttia. Vaihtoprosessin yhteydessä piti esittää henkilöllisyystodistus. Passin sijasta näemmä suomalainen id-korttikin kelpasi. Ehkä ajokortti tai muu kuvallinen muovikorttikin olisi käynyt. Vähän sellainen vaikutelma jäi.

Mikäpä musiikkivalinta paremmin sopisi auringon paahtamille Nairobin laitamaiden pölyisten teiden varsilla hölkkäävän satunnaisen matkailijan korviin kuin Edith Piaf. Joku voisi toki olla sitä mieltä, että mikään ei sovi tähän ympäristöön huonommin. Ehkä siksi valinta tuntuikin sangen mainiolta. Oli miten oli, tänään kuunneltiin Pariisin varpusta. Mitään en kadu. Non, rien de rien.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail