Ankara! Tänään kuunnellaan: Tuomari Nurmio – Ankara

Su 22.3.2015, Ankara (TR)

Ensiksi on todettava, että Turkin pääkaupungin Ankaran katselminen jää kovin vähiin. Jatkan nimittäin matkaa jo tänä iltana. Kovin montaa tuntia en siis kaupunkia ehtinyt ihmetellä, joten en osaa myöskään antaa tyhjentävää lausuntoa kaupungin väitetystä tylsyydestä. Kovin leveitä ja suoria ovat ainakin kadut. Autot ajavat kovaa. Kerjäläisiä näyttää täällä olevan myös enemmän kuin Istanbulissa. Kadulla viltteihin kääriytyneenä pahvinpalan päällä istuu yleensä äiti lapsensa kanssa. Näin yhden kokonaisen perheenkin, joka tuntui puhuvan arabiaa. Syyriasta taitavat olla. Rajan lähestyessä pakolaisten määrä varmaan kasvaa edelleen. Saa nähdä minkälainen tilanne on Mersinissä.

Ankaran rautatieasema.

Ankaran rautatieasema.

Valitsin siis lopulta – kuinka ollakaan – bussin sijaan hankalamman ja kalliimmaan vaihtoehdon eli junan. Istanbulissa matkustin jo eilen aseman läheisyyteen josta sitten otin hotellin jotta lähtö tänään olisi ollut helpompi ja miellyttävämpi. Pendikin aseman seutu oli muuten miellyttävän oloista aluetta. Vaikka kyseessä on vielä Istanbulin osa, tunnelma oli kuin jossain pienehkössä kaupungissa pikkukauppoineen ja kapeine mutta hyvin siisteine katuineen. Voisin kuvitella, että Istanbulin kaupunginosat ovat tällä tavoin omaleimaisia ja omaavat oman identiteettinsä.

Ensimmäinen junamatka kesti siis nelisen tuntia ja suuntautui Istanbulista Ankaraan. Koko hommassa meinasi jo kärkeen käydä köpelösti, sillä en ollut varannut lippua etukäteen ja asemalle marssittuani selvisi, että junassa oli enää yksi ainut paikka vapaana. Ykkösluokassa. Kiitin onneani ja otin sen. Matka Ankaraan sujui sangen rattoisasti ja juna sekä lähti ajoissa että oli perillä vain muutaman minuutin ilmoitettua aikaa myöhemmin. Juna oli uusi ja mukava. Wifi löytyi kuten myös jokaisessa selkänojassa sijainnut henkilökohtainen näyttöruutu. Junaemännät kiersivät säännöllisin väliajoin tarjoten pikkupurtavaa ja juomia, joista ei ainakaan ensimmäisessä luokassa veloitettu mitään. Yllätyksekseni pääosan matkaa vaunu oli puolityhjä. Vasta viimeisen tunnin aikana ennen Ankaraa viimeinenkin paikka miehitettiin.

150322-2

Lähdössä Istanbulista. Jos näyttöruutua oli uskominen, junan suurin matkanopeus oli 255 kilometriä tunnissa.

150322-3

Samaisen junan ykkösluokka (tai oikeammin business-luokka).

Tästä matka jatkuu aivan pian yöjunalla kohti Adana-nimistä kaupunkia. Perillä olen seitsemän jälkeen aamulla. Adanasta Mersiniin ei ole sitten matka eikä mikään, paikallisjunalla välin pitäisi nimittäin taittua alle tunnissa. Koko matka Istanbulista Mersiniin pitäisi siis olla mahdollista tehdä rautateitse. Kiintoisaa on, että nelituntinen matka Istanbulista ankaraan maksoi 98 liiraa. Kakkosluokassa hinta olisi ollut 70 liiraa. Lähes kaksitoistatuntinen yöjunamatka Ankarasta Adanaan ilman makuupaikkaa taas kustantaa 29 liiraa. En ole vielä nähnyt junaa. Toivoakseni hinta ei korreloi suoraan kulkupelin laatutasoon.

Ankaran kunniaksi lienee syytä kuunnella kaupungin nimeä kantava kappale, tehtiinhän niin Istanbulissakin. Surumielisissä tunnelmissa laulun kertojaminä harmittelee tekemiänsä elämänvalintoja: ei olisi pitänyt laiminlyödä naistaan. Niin ei kuulemma tehdä ikinä Turkissa, kirjoittaa Kemal. Hameetkin olisi jälkikäteen tarkasteltuna kannattanut ehkä ostaa sittenkin merkkiliikkeestä. On kiintoisaa, miten kokonaisen tarinan voi kertoa vain muutamin sanoin, suorastaan minimalistisesti. Etevää. Siksi Hande Nurmio onkin kaiketi se ykkössuosikkini suomalaisista populaarimusiikin sanoittajista.

 

Facebooktwittermailby feather